Rakkaus, ”täydellinen yhdysside”

”Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” – KOLOSSALAISILLE 3:14.

1. Miksi Kolossalaiskirjeen 3:14:ssä esitetty käsky on nykyään haastava?

VIHAN täyttämässä, riitaisessa maailmassa käsky, jonka Jumalan kirjoitettu sana nykyään esittää Jehovan todistajille Kolossalaiskirjeen 3:14:ssä, on tosiaan haastava. Käskyn toteuttaminen tuntuu melkein mahdottomalta, sillä siinä sanotaan heille: ”Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” Kaikesta huolimatta tätä henkeytettyä käskyä noudatetaan hänen kunniakseen.

2. Mikä näyttää olevan kristikunnan lahkojen välinen yhdysside, ja minkä osaksi se tekee kristikunnan?

² On kiistämätöntä, että kristikunnassa ei ole rakkautta täydellisenä yhdyssiteenä, sillä se on jakautunut satoihin ristiriitaisiin lahkoihin ja uskontokuntiin, joiden uskonnolliset vakaumukset ja tavat poikkeavat toisistaan. Kristikunnan kirkkojärjestelmien välisenä yhdyssiteenä näyttää huomattavassa määrin olevan se viha ja vastustus, jota ne kohdistavat Jehovan vihkiytyneen, kastetun kansan, hänen nykyisten todistajiensa, kristillistä seurakuntaa vastaan. (Jesaja 43:10, 12) Sellaista vihaa ja vastustusta ilmaisemalla kristikunnan uskonnolliset järjestöt tekevät itsestään erottamattoman osan Saatana Panettelijan, ”tämän maailman jumalan”, yliherruudessa olevasta maailmasta. (2. Korinttolaisille 4:4, Kirkkoraamattu) Juuri niin kristillisyyden Perustaja sanoi olevankin. Kun Jeesus piti viimeisen puheensa uskollisille apostoleilleen petollisen Juudas Iskariotin poistumisen jälkeen, hän sanoi: ”Tätä minä käsken teitä tekemään, että te rakastatte toisianne. Jos maailma vihaa teitä, niin te tiedätte, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos olisitte osa maailmasta, niin maailma olisi mieltynyt omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.” – Johannes 15:17–19.

3. Mikä kysymys herää maailman vihan kohteesta?

³ Jeesuksen sanojen johdosta herää johdonmukaisesti kysymys: mikä on se uskonnollinen ryhmä, jota maailma, johon kristikuntakin kuuluu, nykyään vihaa ja jota se pitää vastustajanaan? Ihmiskunnan historia varsinkin ensimmäisestä maailmansodasta lähtien auttaa jokaista rehellistä tiedustelijaa tunnistamaan tämän ryhmän erehtymättä.

4. Keihin Kolossalaiskirjeen 3:14:ssä oleva Paavalin käsky soveltuu, ja kuka on sellaisten yhteinen hengellinen Isä?

⁴ Apostoli Paavalin kolossalaisille kirjoittaman kirjeen avaussanoista nykyajan Jehovan todistajat tietävät, että hänen käskynsä ”Pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside”, soveltuu suoranaisesti heihin. Kirje alkaa: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, ja veljemme Timoteus Kolossassa oleville pyhille ja uskollisille veljille Kristuksen yhteydessä: Olkoon teillä ansaitsematon hyvyys ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme.” (Kolossalaisille 1:1, 2) Kuka siis oli noiden Kolossan kaupungissa Vähässä-Aasiassa olevien ensimmäisen vuosisadan kristittyjen yhteinen taivaallinen Isä? Hän oli heidän hengellisen Johtajansa, Jeesuksen Kristuksen, Isä, ja hänen Isänsä on Jumala, joka on ”Korkein kaikessa maassa” ja ”jonka nimi on Jehova”. – Psalmit 83:19, UM.

5. Kenen palvojia niiden täytyy olla, joille Paavali osoittaa kirjeensä, ja millä tavalla Jeesus ja apostoli Johannes valaisivat tätä?

⁵ Niiden, joille Paavali osoittaa kirjeensä, täytyy siis olla Jehova Jumalan palvojia, niin kuin Jeesus Kristus itsekin on! Kiusausvuorella Jeesus kieltäytyi Panettelijan tarjouksesta, jonka mukaan Jeesus olisi saanut koko maailman, jos hän vain olisi kumartanut ja palvonut Panettelijaa. Jeesus karkotti Kiusaajan suoraa päätä ja lainasi henkeytetyn käskyn: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” (Matteus 4:8–11; Luukas 4:8; 5. Mooseksen kirja 6:4, 5, 13) Jäljitelläkseen Jeesusta hänen opetuslastensa täytyy palvoa samaa Jumalaa, jota hän itse on aina palvonut, Jehovaa. (Johannes 20:17) Samoin silloin, kun apostoli Johannes lankesi palvoen enkelin eteen, joka välitti hänelle Ilmestyksen, enkeli vastusti sanoen: ”Palvo Jumalaa, sillä Jeesuksesta todistaminen innoittaa profetoimista.” – Ilmestys 19:10; 1:1.

6. Minkä kristikunnan menettelyn jälkeen Ilmestyksen 18:4, 5:ssä oleva käsky tuli entistä tärkeämmäksi, ja ketkä ovat toimineet tämän käskyn mukaan ja millaisin seurauksin?

⁶ Sen jälkeen kun väärän uskonnon maailmanmahti, Suuri Babylon, oli aikaansaanut itselleen Jumalalle häpeää tuottavan maineen ensimmäisen maailmansodan aikana, Ilmestyksen 18:4, 5:ssä esitetty jumalallinen käsky vaati vielä kiireellisempää huomiota kuin englanninkielisen Vartiotorni-lehden joulukuun numeron ilmestyessä vuonna 1880 tai sitä ennen. Tuo käskyhän kuuluu: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.”a Tämän käskyn mukaisesti ne, jotka halusivat olla Jehova Jumalan ”kansaa”, lähtivät ulos Suuresta Babylonista ja kokoontuivat yhteen kristillisen ykseyden hyväksi kehittääkseen sitä rakkautta, joka on ”täydellinen yhdysside”. He suhtautuivat vakavasti 1. Korinttolaiskirjeen 14:33:ssa esitettyihin apostolin sanoihin: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” Niinpä kun katsomme yli 43 000:ta Jehovan todistajien seurakuntaa nykyään, emme voi olla esittämättä Psalmin 133 sanoja:

”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.” – Psalmit 133:1–3.

7. Keiden velvollisuus on nykyään ylläpitää tätä ykseyttä, ja mitä tarkoitusta varten Jumala varjeli todistajansa ensimmäisen maailmansodan lävitse?

⁷ Jehovan nykyisten todistajien velvollisuus on ylläpitää tätä ihailtavaa järjestön ykseyttä tässä riitaisassa maailmassa, samoin kuin se oli ns. kristillisen ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla Kolossan seurakunnan velvollisuus. Niin on ollut varsinkin tuhoisasta sotavuodesta 1914 lähtien, jolloin ”kansain määräajat” päättyivät! (Luukas 21:24) Ensimmäinen maailmansota aiheutti uhkan Jehovan todistajien olemassaololle tosi kristillisenä järjestönä. Mutta koska hänen voidellut todistajansa saarnasivat ’tätä valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille’, Kaikkivaltias Jumala ei sallinut kristikunnassa ja pakanamaailmassa olleiden yhdistyneitten vihollisten pyyhkäistä heitä kaikkia pois maan päältä. (Matteus 24:14; Markus 13:10) Ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 Jehova Jumala vapautti heidät heille asetetuista rajoituksista ja lähetti heidät saarnaamaan kaikkien kansojen keskuuteen.

