7. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”
Jotta tämä tahto tapahtuisi maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa, niin Jehova Jumala pani alulle ihmisperheen pyhäkössä Tämä pyhä paikka oli Eedenin paratiisi eli mielihyvän paratiisi, missä Aadam ja Eeva olivat yhteydessä Jumalansa ja taivaallisen Isänsä kanssa. Eräs Jumalan taivaallinen henkipoika kapinoi tässä paratiisipyhäkössä ja muutti itsensä Saatana Perkeleeksi. Käyttäen käärmettä hän kiusasi naisen, Eevan, syntiin: syömään hyvän- ja pahantiedon puun kiellettyä hedelmää. Eeva vuorostaan saattoi miehensä Aadaminkin syömään siitä ja rikkomaan tahallaan Jumalan lain. Heidän läsnäolonsa Eedenin paratiisissa kävi nyt saastuttavaksi. Jumala lähestyi tuota syyllistä kolmikkoa ja julisti suurelle Käärmeelle, Saatana Perkeleelle, tuhotuomion, minkä hänen vaimonsa Siemen oli toteuttava. Hän julisti myöskin kuolemantuomion Aadamille ja Eevalle ja puhdisti paratiisipyhäkön ajamalla syntisen pariskunnan pois sieltä ja estämällä heidän paluunsa ja kaikki yrityksensä elämän puusta syömällä elää iankaikkisesti maan päällä.
12, 13. Minkä palvonnan Aadam pani täten alulle Eedenissä, ja millaisen hän teki itsestään Jumalan silmissä, Jumalan Israelille antaman lain periaatteen mukaan?
12 Aadam oli vastuullisena ratkaisijana perustanut väärän palvonnan Eedenin pyhäkössä. Se oli itsensä palvonta, luodun henkilön palvonta Luojan palvonnan asemesta. Hän oli korottanut itsessään itsensä teokraattisen lain yläpuolelle rikkomalla Jumalan lain. Hän oli tehnyt itsensä ylpeäksi tekemällä itsestään Jumalan, joka ratkaisi, mikä oli hyvää ja mikä pahaa hänen omalta näkökannaltaan katsoen. Hän teki itsestään iljettävän, inhottavan, vastenmielisen. Viisas mies sanoi kauan jälkeenpäin: ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus.” Ja Jeesus Kristus sanoi: ”Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” (Sananl. 16:5; Luuk. 16:15) Kuningas Salomon aikana ja Jeesuksen aikana oli monia maaeläimiä, lintuja ja hyönteisiä, mitkä Jumalan laki julisti saastaisiksi israelilaisten syödä. Sellaisten luomusten syöminen teki israelilaisista saastaisia, inhottavia, vihattuja tai iljettäviä Jumalalle, kymmenten käskyjen ja puhtaita ruoka-aineita koskevan lain Antajalle. Hän käski Israelin kanssa tekemänsä liiton laissa:
13 ”Älkää tehkö sielujanne inhottaviksi millään parveilevalla luomuksella, joka parveilee, ettekä te saa saastuttaa itseänne niillä, niin että te tulette tosiaan niiden saastuttamiksi. Sillä minä olen Jehova, teidän Jumalanne, ja teidän täytyy pyhittää itsenne, ja teidän täytyy osoittautua pyhiksi, koska minä olen pyhä.” Myös: ”Te ette saa tehdä sielujanne inhottaviksi maaeläimillä eikä linnuilla eikä millään, mikä kulkee mataen maan pinnalla ja mitkä minä olen erottanut pois teiltä julistaen ne saastaisiksi.” – 3. Moos. 11:43, 44; 20:25, Um.
14. Millaisiksi Eeva ja Aadam tekivät sielunsa Jumalalle syömällä kiellettyä ravintoa, ansaitsivatko tällaiset sielut elämän Eedenissä, ja miltä heistä nyt tuntui Eedenissä?
