Uskon ilmaiseminen hyökkäyksen alaisena
”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän myös varaa poispääsytien voidaksenne kestää sen.” – 1. Kor. 10:13.
1. Mitkä uskoa koskevat kysymykset me kaikki voimme tehdä itsellemme?
MITEN PALJON sinulla on uskoa? Onko sinulla sitä riittävästi, niin että se auttaa sinua selviytymään, kun tulee vaikeuksia? Voisitko pysyä lujana ja luottaa yhä Jehovaan, vaikka et saisi ruokaa, jota haluaisit syödä, vaatteita, joita haluaisit pitää ylläsi, etkä saisi asua talossa, jota kovasti rakastat? Voisitko kestää vankeutta, terveytesi menetyksen, jopa henkesikin menetyksen kadottamatta uskoa tulevaisuutta koskeviin Jumalan lupauksiin? Tällainen ”usko ei ole kaikkien omaisuutta”. Jehovan uskolliset kristityt todistajat ajattelevat epäilemättä samoin kuin apostolit, jotka sanoivat Jeesukselle: ”Anna meille lisää uskoa.” – 2. Tess. 3:2; Luuk. 17:5.
2. Mistä voimme olla varmat Saatanan vastustuksen suhteen?
2 Joistakuista voi tuntua, että ’minulle ei tapahdu milloinkaan niin’. Jeesus varoitti etukäteen tosi kristittyjä: ”Mutta ennen tätä kaikkea teihin käydään käsiksi ja teitä vainotaan, luovutetaan synagogiin ja vankiloihin ja viedään kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. Sitä paitsi jopa vanhemmat ja veljet ja sukulaiset ja ystävät luovuttavat teitä, ja he surmaavat teistä muutamia, ja te tulette olemaan kaikkien vihaamia minun nimeni vuoksi.” (Luuk. 21:12, 16, 17) Apostolit, jotka kuulivat nämä sanat, tiesivät, että tämä ennustus täyttyisi heihin ja kaikkiin Kristuksen seuraajiin nähden yhtä varmasti kuin aurinko nousisi seuraavana päivänä. Jeesus ei tietenkään sanonut, että jokaisen yksityisen kristityn olisi kestettävä kaikenlaista vainoa. Näiden seikkojen piti kohdata Jumalan kansaa ryhmänä. Mutta riippumatta siitä hyökkäysmenetelmästä, jota käytetään, me voimme olla varmoja, että Saatana huolehtii siitä, että ”kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan”. – 2. Tim. 3:12.
3. Miksi uskoa tarvitaan yhä nykyään?
3 Meillä on nykyään enemmän kuin profeetalliset sanat: meillä on historiallinen kertomus, joka esittää pääpiirteissään Jehovan kristittyjen todistajien vainoamisen ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien tähän vuoteen 1976 asti. Rooman historiaa tutkineet tuntevat hyvin hirvittävän kertomuksen kristityistä, joita villieläimet raatelivat kappaleiksi tuhansien Rooman verenhimoisten kansalaisten huutaessa riemusta katsomoissa. Painostus kohdistuu Jumalan kansaan yhä tällä 20. vuosisadalla. Onhan Jehovan todistajien kristillinen työ tänäkin päivänä kielletty useissa maissa. Monet tosi kristityt ovat vankilassa, ja jotkut ovat menettäneet henkensäkin. Koko Jumalan kansa on muodossa tai toisessa alttiina sellaisille voimille, joiden tarkoitus on murtaa heidän nuhteettomuutensa. Me tarvitsemme uskoa pysyäksemme lujina.
