Lukijain kysymyksiä

● Voiko miehen ja vaimon välinen sukupuoliyhteys olla sellaista, että sitä olisi pidettävä epäpuhtaana Jehovan silmissä?

Luojan määräämässä yhdynnässä, miehen ja vaimon sukupuoliyhteydessä ei ole tietysti mitään epäpuhdasta. Sukupuolinen yhteys tarjoaa avioliitossa oleville syvän rakkauden ja kiintymyksen ilmaisun toisiaan kohtaan. Se, että se ei olisi ainoastaan suvunjatkamiskeino, vaan myös intohimon asettamiskeino ja tyydytyksen ja mielihyvän lähde, ei ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Mutta kunkin avioparin on ratkaistava, mikä on hyväksyttävää kiintymyksen osoittamisessa. – 1. Moos. 1:28; 1. Kor. 7:9; Sananl. 5:15–19.

Kristityt soveltavat kumminkin näissä yksityiselämänkin asioissa Raamatun periaatteita. He ymmärtävät, että tässä samoin kuin muissakin elämän asioissa täytyy kehittää ja ilmaista hengen hedelmää, mihin kuuluu myös itsehillintä. (Gal. 5:22, 23) Kristitty ei anna sen tähden vapaita ohjia hillitsemättömälle himolle. Hän käsittää, että valta puolison ruumiiseen nähden ei salli naineen henkilön ryhtyä tekoihin, mitkä ovat sekä tuskallisia puolisolle että epäpuhtaita Jumalan silmissä. (1. Kor. 7:3–5) Kristilliset periaatteet rajoittavat valtaa aviopuolison ruumiiseen nähden, ja siksi avioliiton yhdistämät kristityt koettavat soveltaa niitä, ja siten he toimivat yhdessä ja tuottavat todellista onnea toisilleen. (Ef. 5:25–33; 1. Piet. 3:7–9) He muistavat hengelliseksi hyvinvoinnikseen ja suureksi hyödykseen Matteuksen 7:12:nnessa olevat Kristuksen sanat: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te myös samoin heille”, ja sovelluttavat niitä.

Sukupuoliyhteyttä varten on miehillä ja naisilla tietyt elimet. Niiden tarkoitus ja oikea käyttö on hyvin ilmeinen. Näitä elimiä tulee käyttää ainoastaan tällä Jumalan määräämällä oikealla tavalla. Poikkeamiset näiden elinten oikeasta ja luonnollisesta käytöstä sukupuolielimiin kohdistuvan luonnonvastaisen halun tyydyttämiseksi tai eläimellisten himojen kiihottamiseksi on epäpuhdasta. Se on turmelevaa, kuten on osoitettu Roomalaiskirjeen 1:21–32:ssa. Se on luonnotonta ja epäterveellistä. Sellaiset teot ovat todellisuudessa sukupuolielinten epäjumaloimista eivätkä suinkaan anna avioliitolle arvokkuutta. Ne eivät tee aviovuodetta kunnialliseksi. (Hepr. 13:4) Kristitty karttaa varmasti sellaista lihan saastaisuutta, mikä kuuluu lihan tekoihin, eikä halua olla osallinen sellaiseen luonnottomuuteen. – Gal. 5:19.

Antautuneitten kristittyjen täytyy kantaa näissä asioissa oma vastuutaakkansa. Kun aviopuolisot ovat lukeneet ja omaksuneet Raamatun näistä asioista esittämät oivalliset ohjeet, niin heidän asiansa on panna tällaiset jumaliset periaatteet käytäntöön elämässään järkevällä ja rakkaudellisella tavalla. – Gal. 6:5.

