Maailman ponnistelut kohti parempia aikoja

LÄHIMENNEISYYS on ollut hyvin myrskyisä. Mutta eikö ole totta, että myrskyn jälkeen tulee usein tyyni, miellyttävä aika? Se, mikä pitää paikkansa säästä, on toisinaan pitänyt paikkansa ihmisten asioista.

Esimerkiksi Euroopassa Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin hallinnon sekavaa aikaa seurasi pitkä, suhteellisen rauhallinen ajanjakso. Vaikeita Yhdysvalloissa vuonna 1929 alkaneen koko maailmaan vaikuttaneen lamakauden ankeita vuosia seurasi monissa maissa suhteellisen vauraat ajat. Maailman tapahtumissa näyttää ilmenevän jonkinlaista jaksollisuutta.

Ovatko näin ollen viimeaikaiset myrskyisät tapahtumat alkusoittoa suhteellisen rauhaisalle ja turvalliselle aikakaudelle koko maailmassa? On todisteita siitä, että maan kansat ponnistelevat erityisesti tähän suuntaan. Tulee aika – ja todisteet viittaavat sen olevan lähellä – jolloin maailman johtajat vakuuttavat luottavaisina ihmiskunnalle, että se on astumassa ’parhaimpaan aikaansa’, jolloin pahimmat esteet on poistettu sen tieltä, että kaikki ihmiset voisivat nauttia paremmasta elämästä. Raamatunkin ennustukset viittaavat sellaiseen maailmanlaajuiseen ”rauhan ja turvallisuuden” julistukseen.

Kysymys on kuitenkin siitä, tuovatko sellaiset ponnistelut kokonaan uuden parempien aikojen kauden, joka on todella aito ja pysyvä. Vai onko olemassa toinen, parempi lähde johon katsoa? Mihin Raamattu suuntaa katseemme?

Tuleeko järjestelmä muuttumaan?

Jotta varmasti paremmat ajat koittaisivat, maailman johtajien täytyy saada aikaan jyrkkä muutos kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla. Heidän on muutettava tapa, jonka mukaan koko asiainjärjestelmä toimii. Heidän täytyy lisäksi saada aikaan perusteellisia muutoksia ihmisten asenteissa. Uskotko, että se kaikki on todennäköistä?

Huomattavimpia pyrkimyksiä uuden aikakauden tuomiseksi ovat ponnistelut suuremman yhteistoiminnan saamiseksi maailman ”supervaltojen” välisen yhteistoiminnan laajentamiseksi. Käydessään Saksan liittotasavallassa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluejohtaja Leonid Brežnev sanoi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain parantuneista suhteista:

”Kokonaisuutena ottaen voidaan ehkä sanoa, että planeettamme on nykyään lähempänä kestävää, pysyvää rauhaa kuin koskaan aikaisemmin. Neuvostoliitto tukee koko vaikutusvallallaan tätä hyödyllistä suuntausta.”

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että erittäin tärkeitä diplomaattisia toimenpiteitä suoritetaan nykyään niin nopeasti ja tiiviisti, että sitä on harvoin koettu aikaisemmin, varsinkaan rauhan aikoina. Monet tarkkailijat ovat yhtä mieltä Neuvostoliiton tiedotuselimessä Novostissa työskentelevän Spartak Beglovin kanssa siitä, että ”uusi poliittinen ilmapiiri on kehittymässä” maailmanlaajuisesti. He näkevät, mitä valtavia etuja siitä koituisi, että maailman suurvallat, myös Kiina, pääsisivät todelliseen yhteistoimintaan.

On myös ilmaistu toiveita, että maailman talousjärjestelmä vakiintuu, että viimeaikaiset kriisit saavat kansat toteuttamaan kauan kaivatut muutokset, että uusia energianlähteitä – esimerkiksi laitteita auringon energian hyödyntämiseksi – kehitetään tai vanhoja energianlähteitä käytetään tehokkaammin ja että kaikesta tästä seuraa jälleen uusi vaurauden ja runsauden kausi.

Niin, voit olla varma siitä, että vuonna 1975 ponnistellaan jälleen suuresti uuden elämän puhaltamiseksi maailman järjestelmiin. Olosuhteet saattavat näyttää jälleen kohentuvan. Mutta voitko luottavaisesti uskoa näiden pyrkimysten saavan aikaan pysyviä tuloksia?

Optimismi on varmasti parempaa kuin pessimismi. Mutta vielä tärkeämpää on realismi, koska ilman sitä optimismi on pelkkää toiveajattelua, joka johtaa pettymykseen. Miten realistisia maailman ponnistelut kestävän rauhan ja turvallisuuden uuden aikakauden luomiseksi ovat?