4. Millä tavalla Jumalan kansa on nykyaikoina osoittanut suurta uskoa?
4 Ei ole epäilystäkään siitä, että Jumalan kansalla on meidän aikanamme se usko, jonka avulla voi kohdata koetuksen. Eikö kouralliselta miehiä ja naisia vuosisadan vaihteessa vaadittu uskoa, kun he murtautuivat vapaaksi perinteisestä uskonnollisesta ajattelusta ja tuomitsivat vääriksi opetukset, joita oli pidetty totuutena vuosisatoja? Ja eikö niiltä vain muutamalta tuhannelta konventtilaiselta vaadittu uskoa, jotta he voivat noudattaa kehotusta, joka esitettiin Cedar Pointin konventissa vuonna 1922: ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa”? Kukaan ei siihen aikaan voinut nähdä ennalta sitä suunnatonta lisäystä, josta Jumalan järjestö on iloinnut nykyään miljoonien liittyessä mukaan. Ja ketkä pitivät uskollisesti kiinni Jumalan sanasta ja pysyivät puolueettomina toisen maailmansodan vuosina, jolloin kansallismielisyys rehotti valtoimenaan ja jokaista, jolla ei ollut poliittista kantaa, pidettiin ihmiskunnan vihaajana? Jehovan kristityt todistajat! He ovat ’vaeltaneet uskon eivätkä näkemisen avulla’ ensimmäisen vuosisadan varhaisesta alustaan lähtien läpi koko nykyisen historiansa. (2. Kor. 5:7) Usko sai heidät uskomaan, mitä Jumalan sana sanoo joka ainoan muun pilkatessa sen sanomaa. Tämä uskollisten usko on palkittu. Heidän luottamuksensa ei ollut turhaa, ja miljoonat tämän päivän ihmiset tunnustavat nyt sen.
5. Mitä sellaista tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, mikä vaatii uskoa?
5 Mutta tulevaisuudella on vielä haasteita, jotka vaativat uskoa, jotta Jehovan todistajat selviytyisivät voittoisina Saatanan hyökätessä. Me olemme nyt tämän asiainjärjestelmän tuhon partaalla. Tällä haavaa ei ole selvyyttä siitä, miten pitkälle Jehova sallii vihollisen mennä sen yrittäessä murskata Hänen kansansa uskon. Eikä ole selvyyttä siitäkään, millaiset hänen pelastuskeinonsa ovat meille kullekin. – Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21.
TARVITAAN USKOA, KUN POISPÄÄSYTIE EI OLE SELVÄ
6. Millainen tilanne voisi kehittyä uskomme koetukseksi?
6 Tämän ”lopun ajan” kuluessa nopeasti huippukohtaansa Jumalan kansa voitaisiin saattaa tilanteisiin, joista poispääsytie ei ole selvä. Elämässämme saattaisi tosiaan tulla vaikeita tilanteita, niin että inhimilliseltä näkökannalta katsoen voisi näyttää siltä, ettei ole mitään poispääsykeinoa. Jotkut ovat nyt kovasti huolissaan seuraavan kuukauden ja seuraavan vuoden hyvinvoinnista, mutta saattaisi tulla kriisitilanne, jossa ruoan, vaatteitten ja suojan hankkiminen sekä vapautemme ja elämämme seuraavaa päivää silmällä pitäen olisi kyseenalaista. Miten suhtaudumme asiaan, jos näyttää siltä, ettei ole mihin kääntyä? Kenen me luotamme vievän meidät tilanteen läpi? Uskomme voitaisiin panna äärimmäiselle koetukselle.
7. Minkä ”salaisuuden” Paavali oppi, joka vahvisti häntä?
7 Paavali kirjoitti roomalaisesta vankilasta kirjeen Filippissä olevien uskovien tovereitten seurakunnalle. Hän kertoo tässä kirjeessä ”salaisuudesta”, jonka hän oli oppinut tuntemaan noin 25 vuoden kristillisestä kokemuksesta. Hän sanoi: ”Ei niin, että puhun puutteessa olemisesta, sillä minä olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen. Tiedänhän miten elää niukkuudessa, tiedänhän miten olla runsaudessa. Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden. Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” – Fil. 4:11–13.