8. Kuinka Saatana on menetellyt yrittäessään murtaa tämän kristillisen ykseyden, kun hän ei ole onnistunut murtamaan sitä ulkoapäin tulevin keinoin?

⁸ Saatana Panettelija ei ollut onnistunut tuhoamaan Jehovan todistajia ulkoapäin tulevilla keinoilla ja vaikutuksilla. Niinpä hän onkin siitä lähtien yrittänyt murtaa heidän yhtenäisyytensä salakavalasti, nakertamalla sitä sisältäpäin, järjestön sisältä. Tähän viittasi Ilmestyksen 12:17:n ennustus seuraavin sanoin: ”Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa hänen siemenensä jäljellä olevia vastaan, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ.”

Millaisesta persoonallisuudesta meidän tulisi olla kiinnostuneita

9. Miltä tartunnalta Jehovan todistajien tulee varjella itseään, ja mitä Psalmi 91 sanoo siitä?

⁹ Pahaan maailmaan tarttunut vihamielisyys leviää kaiken aikaa, aivan niin kuin Jeesus Kristus itse ennusti ”asiainjärjestelmän päättymistä” koskevassa profetiassaan: ”Ja monia vääriä profeettoja nousee, ja he eksyttävät monia, ja laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee. Mutta joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 24:3, 11–13) Vihamielisyyden henki on hyvin tarttuvaa, ja siksi jopa Jehova Jumalan näkyvän järjestön jäsenten tulee varoa saamasta tartuntaa. Henkeytetty psalminkirjoittaja ilmaisee, kuinka voimme välttää tartunnan: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ’Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan’. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan.” – Psalmit 91:1, 2, 5–8.

10. Kuinka vältämme saamasta persoonallisuutta, joka saa meidät olemaan maailmaan kuuluvien kaltaisia, ja millaisina Jumala pitää meitä kuolleen maailman vastakohdaksi?

¹⁰ Meille vakuutetaan, että me saamme Jumalan suojeluksen, mutta meidän täytyy täyttää siihen liittyvät ehdot. Jos me vältämme hengellisesti kuolettavaa läheistä suhdetta sairaaseen maailmaan, me emme pukeudu sellaiseen persoonallisuuteen, joka saa meidät näyttämään maailman ihmisten kaltaisilta. Me emme pukeudu silloin maailman vihamielisyyteen. Vihan täysi vastakohta on rakkaus, rakkaus Jehovaa kohtaan ja hänen Kristustaan kohtaan ja kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan. Tätä ominaisuutta ilmaiseva persoonallisuus on se persoonallisuus, jonka henkeytetty apostoli Paavali käskee meidän Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina pukea yllemme. Jos me menettelemme näin, niin me suosittelemme itseämme toisille Jumalan palvelijoina ”rakkaudessa jossa ei ole ulkokultaisuutta”. (2. Korinttolaisille 6:4–10) Tämä rakkaus on alkuisin Jumalasta, ja silloin, kun meillä on se, me olemme tulleet läheiseen suhteeseen hänen kanssaan siten, että olemme kääntäneet selkämme maailmalle, sikäli ettemme ole sopusoinnussa sen kanssa. Jumala pitää maailmaa kuolleena, ja hän pitää kuolleina myös niitä, jotka ovat osa siitä; he eivät totisesti ole eläviä hänelle. Me Jeesuksen Kristuksen vihkiytyneet, kastetut opetuslapset elämme Jumalan näkökannalta katsottuna; me elämme osana Hänen järjestöään, jossa rakkaus vallitsee. Johanneksen 1. kirjeen 3:14 ei sen vuoksi liioittele sanoessaan: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, koska rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”

11. Mihin veljesjoukkoon rakkaus suo meille pääsyn?

¹¹ Huomaamme täten, että rakkaus suo meille pääsyn veljesjoukkoon, jossa Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on meidän vanhempi veljemme. Tämä kristillinen ominaisuus on vaatetus eli puku, jonka avulla meidän tulisi ilmaista, mitä olemme, ilman ulkokultaisuutta. Se on kaiken kruunaava ominaispiirre, jota Jumalan sana käskee meidän kehittää ja harjoittaa.

12. Mitkä askeleet täytyy ottaa tämän rakkauden saavuttamiseksi, ja täytyykö ominaisuuksista, joista nämä askeleet muodostuvat, sen jälkeen luopua?

¹² On ymmärrettävää, että tottelevaisen opetuslapsen täytyy ottaa tietyt askeleet tällaisen aidon rakkauden saavuttamiseksi. Niille, joilla on eteensä asetettuna jumalallisen luonnon loistoisa palkinto taivaassa, Pietarin 2. kirjeen 1:5–8 sanoo: ”Niin, juuri tästä syystä, ryhtymällä vastaukseksi kaikkiin hartaisiin ponnistuksiin, lisätkää uskoonne hyvettä, hyveeseenne tietoa, tietoonne itsehillintää, itsehillintäänne kestävyyttä, kestävyyteenne jumalista antaumusta, jumaliseen antaumukseenne veljellistä kiintymystä, veljelliseen kiintymykseenne rakkautta. Sillä jos näitä on teissä ja pursuaa teistä, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” Näistä monista lisäominaisuuksista ei saa luopua sen jälkeen, kun kaiken kruunaava rakkauden ominaisuus on saavutettu. Ei, vaan uskon, hyveen, tiedon, itsehillinnän, kestävyyden, jumalisen antaumuksen ja veljellisen kiintymyksen täytyy säilyä täysin kehittyneen persoonallisuutemme olennaisina osina. Niitä täytyy olla runsaasti rakkauden ohella. Silloin ne, joilla on tällaiset pysyvät persoonallisuuden piirteet, saavat palkinnon Jumalan kädestä hänen määräämänään aikana.

13. Mitä Paavali lisää edellä mainittuihin alkuaskeleihin Kolossalaiskirjeen 3:12–14:ssä?

¹³ Lisäyksenä siihen, mitä me tarvitsemme saadaksemme asianmukaisen palkan, voitaneen tässä yhteydessä sopivasti mainita ne ominaisuudet, jotka meillä täytyy persoonallisuutemme ilmaukseksi apostoli Paavalin sanojen mukaan olla. Ennen kuin Paavali osoittaa, mikä on täydellinen yhdysside, hän sanoo: ”Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” – Kolossalaisille 3:12–14.

Yhdistymättömien vastakohta

14. Millaisia ihmisiä kristillisen seurakunnan jäsenet olivat ennen kuin he toimivat apostolien ohjeitten mukaan?

¹⁴ Nämä apostolien ohjeet ilmaisevat, millaisia ihmisiä kristillisen seurakunnan jäsenten pitäisi olla. Aikaisemmin he olivat rakkaudettoman, jumalattoman maailman osa ja heillä oli sen paheellisia ominaisuuksia. Millaisia persoonallisuuksia he siis silloin olivat? Apostoli Paavali osoittaa sen 1. Korinttolaiskirjeen 6:9–11:ssä sanoessaan: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat – – peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.”

