Luojasi muistaminen nuoruudessasi

”Muista Luojaasi nuoruudessasi.” – Saarn. 12:1.

1. a) Mitä Raamattu osoittaa nuorten valmentamisen tarpeellisuudesta? b) Mitkä ajankohtaisen neuvon sanat Paavali esitti nuorelle Timoteukselle?

JUMALAN sanalla on paljon sanottavaa nuorista. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainittiin, kohdun hedelmä on palkka. Mutta Jumalan sana kertoo myös täsmällisesti nuorten rakenteesta ja osoittaa, että nuoret tarvitsevat opastusta kasvaessaan aikuisiksi, jotta he voisivat ottaa vastuutehtäviä kantaakseen. Jumalan sana sanoo paikkansa pitävästi: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen.” (Sananl. 22:15) Jehova, Luoja, tietää hyvin ihmisluomustensa rakenteen. Elämän nuoruusvuodet ovat kehitysvuosia, jolloin nuoret tarvitsevat opastusta ja ohjausta. Ja se, missä määrin he suostuvat ottamaan vastaan tätä opastusta ja ohjausta, näkyy heidän käytöksestään ja siitä, millä tavalla he omaksuvat vastuun myöhempinä vuosina. Apostoli Paavali kuvailee tarkoin eron nuoruuden ja aikuisuuden välillä seuraavin sanoin: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1. Kor. 13:11) Paavali voi siis syystä kirjoittaa nuorelle evankeliuminpalvelustoverilleen Timoteukselle ja sanoa hänelle: ”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” – 2. Tim. 2:22.

2. Mikä huomattava ominaisuus jumalisilla nuorilla on?

² Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että ihmisen elämän nuoruusvuodet olisivat kirous, eikä pidä päätellä, että Jumalan sana mitenkään halventaisi nuoruutta. Näin tuskin voisi olla, sillä Herra Jeesus Kristus sanoi niille, jotka kysyivät häneltä, kuka olisi suurin taivasten valtakunnassa: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 18:3) Jeesus selitti, että lapsilla on nöyryyttä. Sen tähden ei kenenkään pidä ajatella liian suuria itsestään vaan olla jumalisen lapsen tavoin nöyrähenkinen. Apostoli Paavali antoi lapsille myös kiitosta tällä tavalla: ”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.” – 1. Kor. 14:20.

3. a) Missä lapset tarvitsevat valmennusta? b) Ketkä ovat vastuussa tämän valmennuksen antamisesta, ja miksi tätä valmennusta ei pidä luovuttaa toisille?

³ Nuoret tarvitsevat siis valmennusta ja opetusta elämän tärkeissä asioissa, nimittäin vanhurskaudessa, uskossa, rakkaudessa ja rauhassa. Toisaalta ei kenenkään tule milloinkaan menettää sitä oikeaa asennetta oikean ja väärän suhteen, joka hänellä oli nuoruudessaan. Tätä oikeaa valmennusta antavat parhaiten Jumalaa pelkäävät vanhemmat. Siihen sisältyy syvällinen kiinnostus lasten hyvinvointia ja kasvatusta kohtaan. Sellaista valmennusta ja koulutusta ei tule luovuttaa toisten hoidettavaksi, kuten on kovin usein tapana nykyisessä asiainjärjestelmässä. Tämä on johtanut siihen, että monet nuoret ovat tunteneet olevansa eristettyjä vanhemmistaan, olevansa ei-toivottuja, toisinaan jopa kiusankappaleita. Tämä taas on johtanut ns. sukupolvien väliseen kuiluun, joka vallitsee vanhempien ja lasten välillä. Pitääkseen puoliaan tätä taipumusta vastaan Jumalaa pelkäävät vanhemmat haluavat tehdä kaiken voitavansa lujittaakseen kestävät suhteet lapsiinsa ja ylläpitääkseen niitä, niin että lapsilla on luottamus heihin, sellainen luottamus, joka johtaa lapset keskustelemaan pulmista vanhempiensa kanssa eikä kadulla olevien ystäviensä tai muidenkaan ulkopuolisten kanssa.