8. Millaisissa kokemuksissa Paavali oppi arvokkaita läksyjä?
8 Monille Jehovan kansaan kuuluville on Hänen heille ahdingon aikana varaamansa tie sellainen, mikä heidän on vielä koettava. Tästä salaisuudesta apostoli Paavalin elämä antaa meille selvän käsityksen. Lue esimerkiksi 2. Korinttolaisille 4:8–11, missä apostoli sanoo, että me saatamme olla ahdistettuja, ymmällä, vainottuja ja maahan syöstyjä, mutta emme koskaan ”pulaan jätettyjä . . . emme tuhottuja”. Lue myös 2. Korinttolaisille 11:24–27: ”Juutalaisilta sain viisi kertaa yhtä vaille neljäkymmentä lyöntiä, kolme kertaa minua piestiin raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa koin haaksirikon, vuorokauden olen viettänyt syvässä meressä ajelehtien; usein matkoilla, vaaroissa virtojen tähden, vaaroissa rosvojen tähden, vaaroissa oman heimoni taholta, vaaroissa kansojen taholta, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valeveljien keskuudessa, vaivannäköä ja uurastusta, usein unettomia öitä, nälkää ja janoa, monesti ruoasta pidättymistä, vilua ja alastomuutta.” Tässä oli totisesti mies, jolla oli usein hyvä syy haluta tietää, miten hän mahtaisi selviytyä seuraavaan päivään. Mutta hän oppi kristillisen kokemuksensa perusteella läksyjä, joista mekin voimme hyötyä.
9. Miten me voimme oppia saman ”salaisuuden” kuin Paavali?
9 Se, joka lopettaa, kun tulee vaikeuksia tai kun poispääsytie ei ole selvä, ei ehkä itse näe koskaan, miten Jumala vahvistaa ja huolehtii ahdingon aikana ja valmistaa poispääsytien näennäisesti toivottomasta tilanteesta. On inhimillistä ottaa pidättyvä asenne, jollemme voi nähdä, mitä oikein on tapahtumassa. Tällöin tulee usko kysymykseen. Se on niin vahva ja voimakas usko, että ihmisaistein havaitsematon asia on todellisuus sille, jolla on usko. Hänellä on varma tae, ja se tae on hänen uskonsa. Paavali määritteli uskon näin: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” – Hepr. 11:1.
10. a) Minkä esteen israelilaiset kohtasivat vuonna 1473 eaa.? b) Mitä Jumala käski heitä kuitenkin tekemään?
10 Hyvä esimerkki siitä, miten Jehova Jumala odottaa meidän uskomme toimivan, tavataan siinä yhteydessä, kun israelilaiset siirtyivät Luvattuun maahan, kuten kerrotaan Joosuan 3. ja 4. luvussa. On vuoden 1473 kevätaika. Israelilaiset ovat leiriytyneinä Jordanin itäpuolella pohjoiseen Suolamerestä. He ovat vaeltaneet 40 vuotta autiomaassa, ja nyt lopultakin on Jumalan aika heidän siirtyä heille oikeudenmukaisesti kuuluvaan maahan ja valloittaa se heidän vihollisiltaan. Mutta miten noin kolme miljoonaa miestä, naista ja lasta voivat kotieläimineen ja tarvikkeineen mennä Jordanin ylitse aikana, jolloin sulavat lumet ja kevätsateet muuttavat Jordanin tulvivaksi vuolaaksi virraksi? Ja Jehovan ohje on kuitenkin, että heidän tulee marssia suoraan jokeen pappien ollessa johdossa. Käsky annetaan seuraavin vakuutuksin: ”Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi.” – Joos. 3:13.
11. a) Millaisen asenteen israelilaiset olisivat voineet omaksua? b) Millä tavalla he ilmaisivat uskoa?
11 Mitä israelilaiset aikovat tehdä? Ottavatko he seuraavanlaisen asenteen: ’On mahdotonta kahlata nyt tuon ryöppyävän kosken ylitse. Meidän on odotettava muutamia viikkoja, kunnes veden korkeus laskee. Meille olisi tuiki vastenmielistä nähdä joidenkin telttojemme, kotieläintemme tai lastemme joutuvan virran viemiksi, jos yrittäisimme ylittää sen tällaisissa ”mahdottomissa” olosuhteissa. Mutta jos Jehova kuitenkin avaa tien vetten läpi niin kuin hän teki Punaisellamerellä, niin luonnollisesti menemme mielellämme ylitse’? Lukekaamme, mitä tapahtui: ”Kun kansa sitten lähti liikkeelle teltoistaan mennäksensä Jordanin poikki, liitonarkkia kantavien pappien käydessä kansan edellä, ja niin pian kuin liitonarkin kantajat tulivat Jordanille ja liitonarkkia kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin vaikka Jordan koko elonleikkuuajan on tulvillaan yli kaikkien äyräidensä, pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä roukkiona hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä; ja se vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi kokonaan. Niin kansa kulki virran yli Jerikon kohdalta. Ja Herran liitonarkkia kantavat papit seisoivat alallaan kuivalla pohjalla keskellä Jordania, kaiken Israelin kulkiessa kuivaa myöten, kunnes koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli.” – Joos. 3:14–17.