15. Miksi maailmallisilla ihmisillä ei ole kestävää ”yhdyssidettä”?

¹⁵ Edellä olevan kuvauksen mukaisilla maailmallisilla ihmisillä ei juuri voisi olla mitään sellaista epäitsekästä ja puhdasta, mikä voisi olla heidän välillään murtumattomana, täydellisenä siteenä. Heillä ei todellakaan ole ”täydellistä yhdyssidettä”. Sen tähden ulkopuolella vanhassa maailmassa oleva ihmisyhteiskunta ei pysy koossa. Jonkin aikaa yhteiset edut voivat pitää sen koossa, mutta kun tällaiset yhteiset edut ajan mittaan vähenevät, maailmalliset ihmiset menettävät kiinnostuksen toisiaan kohtaan. Yhdistävät siteet purkaantuvat. Niinpä he lopulta vain sietävät toisiaan yhdyskunnan jäseninä, joita he eivät voi karttaa.

16. Mihin ja miksi maailmalliset ihmiset palaavat, kun he vapautuvat seikoista, jotka tilapäisesti yhdistävät heidät?

¹⁶ Kansallismielisyys! Isänmaallisuus! Lahkolaisuus! Rotusyrjintä! Kun tällaisia tunteita kuohuttavia asioita lietsotaan ilmiliekkeihin, asianomaiset valtaa velvollisuudentunne. Mutta loppujen lopuksi ihmiset pysyvät samoina ihmisinä, joilla oma etu on ensi tilalla. Niinpä kun velvollisuus väistyy, kun ihmiset ovat vapaita toimimaan omien mieltymystensä mukaan, he ilmaisevat olevansa samoja omaa etuaan tavoittelevia ihmisiä. Vaikka tähän maailmaan mukautuvia ihmisiä saatetaan ylistää taivaisiin saakka ja vaikka heidän saatetaan julistaa ansaitsevan taivaallisen kunnian ja kirkkauden joidenkin merkittävien maailmallisten palvelusten tähden tai siksi, että he ovat omistautuneet päättäväisesti jollekin maailmalliselle asialle, niin heidän ei voida Raamatun mittapuitten mukaan katsoa ansaitsevan paikkaa Jehova Jumalan taivaallisessa valtakunnassa, jotta he hallitsisivat Kristuksen kanssa.

17. Mitä Jumalan valtakunta vaatii niiltä, jotka etsivät sitä ensin, ja mikä auttaa heitä tämän suhteen?

¹⁷ Jumalan valtakunnalla ei ole mitään osallisuutta tähän maailmaan eikä sen kannattajiin. Vaikka Saatanan alainen maailma onkin epäonnistunut surkeasti kannattajiensa yhdistämisessä, Kristuksen alainen Jumalan valtakunta vaatii yksimielistä toimintaa ja palvelusta niiltä vihkiytyneiltä, kastetuilta kristityiltä, jotka etsivät sitä ensin. Tämä Valtakunta on Jumalan rakkauden tuote. Tämän taivaallisen hallituksen ytimenä on rakkaus, ennen kaikkea rakkaus Jumalaa kohtaan ja viha hänen päävihollistaan Saatanaa kohtaan ja sitä maailmaa kohtaan, jonka ”jumala” hän on. Saatanan kaikista hajottamisyrityksistä huolimatta tämä rakkaus, joka on lähtöisin Jehova Jumalasta, taivaallisesta Isästä, toimii jatkuvasti kaikkien niiden ”täydellisenä yhdyssiteenä”, jotka kannattavat hänen näkyvää maallista järjestöään, todellisuudessa Jumalan sekä taivaassa että maan päällä olevan koko perheen ”täydellisenä yhdyssiteenä”.

Rakkaus osoittautuu ”yhdyssiteenä” ”täydelliseksi”

1. Missä mielessä Jehovaa voidaan sanoa yhdistäjäksi, ja millä tavalla jokainen suku on nimestään kiitollisuudenvelassa hänelle?

KAIKKEUDEN suurin Yhdistäjä, Kaikkivaltias Jehova Jumala, voi saada aikaan ”yhdyssiteen”, joka pysyy iäti lujana. Myös maan päällä voivat siteet sukulaisuuden vuoksi olla hyvin lujia; ja Jehova Jumalaa sanotaan ”Isäksi, jolle jokainen suku taivaassa ja maan päällä on kiitollisuudenvelassa nimestään”. (Efesolaisille 3:14, 15) Patriarkka Nooan päivien maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta lähtien jokainen ihmissuku on polveutunut tuosta uskollisesta miehestä, jonka Jumala katsoi olevan arvollinen varjeltavaksi perheineen tuon silloisen maailman hukuttaneen vedenpaisumuksen lävitse. Tämän vuoksi jokainen nyt maan päällä oleva ihmissuku on Nooalle kiitollisuudenvelassa ”nimestään”, ts. siitä että on elossa kantaakseen nimeä. Menneisyydessä Jehova Jumala on aikaansaanut joidenkin nimien antamisen maan päällä olleille yksilöille, mutta hän ei ole suoranaisesti antanut nimiä ihmissuvuille. Silti ne ovat nimestään kiitollisuudenvelassa hänelle, sillä ne eivät olisi voineet tulla olemassaoloon sukuna, jolla on nimi, ellei hän olisi ollut kaikkeuden Elämänantaja. – 1. Mooseksen kirja 5:1, 2, 32.

2. Miten Jumalan perhettä vastaan nousseesta kapinoitsijasta tuli erään perheen isä, ja mikä kysymys meidän jokaisen on siksi aiheellista tehdä itsellemme?

² Ihmiset ovat irtautuneet taivaallisen Isän kaikkeudenperheestä. Tämän sai aikaan taivaissa Jumalan enkeliperhettä vastaan noussut yli-inhimillinen kapinoitsija, joka sai nimen Saatana Panettelija. Kokoamalla taivaissa seuraajia puolelleen hänestä tuli niin sanoaksemme isä, mutta hänen perheensä jäseniä ei yhdistä rakkaus. Jeesus Kristus, Jehovan kaikkeudenperheen erittäin uskollinen jäsen, sanoi kerran juutalaista sukuperää oleville vastustajilleen: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä Jumalan luota minä tulin ja olen täällä. – – Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:42, 44) Jokainen voi kysyä nykyään itseltään: kuka on minun ”isäni” tämän mittapuun mukaan?

3. Millä tavalla Saatanan asema on ollut ensimmäisen maailmansodan jälkeen erilainen kuin sitä ennen, ja mikä rukous kaipaa erityisesti vastausta kaikkien Jumalan järjestön kannattajien hyväksi?