NYKYISTEN NUORTEN HYVIÄ ESIMERKKEJÄ

4. Mitä voidaan havaita siksi, että tällaista erinomaista valmennusta annetaan jossain määrin nykyään?

⁴ Tällaista kanssakäymistä ja valmennusta on olemassa nykyään, ja on paljon sellaisia nuoria, jotka muistavat Luojaansa nuoruudessaan eivätkä anna mitään aihetta kenellekään ylenkatsoa heitä siksi, että he ovat nuoria. Heidän kokemustensa tarkasteleminen on rakentavaa ja kannustavaa toisille vaellettaessa elämän tietä.

5. a) Kerro kahden nuoren pojan kokemus Ranskassa. b) Millaisen kiitoksen vanhemmat saivat?

⁵ Yksi esimerkki koskee kahta nuorta poikaa Ranskassa, jotka antoivat todistuksen uskostaan ja vakaumuksistaan. Ovenavaaja, jolle he puhuivat, kirjoitti kirjeen näiden kahden pojan vanhemmille ja sanoi: ”Olen yhä sen pitkän keskustelun lumoissa, joka minulla oli tänä aamuna kahden lapsenne kanssa, ja koska arvostan kaikkea kaunista ja rehtiä, niin rohkenen kirjoittaa teille, heidän vanhemmilleen – sanokaamme – onnitellakseni heitä. En muista tosiaan koskaan kuulleeni lasten ilmaisevan uskoaan niin kiinnostavasti ja vakaumuksellisesti ja älykkäästi, erityisesti vanhemman heistä. Jos hän pysyy lujana Jumalan armosta, niin ihmiskunnalla on hänessä tosi miehen ainesta. Maailmassa, jonka arvot ovat hajoamassa, on lohduttavaa tavata arvoja, jotka ohi kiitävät vuodet saattavat, niin uskon, kypsyyteen ja hedelmään. En tunne teitä, mutta sen perusteella, mitä voi päätellä kahdesta lapsestanne, teidän täytyy olla kiitettävät vanhemmat.” Epäilemättä nämä kaksi poikaa muistivat Luojaansa nuoruutensa päivinä. Heitä ei katsottu ylen sen tekemisen takia vaan kiitettiin samoin kuin sellaisten lasten vanhempiakin.

6. Miten kaksi nuorta julistajaa Burmassa osoitti muistavansa Luojaansa nuoruutensa päivinä ja millaisin hyvin tuloksin?

⁶ Myös Burmasta kerrotaan tapaus, jossa nuoret tuottivat ylistystä Jehovan nimelle. Eräs sivistynyt iäkäs henkilö, joka oppi tuntemaan totuuden nuoren julistajan avulla, osoittaa kirjeessään, etteivät maailman aikuiset tunne Raamattua niinkään paljon kuin nuoret, jotka ovat Jehovan todistajia: ”Eräänä sateisena päivänä tuli kaksi nuorta miestä kotiini. Koska luulin heidän tulleen hakemaan suojaa sateelta, kutsuin heidät sisään. Mutta he esittelivät olevansa evankeliuminpalvelijoita ja pitivät saarnan. Kuultuani sen olin hämmästynyt ymmärtäessäni, että nämä nuoret miehet tiesivät enemmän maan tulevaisuudesta kuin minä. Olen nyt 74-vuotias ja olen ollut baptisti 14-vuotiaasta lähtien, ja minua on pidetty vanhimpana ja kaupunkini naisten ryhmän komitean jäsenenä, mutta Raamatun tuntemukseni vaikutti aivan olemattomalta verrattuna näiden nuorukaisten tuntemukseen. He jättivät minulle muutamia lehtiä ja traktaatteja, ja minä syvennyin kokonaan niiden lukemiseen. Se, mitä luin, pani minut ajattelemaan vakavasti, ja minä halusin tavata heidät uudelleen tehdäkseni eräitä kysymyksiä. Yllätyksekseni ja ilokseni he tulivatkin takaisin tapaamaan minua. Toinen heistä aloitti raamatuntutkistelun kanssani. Siitä päivästä lähtien olen ollut erittäin onnellinen tuntiessani tosi Jumalan ja hänen tarkoituksensa. Olen nyt Jumalan avulla tullut paremmin ymmärtämään hänen Sanaansa. Ainoa suruni on, etten saanut totuutta aikaisemmin. Olisin silloin voinut tehdä enemmän Luojamme puolesta. Olen silti erittäin kiitollinen, että voin vielä jäljellä olevan elämäni lyhyenä aikana palvella Jehova Jumalaa.” Jälleen on ilmeistä, ettei kukaan voi ylenkatsoa tällaisten nuorten käytöstä, kun he osallistuvat pelastuksen hyvän uutisen kertomiseen toisille.

