Kristikunnan autioittaja historiallisesti esikuvattu

”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen [autioittavan iljetyksen, Um], josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.” – Matt. 24:15, 16.

1. a) Mistä maailma on pian oleva hämmästynyt niin kuin se oli hämmästynyt muinoin vuonna 70? b) Miksi asioihin perehtyneet ihmiset tunnustavat sen Jes. 28:21:n mukaan?

MAAILMA oli hämmästynyt 1 900 vuotta sitten, kun Rooman legioonat autioittivat lähi-idässä olevan Jerusalemin kaupungin vuonna 70. Kaupungin valloittajakin, keisari Vespasianuksen poika, kenraali Titus, ihmetteli, miten niin lujasti linnoitettu kaupunki oli kukistunut hänen edessään, sanoen: ”Jumala on ollut meidän puolellamme; se, joka syöksi juutalaiset noista linnoituksista, on Jumala, sillä mitä ihmiskädet tai ihmisten välineet saattoivat tehdä sellaisia torneja vastaan.”a Mutta kohta maailma on yllättyvä jälleen. Kun nyt 1 600 vuotta vanha lujasti linnoitettu kristikunta lähitulevaisuudessa autioitetaan, niin se hämmästyttää jopa nykyistä maailmaa. Asioihin perehtyneet ihmiset tunnustavat sen olevan Jumalan ’outo työ’ ja ’kumma teko’, jonka on ennustanut hänen profeettansa Jesaja.b Kuka on sitten kristikunnan autioittaja? Jumalan oma profeetallinen sana ilmoitti, kuka täyttää autioittajan osan. Hän antoi esikuvankin siitä.

2. a) Mitä tarkoitamme sanalla kristikunta? b) Mitä kristikunnalle tapahtuu sen takia, mikä se on, mutta miten on tosi kristillisyyden laita?

² Mutta mitä me tarkoitamme sanalla kristikunta? Websterin kansainvälinen sanakirja (Third New International Dictionary) määrittelee sen mm. näin: ”Se osa maailmaa, missä kristillisyys on vallalla eli jota hallitaan pääasiallisesti kristillisten laitosten alaisuudessa.” Mutta se uskonto, jota kristikunta harjoittaa sadoissa uskonlahkoissaan, on kaukana Raamatun kristillisyydestä. Siksi sen uskonto on nimikristillisyyttä, joten kristikunnan täytyy olla osa siitä ihmismaailmasta, jota hallitaan nimikristillisten laitosten alaisuudessa. Kristikunta edustaa siis väärin tosi kristillisyyttä. Siitä syystä se asianmukaisesti autioitetaan ja se häviää iäksi. Tällainen väite saattaa järkyttää monia uskonnollisiin piireihin kuuluvia, mutta tämän lausunnon toteutuminen tulee olemaan vielä järkyttävämpi. Entä aito kristillisyys? Tosi kristillisyys ei häviä koskaan huolimatta kaikista yrityksistä tuhota se valekristillisyyden mukana. Se menestyy ja kukoistaa toisenlaiseksi muutetussa rauhaisassa maassa ja koituu loistoisaksi kunniaksi sen Perustajalle, Jeesukselle Kristukselle.

3. a) Viittaako Raamattu kristikuntaan nimellä vai jollain muulla tavalla? b) Mitkä raamatunkohdat valaisevat sanan ”esikuva” käyttöä?

³ On totta, että nimitystä kristikunta ei ole Pyhissä Kirjoituksissa, Pyhässä Raamatussa. Eikä niinäkään päivinä, joina Raamattu kirjoitettiin, ollut olemassa sellaista kuin kristikunta, sillä se sai alkunsa vasta ajanlaskumme neljännellä vuosisadalla, Rooman keisarin Konstantinuksen päivinä ja hänen uskonnollisen toimintansa seurauksena. Mutta kristikunnalla on esikuvansa muinaisessa Raamatun maailmassa, ja se on kuvattu esikuvallisesti Pyhässä Raamatussa. Kristikunta vastaa niin ollen yleisessä historiassaan ja menettelytavassaan muinaista esikuvaansa, samoin kuin paperille tehty painanta vastaa painajan käyttämää painovärillä siveltyä kirjaketta. Huomaamme Pyhässä Raamatussa 1. Kor. 10:11:ssä käytetyn sanaa ’esikuva’: ”Tämä, mikä tapahtui heille [ts. tapahtui juutalaisille], on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” Ja Hepr. 8:5:n mukaan Jehova Jumala sanoi profeetalleen Moosekselle Siinain vuorella: ”Katso, että teet kaikki sen kaavan [eli esikuvan] mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin.”