³ Kapinansa yhteydessä Saatana Panettelija karkotettiin pois Jehova Jumalan kaikkeudenperheestä, ja myöhemmin kävi samoin hänen demoneilleen, joiden isä hän oli. Eedenin puutarhassa hän esiintyi ihmisille Kiusaajana, ja hänen sallittiin sen jälkeenkin kuljeskella kautta maapallon, kun hän rynnisti pahuuden puolesta ja totuutta vastaan. (Job 1:7; 2:2) Mutta nyt, siitä lähtien kun käytiin ennustettu ”sota” taivaissa tapahtuneen Jumalan valtakunnan syntymän jälkeen, joka seurasi ”kansain määräaikojen” päättymistä vuonna 1914, Saatana Panettelija ja hänen demoninsa ovat olleet karkotettuina taivaasta, jossa he olivat välittömässä yhteydessä taivaallisiin enkeleihin, tänne maan päälle. He eivät pääse koskaan enää enkelitaivaisiin. Voimme siksi hyvin ymmärtää, miksi Saatana raivoaa Jehovan yleisjärjestöä ja sen uskollisia jäseniä vastaan. (Ilmestys 12:1–12; Luukas 21:24) Nyt on sen tähden kaikkien aikojen aika Kolossalaiskirjeen 1:2:een muistiinmerkityn apostoli Paavalin rakkaudellisen rukouksen saada vastaus, joka koituu nykyään maan päällä olevien Jehovan järjestön uskollisten kannattajien hyväksi. Paavalihan rukoili: ”Olkoon teillä ansaitsematon hyvyys ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme.” Tämä rukous, jossa pyydetään rauhaa heidän keskuuteensa, ei voi toteutua, ellei heidän riveissään ole ykseyttä. Rauha edellyttää sisäisen sopusoinnun vallitsemista rauhan antavan Jumalan näkyvän järjestön sisäpuolella, järjestön jäsenten keskinäistä yhteenkuuluvuutta.

4. Mistä yhdistyneet Jehovan todistajat kiittävät Jehovaa, ja missä heidän täytyy vaeltaa jatkuvasti?

⁴ Siitä rauhaan johtavasta järjestön ykseydestä, joka on tunnusomaista Jehovan todistajien nykyiselle maailmanlaajuiselle järjestölle, he voivat ’kiittää Isää, joka teki heidät soveliaiksi osallistumaan pyhien perintöön valossa’, niin kuin Kolossan seurakunnan jäseniä kehotettiin tekemään. (Kolossalaisille 1:12) Meidän täytyy jatkuvasti vaeltaa lisääntyvässä valossa, ja meidän on näinä vanhan asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” ponnisteltava erikoisesti pysyäksemme ”soveliaina” saamaan lisävalistusta ja perintömme uudessa järjestelmässä, minkä perinnön sitten saammekin. – 2. Timoteukselle 3:1.

Yhdistyneinä ”yhdeksi laumaksi”

5. Mistä Jehovan todistajat nykyisin ovat tulleet kaikista mahdollisesti hajottavista seikoista huolimatta, ja miksi ”yhden paimenen” ”yksi lauma” on pysynyt koossa?

⁵ Nykyisin Jehovan todistajien havaitaan tulleen useammista suvuista kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt. Niinpä heitä on tullut kaikista ihmisroduista, kaikista ihonväreistä ja kaikilta elämänaloilta. Tällaiset huomattavat seikat olisivat voineet aiheuttaa hajaannusta Jehovan todistajien keskuuteen. Mutta niin ei ole käynyt! He ymmärtävät, että rodusta, ihonväristä, kielestä, kansallisuudesta ja yhteiskunnallisesta tasosta riippumatta heidän kaikkien olemassaololla ja totuuden valolla on yhteinen alkulähde. Tänä myöhäisenä ajankohtana Jehovan todistajien keskuudessa on hengestä siinneitten kristittyjen jäännös, johon kuuluvilla on taivaalliset odotteet, ja niiden ”suuri joukko”, joita Hyvä Paimen, Jeesus Kristus, sanoi ”muiksi lampaikseen”. (Johannes 10:16; Ilmestys 7:9–17; Matteus 25:31–46) Jeesuksen Kristuksen kauaskantoinen ennustus ei ole kuitenkaan jäänyt täyttymättä, vaikka siinä sanottiin: ”Ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” Hyvä Paimen on osoittanut kykenevänsä pitämään kaikki rauhaa rakastavat lampaankaltaiset seuraajansa ”yhtenä laumana”, vaikka tulevaisuudentoiveissa onkin ero. He kaikki rakastavat yksimielisesti ”yhtä paimentaan”, joka rakkaudellisesti uhrasi ihmiselämänsä heidän kaikkien puolesta, ja he ovat uskollisia hänelle.

6. Miksi jäännös, jolla on taivaallinen toivo, ei ole jättänyt julistamatta ”muita lampaita” koskevia Raamatun totuuksia?

⁶ Raamatun ”totuus”, jota kaikki nykyajan lampaat niin suuresti rakastavat, kertoo paljon Paimenen ”muiden lampaitten” alati lisääntyvän ”suuren joukon” paratiisitoivosta. Niinpä hengellinen jäännös, joka rakastaa Jumalan sanan koko ”totuutta”, ei ole kateellinen eikä ole jättänyt mitään hyödyllistä ilmoittamatta noille ”muille lampaille”, vaan se on rakkaudellisesti julistanut kautta maailman tuota suurenmoista maallista toivoa varsinkin vuodesta 1935 lähtien. Jäännös tietää nyt elävänsä ’kaiken sen ennallistamisen aikoja, mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla’. (Apostolien teot 3:21) Jäännökselle tämän totuuden paljastuminen on ollut osa sen ”pyhien perintöä valossa”. Siitä lähtien kun tätä lehteä Vartiotorni alettiin julkaista, englanniksi heinäkuusta 1879, se on ollut Jumalan välikappale suurenmoisen paratiisitoivon elvyttämiseksi lunastetussa ihmiskunnassa. Lisäksi Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran muut julkaisut ovat vahvistaneet tätä toivoa, josta ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” niin suuresti nykyään iloitsee ilmaisten rakkaudellisen arvostuksensa jäännöstä kohtaan.

7. Minkä toivon omansa lisäksi voideltu jäännös rakkaudellisesti julkisti vuonna 1935, ja miksi se salli tämän toisen toivon omaavienkin mennä kasteelle?

⁷ Vuoden 1935 kevääseen saakka vihkiytyneillä, kastetuilla Jehovan todistajilla oli ollut aidossa uskossa ’yksi toivo’, joka oli esitetty heille Efesolaiskirjeen 4:4–6:ssa seuraavasti: ”On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä.” Mutta tuona unohtumattomana vuonna 1935 ilmaistiin Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa pidetyssä konventissa Ilmestyksen 7:9–17:ssä kuvaillun ”suuren joukon” koostuvan Hyvän Paimenen ”muista lampaista”, jotka Johanneksen 10:16 mainitsee. Voideltu jäännös, joka piti edelleen kiinni voimassa olevasta ’yhdestä toivosta’, iloitsi suuresti tästä Pyhään Raamattuun kohdistuvasta edistyvästä valosta ja ryhtyi toimimaan kokosydämisesti noiden ”muiden lampaitten” kokoamisessa. Jäännökseen kuuluvat eivät ajatelleet, että ”muut lampaat” olisivat loukanneet ”yhtä kastetta” menemällä itse kasteelle, sillä näiden ”muiden lampaitten” kaste oli yhtä lailla vertauskuva heidän vihkiytymisestään Jehova Jumalalle Kristuksen kautta niin kuin voidellun jäännöksenkin kaste oli ollut. Rakkaus, johon he olivat pukeutuneet, avartui nyt käsittämään nuo heidän oman Paimenensa rakastettavat ”muut lampaat”.

8. Keiden muinaisen Israelin päivinä eläneiden rakkauteen voidaan näiden ”yhdessä laumassa” olevien kahden luokan välistä rakkautta verrata?