7. Osoita, miten nuori 12-vuotias poika Jamaikassa Länsi-Intiassa oli sellainen, joka ei unohtanut.

⁷ Eräs 12-vuotias poika Jamaikassa Länsi-Intiassa kuunteli raamatullista keskustelua Jehovan todistajien keskuudessa, ja häneen teki syvän vaikutuksen se, mitä Raamattu sanoi ”todistamisesta” ja ”todistajista”. Hän alkoi käydä kokouksissa valtakunnansalissa äitinsä harmiksi. Äiti esitti selvästi, ettei hänen pitänyt mennä sinne uudelleen. Hän totteli, ja niin hän oli kosketuksessa todistajiin ainoastaan satunnaisesti lehden välityksellä, jonka hänen setänsä sai todistajilta. Hän kävi eräänä viikonloppuna isoäitinsä luona, ja hänen siellä ollessaan eräs Jehovan todistaja tuli sinne. Hän kuunteli saarnan ja otti kirjasen, jonka hän luki yhä uudelleen, niin että muisti sen käytännöllisesti katsoen ulkoa. Hän alkoi todistaa äidilleen, isoäidilleen ja tädilleen. Hänen äitinsä vastustus väheni. Kun hänen tätinsä muutti Englantiin, niin hän kannusti kirjeitse tätiään ottamaan yhteyden todistajiin ja sallimaan heidän auttaa häntä tuntemaan Jumalan tarkoituksia. Täti teki näin ja on nyt antautunut Jumalalle. Poika sai sillä välin lisää julkaisuja, tutki ja alkoi jälleen käydä kokouksissa sekä pyysi saada apua kenttäpalveluksessa. Hän palvelee nyt säännöllisesti Valtakunnan etuja Jehovan virkaan asetettuna evankeliuminpalvelijana. Tämä nuori mies kuunteli totisesti ymmärtäen ja oli välikappale myös sukulaisensa auttamisessa tulemaan Jehovan palvelijaksi.

8. a) Mikä on Sananl. 22:6:n neuvo? b) Miten monet Vartiotorni-seuran päätoimistossa ovat osoittaneet, että heidän varhaisvalmennuksensa oli hyödyllistä?

⁸ Miten kiinnostuneita kaikkien vanhempien pitäisikään olla auttamaan lapsiaan kasvamaan Jumalan sanan ja hänen ihmiskuntaa koskevien tarkoitustensa täsmällisessä tuntemisessa! He voivat todella olla siunauksena vanhemmille ja suureksi ylistykseksi Jehovan nimelle. Monet nuoret ovat halukkaita ryhtymään evankeliuminpalvelukseen ja olemaan taivaallisen Isänsä mielen mukaisia. Jos he nojautuvat lujasti Jumalan sanan totuuksiin, niin he pysyvät siinä koko elämänsä aikuisina. Sananlaskujen viisas neuvo kuuluu: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Monet nuoret ovat tulleet palvelemaan Vartiotorni-seuran päätoimistoon ja haaratoimistoihin eri osissa maailmaa ja ovat näin jatkuvasti palvelleet Herran etuja aina tähän asti. On kiinnostavaa tietää, että Vartiotorni-seuran Brooklynissa olevan Beetel-kodin henkilökunnan 25 vanhimmasta jäsenestä 20 tuli Beeteliin 18–30-vuotiaana. He ovat nyt iältään 65–84-vuotiaita. He palvelevat yhä uskollisesti velvollisuuksissaan ja vastuutehtävissään. He ovat nuoruutensa päivistä alkaen muistaneet Luojaansa. Eikä ole epäilystäkään siitä, että he tuntevat samalla lailla kuin psalmista: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” (Ps. 37:25) Jehova on pitänyt heistä huolen, ja heillä on ollut ilo palvella häntä ja tehdä hänen tahtonsa.

