Luottavaisena epäilysten vaivaamassa maailmassa
’Siunattu on se mies, joka luottaa Jehovaan, jonka turvana Jehova on.’ – Raamattu
’Rento, tyylikäs epäilevyys on asenne, jota odotetaan valistuneelta aikuiselta.’ – Maailmallinen filosofia
1, 2. Millainen oli eräiden kreikkalaisten asenne, ja mitä tämän maailman korkeampi oppineisuus on tuottanut?
”MIKÄ on totuus?” Tämä Pontius Pilatuksen Jeesukselle Kristukselle antama vastaus edustaa monille ihmisille ominaista epäilevää asennetta. (Joh. 18:38) Vanhan ajan kreikkalaisista skeptikoista on sanottu, että he ”pyrkivät häiriintymättömään mielenrauhaan, joka oli saavutettavissa vastakkaisten todisteitten alituisella tasapainottamisella, mikä saattoi kaiken epävarmuuden ja epäilyn tilaan”.
2 Lähempänä meidän omaa aikaamme tällaisen epäilyn eli skeptisismin muunnelmia kehittivät esimerkiksi sellaiset filosofit kuin ranskalainen Descartes, alankomaalainen Spinoza, skotlantilainen David Hume ja saksalainen Immanuel Kant. Näiden ja monien muiden miesten vaikutuksesta järjestelmällisestä epäilystä on tullut korkeamman oppineisuuden uskonkappale. Yliopistot ovat siten kaikissa maissa tuottaneet epäilijöiden sukupolven, jolle ”kaikki on suhteellista” eli relatiivista.
3. a) Mikä on järjestelmällisen epäilevyyden yksi huono vaikutus? b) Mitä parempaa asennetta suositellaan Raamatussa?
3 Puhuessaan tällaisen järjestelmällisen epävarmuuden huonoista vaikutuksista eräs lähdeteos sanoo, että ”relativistisen ja skeptisen asenteen seuraus meidän aikanamme on aivan selvästi kunnioituksen puute totuutta kohtaan sinänsä”. Se sanoo edelleen:
Kunnioitus totuutta kohtaan ei ole pelkästään meidän aikamme valekyynisyyttä, ajan joka yrittää ”riisua naamion” kaikelta siinä vakaumuksessa, ettei kukaan eikä mikään vai aidosti väittää esittävänsä totuutta. Se on asenne, jossa iloinen luottamus siihen, että totuus voi tosiaan olla löydettävissä, yhdistyy nöyrään totuuteen alistumiseen, milloin tahansa ja missä tahansa se tuleekin esiin. Sellaista ennakkoluulottomuutta totuutta kohtaan edellytetään niiltä, jotka palvovat totuuden Jumalaa. . . . Tällaisesta asenteesta . . . sekä [Vanha testamentti] että [Uusi testamentti] todistavat. – ”New International Dictionary of New Testament Theology”, 1978, 3. osa, s. 900, 901.
Iloinen luottamus totuuteen
4, 5. a) Miten Raamattu herättää luottamusta eikä epäilyä? b) Mikä hyvä seuraus on Raamatun ”terveellisten sanojen” auliista vastaan ottamisesta?
4 Koko Raamattu herättää tosiaan lukijoissaan luottamusta eikä epäilyä. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanotaan: ”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.” (Jer. 17:7) Ja Paavali kirjoittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa: ”En ole menettänyt luottamustani, koska tiedän, keneen olen turvannut, enkä epäile lainkaan, että hän kykenee pitämään huolen kaikesta, minkä olen uskonut hänelle siihen päivään saakka.” Siinä ei ollut skeptisismin hiventäkään! – 2. Tim. 1:12, The Jerusalem Bible.