⁸ Suuremman Daavidin, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa olevan ”yhden lauman” kaikkien lampaankaltaisten jäsenten välille on kehittynyt syvä keskinäinen rakkaus. Tätä rakkauden yhdyssidettä voidaan verrata siihen murtumattomaan, kestävään rakkauteen, joka Juudan sukukunnasta kuninkaaksi valitulla ja voidellulla Daavidilla oli epäitsekästä, rakastettavaa Joonatania, silloin hallitsevan kuninkaan Saulin poikaa, kohtaan. (2. Samuelin kirja 1:25–27) Vähän ennen kuin he erosivat lopullisesti toisistaan, ”Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niin kuin omaa sieluansa”. (1. Samuelin kirja 20:17) Kun Daavid sai tietää Joonatanin kuolleen isänsä kanssa taistelussa, hän halusi laulaa surulaulun ja huipensi sen seuraaviin sanoihin: ”Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26) Heidän välillään vallitseva rakkaus oli ”täydellinen yhdysside”. Vain kuolema erotti heidät.

9. Kumpi kuvasi ”muita lampaita”, ja miten näihin kahteen luokkaan kuuluvat lopulta joutuvat eroon, vaikkei se vähennäkään heidän keskinäistä rakkauttaan?

⁹ Joonatan esikuvasi nykyajan ”muita lampaita”. Jonakin tulevana päivänä Har-Magedonissa käytävän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen elossa säilyvä Joonatan-luokka joutuu eroon Daavid-luokan jäännöksestä. (Ilmestys 16:14, 16) Tämä tapahtuu vain siksi, että rakastettu jäännös otetaan pois kuoleman kautta, sillä jäännökseen kuuluvat ikään kuin ”temmataan” ”pilvissä Herraa vastaan ilmaan” siten, että he saavat kuolemantilasta silmänräpäyksessä ylösnousemuksen hengessä. (1. Tessalonikalaisille 4:17) He rakastavat edelleen ”muita lampaita”, jotka jäävät maan päälle. Todellisuudessa he tulevat ilmaisemaan entistä voimakkaammin rakkautensa!

”Suurin näistä on rakkaus”

10, 11. Miksi usko ja toivo eivät ole yhtä suuria kuin rakkaus, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 13:13:ssa todetaan?

¹⁰ Tämä tuo mieleen Paavalin sanat, jotka hän esittää 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa olevan suurenmoisen kuvauksensa päätteeksi: ”Nyt kuitenkin pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (1. Korinttolaisille 13:13) Kuinka niin voi olla? Ajattelehan ensiksi, mitä sanotaan Heprealaiskirjeen 11:1:ssä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Tällaisiin asioihin kohdistuva toivo koskee siis vain sitä aikaa, jolloin niitä ei ”nähdä”. Ajattele esimerkiksi Aabrahamia. Hän ilmaisi uskovansa Jehova Jumalaan ja Hänen kykyynsä herättää kuolleet. Siksi hän odotti luottavaisesti sitä, mitä hän ei nähnyt ennen kuolemaansa. Samoin nykyajan Jehovan todistajat, joilla myös on luja usko Häneen, panevat toivonsa siihen, mitä he eivät vielä näe, ja odottavat sitä. Kun he aikanaan näkevät ’sen, mitä toivotaan’, niin heillä ei sitten enää ole siihen kohdistuvaa uskoa ja toivoa, koska ne ovat täyttyneet. Tämä ilmenee siitä, mitä Paavali sanoo edelleen Roomalaiskirjeen 8:24, 25:ssä:

¹¹ ”Sillä meidät pelastettiin tässä toivossa, mutta toivo, joka nähdään, ei ole toivo, sillä toivooko kukaan sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme sitä, mitä emme näe, niin odottelemme sitä kestävinä.”

12. Millä tavalla Jehovan todistajat ovat nähneet ’kaiken ennallistamisen’, josta Apostolien tekojen 3:21 mainitsee, ja mitkä ominaisuudet siis ajan mittaan lakkaavat mutta mikä ominaisuus ei?

¹² Samoin Jehovan todistajat ovat sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien nähneet maan päällä ”kaiken sen ennallistamisen – – mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla”. He ovat nähneet Jehovan näkyvän järjestön toipumisen ensimmäisen maailmansodan kuolettavasta iskusta ja sen jälleenrakentamisen. Se palvoo jälleen Jehova Jumalaa hengellisessä paratiisissa täällä maan päällä. (Jesajan 35. luku) Väärän uskonnon maailmanmahdista Suuresta Babylonista on vapauduttu. (Ilmestys 18:1–4) Monet Raamatun viimeisessä kirjassa Ilmestyksessä esitetyt ennustukset ovat täyttyneet tai ovat parhaillaan täyttymässä. Siten usko ja sellaiseen raamatulliseen uskoon perustuva toivo täyttävät tarkoitustaan, ja kun niiden tarkoitus on täysin täytetty, ne lakkaavat. Niinpä tietysti, mutta miten on rakkauden laita? Se on pysynyt ja pysyy edelleen. Vaikka maailma on hajoamassa ja maailman alkuaineet ovat sulamaisillaan äärimmäisen kuumuuden vuoksi, Jumalalta tulevaan rakkauteen perustuva ”yhdysside” ei katkea. Se pysyy samana Jumalaa ja hänen hyväksymäänsä järjestöä kohtaan, ja se pysyy ”pienen lauman” jäännöksen ja ”muiden lampaitten” tervetulleen ”suuren joukon” välillä. Se osoittautuu ”täydelliseksi”. Rakkaus ’siteenä’ on Jumalan hengen hedelmä.

13. Miksi rakkaus ei koskaan kuole?

¹³ Jumala on rakkauden personoituma; ja koska Jumala ei koskaan kuole, ei rakkauskaan kuole. Oikein on sanottu: ”Jumala on rakkaus.”

14. Mikä totuus voidaan esittää uudelleen rakkauden yhdistävästä voimasta?

¹⁴ Se, mitä Johanneksen 1. kirjeen 4:8, 16:ssa esitetty henkeytetty totuus sanoo rakkauden yhdistävästä voimasta, voidaan toistaa ja sitä voidaan käsitellä yksityiskohtaisemmin: ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä, ja Jumala pysyy hänen yhteydessään.”

15. Mikä oli Jumalan vaikutin, kun hän loi ihmisen, ja miksi ihminen pystyy arvostamaan tätä vaikuttavaa voimaa ja reagoimaan siihen oikein?

¹⁵ Niinpä kun Jumala tuotti ensimmäisen ihmisluomuksen maan päälle, hänen vaikuttimenaan sen tekemisessä oli rakkaus. 1. Mooseksen kirjan 1:27 kertoo siitä näin: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi.” Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että ensimmäinen ihminen olisi ollut ruumiillisesti Jumalan kaltainen, vaan sitä että hänelle annettiin lahjana samanlaisia ominaisuuksia kuin Jumalalla itsellään on, ja nämä henkiset, hengelliset ja sydämen ominaisuudet erottivat hänet maan päällä olevan luomakunnan alemmista elämänmuodoista. Tästä syystä tämä monia lahjoja saanut ihmisluomus pystyi arvostamaan Luojansa häntä kohtaan osoittamaa rakkautta ja reagoimaan tähän rakkauteen oikein, niin kuin poika isäänsä kohtaan. Heidän välillään vallitsi perheside, jonka teki todelliseksi heidän säännöllinen keskinäinen kanssakäymisensä siitä huolimatta, että Isä oli näkymätön maan päällä olevalle pojalle, koska kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon. Jumala esitti tämän seikan myöhemmin Moosekselle: ”Ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” (2. Mooseksen kirja 33:20) Tätä sääntöä ei ole muutettu, sillä yli 1 500 vuotta myöhemmin apostoli Johannes kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa; ainosyntyinen jumala, joka on Isän povella, on se, joka on selittänyt hänet.” – Johannes 1:18.