Tosiasioiden katsominen silmästä silmään

Kansat ovat menneisyydessä allekirjoittaneet monia, monia rauhansopimuksia, joita on kulloinkin sanottu ’pysyvän rauhan’ lupausten takeiksi. Mutta jokaisen lyhyen rauhanjakson ovat murskanneet sodat, jotka ovat tulleet aina vain kalliimmiksi ja kauhistavammiksi. Ovatpa rauhansopimukset olleet miten juhlallisia ja vilpittömiä tahansa, ne eivät ole koskaan tuoneet kansojen keskuuteen aitoa, pysyvää rauhaa ja turvallisuutta. Itsekkäät edut ovat aina syövyttävän hapon tavoin hajottaneet ykseyden ja yhteistoiminnan siteet. Sanoisitko, että kansat ovat vähemmän itsekkäitä nykyään kuin menneisyydessä?

Kysyhän itseltäsi: Jos kansat ja eri alojen johtajat ovat kykeneviä saamaan aikaan valtavia muutoksia, joita tarvitaan aidosti parempien aikojen toteuttamiseksi, niin miksi noita muutoksia ei ole jo tehty? Tai miksi emme ole nähneet edes jonkin verran tasaista, asteittaista edistymistä? Se ei varmastikaan johdu siitä, että ponnisteluihin olisi käytetty liian vähän aikaa, tarmoa ja rahaa. Mitä me kuitenkin näemme?

Ajan mittaan maailman pulmat kasvavat eivätkä vähene. Yhä useammat asiantuntijat ilmaisevat uskovansa, että nämä pulmat – paheneva pula perushyödykkeistä, maailman väestön räjähdysmäinen kasvu, moraalin luhistuminen, saastuminen – ovat todellisuudessa riistäytymässä käsistä. Niinpä Indiana Pharos-Tribune & Press -lehdessä julkaistussa kirjoituksessa sanottiin:

”Yksi uskomattoman vuoden 1973 perusmerkityksistä on, että lähes kaikilla inhimillisen toiminnan rintamilla tämä kansakunta ja maailma ovat alkaneet tajuta, että niiden pulmat ovat tulossa uhkaaviksi.

”Tämän ilmiön pohjalla on avainsana: paisuminen. Tarkastellaanpa mitä tahansa pulmaa. Jos se kerran näytti hallittavissa olevalta tai ainakin siedettävältä, se näyttää nykyään kasvavan mittaan, joka uhkaa riistää sen valvonnastamme. . . .

”Maailman väestönkasvu ja monimutkaistuminen on paisuttanut pulmaa, kunnes vaara on iskostunut jokaisen luihin ja ytimiin.”

Ongelma on paljon syvempi kuin useimmat kuvittelevat. Se ulottuu todellisuudessa ihmisyhteiskunnan perustuksiin. Sillä maailman pahenevien olosuhteitten pääaiheuttajan täytyy loppujen lopuksi löytyä ihmisistä, heidän elintavastaan, niistä mittapuista – tai niiden puutteesta – joiden mukaan he elävät ja jotka ohjaavat heidän keskinäisiä suhteitaan. Kirjan Future Shock (Tulevaisuuden järkytys) tekijä Alvin Toffler viittaa tähän suuntaan sanoessaan:

”Se, mitä nykyään tapahtuu, ei ole kapitalismin kriisi, vaan itse teollisen yhteiskunnan kriisi, olipa poliittinen järjestelmä mikä tahansa.

”Koemme samanaikaisesti nuorison vallankumousta, sukupuolivallankumousta, rotujen vallankumousta, siirtomaavallankumousta, talouselämän vallankumousta ja historian nopeinta ja perusteellisinta teknologista vallankumousta.

”Me elämme teollistumisen yleistä kriisiä. Sanalla sanoen me elämme keskellä suurteollisuuden vallankumousta.”

Ongelmat nyt maailmanlaajuisia

Sitä, mitä meidän sukupolvemme aikana on tapahtumassa, ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Menneisyydessä kukin maa tai alue piti pulmansa rajojensa sisäpuolella. Vei vuosia, sukupolvia, jopa vuosisatoja, ennen kuin useimmat vaikutukset yltivät muille seuduille.