4. a) Kuka apostolinen kirjoittaja käyttää sanaa ”vastakuva”? b) Mikä on tässä vastakuva, ja millainen yhteys sillä on esikuvaan?

⁴ Nykyisellä kristikunnalla oli näin ollen muinaisessa järjestössä muinainen malli, jota se vastaa ja jota se muistuttaa. Kristikunta noudattaa tuon muinaisen mallin esimerkkiä, ja niin ollen sitä kohtaavat samanlaiset tapahtumat. Tuota muinaista mallia kutsutaan ”esikuvaksi”. Koska kristikunta muistuttaa tuota muinaista mallia, niin sitä kutsutaan ”vastakuvaksi”. Siitä syystä ne Raamatun ennustukset, jotka täyttyivät muinaisessa esikuvassa, ovat joko jo täyttyneet tai vielä tulevat täyttymään nykyisessä vastakuvassa, nimittäin kristikunnassa. Kun kristitty apostoli Pietari kirjoitti henkeytetyt kirjeensä ensimmäisen vuosisadan kreikan kielellä, niin hän käytti sanaa ”vastakuva”. Niinpä luemmekin 1. Piet. 3:21:stä: ”Se, mikä vastaa tätä [tai kirjaimellisesti: mikä on vastakuva], pelastaa nytkin teidät, nimittäin kaste.” (Um) Muinainen esikuva osoittaa siis meille, millainen sen nykyinen vastakuva on; ja se, mikä kohtasi muinaista esikuvaa, ilmaisee profeetallisesti sen, mikä on kohtaava sen nykyistä vastakuvaa, nimittäin kristikuntaa tässä tapauksessa.

5. a) Mitkä huomattavat piirteet ovat tunnusomaisia vastakuvalle, kristikunnalle? b) Mikä sen muinainen esikuva oli ja minkä vastaavaisuuksien tähden?

⁵ Mitä muinaista uskontojärjestöä kristikunta sitten muistuttaa? Kristikunta väittää olevansa yhteydessä Jumalan, Luojan, kanssa, jota henkeytetyt Heprealaiset kirjoitukset kutsuvat Jehovaksi eli Jahveksi. (Ps. 83:19, Um) Se väittää olevansa liitossa Jehova Jumalan kanssa, nimittäin ”uudessa liitossa” Jumalan ja ihmisten välisen ainoan välittäjän, nimittäin Jeesuksen Kristuksen, kautta. Koska henkeytetyt Heprealaisen kirjoitukset ennustivat Messiaan eli Kristuksen, kristikunta hyväksyy nuo Heprealaiset kirjoitukset osana Raamatusta, jota se käyttää kirkoissaan. Se väittää odottavansa Messiaan eli Kristuksen tulemusta, hänen toista tulemustaan. Se väittää vaeltavansa tämän maailman kautta ”elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö”. (Hepr. 12:22) Mitä muinaista uskontojärjestöä kristikunta näin ollen muistuttaa? Selvä vastaus on: Jerusalemia ja Juudean provinssia, jonka pääkaupunki Jerusalem oli 1 900 vuotta sitten. Jerusalemilla ja Juudealla oli henkeytetyt Heprealaiset kirjoitukset, ja ne väittivät olevansa liitossa Jehova Jumalan kanssa profeetta Mooseksen kautta, joka toimi välittäjänä. Ne väittivät odottavansa Messiaan eli Kristuksen tulemusta.

6. Millaisen asenteen useimmat ensimmäisen vuosisadan juutalaiset omaksuivat Jeesuksen Kristuksen suhteen, ja mitä heidän menettelytapansa oli aiheuttava heille?