16. Millä tavalla Johannes ja toiset opetuslapset ilmaisivat vastakaikua Jumalan isälliseen rakkauteen, ja millaiseksi ”yhdysside” on osoittautunut voidellun jäännöksen ja ”muiden lampaitten” välillä?

¹⁶ Hengestä siinneenä Jumalan poikana apostoli Johannes oli perhesuhteessa Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, ”ainosyntyisen jumalan”, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Jumalan isällinen kiintymys sai Johanneksen ja hänen kristityt toverinsa ilmaisemaan pojanrakkautta. Tämä rakkaus oli ”yhdysside” heidän ja heidän näkymättömän taivaallisen Isänsä välillä. Se myös liitti hengestä siinneet yhteen Jumalan hengellisinä poikina ja kristittyinä veljinä ja sisarina. Kun tarkastelemme tätä ”yhdyssidettä” nykyään, näemme, että se on osoittautunut ”täydelliseksi”, sillä voidellun jäännöksen jäsenet pysyvät erottamattomasti yhdessä palvojatovereina ja Jehova Jumalan todistajina. Tämä rakkaus pitää heidät Jumalan perheessä ja kristillisessä veljesjoukossa. Huomionarvoista on, että myös heidän Jumalan temppelissä olevat palvojatoverinsa, Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, ilmaisevat samaa sammumatonta rakkautta, joka sitoo nykyajan Jehovan todistajat yhteen niin täydellisesti. Olkaamme päättäväisesti yhtä vakuuttuneita kuin apostoli Paavali, ettei mikään ”luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. – Roomalaisille 8:38, 39.

Mitä vastaat?

◻ Millä tavalla jokainen suku on nimestään kiitollisuudenvelassa Jumalalle?

◻ Miten tämän seikan pitäisi vaikuttaa kaikkiin kristillisessä seurakunnassa oleviin?

◻ Keitä Joonatan esikuvasi?

◻ Miksi rakkaus on suurempi kuin usko ja toivo?

◻ Miten rakkaus sitoo meidät Jumalaan?

[Kuva s. 20]

Daavidin ja Joonatanin välinen syvä rakkaus esikuvasi voideltujen ja ”muiden lampaitten” välistä rakkautta

Pukeutukaamme pysyvästi rakkauteen

1. Mihin meidän tulee pukeutua, ja milloin tulee suurin sitä koskeva koetus?

KOSKA rakkaus on ”täydellinen yhdysside”, se on erittäin tärkeä ominaisuus, johon meidän tulee pukeutua ulkokultailematta. Meidän täytyy olla rakkauteen pukeutuneita jatkuvasti täysin aidosti. Se ei ole mikään verho, joka kätkee todellisen olemuksemme. Seuraavat sanat on säilytetty neuvoksi meille nykyään: ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta. – – Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (Roomalaisille 12:9, 10) Rakkautemme, tämän ”yhdyssiteen”, aitoutta koskeva suurin koetus on edessäpäin – se tulee lähitulevaisuudessa.

2. Tarvitaanko rakkauden saavuttamiseen jotakin sitä edeltävää?

² Nyt on siis otollinen aika kehittää tätä rakkautta. Meidän täytyy nyt ottaa kaikki askeleet, jotka johtavat vähitellen tämän ominaisuuden saavuttamiseen. Sen tähden kun apostoli Paavali on esittänyt suosituksensa siitä, mitä Jeesuksen Kristuksen vihkiytyneitten, kastettujen opetuslasten tulee tehdä, hän sanoo huipennukseksi: ”Kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” (Kolossalaisille 3:14) Mitä sitten sisältyy ”tähän”, minkä lisäksi meidän täytyy pukeutua rakkauteen?

Jakautumista aiheuttavien seikkojen voittaminen

3. Mitkä Kolossalaiskirjeen 3:9–13:n mukaan ovat ne askeleet, jotka tarvitsee ottaa rakkauteen yltämiseksi?

³ Silloin kun apostoli Paavali ja Johannes elivät, oli olemassa seikkoja tai tilanteita, jotka olisivat voineet olla perusteina jakautumiseen. Mutta vaikka ne joskus aikaisemmin olisivat olleet päteviä perusteita sellaiseen, ne piti nyt jättää huomioon ottamatta, ne eivät olleet enää niin tärkeitä ja merkityksellisiä. Kristityt muodostivat kaikki yhden seurakunnan, yhden ainoan yhteisön yhden hengellisen Pään, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa. Kaikki jakaumia aiheuttavat lihalliset perusteet oli sivuutettava. Yhdistävät hengelliset tosiasiat tuli pitää etualalla. Yhtäpitävästi tämän kanssa apostoli Paavali sanoi: ”Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi, missä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, vierasmaalaista, skyyttalaista, orjaa, vapaata, vaan Kristus on kaikki ja kaikissa. Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.” – Kolossalaisille 3:9–13.

4. Mistä aiheutui keskinäisen toimeen tulemisen tarve ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa, ja millä perusteella jotkin seikat olisi voitu jättää huomiotta?

⁴ Koska kaikkia edellä mainittuja eroavuuksia esiintyi kansallisuudessa ja uskonnollisessa taustassa, yhteiskunnallisessa asemassa, rodussa ja ihonvärissä, niin toimeen tulemisessa toisten seurakunnassa olevien kanssa esiintyi vaikeuksia. Tarvittiin keskinäistä ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta, sillä vaikka nuo mainitut seikat ovatkin saattaneet olla tärkeitä lihallisille ihmisille, niin niillä ei varmaankaan ollut merkitystä Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen silmissä, joka kuoli koko ihmiskunnan puolesta aikana, jolloin kaikki nämä eroavuudet olivat kehittyneet ja olivat edelleen olemassa. Suvaitsevaiset ihmiset olisivat tietenkin saattaneet oman jalosieluisuutensa ansiosta jättää huomiotta sellaiset erot toimien siten yleisten periaatteiden mukaan. Sellainen menettely olisi saattanut olla jopa viisasta taktiikkaa tai suoranaista ihmisystävällisyyttä. Mutta siitä olisi voinut puuttua puhdas, epäitsekäs rakkaus.

5. Mitä tavanomaisia inhimillisiä ominaisuuksia pitemmälle täytyy Jehovan todistajien mennä jättäessään jakautumista aiheuttavat seikat huomioon ottamatta, ja kenen yhteydessä he siten osoittavat olevansa?

⁵ Siitä syystä meidän, Hänen vihkiytyneitten, kastettujen seuraajiensa, joka antoi täydellisen ihmiselämänsä kaikenlaisten ihmisten puolesta, täytyy mennä pelkkää muodollisuutta, miellyttävyyttä, ystävällisyyttä, hyvää käytöstä ja inhimillisyyttä pitemmälle; meidän vaikuttimenamme täytyy olla vilpitön, epäitsekäs rakkaus, joka on Jehova Jumalan hengen hedelmä. Tämä hedelmä etsii toisten hyötyä. Se iloitsee edistäessään toisten hengellistä hyvinvointia ja onnellisuutta. Se osoittaa meidän olevan Jumalan yhteydessä, ja hän on rakkauden personoituma. Tässä rakkaudessa on puoleensavetävää voimaa. Johanneksen 1. kirjeen 4:19 sanoo yhtäpitävästi: ”Me – – rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.”