NUOREMMAN SUKUPOLVEN AUTTAMINEN

9. a) Mikä kysymys tehdään nyt vanhemmille ja muille aikuisille? b) Miksi erityisesti tänä aikana on vaikeampaa välttää kapinallisuutta ja moraalittomuutta?

⁹ Vanhempien ja aikuisten edessä on siis nykyään kysymys: mitä te voitte tehdä auttaaksenne lapsianne ja yleensä nuoria olemaan sellaisia ihmisiä, jotka muistavat Luojaansa, niin ettei kukaan voi koskaan ylenkatsoa heidän nuoruuttaan? Katsahdus maailmaan, jossa elämme, osoittaa sen olevan järjestelmä, joka kylvää kapinallisuuden ja moraalittomuuden siemeniä. Siellä tosiaan yritetään tahallisesti turmella nuoret, kääntää heidät pahoihin tekoihin. Tämä ei ole ominaista ainoastaan nykypäiville. Maailman moraali on luisunut kiihtyvästi alaspäin siitä pitäen, kun ihmiskunta syöksyi ensimmäisen maailmansodan kärsimyksiin. Kun Hitler nousi valtaan Saksassa 1930-luvulla, niin tämä suuntaus alaspäin oli hyvässä vauhdissa. Natsismin avulla tapahtumain kulku vain kiihtyi. On paljon todisteita siitä, että ne, jotka valittiin natsien SS-voimien valiojäseniksi, opastettiin luonnottomiin sukupuolisiin toimintoihin, jotka kuuluivat heidän valmennusmenetelmiinsä heidän kiintymyksensä murskaamiseksi kaikkiin perinnäisiin moraaliarvoihin. C. S. Lewisin romaani That Hideous Strength osoittaa, että pahan asiamiehet tutustuttivat nuoren älykkään henkilön kuvottaviin menettelyihin juuri siksi, että kun hän on tottunut omaksumaan luonnottoman ja hirvittävän, niin hän ei kieltäydy mistään esimiestensä määräyksestä eikä pyynnöstä.

10. Mitä vanhempien täytyy muistaa antaakseen tehokasta valmennusta lapsilleen?

¹⁰ Auttaaksesi lapsiasi kohtaamaan nykyisen väkivallan maailman, kunnioituksen puutteen ja halun pahoihin tekoihin sinun täytyy antaa heille Jumalan sanan vaatimaa valmennusta. Sinun täytyy kohdella heitä rehellisesti ja suorasti. Sinä et voi olla ulkokultainen ja pitää tunnuksenasi: tee niin kuin minä sanon, mutta älä tee niin kuin minä teen. Nuoret kykenevät näkemään tällaisen omavanhurskauden pintakiillon läpi. On niin kuin apostoli Paavali sanoi: ”Sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin?” (Room. 2:21, 22) Vanhempien ja muiden aikuisten täytyy antaa oikea esimerkki lapsille, jos näiden toivotaan kasvavan Jehovan kurissa ja mielensääntelyssä ja muistavan Luojaansa.

11. Mitä vanhempien täytyy varoa valmentaessaan lapsia?

¹¹ Vanhemmat käyttävät usein purevaa ivaa ollessaan tekemisissä lastensa kanssa. He väheksyvät heitä tai heidän älyään ja saavat lapsen tuntemaan itsensä nöyryytetyksi. Tällainen ei ole sopivaa. Se ei ole kristillistä. Se ei ole raamatullista. Apostoli Paavali sanoi tästä: ”Isät, älkää kiihoittako [katkeroittako, Um] lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.” (Kol. 3:21) Lapselle ei anneta kaikkia tilaisuuksia kasvaa Jehovan ylistäjäksi nuoruudessaan, jos ne, jotka saattoivat hänet maailmaan, alinomaa moittivat häntä ja saattavat hänet katkeraksi. Tämä ei merkitse sitä, että vanhempien pitäisi suostua lapsen jokaiseen päähänpistoon ja toiveeseen. Sananlaskujen kirjassahan kehotetaan totuttamaan lapsi siihen tiehen, jota hänen tulee kulkea.