14 Monia tällaisia maaeläimiä, lintuja ja hyönteisiä oli Eedenin pyhäkössä. Hyvän- ja pahantiedon puukin oli samassa puutarhapyhäkössä. Tuo erikoinen puu oli kielletty Aadamin ja Eevan ravinnoksi kelpaamattomana, samoin kuin nuo monet eläimetkin julistettiin myöhemmin saastaisiksi israelilaisten ravinnon ollessa kyseessä. Samaten kuin israelilaiset Jumalan heille antaman lain alaisuudessa, niin Aadam ja Eevakin tekivät iljettävän, inhottavan teon syömällä kiellettyä hedelmää. Syömällä sitä he tekivät sielunsa inhottavaksi, iljettäväksi, vastenmieliseksi Jehova Jumalalle, joka on pyhä ja joka haluaa älyllisten luomustensakin olevan pyhiä. Olivatko tuollaiset nyt inhottavat sielut kuin Aadam ja Eeva iankaikkisen elämän arvoiset? Eivät! Voitiinko tuollaisten iljettävien ja vastenmielisten olioitten sallia jäädä sellaiseen pyhään paikkaan kuin Eedenin paratiisipyhäkköön? Ei! Heti kun Aadam antoi hyväksymyksensä Jumalaa vastaan tehdylle synnille syömällä kiellettyä hedelmää, hän ja hänen vaimonsa tunsivat, etteivät he olleet paikallaan tuossa pyhäkössä, minkä Jumala pyhitti seurustelemalla heidän kanssaan siellä. He tunsivat, etteivät he voineet alastomina esittäytyä hänelle, ja yrittivät kätkeytyä häneltä.
15. Miksi he olivat nyt asettaneet itsensä ja millaista itsekkyyttä osoittaen, ja miksi heillä ei ollut tällaisina tilaa Eedenissä?
15 Aadam ja Eeva menettivät tällä tavalla pyhyytensä. Noudattamalla oman käden oikeutta ja toimimalla Jumalan vanhurskaan lain vastaisesti he olivat todellisuudessa asettuneet jumaliksi ja epäjumaloivat itseään eräänlaisella ahneudella. Kristittyjä varoitetaan, että ei yhdelläkään ”ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”. Heitä varoitetaan ahneudesta, ”joka on epäjumalanpalvelusta”. (Ef. 5:5; Kol. 3:5) Jumalan Eedenin-pyhäkössä ei ollut tilaa epäjumalanpalvelijoille, väärille jumalille, omatekoisille jumalille, koska epäjumalat ja väärät jumalat ovat kauhistus ja inhotus elävälle tosi Jumalalle, Jehovalle.
16. Minkä tekemistä pyhäkölleen Jehova vastustaa, ja mitä Jehovan oli tehtävä Eedenin-pyhäkölleen?
16 Jehova vastustaa epäjumalien asettamista pyhäkköön. Hän sanoi muinaisista juutalaisista: ”Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet sen.” (Jer. 7:30; 32:34) Aadamin ja Eevan jatkuva läsnäolo oli saastuttava Eedenin paratiisipyhäkölle. He eivät olleet ansainneet oikeutta syödä ”elämän puusta keskellä paratiisia” ja siten oikeutusta elämään ikuisesti maan päällä. Niin Jumala ryhtyikin toimenpiteisiin pyhäkkönsä puhdistamiseksi.
17. Ketä Jumala tarkoitti käärmeen siemenellä ja vaimolla lausuessaan tuomion käärmeelle?
17 Hän lausui väärälle Jumalalle Saatana Perkeleelle hävitystuomion. Hän teki sen seuraavin käärmeelle esittäminsä sanoin, koska Perkele oli käyttänyt tätä Eevan pettämisessä: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se [vaimon siemen] on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:14, 15) Jumala ei tarkoittanut näillä sanoilla kirjaimellisen käärmeen siementä. Hän tarkoitti sen väärän jumalan, Saatana Perkeleen, siementä, joka oli käärmeen kaltainen. Jumala ei myöskään tarkoittanut kirjaimellisen vaimon, syntisen Eevan, maallisia lapsia. Hän tarkoitti sen pyhän yleisjärjestönsä siementä eli jälkeläisiä, joita hän vertasi nyt ensikerran naiseen, hänen kanssaan taivaassa naimisissa olevaan vaimoon. – Jes. 54:5.