⁶ Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla vain vähemmistö eli jäännös Juudeassa ja muissa Rooman provinsseissa olleista juutalaisista otti vastaan Jeesuksen, kuningas Daavidin ja patriarkka Aabrahamin jälkeläisen, Jumalan luvattuna Messiaana. Tätä jäännöstä lukuun ottamatta Jerusalem ja Juudea ja kaikki muut ympäri maan hajaantuneet juutalaiset hylkäsivät hänet. Se, että he hylkäsivät Jeesuksen, vertauskuvattiin Jeesuksen naulitsemisella teloituspaaluun Jerusalemin muurien ulkopuolella vuoden 33 pääsiäispäivänä. Mutta hänen paaluunnaulitsemistaan seuranneet tapahtumat sitä ennen esitettyjen monien todisteiden lisäksi osoittivat, että hän oli todella ennustettu Messias eli Kristus, Jumalan Poika. Se, että epäuskoiset juutalaiset hylkäsivät hänet, oli näin ollen aiheuttava heille tuhoisat seuraukset, niin kuin Danielin ja muiden kautta esitetyt muinaiset ennustukset olivat ennakolta kertoneet. – Dan. 9:24–27.

7. Milloin Jeesus esitti ennustuksensa Juudean ja Jerusalemin autioittamisesta, ja mikä apostolien kysymys aiheutti tämän ennustuksen?

⁷ Kolme päivää ennen tuota kriittistä pääsiäispäivää eli niisankuun 11. päivänä vuonna 33 Jeesus Kristus itse ennusti Jerusalemin ja sen temppelin tulevan tuhon ja Juudean autioituksen silloin elävän sukupolven aikana. (Matt. 23:37–24:2; Mark. 13:1, 2; Luuk. 21:5, 6; 19:41–44) Myöhemmin samana päivänä Jeesuksen neljä apostolia kysyi häneltä suoraan tätä asiaa, ja epäilemättä muut kahdeksan apostolia vetäytyivät lähelle kuuntelemaan Jeesuksen vastausta. Apostoli Matteuksen kertomuksen (24:3, Um) mukaan he kysyivät: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat ja mikä on oleva sinun läsnäolosi [kreikaksi parousi’a] ja asiainjärjestelmän päättymisen merkki?” He kysyivät häneltä Jumalan profeettana.

8. Mitä Jeesus ensiksi ennusti vastauksessaan, ja miten hän sitten luokitteli ”kaikki”?

⁸ Vastauksessaan tähän kolmiosaiseen kysymykseen Jeesus ennusti väärien Messiaiden eli Kristusten ilmaantumisen, sotien puhkeamisen kansojen ja valtakuntien välille, nälänhätää eli elintarvikepulaa, ruttotauteja ja maanjäristyksiä. Näitä oli määrä esiintyä aikana, joka oli jäävä tämän ennustuksen esittämisen ja Jerusalemin ja Juudean tulevan autioituksen väliin. Näiden tapahtumien merkityksestä Jeesus sanoi: ”Kaikki nämä ovat ahdistuksen tuskien alkua.” (Matt. 24:3–8, Um) ”Älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” – Luuk. 21:9.

9. a) Mitä työtä Kristuksen opetuslasten piti suorittaa noiden tapahtumien toteutuessa? b) Mikä osoittaa, antoiko Jeesus heille liian vähän aikaa tämän työn suorittamiseen ennen loppua?

⁹ Mitä Kristuksen apostoleitten piti tehdä tällaisten maailmantapahtumien toteutuessa? Heidän piti suorittaa työtä, jonka hän oli asettanut heidän eteensä sanoen: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Heidän oli määrä jatkaa tällaista saarnaamistyötä uskonnollisesta vainosta ja laittomuuden lisääntymisestä huolimatta, vaikka ne aiheuttivat useimpien uskonnollisten ihmisten rakkauden jäähtymisen. (Matt. 24:9–14, Um; Mark. 13:9–13) ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen on saarnattava ensin.” (Mark. 13:10, Um) Tässä suhteessa Jeesus ei suonut apostoleilleen ja opetuslapsilleen liian vähän aikaa, jonka kuluessa piti todistaa näin laajalti Jumalan valtakunnasta. Jo vuonna 60 tai 61, kun apostoli Paavali oli Roomassa vankilassa Jumalan valtakunnan saarnaamisen takia, hän saattoi kirjoittaa Kolossan kristityille Vähään-Aasiaan ja sanoa: ”Sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.” – Kol. 1:23.