12. a) Mitä nuoret yleisesti valittavat usein vanhemmistaan, ja mitä vanhemmat vuorostaan valittavat? b) Mikä näin ollen on seuraus?

¹² Nuorten yleisimpiä valituksia nykyään on: ”Minun vanhempani eivät kerta kaikkiaan ymmärrä minua.” Jos näin on perheessäsi tai jos tilanne on menossa siihen suuntaan, niin nyt on aika oikaista asiat ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt on aika tulla ymmärretyksi, koska hetki on myöhäinen. Pahan asiainjärjestelmän tuho on tapahtumaisillaan. Jotta te ja lapsenne varjeltuisitte, nyt on aika päästä yhteisymmärrykseen. Monet vanhemmat sanovat: ”Jospa tietäisitte, kuinka me olemme koettaneet, mutta me kerta kaikkiaan näytämme olevan eri maailmoissa.” Mutta vanhemmat ovat useasti odottaneet niin kauan, että vanhempien ja lasten välit ovat rikkoutuneet ja rikkouma on laajentunut. Vanhemmat eivät tiedä, mitä heidän lapsensa tekevät, ketkä ovat heidän ystäviään ja missä heidän lapsensa ovat. Lapset omaksuvat omat sääntönsä, oman pukumuotinsa, oman elintapansa. Sitten vanhemmat yhtäkkiä havaitsevat, että he ikään kuin puhuvat eri kieltä, joten kumpikaan puoli ei ymmärrä toista.

13. Mitkä perusohjeet hahmotellaan opaskoiran valmennuksen suhteen, ja mihin vertailuun se johtaa lasten valmennuksessa?

¹³ On varmasti totta, että hyvänä vanhempana oleminen on kokoajan työ. Tässä valmennuksessa ei ole myöskään mitään oikoteitä. Opaskoirien kouluttamisesta sokeita varten on sanottu, että valmentajalla täytyy olla rajaton kärsivällisyys. Kaikki sen läksyt täytyy opettaa rakkaudellisesti eikä koskaan raa’asti. Kun koira oppii hyvin, se palkitaan aina hyväksyvällä taputuksella, ystävällisillä sanoilla ja pienellä makupalalla, josta se erityisesti pitää. Erehdystä ei saa koskaan jättää silleen, vaan se täytyy oikaista heti. On aikoja, jolloin aikuiset kiinnittävät enemmän huomiota ja huolenpitoa eläinten kuin lastensa valmentamiseen. Mikään ei ole kristitylle tärkeämpää kuin hänen lastensa kasvattaminen. Jos eläimen valmentaminen vaatii rajatonta kärsivällisyyttä, niin voidaanko lapsen valmentamisessa odottaa sen vähempää? Jos eläintä on opetettava rakkaudellisesti eikä koskaan raa’asti, niin mitä meidän on pääteltävä lasten suhteen, jotka voimme saattaa maailmaan? Jos eläin reagoi hyväksyvään sanaan tai tekoon, niin mitä on odotettava lapsia valmennettaessa? Ja jos eläinten erehdyksiä ei saa jättää oikaisematta, niin mitä on sanottava erehdyksistä, joita lapset tekevät?

14. Miksei vanhempien ole järkevää päätellä, että jos he vain antavat asiain mennä omalla painollaan, niin kaikki luonnistuu hyvin heidän lastensa suhteen?

¹⁴ Tämän päivän nuoret ovat huomispäivän aikuisia. Jos nuori henkilö muistaa Luojaansa nuoruutensa päivinä, niin hän on aikuisuusvuosinaan varustautunut kohtaamaan elämän pulmat ja tuottamaan ylistystä taivaalliselle Isälleen ja kunniaa vanhemmilleen. Vanhempien ei ole järkevää ajatella, että jos he vain antavat asiain mennä omalla painollaan, niin kaikki luonnistuu hyvin. Olosuhteet tekevät sellaisen tuloksen epätodennäköiseksi. Jotta lapsi olisi esimerkki ’käytöksessä, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa’, niin hänellä täytyy olla vanhempiensa ja toisten kristillisessä seurakunnassa olevien aikuisten esimerkki ja näiden vanhempien henkilöiden täytyy auttaa häntä vaeltamaan oikeaa tietä.