Jos antautunut pari tekee jonkin moraalisesti väärän teon, mikä ei ole aviorikos eikä haureutta ja mikä on yksistään heidän välisensä, niin että se on täysin yksityisasia, mistä kukaan seurakuntalainen tai maailman ihminen ei voi saada tietoa, jollei asianomainen paljasta sitä, niin mitä heidän tulee tehdä? Asia on esitettävä Jumalalle rukouksessa. Jos Jumala näkee, että he käsittävät sen sopimattomuuden, mitä he ovat tehneet keskenään, ja että he ovat apealla mielellä ja murheellisia asian johdosta ja koettavat olla toistamatta sitä enää, niin heidän hänelle esittämänsä tunnustus ja anteeksipyyntö Kristuksen Jeesuksen kautta riittää. Mutta jos tämä väärinteko jatkuu inhimillisen heikkouden takia ja jompikumpi aviopuolisoista alkaa tuntea sen huonoja seurauksia ja olla sen painama eikä saa helpotusta aviopuolison jatkuvan väärinteon takia, niin mitä silloin? Ensin tulee yrittää pulman henkilökohtaista ratkaisemista. Jos kaikki muut yritykset epäonnistuvat kumminkin, niin ahdistuksessa oleva voi vedota kristillisen seurakunnan komiteaan. Silloin on komitean vuoro esittää kehotus rikkovalle aviopuolisolle. Komitea voi tarjota apua rukouksessa ja neuvoissa auttaakseen puolisoita voittamaan heikkouden ja hoitamaan yksityiset avioliittoasiansa niin, että he voisivat jatkaa onnellista aviosuhdetta vähimmin mahdollisin häiriöin ja palvellakseen siten Jumalan täydellisen hallituksen etuja paremmalla tavalla. – Jaak. 5:13–16.

On kieltämätöntä, että sen rikkomisella, mikä on raamatullista ja normaalia aviosuhteissa, ei ole vähäisiä seurauksia. Jumalinen menettely näissä yksityisasioissa on erittäin tärkeätä vanhurskautta rakastaville. Vaikutukset voivat olla tosiaan kauaskantoiset, kun avioliiton yhdistämät henkilöt suorittavat tekoja, mitkä ovat moraalisesti vääriä. Ensiksikin ja ennen kaikkea heidän täytyy ymmärtää, että he eivät miellytä Luojaa Jehova Jumalaa. Tämä saattaa hyvin vaikuttaa heidän suhteeseensa toisiinkin, sillä jokin on väärin heidän elämässään. He tietävät sen ja voivat siten tuntea olevansa arvottomia osallistumaan enää Valtakunnan hyvän sanoman saarnaamiseen. Sen sijaan että he ilmaisisivat onnea, he ovat tulleet juroiksi ja vetäytyvät yksinäisyyteensä. Jotain on selvästi tehtävä, jotta he nauttisivat jälleen onnesta ja tyytyväisyydestä suhteessaan toisiinsa, kristittyihin tovereihinsa ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Jos tällaiset väärät menettelyt ovat tulleet tottumuksiksi, niin asian korjaaminen vaatii aikaa, Jumalan rukoilemista ja vakavaa ponnistelua. Korjaavien menetelmien täytyy alkaa mielestä. Kun mieleen tulee aistillisia ja sopimattomia ajatuksia, niin vilpitön kristitty muistaa edukseen Filippiläiskirjeen 4:8:nnessa olevat Paavalin sanat: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”

Taistelussaan moraalittomia haluja vastaan naineen kristityn täytyy käsittää, että se, mitä hän päästää mieleensä, vaikuttaa häneen suuresti. Elokuvat, pelit, kirjallisuus ja muu huvi tulee valita huolellisesti. Samoin kuin naimattomienkin täytyy varjella tiensä tässä suhteessa, jotta he eivät lankeaisi moraalittomuuteen, niin täytyy naineittenkin kristittyjen tehdä. Jos he täyttäisivät mielensä moraalittomilla tai luonnottomilla ajatuksilla, niin ne voisivat lopulta toteutua heidän yksityisasioissaan heidän omaksi turmeluksekseen ja hengelliseksi vahingokseen.

Jos väärät halut ja sopimattomat tottumukset ovat juurtuneet syvälle, niin jotkut, jotka pyrkivät oikaisemaan asiat miellyttääkseen Jumalaa, voivat havaita kompastuvansa uudelleen, ennen kuin he pystyvät voittamaan huonon tapansa Jumalan avulla. Mutta heidän ei pidä masentua eikä hellittää. Näiden henkilöiden tulee katsoa jatkuvasti Jehova Jumalaan ja kääntyä hänen puoleensa saadakseen anteeksi ja puhdistuksen, tarvittavan avun ja voiman. Hän ei ole kaukana niistä, jotka etsivät häntä, ja hänen avullaan sellaiset ihmiset voivat olla varmoja siitä, että he voivat nujertaa nämä nurinkuriset taipumukset saaden voiton sellaisista huonoista tavoista tai sellaisesta käytöksestä, mikä on moraalisesti väärä. – Fil. 4:13.