10. Keille tämä silloinen saarnaaminen teki mahdolliseksi kuulemisen, ja minkä turvallisen menettelyn he voivat omaksua?

¹⁰ Apostoli Paavali voi sanoa näin viisi tai kuusi vuotta ennen kuin Juudeassa ja Jerusalemissa olleet juutalaiset kapinoivat Rooman valtakuntaa vastaan vuonna 66, kolme ja puoli vuotta ennen Jerusalemin ja sen temppelin autioittamista. Tämä soi tilaisuuden viedä hyvää uutista Jumalan messiaanisesta valtakunnasta paitsi pakanakansoille myös kautta maan hajaantuneille ympärileikatuille juutalaisille, ennen kuin roomalaiset tuhosivat heidän uskonnollisen pääkaupunkinsa Jerusalemin vuonna 70. Tällä tavoin heille tehtiin mahdolliseksi välttää tuhoutuminen Jerusalemin mukana, kun he karttoivat sitä eivätkä menneet sen vuotuisiin uskonnollisiin juhliin. Näin ollen he eivät olleet järkyttyneitä, kun juutalaisen Jerusalemin ”loppu” tuli.

JEESUS ILMAISEE ESIKUVALLISEN ”ILJETYKSEN”

11, 12. a) Kun saarnaaminen oli suoritettu, niin mikä voi kohdata Jerusalemia? b) Mitkä Jeesuksen sanat, jotka Mark. 13:14–20 esittää, osoittavat oliko tuo ”ahdistuksen tuskien alku” oleva viimeinen merkki siitä, että Jerusalemin loppu oli vaarallisen lähellä?

¹¹ Kun Jumalan valtakuntaa oli ennustuksen mukaisesti saarnattu maailmanlaajuisesti, voitiin Jerusalemin ja sen temppelin ”lopun” odottaa tulevan. Kun sitten tämä saarnaamistyö oli suoritettu ja se, minkä piti olla ”ahdistuksen tuskien alkua”, oli tapahtunut, niin oliko jokin erikoismerkki osoittava, että Jerusalemin ja sen temppelin ”loppu” oli vihdoinkin aivan lähellä? Oli, ja Jeesus ennusti, mikä tuo merkki oli oleva ja mitä vaaravyöhykkeellä olevien kristittyjen oli viivyttelemättä tehtävä. Mark. 13:14–20 kertoo Jeesuksen sanoneen seuraavaa:

¹² ”Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen [autioittavan iljetyksen, Um] seisovan siinä, missä ei tulisi – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa; ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.”

13. a) Mikä oli sitten kohtaava Juudeaa ja Jerusalemia Markuksen ja Matteuksen kertomusten mukaan? b) Kenen koston piti silloin ilmetä ja kenen vihan purkautua Luukkaan kertomuksen mukaan?

¹³ Tämän ennustuksen mukaan Juudean provinssi ja sen uskonnollinen pääkaupunki Jerusalem oli kokeva ahdistuksen, jonka kaltaista se ei ollut aikaisemmin kokenut eikä tulisi uudelleen kokemaankaan. Matteuksen (24:21, 22) kertomuksessa Jeesuksen ennustuksesta sitä sanotaan ”suureksi ahdistukseksi”. Luuk. 21:22, 23:ssa esitetyn kertomuksen mukaan Jeesus sanoi: ”Ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. . . . Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan.” Nuo ”päivät” olisivat ”suuren ahdistuksen” päiviä, joka ahdistus on oleva oikeudenmukainen. Ne olisivat kirjaimellisesti ”koston päiviä” eli ”oikeuden jakamisen päiviä” (Um), ja kysymyksessä on Jumalan ”kosto”. Jumalan ”viha” piti ilmaista Juudean ja Jerusalemin asukkaille. Jeesus Kristus täytti tässä Jes. 61:1, 2:n ennustuksen julistamalla ”meidän Jumalamme kostonpäivää”. – Ks. Luuk. 21:22:ta Kingdom Interlinear -käännöksestä.

14. Mitä Juudeassa ja Jerusalemissa olevien juutalaiskristittyjen piti tehdä ja milloin välttyäkseen tuhoutumasta Jerusalemin mukana?

