pitäessä pistoolia suunnattuna kohti toisen sydäntä – sormi liipasimella. Mitä aitoa levollisuutta ja mielenrauhaa voi vallita sellaisissa oloissa?

Entä seuraavat ongelmat?

Ja vaikka ihmiset voisivatkin poistaa mielestään aina läsnä olevan ydintuhon mahdollisuuden, niin millainen rauha heillä olisi, jos rikollisuus rehottaa jatkuvasti? Miten paljon merkitystä olisi millään maailmanrauhan järjestelyllä, jos ihmisten täytyisi yhä pelätä mennä ulos illalla tai jos he tuntisivat olonsa turvattomaksi omassa kodissaan lukittujen ovien takana?

Vaikka suuret kansainväliset jakaumat parannettaisiinkin, niin mitä on sanottava jokaisen kansakunnan sisäisestä eripuraisuudesta?

Paikkaisiko poliittinen maailmanrauha uskonryhmien väliset säröt, kuten esimerkiksi Irlannissa, missä katolilaisten ja protestanttien taistelu on vaatinut yli 540 miehen, naisen ja lapsen hengen puhumattakaan suunnattomista omaisuusvahingoista kuluneiden kolmen vuoden aikana?

Poistaisiko se roturiidat ja -vihan, jota ilmenee arabien ja juutalaisten suhteissa taikka sellaisen heimojen välisen kilpailun kuin Burundissa Afrikassa? Burundissa on vatussi- ja hutuheimojen välinen vihamielisyys johtanut raakaan verilöylyyn, missä on vain muutaman kuukauden aikana surmattu arviolta 120000 miestä, naista ja lasta – enemmän kuin kaksi kertaa Yhdysvaltain kokonaismenetykset yhdentoista vuoden aikana Vietnamin sodassa!

Entä kaikki se poliittisessa ja kaupallisessa elämässä esiintyvä turmelus, petollisuus ja huijaus, joka on vitsannut kansoja vuosisadat? Entä se vallan ja voiman väärinkäyttö, joka aikaansaa vääryyttä, eriarvoisuutta ja todellista sortoa? Miten rauhallinen tulee tämä maapallo koskaan olemaan, niin kauan kuin tällaista jatkuu vaikkapa vain paikallisina ilmiöinä?

Me sanoimme kuitenkin, että on olemassa kaksi painavaa perussyytä, miksi tuleva rauhanjärjestely on muodostuva lyhytikäiseksi. Mikä on toinen? Ja minkä toivon se jättää meille?

Kun ihmiset sanovat ”rauha ja turvallisuus” silloin yllättää heidät turmio!

PÄÄSYY, miksi tuleva ihmisjohtajien rauhanjärjestely on muodostuva vain hetkelliseksi, on siinä, että Raamattu ennustaa sen. Miten niin?

Kirjoittaessaan kristityille tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten apostoli Paavali sanoi nämä sanat:

”Herran [Jehovan, Um] päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’ [’Rauha ja turvallisuus’, Um], silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” – 1. Tess. 5:1–3.

Mutta miksi tätä Raamatun ennustusta sovelletaan nykyisiin rauhanpyrkimyksiin ja -julistuksiin? Eikö rauha ole hyvä asia ja eikö Raamattu sano: ”Autuaita ovat rauhantekijät”? Eivätkö kristikunnan uskonnolliset johtajatkin hyväksy käynnissä olevia ponnisteluja? Miksi siis Raamattu ennustaisi tällaisen suuren ilmeisestikin tekeillä olevan rauhanpyrkimyksen epäonnistuvan?