18. Ketä Jumala tarkoitti vaimon siemenellä?
18 Jumalan yleisjärjestön siemenen täytyy olla hänen ensiksiluotu ja tärkein Poikansa, josta tuli ihminen Kristus Jeesus, jotta hän olisi ”yksi . . . välimies Jumalan ja ihmisen välillä”. (1. Tim. 2:5) Hänen yhteydessään on hänen 144 000:n askeleissa seuraajansa uskollinen seurakunta, joka kuvataan Johannekselle annetussa ilmestyksessä kahtenakymmenenä neljänä ”vanhimpana”, jotka istuvat valtaistuimilla Jumalan taivaallisen valtaistuimen ympärillä. Näille kristityille, jotka saavat voiton Saatana Perkeleestä, tuosta vanhasta Käärmeestä, on kirjoitettu seuraavat sanat: ”Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.” (Room. 16:20) Tämä yhdistää heidät 1. Mooseksen kirjan 3:15:nnessä annettuun Jumalan lupaukseen, että vaimon siemenen täytyy murskata Käärme.
19. Mitä Jumala sanoi suoraan Eevalle, ja miten hän sitten avasi hänen mielensä havaitsemaan Saatanan valheen?
19 Jumala sanoi syntiselle Eevalle, että hän ei joutuisi kuolemaan heti. Hänen sallittaisiin synnyttää monta lasta, mutta kipuja kärsien. Hänen miehensä oli vallitseva häntä kuolemaan asti. Sitten Jumala avasi Eevan mielen havaitsemaan sen valheen, minkä Käärme Saatana oli sanonut lausuessaan, että hän ja Aadam eivät suinkaan kuolisi, vaikka söisivät kiellettyä hedelmää. Jumala sanoi Aadamille Eevan kuullen: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itsesi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.’” – 1. Moos. 3:16–19.
20. Mitä ruokaa Aadamin oli nyt syötävä, mikä maa oli kirottu hänen takiaan, missä hänen piti palata tomuun, ja miksi hän ei mennyt taivaaseen kuollessaan?
20 Aadamin ei pitänyt enää viljellä ja varjella Eedenin pyhäkköä. Hän oli saastainen, epäpyhä. Hänen ei pitänyt syödä enää paratiisin ravintoa, vaan ”kedon ruohoja” hankkien niitä otsansa hiessä. Paratiisipyhäkköä ei kirottu Aadamin tähden, vaan ulkopuolella oleva maa, ja se – ei paratiisipyhäkkö – oli se osa maata, minkä piti kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita hänelle. Synnintekijöitten hautojen ei pitänyt rumentaa Eedenin paratiisipyhäkköä, vaan Aadamin piti palata paratiisipyhäkön ulkopuolella olevaan tomuun. ”Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen [Jeesus Kristus] on taivaasta.” (1. Kor. 15:47) Aadamin ei siis pitänyt mennä taivaaseen kuollessaan. Koska hän oli maasta, niin hän meni takaisin sinne, mistä hän oli tullutkin, tomuun. Elinvoima, mikä elävöitti hänet, palasi silloin Jumalan luo, joka oli antanutkin sen. – Saarn. 12:7.
21. Mitä muuta hedelmää Aadamilla ei ollut nyt oikeutta nauttia, ja mitä Jumala teki estääkseen häntä yrittämästä syödä sitä?
21 Aadamin estämiseksi tarttumasta toiseen hedelmään, mihin hänellä ei ollut oikeutta, elämän puun hedelmään, minkä mukana luotiin iankaikkinen elämä, tehtiin – mitä? ”Jehova Jumala karkoitti hänet Eedenin puutarhasta viljelemään maata, mistä hänet oli otettu. Ja niin hän ajoi ihmisen pois ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja miekan leimuavan terän, mikä kääntyili jatkuvasti varjellen elämän puulle johtavaa tietä.” – 1. Moos. 3:22–24, Um.