5 Ilmaistuaan täten täyden luottamuksensa Jumalaan Paavali sanoo edelleen: ”Pidä jatkuvasti kiinni niiden terveellisten sanojen mallista, jotka olet minulta kuullut uskossa ja rakkaudessa, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (2. Tim. 1:13) Raamatussa esitettyjen ”terveellisten sanojen” aulis vastaan ottaminen lisää uskoamme ja rakkauttamme ja antaa meille iloisen luottavaisuuden kaikkien niiden kallisarvoisten lupausten totuudellisuuteen, jotka Jehova on meille antanut. Tämä puolestaan antaa meille toivon, joka on ”sielun ankkuri, sekä varma että luja”. – Hepr. 6:17–19.
6. Mitä me itse tarvitsemme, jotta voisimme kertoa ”hyvää uutista” toisille?
6 Sellainen iloinen luottamus totuuteen tekee meille mahdolliseksi saarnata edelleen Jumalan valtakunnan hyvää uutista ihmiskunnan ainoana toivona. Jotta voisi kertoa toivon sanomaa toisille, täytyy olla itse täysin vakuuttunut sen totuudellisuudesta. Niinpä voimme sanoa meitä kuunteleville: ”Se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin.” ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana.” – 1. Tess. 1:5; 2:13.
7, 8. Ketkä auttoivat veljiä karkottamaan epäilyksiä varhaiskristillisessä seurakunnassa?
7 Varhaiskristillisessä seurakunnassa uskolliset valvojat auttoivat toisia kristittyjä karkottamaan epäilykset mielestään ja olemaan lujia uskossa. Pyhän hengen avulla ensimmäisen vuosisadan hallitseva elin, joka muodostui apostoleista ja Jerusalemin seurakunnan vanhimmista, teki ratkaisuja, antoi ohjeita ja lähetti uskollisia miehiä rakentamaan veljiä. Raamatussa olevassa Apostolien tekojen kirjassa sanotaan: ”Kun he [Paavali, Silas ja heidän matkatoverinsa] sitten kulkivat edelleen kaupunkien halki, he antoivat niissä oleville noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja vanhimmat, jotka olivat Jerusalemissa, olivat päättäneet. Sen tähden seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” – Apt. 16:4, 5; 15:23–29.
8 Kun Paavali kirjoitti Kolossan seurakunnalle, hän sanoi uskollisesta kristitystä Epafraasta, että tämä ”aina ahkeroi rukouksissaan teidän puolestanne, jotta lopulta pysyisitte täydellisenä ja vakaumukseltanne lujina kaikessa Jumalan tahdossa”. (Kol. 4:12) Noinakaan päivinä ei saanut olla sijaa epäilyksille. Varhaiskristityt tarvitsivat ’lujan uskon’, ’lujan vakaumuksen’.
Epäilysten voittaminen
9. Miksi kristillinen luottavaisuus on erittäin tärkeätä nykyään?
9 Onko kristillinen luottavaisuus vähemmän tärkeää meidän aikanamme, maailmassa jossa englantilaista filosofia Bertrand Russellia lainataksemme ’rento, tyylikäs epäilevyys on asenne, jota odotetaan valistuneelta aikuiselta’? Ei. Juuri luja vakaumus jos mikään on yhä tärkeämpi, koska enemmän kuin koskaan ”se henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa”, kannustaa epäluottamukseen ja epäilykseen. (Ef. 2:2) Sen vuoksi epäilyksien vaivaaman kristityn tulisi tajuta vaara ja ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta hän ’lopulta pysyisi täydellisenä ja vakaumukseltaan lujana’.
10, 11. a) Mitä kysymyksiä meidän pitäisi tehdä itsellemme, jos mieleemme alkaa juurtua epäilyksiä? b) Miten yli kaksi miljoonaa ihmistä vastaisi näihin kysymyksiin?
10 Jos salakavalat epäilykset joskus alkavat hiipiä kristityn mieleen, niin hänen olisi hyvä ensin harkita tilannetta ja tehdä itselleen muutamia asiaan liittyviä kysymyksiä:
Missä opin, että Jumalan nimi on Jehova, mitä tämä nimi merkitsee, mikä on Jumalan rakkaudellinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen ja miksi hän on sallinut kärsimyksen jatkua niin kauan maan päällä? – Ps. 83:19; Ilm. 21:3, 4; 2. Piet. 3:9, 13.
