”Sinun sanasi on totuus”

’Älä itsekkäästi halua toisen omaa’

KYMMENESTÄ käskystä kymmenes kuuluu: ”Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja . . . mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” – 5. Moos. 5:21.

Oliko himoitseminen eli itsekäs halu kielletty ainoastaan israelilaisilta, vai onko kristittyjenkin oltava varuillaan sitä vastaan? Kristittyjen on toden totta oltava varuillaan sitä vastaan. Apostoli Paavali kirjoittikin: ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: . . . paha himo.” – Kol. 3:5.

Tämän käskyn voi antaa vain Jehova Jumala, sillä kukaan ihminen ei voisi saattaa sitä voimaan. Itse asiassa vain Jumala itse voisi sanoa, rikottiinko sitä vai ei. Eräs englantilainen viime vuosisadan tiedemies ja kirjailija sanoikin hyvin sattuvasti: ”Vaikka tutkisit kaikki maailman lait, et löydä yhtäkään, joka muistuttaa sitä. Kuudennen, seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen löydät kaikista lakikokoelmista, vaikkakin vain kieltona sellaisista rikoksista, joista oikeudessa tuomittiin rangaistavaksi. Kymmenes käsky täydentää kaikki muut. Se osoittaa, että Jumala ei vaadi meiltä ainoastaan ulkonaista hyvettä vaan myös sisäistä pyhyyttä; . . . että synnilliset kuvitelmat ovat rikos häntä vastaan aivan samoin kuin pahat teotkin.”

Jumalan sana osoittaa toistuvasti, että Jumala voi lukea ihmisten sydämen. Jumala teki sen selväksi lähettäessään profeetta Samuelin valitsemaan seuraajaa kuningas Saulille. (1. Sam. 16:7) Ja hän sanoi profeettansa Jeremian kautta: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan.” Kymmenes käsky teki selväksi koko Jumalan kansalle, että he olivat tilivelvolliset hänelle ajatuksistaan ja haluistaankin. – Jer. 17:9, 10.

Tietysti tämä tosiseikka ei pelota niitä, jotka väittävät, että Jumala on kuollut tai että häntä ei koskaan ole ollut olemassakaan. Mutta israelilaiset eivät epäilleet vähääkään, ettei heidän Jumalansa Jehova ollut todella elossa. Kuten kymmenen käskyn esipuhe muistutti heitä, heidän Jumalansa Jehova oli tuonut heidät ”pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä”. – 2. Moos. 20:2.

Sitä paitsi koska itsekäs halu on yleensä vaikuttavana voimana tämän maailman ihmisten keskuudessa, he eivät ajattelisikaan laatia lakikirjoihinsa lakia sitä vastaan. Ainoa, millä on merkitystä heille, on menestys, huolimatta keinoista, joita käytetään sen saamiseksi. Edesmennyt kirjailija Aldous Huxley esittikin asian hyvin sattuvasti: ”Himoitseminen, joka oli kuolemansynti keskiaikaisten esi-isiemme päivinä, on nyt yksi päähyveistä.”

Raamattu esittää meille varoittavia esimerkkejä tämän niin kuin muidenkin kymmeneen käskyyn sisältyvien käskyjen rikkomisesta. Saatana himoitsi palvontaa, joka oikeudenmukaisesti voi kohdistua vain Jehova Jumalaan. Tämä voidaan havaita siitä, kun hän tarjosi Jeesukselle kaikkia maailman valtakuntia, jos Jeesus olisi tehnyt palvontateon hänen edessään. Koska Saatana himoitsee yksinomaan Jehova Jumalalle kuuluvaa palvontaa, hänet tuhotaan Jumalan määräaikana. – Matt. 4:8–10; Hepr. 2:14.

Juudan sukukunnasta oleva israelilainen Aakan himoitsi joitain Jerikon aarteita, jotka oli omistettu Jehova Jumalalle. Koska hän antoi perään tuolle itsekkäälle halulle, hän maksoi sen omalla hengellään ja perheensäkin hengellä. – Joos. 7:20–26.

Jumalaton kuningatar Atalja himoitsi kahden sukukunnan muodostaman Juudan valtakunnan valtaistuinta, vaikka hänellä ei naisena ollut mitään oikeutta siihen. Hän teki päämääränsä saavuttamiseksi useita murhia, mutta lopulta hänkin maksoi hengellään itsekkäästä halustaan. Kymmenettä käskyä on sattuvasti nimitettykin ”ahneuden vastapainoksi”. – 2. Kun. 11:1–20.

Mistä meidän on aloitettava päästäksemme eroon itsekkäästä halusta? Sydämestä, kuten Jeesus huomautti: ”Sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” Miksi sydämellä on tällainen alaspäin suuntautuva taipumus? Perityn synnin ja Saatanan ja hänen demoniensa takia. – Mark. 7:21–23; 1. Moos. 8:21; Ps. 51:7; Ef. 6:12.

Minkä avulla voimme tukahduttaa tämän syvälle juurtuneen itsekkään halun omistaa toiselle kuuluvaa? Asian pohtimisen pitäisi auttaa. Jeesus sanoikin: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Emmehän tahtoisi kenenkään toisen haluavan meidän omaisuuttamme, vaimoamme, taloamme, autoamme tai asemaamme maallisessa toimessamme tai kristillisessä seurakunnassa? Niin ollen ei meidänkään tule haluta toisen omaa. – Luuk. 6:31.

Jos ihminen on todella hengellismielinen, aina tietoinen Jumalan pyhän hengen ja sen hedelmien tarpeellisuudesta, niin sekin auttaa tukahduttamaan synnynnäisen ahneuden, kuolettamaan sydämessä olevan itsekkään halun ja estää sellaisen halun saamasta valtaa. ’Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsiminen ensin’ estää haluamasta sitä, mikä kuuluu toisille. (Matt. 6:33) Jos teemme siten, niin meiltä ei tule puuttumaan hengellisiä siunauksia. Apostoli Paavali ilmaisikin asian hyvin sattuvasti: ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin”, mitä tarvitsemme? – Room. 8:32.

Vielä yksi apu taistellessamme langenneessa luonteessamme olevaa ahneutta vastaan on tyytyväisyyden, omaansa tyytymisen oppiminen. Apostoli Paavali oli oppinut tämän läksyn, sillä hän voi kirjoittaa: ”Olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa.” Hengellismielisyys auttoi häntä olemaan tyytyväinen. Ja Paavali osoittaa eräässä kirjeessään ystävälleen Timoteukselle, että tyytyväisyys on erittäin järkevää: ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” – Fil. 4:11, 12; 1. Tim. 6:6–8.

Mutta ennen kaikkea tämän itsekkään halun voittamisessa kristittyjä auttaa rakkaus, epäitsekäs, periaatteeseen perustuva agápe-rakkaus. Se on sellaista rakkautta, joka ”ei kadehdi, . . . ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa”. Jos se ei etsi edes omaansa, niin miten kaukana se onkaan siitä, että itsekkäästi haluaisi toisille kuuluvaa! (1. Kor. 13:4, 5) Epäitsekäs ”rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” Sellainen rakkaus noudattaa apostolin neuvoa ja etsii, ei toisen varallisuutta, vaan toisen etua: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” – Room. 13:10; 1. Kor. 10:24.

Vaikkakin himoitseminen eli itsekäs halu voi olla syvälle juurtunut ja kaikenlaisen pahuuden juuri, niin sen voittamiseksi on tosiaankin monia apukeinoja niille, jotka todella haluavat voittaa sen.