Tilanne ei ole kuitenkaan sama enää. Maailma on nykyään läheisesti yhteen liitetty nopean tiedonvälityksen, lentomatkustuksen sekä taloudellisen ja poliittisen vuorovaikutuksen tähden. Niinpä jollakin seudulla tapahtuvat suuret muutokset vaikuttavat nopeasti toisiin alueisiin. Siksi koko maailma koki ensimmäisen maailmansodan, lamakauden, toisen maailmansodan, Vietnamin sodan ja nyt energiakriisin vaikutukset.

Asiantuntijat myöntävät, että tämän järjestelmän maailmanlaajuiset ongelmat tulevat varmasti kasvamaan. Yksi syy on hellittämätön väestönkasvu, erityisesti maissa, joilla siihen on vähiten varaa. Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa sijaitsevan väestötoimiston mukaan maailman väestö oli vuoden 1973 lopussa 3900000000, ja se kasvaa 2 prosenttia joka vuosi. Se merkitsee sitä, että vuoden 1974 aikana maailman väestön nettolisäys oli noin 78 miljoonaa ihmistä!

Niinpä ongelmat kasvavat sekä nopeuden että ulottuvuuden suhteen. Ei ole ihme, että yhä useammat ihmiset tulevat ”tunne-elämältään häiriintyneiksi”. Joka suunnalta kasvava paine saa yhä useammat ihmiset kykenemättömiksi kestämään pulmiaan. Sen tähden mielisairaalat ovat täpötäynnä, sen tähden monet käyttäytyvät tasapainottomasti, jopa raivoavat mielipuolten lailla ja suorittavat joukkomurhia. Sitä, mitä nykyään tapahtuu suuressa määrin, voidaan verrata sotilaitten taistelussa liian ankaran paineen tähden kokemaan ’sotaneuroosiin’.

Meidän täytyy sen tähden päätellä, että kaikkia tämän maailman vakavia yhteiskunnallisia, moraalisia ja taloudellisia ongelmia ei voiteta pelkästään allekirjoittamalla sopimuksia rauhan ja kansainvälisen yhteistyön hyväksi. Miten hyvää tarkoittavaa papereitten allekirjoittaminen onkin, se ei poista ahneutta, väkivaltaa, moraalittomuutta tai perhe-elämän luhistumista. Sillä ei ole mitään vaikutusta huumeitten väärinkäyttöön, sukupuolitauteihin, sairauteen ja kuolemaan. Se ei tee ympäristösi ihmisiä ystävällisemmiksi ja rakkaudellisemmiksi.

Jos odotamme nykyisten järjestelmien tuovan paremmat ajat, me panemme toivomme väärään lähteeseen. Miksi niin? Siksi, että mikään ’rauhan ja turvallisuuden uusi aikakausi’, jonka maailman johtajat onnistuvat toteuttamaan, ei varmastikaan perustu todelliseen vanhurskauteen ja aitoon rakkauteen kaikkialla maailmassa olevia ihmisiä kohtaan, vaan ydinsodan aiheuttaman maailmanlaajuisen itsemurhan tai taloudellisen romahduksen vaaran pelkoon. Se ei ole oikea perusta kestäville paremmille ajoille. Maailman johtajien ponnistelut ihmiskunnan pulmien oikaisemiseksi eivät anna enempää lupausta kestävästä parannuksesta kuin se, että joku sisustaa ja kalustaa uudelleen talon, jonka perusta on murentunut ja termiittien syömä.

Raamattu ennustaa, että ”rauhan ja turvallisuuden” huutoa voidaan odottaa meidän sukupolvemme aikana maailmanlaajuisessa mitassa, mikä saa monet, useimmat, uskomaan entistä lujemmin maailman nykyisiin järjestelmiin. Se osoittaa kuitenkin, että tuo huuto on todellisuudessa petollinen ja että sellainen ”uusi aikakausi” on ainoastaan pintasilausta, valkoiseksi kalkittu kuori järjestelmälle, joka on turmeluksen ja ahneuden läpitunkema ja joka ei voi koskaan koitua koko ihmiskunnan pysyväksi hyväksi.

Mitä se todellisuudessa merkitsee

Raamatun ennustukset osoittavat, että sellainen tuleva julistus rauhaisan turvallisuuden uudesta aikakaudesta merkitsee kansoille jotakin aivan muuta kuin ne odottavat. Sen sijaan että se aloittaisi uuden paremman aikakauden, se osoittautuu maata nykyään hallitsevan koko turmeltuneen järjestelmän lopun airueksi. Koko se turvallisuuden ja rauhallisuuden tunne, jonka maailman johtajat onnistuvat luomaan, katoaa järkyttävän äkisti.