Kuka opetti minulle, ettei Jeesus Kristus ole kolmiyhteisen Jumalan yksi osa vaan Jehovan ainosyntyinen Poika, ja kuka auttoi minua ymmärtämään Kristuksen lunastusuhrin välityksellä tapahtuvan synnistä lunastamisen täyden merkityksen? – Joh. 3:16; 14:28; 1. Kor. 15:27, 28.
Mikä uskonto selvitti mielessäni kysymyksen siitä, että pyhä henki ei ole persoonallinen ”Pyhä Henki”, vaan Jehovan toimiva voima, ja mistä olen löytänyt ihmisryhmän, jonka jäsenet vilpittömästi pyrkivät tuottamaan tuon hengen hedelmää? – Apt. 2:33; Gal. 5:22, 23; Kol. 3:12–14.
Mikä uskonnollinen järjestö oikaisi käsitykseni ihmissielun kuolemattomuutta koskevan muinaisen pakanallisen ajattelun suhteen ja osoitti Raamatusta, että sielu kuolee, ja antoi siten Raamatun ylösnousemusopille todellisen merkityksen ja vapautti minut Jumalaa häpäisevästä helvetintuliopista? – Hes. 18:4; Apt. 24:15; Room. 6:23.
Ketkä ovat saarnanneet Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona, ja ketkä ovat auttaneet minua huomaamaan, että me elämme ”viimeisissä päivissä” ja että meidän tulisi ”pysyä valveilla” Ihmisen Pojan tulemisen suhteen? – Mark. 13:10, 33–37; Luuk. 21:34–36; 2. Piet. 3:3–7.
Keiden keskuudesta olen löytänyt elämälleni todellisen tarkoituksen, ”Jumalan rauhan”, suojan tämän maailman houkutuksilta ja ansoilta sekä käytännöllistä viisautta elämän ongelmien ratkaisemiseen? – Matt. 24:45–47; 1. Tim. 3:15; Fil. 4:6–9.
Lopuksi, minkä kristittyjen ryhmän jäsenillä on aito ’rakkaus keskuudessaan’ (Joh. 13:34, 35), ketkä todella kunnioittavat Johanneksen 17:14, 16:ssa ja Jesajan 2:4:ssä esitettyjä periaatteita ja keitä vainotaan, ei siksi että he sekaantuvat politiikkaan, vaan pelkästään ’Jeesuksen nimen vuoksi’, toisin sanoen siksi että he ovat tosi kristittyjä? – Matt. 24:9; Joh. 15:18, 19.
11 Yli kahden miljoonan useammassa kuin 200 maassa ja saariryhmässä asuvan ihmisen vilpitön vastaus näihin kysymyksiin on: Jehovan todistajat, joille ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” -luokka ja sen hallitseva elin antavat hengellistä ravintoa. – Vrt. Luuk. 12:42–44.
Säilytä myönteinen asenne
12. Mistä epäilykset saavat alkunsa?
12 Jotta voisi välttää maailman hengen, epäluulon, epäluottamuksen ja skeptisismin hengen, tarttumisen, on välttämättä valvottava syvimpiä vaikuttimiaan. Kristus sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolille ja muille opetuslapsille, joiden oli vaikea uskoa siihen, että hän oli todella noussut kuolleista: ”Miksi olette levottomia, ja minkä vuoksi sydämessänne nousee epäilyksiä?” (Luuk. 24:38) Epäilykset saavat siis alkunsa sydämestä.
13, 14. a) Mistä epäilykset voivat olla merkki? b) Minkä läksyn voimme oppia epäuskoiselta Israelilta?