¹⁴ Jotteivät Juudeassa ja Jerusalemissa olleet juutalaiskristityt mahdollisesti olisi tuhoutuneet tässä ”suuressa ahdistuksessa”, heidän oli paettava erittäin nopeasti. Milloin? Niin pian kuin he näkisivät Jerusalemin ympärille kehittyneen tilanteen, josta he ymmärtäisivät, ”että sen hävitys on lähellä”. (Luuk. 21:20) Mutta kuka toteuttaisi tämän Jerusalemin ”hävityksen”? Ilmeisesti ”sotajoukot”, jotka ’ympäröisivät’ kaupungin. Tällaista autioituksen aiheuttajaa Jeesus kutsui ”iljetykseksi” Mark. 13:14:n mukaan, missä Jeesuksen kerrotaan sanoneen: ”Kun kuitenkin näette autioittavan iljetyksen seisovan missä sen ei pitäisi (käyttäköön lukija huomiokykyä), niin alkakoot silloin Juudeassa olevat paeta vuorille.” – Um.

15, 16. a) Mikä on se paikka, missä ”iljetyksen” ei pitänyt seisoa? b) Millaisena kaupunkina Jerusalemia silloin pidettiin, ja pelastiko tämä asema sen hävitykseltä?

¹⁵ Mikä sitten on paikka, missä ”iljetyksen” ei pitänyt seisoa? Iljetyksellä ei ole oikeutta olla paikassa, jota pidetään pyhänä; ja Matt. 24:15, 16 sanookin paikkaa pyhäksi: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen [autioittavan iljetyksen, Um], josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.” Tämä pyhä paikka oli Jerusalem ja sen välitön lähiympäristö.

¹⁶ Esimerkiksi Matt. 4:5 ja 27:53 puhuvat Jerusalemista ”pyhänä kaupunkina”. Kun juutalaiset vuonna 66 olivat nousseet kapinaan ja kenraali Cestius Galluksen johtamat Rooman legioonat olivat lähteneet pois, Jerusalemissa olleet juutalaiset valmistivat uusia hopeasekeleitä, joiden toiselle puolelle oli kaiverrettu sanat ”Pyhä Jerusalem”. Mutta vaikka Jerusalemilla oli ollut pyhä asema Jeesuksen Kristuksen aivan kaupungin muurien ulkopuolella kärsimään marttyyrikuolemaan saakka, niin se ei säästänyt kaupunkia eikä edes sen temppeliä, jota pidettiin erikoisen pyhänä, tulemasta autioitetuksi vuonna 70. (Apt. 21:28) Jumala oli toimeenpaneva ”koston” ”iljetyksen” välityksellä.

17, 18. a) Kuka profeetta ennusti tämän ”iljetyksen” ja missä ennustuksen heprealaisessa tekstissä? b) Missä tätä ilmaisua on myös käytetty kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen tekstissä?

¹⁷ On tärkeätä panna merkille, että ”autioittava iljetys” on sama, josta puhuttiin ”profeetta Danielin kautta”. (Matt. 24:15) Epäilemättä Jeesuksen Kristuksen apostolit tiesivät, mitä ”autioittavasta iljetyksestä” eli ”hävityksen kauhistuksesta” oli ennustettu Raamatun heprealaisessa tekstissä Dan. 11:31:ssä ja 12:11:ssä. Ja koska Matteuksen ja Markuksen kirjoittamat Jeesuksen Kristuksen elämäkerrat olivat kreikankielisiä, niiden viittaus ”autioittavaan iljetykseen” sisälsi myös kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen tulkinnan Dan. 9:27:stä, jossa esiintyy samanlainen kreikkalainen ilmaisu ja josta luemme:

¹⁸ ”Yksi viikko vahvistaa liiton monia varten, ja tuon viikon puolivälissä minun uhrini ja juomauhrini otetaan pois. Ja temppelille on tuleva autioitusten kauhistus, ja ajan lopulla tuo autioitus tullaan lopettamaan.” – Charles Thomson, The Septuagint Bible; ks. myös Bagster’s.

19. a) Mihin tämä ”iljetys” näin ollen liittyi, ja miksi niin ollen Jeesuksen oli sopivaa mainita se? b) Miten Dan. 9:27:n heprealainen teksti kuitenkin kuului?