Sanooko Jumalan sana Raamattu todella niin? Sanoo, sillä Jumalan profeetallinen sana julistaa monin eri tavoin:

”Herran päivä [tämän nykyisen turmeltuneen järjestelmän tuhoamiseksi] tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään [Rauha ja turvallisuus!, Um]’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” – 1. Tess. 5:2, 3.

Jumalan tarkoitus on saattaa tämä järjestelmä loppuunsa, eikä yrittää uudistaa sitä. Miksi ei? Siksi, että sitä ei voida uudistaa. Se rakennettiin alkujaan väärälle perustalle, ja nyt sen viat ovat tulossa täysin ilmeisiksi. Tätä merkitsevät maailman olosuhteet siitä pitäen, kun nykyinen mullistusten aika alkoi vuonna 1914. Tuo maailman historian ratkaiseva ajankohta aloitti sen, mitä Raamattu kutsuu ”viimeisiksi päiviksi”. (2. Tim. 3:1) Se osoitti sukupolven, joka näkisi tämän ahdistavan asiainjärjestelmän lopun.

Voit näin ollen nähdä, miksi valtiot ja niiden kannattajat tulevat suuresti pettymään pian tulevan tapahtumain äkillisen käänteen tähden. Paikkailtuaan näennäisesti tätä jakautunutta asiainjärjestelmää ja julistettuaan saavuttaneensa ”rauhan ja turvallisuuden” he havaitsevat, että kysymyksessä on todellisuudessa merkki kuoliniskun antamisesta sille. Koska se tulee niin odottamatta niille, jotka jättävät Jumalan tarkoitukset huomioon ottamatta, se tulee tosiaan ”niinkuin varas yöllä”.

Tuo romahdus on johtava pahimpaan ahdingon aikaan, jonka maailma on koskaan kokenut. Jeesus ennusti, että se olisi ”suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. – Matt. 24:21.

Todella parempien aikojen lähde

Miksi sitten voimme sanoa, että varmasti paremmat ajat ovat aivan edessä? Miten voimme säilyttää tämän optimistisen toivon tietäessämme, että maailman kansat ”yllättää . . . yhtäkkiä turmio” niiden esitettyä ”rauhan ja turvallisuuden” julistuksensa?

Koska tämä järjestelmä lähestyy loppuaan, se ei ilmeisestikään voi olla todellisten parempien aikojen lähde. Miten ne sitten tulevat? Onko Jumala siksi, että hän toteuttaa tuomionsa tätä nykyistä asiainjärjestelmää vastaan, kokonaan uuden järjestyksen lähde? Raamattu vastaa myöntävästi.

Ainoastaan ihmisen Tekijä voi tuoda täysin uuden aikakauden, joka täyttää vilpitönsydämisten ihmisten oikeat tarpeet ja halut. Sellaisen uuden järjestyksen luominen on täysin mahdotonta ihmiskunnalle nykyään. Raamatun kirjoittaja Jeremia sanoikin: ”Miehen vallassa [ei ole], kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa. Kurita minua, Herra.” (Jer. 10:23, 24) Jeremia tiesi hyvin, että ei ihminen vaan Jumala on Se, joka tuo paremmat ajat.

Jumala on sen luvannut, itse asiassa taannut. Hänen Sanansa kertoo tuosta vanhurskaasta uudesta järjestyksestä, jossa hän lupaa ’tyydyttää kaikkien elävien toiveen’. (Ps. 145:16, Um) Mutta miten hän tekee sen? Mitä hän on oikeastaan luvannut? Miksi hän on odottanut niin kauan, ennen kuin hän toteuttaa sen? Mitä meidän täytyy tehdä hyötyäksemme siitä?

[Tekstiruutu s. 5]

’Pulmat uhkaavia’

”Pulmat ovat tulossa uhkaaviksi. . . . Tarkastellaanpa mitä tahansa pulmaa. Jos se kerran näytti hallittavissa olevalta tai ainakin siedettävältä, se näyttää nykyään kasvavan mittaan, joka uhkaa riistää sen valvonnastamme.” – ”Indiana Pharos-Tribune & Press”.

[Kuva s. 7]

MAAILMAN VUOTUINEN VÄESTÖNLISÄYS ON NYT 78000000

Maailman väestö on nyt yli 3900000 000

[Kuva s. 8]

Tuleva maailmanlaajuinen ”rauhan ja turvallisuuden” huuto on petosta, sillä julistettu ”uusi aikakausi” on oleva ainoastaan tämän järjestelmän perusteellisen rappion ja turmeluksen peittämistä maalilla