22. Mitä yritys päästä takaisin paratiisipyhäkköön olisi merkinnyt, ja mikä osoittaa, tapahtuiko mitään sellaista, mikä olisi poistanut Aadamin ja Eevan tuomiota?
22 Jos Aadam olisi yrittänyt päästä takaisin paratiisipyhäkköön, niin nuo kerubit olisivat estäneet hänet. Koska hän ei voinut raivata tietään takaisin maalliseen paratiisiin noiden kerubien takia, niin paljon vähemmän hän voisi raivata tietään taivaan suurempaan paratiisiin, missä paljon useammat kerubit olisivat valmiit estämään hänet. Kaikki yritykset raivata tietä puutarhan keskellä olevan elämän puun luo iankaikkisen elämän saamiseksi maan päällä olisivat merkinneet menemistä tuon kääntyilevän miekan leimuavan terän tuhottavaksi. Aadam eli kuitenkin tuon pyhäkön ulkopuolellakin satoja vuosia. Tapahtuiko noina vuosisatoina mitään, mikä olisi poistanut kuolemantuomion Aadamilta ja Eevalta? Ei, Jumalan poisvieroituksessa ei tapahtunut mitään muutosta. ”Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.” (1. Moos. 5:5) Aadam ansaitsi sen palkan, minkä synti maksaa – kuoleman. – Room. 6:23.
23, 24. Mikä seikka osoitti, että synti oli siirtynyt edelleen Eedenin ulkopuolella syntyneisiin Aadamin lapsiin, ja missä kahdessa suhteessa Kain oli murhaaja?
23 Synti ja sitä seurannut kuolemantuomio siirtyivät edelleen Aadamin lapsille, jotka syntyivät paratiisipyhäkön ulkopuolella. Tämä käy selväksi siitä, mitä tapahtui hänen ensimmäiselle pojalleen Kainille. Tästä pojasta tuli Eedenin pyhäkön ulkopuolella olevan kirotun maan viljelijä. Hänen nuoremmasta veljestään Aabelista tuli paimen. Kain ja Aabel toivat uhreja Jumalalle. Eedenin pyhäkön idänpuoleisen sisäänkäytävän läheisyydessä, missä paikalleen asetetut kerubit vartioivat, oli ymmärrettävästi se paikka, mihin uhrit sopi tuoda. Kumpikin toi oman työnsä tuotteita. Aabel uhrasi muutamien lampaittensa esikoisten hengen ja vuodatti niiden veren maahan sekä esitti niiden rasvaiset osat Jumalalle.
24 Jumala ilmaisi sitten, että elämä täytyy uhrata ja että tämä elämä täytyy esittää hänelle, jotta syntinen ihmiskunta pääsisi takaisin hänen suosioonsa ja jotta sille annettaisiin anteeksi ja se lunastettaisiin synnistä ja kuoleman rangaistuksesta. Jumala katsoi suosiollisesti Aabelin eläinuhreihin, mutta hylkäsi Kainin verettömän uhrin. Kain vuodatti nyt verta kateudessaan, mutta se oli hänen vanhurskaan veljensä Aabelin verta, Aabelin, joka oli miellyttänyt Jumalaa uhrillaan, minkä hän uhrasi uskossa Jumalaan. Kain saastutti tuolla verenvuodatuksella maan. Vaikka Kainia ei tapettukaan heti murhaajana, niin hän joutui Jumalan erityisen kirouksen alaiseksi. (1. Moos. 4:1–23; Hepr. 11:4) Hän oli murhaaja kahdessa suhteessa: viattoman veljensä vihaamisen tähden ja siksi, että hän toden teolla tappoi tämän. Hän osoitti olevansa alkuisin Perkeleestä ja oli Perkeleen lapsi. (1. Joh. 3:8–12) Kain kuoli aikanaan Jumalan kiroamana. Kaikki hänen jälkeläisensäkin pyyhkäistiin pois Nooan ajan maapallonlaajuisessa vesitulvassa. – 1. Moos. 4:16–24; 6:5–13.