¹⁹ Tämä Danielin ennustus, joka esitettiin lähellä Jerusalemin 70-vuotisen autioituksen loppua, koski nimenomaan Jerusalemin kaupunkia ja Messiaan tulemista. Oli siis hyvin sopivaa, että Jeesus Kristus viittasi juuri tähän ennustukseen Matt. 24:15:ssä. Näin ollen tämä Danielin ennustus liittyi jollain tavoin Jerusalemiin uudelleen rakennettuun temppeliin, niin kuin esitetään Danielin ennustuksen kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä. Se ilmaisee, että ”autioitusten kauhistus” eli ”autioittava iljetys” liittyy jotenkin Jerusalemin temppeliin, jossa Messiaan oli määrä esittäytyä. Danielin ennustuksen heprealainen teksti masoreettisessa tekstissä esitettynä kuuluu hieman eri tavalla. Dan. 9:27:n jälkiosa kuuluu: ”Ja iljetysten siivellä [kauhistusten siivellä, Young] on tuleva se, joka aiheuttaa autioituksen; ja perinpohjaiseen hävitykseen saakka se, mikä on päätetty, vuodatetaan myös sille, joka on autiona.”

20. Keneksi tämä Dan. 9:26:n ennustus ilmaisee näin ollen ”autioittavan iljetyksen”?

²⁰ ”Se, joka aiheuttaa autioituksen”, oli täten tuleva ”iljetysten [eli kauhistusten] siivellä”. Sellainen autioittaja olisi sen mukaan ”autioittava iljetys” eli ”autioitusten kauhistus”. (LXX) Se aiheutti autioituksen Jerusalemille ja sen temppelille. Tämä ennustettiin Danielin ennustuksen edellisen jakeen (26) jälkiosassa, joka sanoi: ”Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa [ja sen loppu on oleva, Um] tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan. 9:26) Tämä ennustus ilmaisee ”autioitusten kauhistuksen” eli ”autioittavan iljetyksen” ”hyökkääväksi ruhtinaaksi” ja hänen ”väekseen”, jota hän johtaa.

21. Ketkä historia osoittaa yhtäpitävästi Luuk. 21:20, 21:n kanssa siksi ”väeksi” ja ”ruhtinaaksi”, jotka aiheuttivat autioituksen?

²¹ Minkä historia osoittaa ”hyökkäävän ruhtinaan väeksi”, joka tuli sen jälkeen kun Jeesus voideltiin ”voidelluksi, ruhtinaaksi” vuonna 29 ja joka hävitti ja autioitti Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin pyhän paikan? Se oli ”ruhtinaan”, kenraali Tituksen, Rooman keisarin Vespasianuksen pojan, johdossa oleva ’sotaväki’. Tämä on sopusoinnussa niiden Jeesuksen sanojen kanssa, jotka hän esitti tiedusteleville apostoleilleen: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.” – Luuk. 21:20, 21.

22. a) Minkä ”sotajoukot” ympäröivät Jerusalemin? b) Mitkä Danielin ennustuksessa ja Jeesuksen ennustuksessa olevat seikat osoitetaan näin ollen samaksi?

²² ”Sotajoukot”, jotka ympäröivät Jerusalemin vuonna 66, sekä ”sotajoukot”, jotka ympäröivät sen vuonna 70, olivat kummatkin kuudennen maailmanvallan, Rooman, armeijoita. Sotajoukot, jotka ympäröivät sen vuonna 66, olivat kenraali Cestius Galluksen Syyriasta tuomia joukkoja. Kun tämä kenraali Galluksen johdossa ollut ’sotaväki’ oli yllättäen vetäytynyt takaisin, Jerusalemissa ja Juudeassa olleet kristityt juutalaiset toimivat Jeesuksen neuvon mukaan ja alkoivat ’paeta vuorille’, ja nämä käännytetyt juutalaiset olivat Jumalan voideltujen ”valittujen” joukossa. Jerusalemia vuonna 70 ympäröineet ”sotajoukot” olivat kenraali Tituksen johdossa olevat neljä roomalaista legioonaa, kahdestoista legioona oli länsipuolella, viides ja viidestoista pohjoispuolella ja kymmenes itäpuolella. Näiden legioonien lisäksi kaupunkia ympäröi lopulta joka puolella roomalaisten rakentama linnoitettu muuri, jotta vastustavat juutalaiset olisi näännytetty nälkään. Näin ollen Luuk. 21:20:ssä mainitut Rooman ”sotajoukot” ja Dan. 9:27:ssä (LXX) mainittu ”autioitusten kauhistus” ja Matt. 24:15:ssä ja Mark. 13:14:ssä mainittu ”autioittava iljetys” eli ”hävityksen kauhistus” ovat sama asia.