12. Minkä läksyn israelilaisten esimerkki opettaa meille?
12 Kuinka hämmästyttävä näyte uskosta ja hyvä opetus koko Jumalan kansalle, kun se saattaa kohdata epätietoisuutta tulevaisuudessa! Jos Jehova olisi ilmaissut kaikki yksityiskohdat siitä, mitä hän aikoo tehdä ja millä tavalla hän aikoo sen tehdä, niin miksi tarvittaisiin uskoa? Uskohan merkitsee siihen suuntaan menemistä, mihin Jumala johtaa, siitä huolimatta, kuinka mahdottomalta tie näyttäneekin inhimillisestä näkökulmasta katsoen. Jehova Jumala haluaa nähdä, onko meillä riittävästi uskoa ’kastella jalkojamme’. Jos me sitten toimimme uskossa, niin saamme havaita, miten hän voi viedä ja vie meidät tilanteen läpi. Ei ole ihme, että Raamattu puhuu ”uskonne koetellusta laadusta”. – Jaak. 1:3; 1. Piet. 1:7.
EI KATKEAMISPISTETTÄ
13. Mitä kysymyksiä me voimme tehdä koetusten ollessa kysymyksessä?
13 Jotkut aprikoivat: ’Luotan siihen, että Jehova on uskollinen ja tukee kansaansa, mutta toisinaan olen huolissani itsestäni ja siitä, miten tulen suhtautumaan joihinkin koettelemuksiin ja painostukseen. Onko minulla silloin voimaa kestää? Onko minussa jokin heikko kohta, jota voidaan käyttää minun saattamisekseni ”katkeamispisteeseen”?’ Toiset saattavat ajatella: ’Voin kestää mitä tahansa itse, mutta minulla on lapsia enkä voisi kestää, että näkisin tapahtuvan jotakin lapsilleni. En luule kestäväni, jos heitä uhattaisiin jollakin pahalla.’
14. a) Onko meidän läpikäytävä koetuksia, joita Jumalan kansa ei ole koskaan aikaisemmin kohdannut? Mistä tiedämme sen? b) Minkä vakuutuksen Raamattu antaa kiusauksesta?
14 Miten rohkaisevan vastauksen saammekaan tällaisiin mielessämme oleviin kysymyksiin apostoli Paavalilta! Kirjoittaessaan uskovien tovereitten seurakunnalle hän tarkasteli asioita, jotka osoittautuivat turmioksi monille israelilaisille. Me luemme 1. Korinttolaisille 10:7–10:stä: ”Älkääkä tulko epäjumalanpalvelijoiksi, niin kuin jotkut heistä tulivat, kuten on kirjoitettu: ’Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat huvittelemaan.’ Älkäämme liioin harjoittako haureutta, niin kuin jotkut heistä syyllistyivät haureuteen ja kaatuivat, kaksikymmentäkolmetuhatta heistä yhtenä päivänä. Älkäämme myöskään panko Jehovaa koetukselle, niin kuin jotkut heistä panivat hänet koetukselle ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä olko nurisijoita, niin kuin jotkut heistä nurisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.” Hän sanoi näiden tapahtuneen esimerkiksi kristityille ja varoitti ajattelemasta tyhmästi, ’ettei sellaista voisi koskaan tapahtua minulle’. Sitten hän sanoi sellaista, mikä oli osoittautuva yhdeksi rohkaisevimmista, uskoa vahvistavimmista ajatuksista Raamatussa. Hän sanoi: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän myös varaa poispääsytien voidaksenne kestää sen.” – 1. Kor. 10:13.