25. Miten kuolema on jatkunut Nooan ja hänen perheensä välityksellä vedenpaisumuksen läpi tähän päivään saakka, ja minkä mallin Jumalan Aabelin uhrille osoittama hyväksymys antoi?
25 Nooan aikaiseen tulvaan mennessä ei yksikään Aadamin jälkeläisistä osoittautunut kykeneväksi valloittamaan Eedenin pyhäkköä ja pääsemään siellä olevan elämän puun luo. Se ei ollut nyt Jumalan keino, millä ihmisluomukset saisivat iankaikkisen elämän maanpäällisessä paratiisissa. Vedenpaisumus huuhtoi aikanaan pois kaikki jäljet tuosta Eedenin paratiisipyhäköstä, mikä oli jossain lähellä keski-itää. Niin kuolema on jatkunut ihmissuvussa Nooan ja hänen perheensäkin kautta, jotka varjeltuivat vedenpaisumuksessa, aina tähän päivään saakka. Kaikki salaperäisyys kuoleman ja sen syyn suhteen häviää tämän lyhyen lausunnon avulla: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee.” (1. Kun. 8:46) Siitä syystä saavat kaikki ihmiset sen palkan, minkä synti maksaa ja mikä on kuolema. (Room. 6:23) Kun Jumala hyväksyi Aabelin lammasuhrin verenvuodatuksineen, niin se antoi mallin. Se osoittaa sen tavan, millä ihmiskunta vapautetaan kuolemantuomiosta ja päästetään kuolemasta. Sen täytyi tapahtua hyväksyttävän elämän uhraamisella täällä maan päällä. Aabelia ei oikeutettu syömään mitään uhratuista laumansa esikoisista Jumalan yhteydessä, vielä vähemmän juomaan niiden verta. Miksi Aabelin uhri miellytti sitten Jumalaa?
26. Minkä Jumalan lain mukainen Aabelin uhri oli, ja miten eräs ihmiskunnan edestä annettu uhri oli Aabelin uhria parempi?
26 Hän ei ollut oppinut mitään Aadamilta, vaan hän oppi sen Jumalaan omaamansa uskon avulla. Se oli sen tähden sopusoinnussa kauan jälkeenpäin esitetyn Jumalan lain kanssa: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:4) ”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä itse olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne aikaansaamaan sovituksen teidän sieluillenne, koska veri aikaansaa sovituksen siinä olevan sielun perusteella.” (3. Moos. 17:11, Um) ”Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” (Hepr. 9:22) Jehova, joka näki, että oikeus voitiin saada kuolevaa, syntistä ihmiskuntaa kohtaan suosiolliseksi ainoastaan riittävän arvoisella ja voimallisella uhrilla, oli myöskin kylliksi rakkaudellinen varatakseen tämän tarvittavan uhrin. Hän teki sen taivaallisessa Pojassaan, ensimmäisessä ja tärkeimmässä luomuksessaan, jonka hän lähetti taivaasta maan päälle täydelliseksi ihmiseksi Jeesukseksi Kristukseksi. Jeesuksen uhri voi tehdä sen, mitä ihmisen ensimmäinen uhri, Aabelin uhri, ei voinut: se voi antaa meille vapautuksen perisynnistä ja kuolemantuomiosta sekä siitä johtuvasta kuolemasta ja haudasta. Tästä syystä Pyhä Raamattu viittoo meitä ”uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri”. (Hepr. 12:24) Aabelin veri huusi maasta Jumalan puoleen kostoa tuolle murhanhimoiselle veljensä vihaajalle, Kainille. Jeesuksen veri huutaa Jumalan alttarilta Jumalan armoa uskoville ja tottelevaisille miehille ja naisille. – 1. Moos. 4:10; Hepr. 13:10–12.
(Jatkuu)