23. Miten voidaan osoittaa, oliko Rooman valtakunta itse tuo ”iljetys” vai ei?

²³ Voimme siis havaita, ettei ”autioittava iljetys” ollut Rooman valtakunta kuudentena maailmanvaltana. Rooman valtakunta oli pitänyt hallussaan Juudeaa kenraali Pompeiuksen ajoista, vuodesta 63 eaa., lähtien (paitsi vuosina 40–37 eaa.), ja Jerusalemissa oli ollut Rooman sotajoukkoja aina siihen saakka kun kristittyä apostoli Paavalia pahoinpideltiin Jerusalemissa noin vuonna 56 ja kun juutalaiset kapinoivat vuonna 66. (Apt. 21:31–23:31) Niiden muutaman vuoden aikana, jolloin Juudeassa olleet juutalaiset nauttivat itsenäisyydestä kapinansa jälkeen, Jerusalemissa ja sen ympäristössä ei ollut roomalaisia sotilaita.

24. a) Mitkä nimenomaan täyttivät näin ollen ”iljetyksen” osan? b) Saiko autioittaja siitä Jumalan suosion?

²⁴ Kenraali Tituksen johdossa olleet ”sotajoukot” vuonna 70 olivat tietysti Rooman valtakunnan välikappaleita ja edustivat tuota valtakuntaa, kuudetta maailmanvaltaa. Mutta ”autioittava iljetys” oli nuo ”sotajoukot”, koska ne suoranaisesti autioittivat kaupungin, jota pidettiin ”pyhänä” ja johon Jumalan nimi ja palvonta oli yhdistetty. Vaikka ne täyttivät Jehovan profeettojen ennustukset, ne eivät saaneet sen vuoksi hänen suosiotaan. Ne olivat silti pakana-armeijoita, jotka kantoivat Rooman sotalippuja, joita sotilaat palvoivat jumalina.

25. Mitä voidaan sanoa, ovatko Rooman sotajoukot nykyinen ”autioittava iljetys” vai eivät?

²⁵ Nykyään, tällä 20. vuosisadalla, Rooma on yhä olemassa kaupunkina, mutta Rooman sotajoukot eivät muodosta kokonaisuudessaan eivätkä osaksi nykyajan ”autioitusten kauhistusta” eli ”autioittavaa iljetystä”. Tämä ei johdu siitä, että Rooma on väittänyt olevansa ”kristillinen” keisari Konstantinuksen ajoilta, neljänneltä vuosisadalta, saakka. Rooman valtakunta on kauan sitten lakannut olemasta. Sen sijaan on tullut seitsemäs maailmanvalta, anglo-amerikkalainen kaksoismaailmanvalta.

26. Mikä kysymys herää seitsemännen maailmanvallan yhteydessä erityisesti Dan. 11:31:n ja 12:1:n ennustukset huomioon ottaen?

²⁶ Osoittautuvatko tämän seitsemännen maailmanvallan sotajoukot nykyajan ”autioittavaksi iljetykseksi”, vaikka tämä seitsemäs maailmanvalta väittää olevansa kristillinen? Jumalan ennustuksen mukaan (Dan. 11:31 ja 12:11) ”autioittava iljetys” oli näyttelevä kauhistavaa osaa tällä 20. vuosisadalla. Mikä se on, ja osoittautuuko se uskonnollisen kristikunnan ennustetuksi autioittajaksi? Meidän täytyy tutkia asiaa enemmän ymmärtääksemme.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 128]

(Ks. painettu julkaisu)

”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä . . . Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot.” – Luuk. 21:20, 21.

VÄLIMERI

Pella

Samaria

GARISSIMIN VUORI

SAMARIA

PEREA

Jeriko

Jerusalem

Betania

JUUDEA

Juudan erämaa

SUOLAMERI

Masada

IDUMEA