15. Mitä vaaditaan aikuisten sukupolvelta, jos se aikoo auttaa nuorta sukupolvea?

¹⁵ Nyt on kaikkien aikojen aika nuorilla vastata kutsuun olla Jehova Jumalan, ihmiskunnan Luojan ja Suuren Hyväntekijän, palvelijoita. Kun niin monet nuoret maailmassa kapinoivat, niin nyt on aika auttaa niitä, jotka todella haluavat muistaa Luojaansa ja tahtovat tulla tuntemaan hänet paremmin. Aikuinen sukupolvi voi tehdä paljon niiden nuorten auttamiseksi, jotka etsivät oikeita vastauksia ajan pulmiin. Aikuisten asia on siis muistaa Luojaa, käyttäytyä rehdisti ja vaeltaa rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa, niin että he voivat auttaa nuoria seuraamaan näitä vanhurskaita askeleita. Vastaus ei ole Jumalan lakien vesittämisessä, niiden kaltaiseksi tulemisessa, jotka ovat hylänneet oikeat periaatteet, vaan se vaatii kypsiä antamaan oikean esimerkin. Vältä ulkokultaisuutta, yritystä näyttää sellaiselta, mikä et ole. Pukeudu uuteen persoonallisuuteen, joka on muodostunut Kristuksen mukaan. Anna tämän uuden persoonallisuuden olla kannustimena nuorille, jotta Raamatun oikeat periaatteet vetäisivät heitä puoleensa ja he haluaisivat muistaa Luojaansa. – Kol. 3:5–10.

16. Keitä meitä kehotetaan muistamaan? Miksi?

¹⁶ Muista Elihua, Joosiaa, Jeremiaa, Danielia ja hänen kolmea toveriaan. Kertaa mielessäsi heidän rehdin käyttäytymisensä tekoja heidän nuoruutensa päivinä. Ajattele nuorta miestä Jeesusta ja hänen elämäntapaansa, johon kuului vanhurskaus ja alamaisuus vanhemmille. Ajattele niitä esimerkkejä, joita olemme tarkastelleet nykymaailman nuorista pojista Ranskassa ja Burmassa sekä Jamaikassa ja muualla maailmassa. He muistavat Luojaansa nuoruutensa päivinä. Sinä tunnet epäilemättä monia oivallisia nuoria, jotka käyttäytyvät sillä tavalla, että kukaan ei voi ylenkatsoa heidän nuoruuttaan. Ja ehkä sinä tunnet joitakuita nuoria, jotka ovat kypsän avun ja huolehdinnan tarpeessa.

17. Mikä on tuloksena, jos nuorillemme annetaan oikeaa valmennusta ja opetusta hyvän esimerkin ohella?

¹⁷ Kysy nyt siis itseltäsi: mitä minä voin tehdä ollakseni lisäapuna nuorille? Jos olet isä tai äiti, niin voitko huolehtia vielä enemmän lapsistasi ja osoittaa heille huomiota varmistaaksesi heidän kasvamisensa Jehovan ylistäjiksi. Jos olet Jehovan kristittyjen todistajien yhteydessä jossain seurakunnassa, niin kysy mitä voit tehdä auttaaksesi nuoria esimerkilläsi innossa ja antaumuksessa Jehovalle ja hänen tahtonsa tekemisessä. Älä päättele, että teet kaiken mahdollisen minkä voit. Aina on parantamisen varaa. Kun olet oikealla tavalla kiinnostunut kanssakäymiseen pääsemisestä ja sen ylläpitämisestä nuorten kanssa ja kun nuoret ilmaisevat suotuisaa vastakaikua puheessaan, käytöksessään, rakkaudessaan, uskossaan ja puhtaudessaan, niin ihmiskunnan Luojalle Jehova Jumalalle annetaan suuri ylistys. Silloin kaikki voivat yhdessä toteuttaa psalmistan sanat: ”Halleluja! Ylistäkää Herraa [Jehovaa, Um] taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. Ylistäkää Herraa [Jehovaa, Um] maasta, . . . te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran [Jehovan, Um] nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.” – Ps. 148:1, 7, 12, 13.