13 Jos siis häiritsevät epäilykset alkavat vaivata meitä, niin meidän pitäisi aluksi tutkia vaikuttimiamme. Ovatko epäilyksemme aitoja, vai ovatko ne tekosyy toimintamme hidastamiseen? Ilmaisevatko ne kestävyyden puutetta? Heijastavatko ne uskon puutetta Jumalan voimaan antaa anteeksi? Onko joku kylvänyt epäilyksen siemeniä? (1. Joh. 1:9; Apt. 20:30) Paavali kirjoittaa: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä, . . . ’älkää paaduttako sydäntänne.’” – Hepr. 3:12–15.
14 Jos säilytämme myönteisen asenteen ja muistamme kaiken, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, ja kaiken, mitä olemme oppineet hänen tarkoituksistaan ja lupauksistaan sen hengellisen ravinnon välityksellä, jota olemme saaneet ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan avulla, niin me emme tule kiittämättömiksi niin kuin Israel, josta Jehova sanoi: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.” – Jes. 1:3.
Luottamuksensa takaisin saaneita
15. Miten erästä vanhinta autettiin voittamaan epäilyksensä?
15 Eräs vanhin Länsi-Ranskassa alkoi epäillä, kannattiko jatkaa Jumalan tosi seurakunnan yhteydessä olemista, koska, kuten hän sanoi, hänen saamansa hengellinen ravinto vaikutti hänestä aina samalta. Niinpä hän pyysi vapautusta kristillisistä velvollisuuksistaan vanhimpana. Hänen perheensä jäsenet ja toiset vanhimmat eivät kuitenkaan kohdelleet häntä luopiona. He auttoivat häntä rakkaudellisesti rukouksin ja rakentavin keskusteluin. Vähitellen tätä veljeä autettiin ymmärtämään, ettei aina voi tulla uusia selityksiä niin kuin ei äitikään voi tarjota täysin erilaisia aterioita kolme kertaa päivässä 365 päivänä vuodessa. Samat perusravintoaineet esiintyvät uudelleen eri muodoissa, mutta arvostava makuaisti auttaa nauttimaan ruoasta, sulattamaan sen ja saamaan siitä voimaa. Tätä veljeä autettiin myös ajattelemaan, miten niukasti hengellistä ravintoa on muualla. Hän sai vähitellen luottamuksensa takaisin, hän alkoi arvostaa syvemmin Vartiotorni-seuran julkaisuista oppimiaan hyviä asioita, sai hengellisen voimansa takaisin ja koki uudistunutta iloa Jehovan palveluksessa. Nyt hän palvelee jälleen kristittynä vanhimpana.
16. Mikä aiheutti epäilyksiä erään nuoren ranskalaisen todistajan mielessä, ja miten hänen käsityksensä oikaistiin?
16 Etelä-Ranskassa nuori todistaja, jolla oli ollut vapaamielisiä näkemyksiä ennen totuuteen tulemistaan, sai käsiinsä kirjan joka käsitteli anarkismia (”teoriaa, jonka mukaan kaikki hallitusmuodot ovat epäoikeudenmukaisesti esteenä yksilön vapaudelle ja tulisi siksi korvata yhteistoiminnallisten ryhmien vapaaehtoisella yhdistymisellä”). Hän luki sen, havaitsi sen kiinnostavaksi, osti muitakin samaa aihetta käsitteleviä kirjoja ja niitä lukiessaan alkoi menettää uskoaan ja alkoi epäillä. Hän sanoo, että sitten äkkiä ”tajusin, että sallin huonon hengellisen ravinnon herättää minussa vanhan persoonallisuuteni taipumuksia, joista yksi oli kapinallisuuden henki”. Kaksi Vartiotornin kirjoitusta oikaisi hänen ajattelunsa: ”Elämän tie – kapea mutta vapaa”, joka on ilmestynyt joulukuun 15. päivän numerossa 1977, ja ”Miten Jumalan valtakunta voi hyödyttää sinua” toukokuun 1. päivän numerossa 1978. Hän sai luottamuksensa takaisin, ryhtyi kokoajan saarnaamistyöhön ja palvelee nyt erikoistienraivaajana.
Luottamus aikaansaa onnellisuutta
17, 18. Mitä Jaakob sanoo epäilijöistä, ja minkä neuvon hän antaa heille?