6. Mikä vetää ”yhden lauman” jäseniä toistensa puoleen, ja mihin Jumalan hengen hedelmä ei perustu?

⁶ Niinpä se, että ”yhden paimenen” alaisuudessa olevan ”yhden lauman” keskenään erilaiset jäsenet ilmaisevat rakkautta toisiaan kohtaan, vetää heidät tiiviisti yhteen ja kumoaa ”yhden lauman” jäsenten erilaisten taustatekijöiden jakavan vaikutuksen. Heitä vetää toistensa puoleen se, että he ovat pukeutuneet ”uuteen persoonallisuuteen”. Heillä kaikilla on ”yksi henki”, joka on alkuisin yhdestä jumalallisesta Lähteestä, tosi Jumalasta ja kaikkien Elämänantajasta. Hänen henkensä sydäntälämmittävä hedelmä on rakkaus, joka ei perustu sukupuoliseen vetovoimaan eikä itsekkääseen aistilliseen himoon, vaan sydämestä lähtevään ”uuden persoonallisuuden” jumalallisten ominaisuuksien arvostukseen. Vain se toimii ”täydellisenä yhdyssiteenä” ja säilyttää sopusoinnun ja halukkuuden yhteistoimintaan.

Yhdistetyt erikoistyötä varten

7. Mitä Jehovan todistajat ovat tarvinneet vuodesta 1914 lähtien ja missä työssä?

⁷ Jehovan todistajat, jotka eivät ole tämän asiainjärjestelmän osa, ovat tarvinneet tänä myöhäisenä ajankohtana ”asiainjärjestelmän päättymisessä” vuodesta 1914 lähtien yhteistoimintaa. Heidän velvollisuutensa on todistaa maailmanlaajuisesti koko ihmishistorian tärkeimmästä tapahtumasta. (Matteus 24:14; Markus 13:10) Tässä tilanteessa täytyy olla nähtävissä se huomattava piirre, jonka apostoli Paavali mainitsee huomiota herättäväksi omana aikanaan. Hän sanoi Kolossalaiskirjeen 1:23:ssa, mikä se oli: ”Sen hyvän uutisen toivo, jonka olette kuulleet ja jota on saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on. Tämän hyvän uutisen palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.” Entä nyt, kaikki te nykyiset hyvän uutisen palvelijat, mitä voidaan sanoa samanlaisesta koko luomakuntaan ulottuvasta hyvän uutisen saarnaamisesta, joka on tarkoitettu suoritettavaksi tänä nykyisenä ratkaisevana aikana?

8. Minkä Ilmestyksen 14:6–12:ssa esitetyn Johanneksen kuvaileman näyn me näemme nykyään toteutuvan?

⁸ Me näemme nykyään sen apostoli Johannekselle annetun näyn täyttyvän, jonka hän kuvaili Ilmestyksen 14:6–12:ssa seuraavin sanoin: ”Ja minä näin erään toisen enkelin lentävän keskitaivaalla, ja hänellä oli julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja sukukunnalle ja kielelle ja kansalle, ja hän sanoi suurella äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, koska hänen tuomionsa hetki on tullut, ja niin palvokaa Häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.’ Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: ’Se on kukistunut! Suuri Babylon on kukistunut, se joka pani kaikki kansat juomaan haureutensa vihan viiniä!’ Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: ’Jos joku palvoo petoa ja sen kuvaa ja saa otsaansa tai käteensä merkin, niin hänkin tulee juomaan Jumalan vihan viiniä, joka vuodatetaan laimentamattomana hänen vihansa maljaan, ja häntä piinataan tulella ja rikillä pyhien enkelien nähden ja Karitsan nähden. Ja heidän piinansa savu nousee aina ja ikuisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, niillä jotka palvovat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka saa sen nimen merkin. Tässä tarvitaan pyhien kestävyyttä, niiden jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa.’”

9. Milloin Jehovan todistajat näkivät apostoli Johanneksen näyn toteutuvan, ja miksi he olivat nyt vapaita julistamaan hyvää uutista kaikkialla?

⁹ Onko apostoli Johanneksen kuvaama voideltu jäännös nähnyt sen keskitaivaalla lentävän enkelin nykyisen vastineen, jolla oli ”ikuinen hyvä uutinen”, joka oli määrä julistaa kaikille maan asukkaille, tosiaankin jokaiselle kansakunnalle ja sukukunnalle ja kielelle ja kansalle ihonväristä riippumatta? On, sodanjälkeisen vuoden 1919 kesästä lähtien. Silloin tämän tehtävän sisältävä Matteuksen 24:14:ssä esitetty Jeesuksen ennustus alkoi toteutua. Oliko hengissä säilyneellä jäännöksellä silloin ”ikuinen hyvä uutinen” julistettavana koko luomakunnassa, joka taivaan alla on? Oli tosiaan! Sillä oli kerrottavana iloinen sanoma Kristuksen hallinnassa olevan Jumalan valtakunnan perustamisesta taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Mikä sykähdyttävä hyvä uutinen hengellisten israelilaisten jäännökselle olikaan saada tietää sodanjälkeisten tapahtumien perusteella, että heidän sortajansa, Suuri Babylon, oli kukistunut, menettänyt valtansa Jehovan todistajiin nähden! He olivat nyt vapaita julistamaan tätä merkityksellistä hyvää uutista uskonnollisessa orjuudessa olevien kaikkien kansojen ihmisille, kehottamaan heitä lähtemään ulos Suuresta Babylonista ja auttamaan heitä sen tekemisessä. – Ilmestys 18:4.

10. Minkä yhteyteen Suuresta Babylonista ulos lähteneet ovat tulleet, ja minkä yhdyssiteen vaikutuspiiriin he ovat tulleet?

¹⁰ ”Suuri joukko” vapautta rakastavia on jo ilmaissut vastakaikua ”ikuiselle hyvälle uutiselle” ja noudattanut ajankohtaista kehotusta lähteä ulos babylonilaisesta väärän uskonnon maailmanmahdista. Nämä vapautta rakastavat ovat kokoontuneet hengellisten israelilaisten vapautetun jäännöksen rinnalle. He ovat siten asettuneet Jehovan näkyvän järjestön yhteyteen ja heistä itsestään on tullut Jehovan todistajia. He ovat tulleet ”täydellisen yhdyssiteen” vaikutuspiiriin, ja tämä yhdysside on rakkaus, Jehova Jumalan hengen hedelmä. – Kolossalaisille 3:14; Galatalaisille 5:22.

11. Keitä kristikunta on rakastanut, ja milloin Jehovan todistajat esittävät riemuiten Ilmestyksen 19:1, 2:n sanat?

¹¹ Suuren Babylonin hallitseva osa on niin kutsuttu kristikunta. Nimestään huolimatta se ei harjoita tosi kristillisyyttä, eikä sen satoja miljoonia jäseniä pidä koossa ”täydellinen yhdysside”, mikä voidaan nähdä siitä että se on hajaantunut moniin satoihin uskonlahkoihin ja uskontokuntiin. Se rakkaus, johon kristikunta on pukeutunut, on rakkautta Suuren Babylonin rakastajia kohtaan, tämän maailman poliittisia ja yhteiskunnallisia aineksia kohtaan, joiden kanssa se on harjoittanut uskonnollista haureutta. Todella suuri ilo on vallitseva silloin, kun Suurta Babylonia, johon kristikuntakin kuuluu, ei kohtaa vain kukistuminen, vaan lopullinen tuho Jumalan määräaikana, kun hän selvittää välinsä sen kanssa. Silloin hänen todistajansa esittävät riemuiten Ilmestyksen 19:1, 2:n sanat: ”Ylistäkää Jahia! Pelastus ja kunnia ja voima kuuluvat meidän Jumalallemme, koska hänen tuomionsa ovat todet ja vanhurskaat. Sillä hän on pannut täytäntöön sen suuren porton tuomion, joka turmeli maan haureudellaan, ja kostanut orjiensa veren ja vaatinut sen hänen kädestään.” Sen ikään kuin tulen aiheuttama tuhon tila ei pääty koskaan, se kestää ”ikuisesti”. – Ilmestys 19:3.