15. a) Onko kristillisessä nuhteettomuudessa ’katkeamispiste’? b) Miten Jehova ”varaa poispääsytien”?
15 Tiedätkö, mitä tämä jae merkitsee uskollisille kristityille, jotka vilpittömästi yrittävät tehdä Jumalan tahdon? Jos olet sellainen henkilö, niin se merkitsee, että nuhteettomuudessasi Jumalaa kohtaan ei ole ’katkeamispistettä’. Ei ole sitä mahtia, voimaa, juonta eikä ’salaista asetta’, näkyvää eikä näkymätöntä, joka voitaisiin suunnata sinua kohti varmana siitä, että sinä rikot nuhteettomuutesi Jumalaa kohtaan. Sinussa ei ole mitään ns. ’heikkoa kohtaa’, jota vastustajasi voisivat käyttää menestyksellisesti sinua vastaan. Jos menet niin pitkälle uskollisena Jumalaa kohtaan kuin lihasi ihmisenä sinut vie, niin tiedät varmasti, että luullessasi, ettet voi kestää kauemmin omassa voimassasi, Jehova Jumala tulee avuksi ja ”varaa poispääsytien”. Tämä ei merkitse välttämättä sitä, että hän poistaa kiusauksen. Tämän Jumalan väliintulon tarkoitus on sen sijaan, että sinä ’voisit kestää sen’.
16. Mikä osa uskolla on kestävyydessä? Valaise.
16 Tämä asioitten oikea ymmärtäminen Raamatusta auttaa meitä saamaan oikean näkemyksen asioista, menköötpä ne mihin äärimmäisyyksiin hyvänsä. Esimerkiksi vanhemmat, joilta vainoojat saattavat ottaa heidän lapsensa, kykenevät kestämään tämänkin, mutta vain Jumalan avulla. He tietävät, että he ovat tehneet voitavansa ja että jos Jehova sallii sellaisen tapahtua, niin he voivat luottavaisesti jättää asian hänen käsiinsä. Kuka on pätevämpi huolehtimaan lapsestasi? Sinäkö vai Jehova Jumala ja hänen enkelijoukkonsa? Tilanne voi näyttää äärimmäisen toivottomalta, emmekä me ehkä näe heti paikalla, miten Jehova tulee järjestämään asiat, mutta tässä täytyy liittyä asiaan usko ja lapsenomainen luottamus Jehova Jumalaan. Emme voisi kestää ilman sitä. – Hepr. 11:6.
OLE NYT USKOLLINEN PIENISSÄ ASIOISSA
17. Mihin periaatteeseen luottaminen auttaa meitä kohtaamaan edessämme olevat koettelemukset?
17 Jumalan kansaan kuuluvat eivät ole varmoja siitä, millaiset koettelemukset odottavat heitä tulevaisuudessa, mutta olkootpa ne millaisia hyvänsä, me luotamme siihen, että seuraava Jeesuksen esittämä periaate pitää paikkansa: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.” – Luuk. 16:10.
18. Miten uskollisuus ”vähimmässä” nyt auttaa meitä edessämme olevina päivinä?
18 Koska tämä pitää paikkansa, niin Jehovan kristityt todistajat yrittävät joka päivä kohdata menestyksellisesti eteen tulevat uskon koetukset. On monia asioita, jotka saattavat nousta esiin esteinä jokapäiväisessä elämässämme ja palvellessamme Jehovaa, mutta jos me kohtaamme menestyksellisesti nämä koetukset ”vähimmässä” eli siinä, mikä on olennaisinta kristillisyydelle, niin me vahvistumme kohtaamaan uskossa sen, mitä tulevaisuus tuoneekin tullessaan. Tehköön silloin Panettelija pahimpansa. Pankoon hän toimeksi mitä juonia tahansa hänen mielessään on. Ne eivät ole mitään uutta. Ne, jotka ilmaisevat uskoa Saatanan hyökätessä, ovat kohdanneet ja tulevat kohtaamaan ne menestyksellisesti.