17 Tässä oli vain kaksi esimerkkiä kristityistä, joita epäilykset vaivasivat mutta jotka voittivat ne ja saivat takaisin onnellisuutensa Jumalan palveluksessa. Jos he olisivat antaneet periksi epäilyksilleen, he olisivat nyt onnettomia ja ilman toivoa. Raamattu sanoo: ”Se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja jota puhallellaan sinne tänne.” (Jaak. 1:6) Niin, epäilykset tekevät meidät heikoiksi. Jaakob lisää, että epäilijä ”on epäröivä mies, epävakaa kaikilla teillään”. – Jaak. 1:8.
18 Luja luottamus Jehovaan, hänen Sanaansa ja hänen järjestöönsä poistaa lamaannuttavat epäilykset ja aikaansaa todellisen onnellisuuden. Tämä on tosi viisauden tie. ”Niinpä”, sanoo Jaakob, ”jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle. Mutta pyytäköön jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä.” – Jaak. 1:5, 6.
19. Miksi meidän pitäisi välttää ”maailman henkeä”, ja mikä auttaa meitä pitämään kiinni ”luottamuksesta, joka meillä alussa oli”?
19 Jos me omaksumme ”maailman hengen”, niin epäilemisestä tulee osa ajattelutapaamme. Mutta Paavali kirjoittaa: ”Me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut.” (1. Kor. 2:12) Jos tajuamme täydelleen kaiken ”sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut”, ja jos rehellisesti tunnustamme, että olemme tulleet tuntemaan nämä asiat tutkimalla Raamattua Jehovan todistajien kanssa, niin syvä kiitollisuutemme Jehovaa kohtaan saa meidät karkottamaan epäilykset ja ’pitämään otteemme siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli, lujana loppuun saakka’. – Hepr. 3:14.
20. Mitkä kaksi palkkaa muun muassa saadaan luottamuksesta?
20 Jos ’pidämme lujana luottamuksemme’ Jumalaan, hänen erehtymättömään Sanaansa ja hänen maanpäälliseen seurakuntaansa, joka on Kristuksen johdon alaisuudessa, niin korjaamme runsaan palkan sekä nyt että tulevaisuudessa. Siihen kuuluu muun muassa mielenrauha, jota ei ole syytä aliarvioida. Psalmista kirjoitti: ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” (Ps. 119:165; ks. myös Kol. 3:15.) Erittäin palkitsevaa on myös niiden uskollisten kristittyjen terveellinen seura, jotka arvostavat ”sitä, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut” henkensä, Sanansa ja näkyvän seurakuntansa välityksellä. – Ps. 1:1–3; 2. Tess. 3:6, 14; Hepr. 10:24, 25.
21, 22. a) Mitä muuta hyötyä luottamuksesta saadaan? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?
21 Kun pidämme lujan otteen ”siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli”, niin se auttaa meitä olemaan innokkaita Jumalan palveluksessa sekä tuottamaan iloa Jehovalle ja itsellemme. (Sananl. 27:11) Tuntemamme ilo on palkka jo itsessään (Matt. 25:23), mutta se on lisäksi meille suoja, ”linna”. (Neh. 8:10, UM) Tällainen ilo Jehovan palveluksessa antaa meille myönteisen näkemyksen, joka tulee yhä kirkkaammaksi, kun näemme ennustusten täyttyvän. Elämässämme on tarkoitus. Me tiedämme mitä kohti olemme menossa. Meillä on loistoisa toivo, joka keskittyy siihen ”kaupunkiin” eli messiaaniseen Valtakuntaan, jota Aabraham odotti. – Hepr. 11:10, 16.
22 Mutta ”henkeytetty ilmaisu sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta”. (1. Tim. 4:1) Miksi niin tapahtuu, ja miksi sen ei tulisi liiaksi huolestuttaa meitä? Tarkastelemme tätä asiaa seuraavassa kirjoituksessa.