12. Mitä ominaisuutta tilanne vaatii Jehovan todistajia osoittamaan Suuren Babylonin tuhoon saakka, ja millainen rintama heidän täytyy muodostaa valon vihollisia vastaan?

¹² Sillä välin, niin kauan kuin Jehova sallii Suuren Babylonin vielä olla olemassa, maan päällä vallitseva tilanne velvoittaa ne, ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa”, ilmaisemaan ”kestävyyttä”. (Ilmestys 14:12) Heidän on aiheellista soveltaa itseensä Jeesuksen sanat, jotka hän esitti ”asiainjärjestelmän päättymistä” koskevassa profetiassaan Matteuksen 24:13:ssa: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” Näitä sanoja edelsi välittömästi Jeesuksen lausunto: ”Laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee.” (Matteus 24:12) Jehovan todistajien ilmaisema rakkaus auttaa heitä kestämään tämän vanhan asiainjärjestelmän loppuun saakka. Mitä enemmän he ilmaisevat rakkautta keskuudessaan ja niitä kohtaan, jotka haluavat päästä läheiseen suhteeseen Jehova Jumalan kanssa, sitä lujemmaksi tuo ”täydellinen yhdysside” tulee. Eteenpäin siis, te Jehovan todistajat! Jatkakaa maailmanlaajuista Valtakunnasta todistamista niissä 205 maassa, joissa te jo työskentelette! Ja näköpiirissä on vielä muita maita, joihin työ voidaan ulottaa. On aika muodostaa yhtenäinen rintama vihollista vastaan. Meidän täytyy sulkea rivit ja taistella ykseydessä tämän maailman pimeyden voimia vastaan.

13. Mikä Jumalan käyttämä välikappale on arvollinen saamaan jatkuvan uskollisen tukemme?

¹³ Jo lähes sata vuotta Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on ollut yhdistävä välikappale, jota Jehova on käyttänyt todistajiensa hyväksi. Se on ollut voimakas välikappale, jota ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” -luokka on käyttänyt antamaan Jehovan todistajille heidän hengellisen ”ruokansa oikeaan aikaan”. (Matteus 24:45–47) On ilmeistä, että sillä ja sen eri puolilla maapalloa sijaitsevalla 95 haarajärjestöllä on Jehovan siunaus. Se ansaitsee edelleen meidän uskollisen tukemme ja yhteistoimintamme, niin kauan kuin Jehova Jumala näkee hyväksi käyttää sitä. Kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa olemmekaan tälle välikappaleelle!

Pysykää rakkauden yhdistäminä

14. Mihin meidän tulisi olla jatkuvasti pukeutuneita, ja minkä ominaisuuden avulla Jehovan kansan täytyy siksi osoittaa olevansa hänen todistajiaan?

¹⁴ Saatana Panettelija ja hänen vihamielinen maailmansa yrittävät jatkuvasti murtaa rivimme, mutta rakkaus, joka on Jumalan hengen vallitseva hedelmä, osoittautuu jatkuvasti täydelliseksi ”yhdyssiteenä”. Kun panemme yllemme ”uuden persoonallisuuden”, me pukeudumme rakkauteen, niin kuin apostoli Paavali käski meidän tehdä, ja meidän täytyy olla jatkuvasti pukeutuneita siihen, sillä se on osa persoonallisuuttamme, josta heijastuu Jumalan kuva. Antaessaan viimeiset ohjeet opetuslapsilleen Jumalan Poika sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35) Kuinka sopivat nuo Jumalan Pojan esittämät sanat olivatkaan, sillä hänen taivaallinen Isänsä Jehova on rakkauden personoituma, ja meidän täytyy tehdä tunnetuksi koko ihmiskunnalle, että olemme todella Hänen todistajiaan, kehittämällä Hänen henkensä hedelmää, joka on rakkaus!

15. Keitä Jehovan todistajien täytyy myös rakastaa sen ilmaisemiseksi, että he rakastavat Jumalaa?

¹⁵ Jos me rakastamme Jehovaa, meidän täytyy rakastaa myös todistajatovereitamme ollaksemme johdonmukaisia. Tämän vakuudeksi Johanneksen 1. kirjeen 4:20, 21 muistuttaa meitä: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.”

16. Miksi Jehovan todistajat eivät voi olla rakastamatta toisiaan, ja miksi rakkautta ei koskaan tukahduteta maan päältä?

¹⁶ Antaen valaisevan esimerkin tästä periaatteesta nykyiset Jehovan todistajat rakastavat vilpittömästi toisiaan riippumatta siitä, kuuluvatko he Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen hengestäsiinneisiin perijätovereihin vai ”muiden lampaitten” ”suureen joukkoon”, jolla on maallinen paratiisitoivo. Kuinka voisimme olla rakastamatta niitä, jotka rakastavat Jehova Jumalaa ja hänen rakasta Poikaansa Jeesusta Kristusta? Me todella rakastamme heitä, ja siksi meitä yhdistää ”täydellinen yhdysside”. Huolimatta siitä, mitä kaikkea Saatana Panettelija ja hänen jumalaton maailmansa yrittänevät tehdä tämän Jehovan hengen hedelmän tuhoamiseksi, rakkautta ei koskaan tukahduteta maan päältä. Ne, jotka pysyvät pukeutuneina rakkauteen tämän paheellisen asiainjärjestelmän tuhoon saakka, heidän uskollinen Jumalansa suojelee sen ”suuren ahdistuksen” lävitse, jollaista tämä maa ei ole koskaan vielä kokenut. (Matteus 24:21; Galatalaisille 5:22) Tällä tavalla vain Jumalaa ja hänen perhettään, hänen järjestöään, rakastavat tulevat säilymään elossa ja pääsemään puhdistettuun maahan, joka on määrä muuttaa loistoisaksi paratiisiksi. Tätä paratiisia ei koskaan pyyhkäistä pois, vaan se tulee olemaan aina asuttu, ja sitä kaunistavat ihmiset, jotka ovat rakkauden personoitumia. Rakkaus on saava iäksi riemuvoiton rakkauden jumalallisen Alkulähteen, Jehova Jumalan, kunniaksi.

Huomasitko?

◻ Miksi ensimmäisen vuosisadan kristityt voivat tulla keskenään toimeen erilaisista taustatekijöistä huolimatta?

◻ Miten rakkaus vaikuttaa niihin kahteen ryhmään, jotka muodostavat nykyään kristittyjen ”yhden lauman”?

◻ Miten Ilmestyksen 14:6–12:ta toteutetaan nykyään?

◻ Mitä välikappaletta Jumala on käyttänyt kansansa auttamisessa?

◻ Miten sinun tulee päättäväisesti menetellä Kolossalaiskirjeen 3:14:n valossa?