Miksi ei tule ’kostaa pahaa pahalla’?
MITEN erilainen tämä maailma olisikaan, jos ihmiset, järjestöt ja kansat noudattaisivat henkeytettyä neuvoa: ”Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla”! Mutta surullinen tosiasia on, että ihmiset, järjestöt ja kansat toimivat vastoin tuota viisasta neuvoa nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa. – Room. 12:17, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Mitä muuta kuin pahan kostamista pahalla on kaikki se omaisuuden tuhoaminen ja lähes päivittäin tapahtuva elämän riistäminen, johon sekä katolilaiset että protestantit syyllistyvät Pohjois-Irlannissa? Eikö sitä samaa ole myös kaikki se verinen kamppailu, jota Israel ja sen naapurikansat käyvät keskenään? Kun helmikuussa 1973 eräs matkustajalentokone ammuttiin alas lähi-idässä ja 106 matkustajaa kuoli, loukattu kansakunta vannoi kostoa ja lähetti taistelukoneita Välimerelle etsimään loukkauksen aiheuttaneen valtion matkustajakonetta ampuakseen sen alas. Pahan maksamista pahalla ovat pohjimmiltaan myös rotumellakat, teollisuuden sabotaasit sekä perhepiirissä tapahtuvat kiistat, jotka toisinaan eivät johda vain perheen hajoamiseen vaan myös siihen, että miehet surmaavat vaimonsa ja vaimot miehensä.
Pahan kostaminen pahalla on selvästi ’tämän maailman viisauden’ ilmaus. Niinpä Skotlannin kuninkaallisen armeijan tunnuslause on (kirjaimellisesti käännettynä): ”Minä maksan pahan pahalla jokaiselle.” Maailmassa on myös sanontoja, kuten ”kosto on suloista” ja ”kosto tuntuu suloiselta – naisista varsinkin”. Eräässä englanninkielisessä lasten hokemassa sanotaan: ”Verta verrasta: sinä tapat minun koirani, minä tapan sinun kissasi.” Aikojen kuluessa on käyty monta sukuvihaa, verikostoa ja kaksintaistelua, koska on haluttu maksaa paha pahalla. Näin on ollut varsinkin Korsikassa ja Sisiliassa sekä Kentuckyssa ja Tennesseessä.
Pahan maksaminen pahalla on pikkulapsen ominaisuuden ilmaisemista, ja ellei sitä oikaista kurittamalla, se jatkuu kautta elämän ja pahenee vuosien mittaan. Ihmisen taipumus maksaa paha pahalla johtuu peritystä epätäydellisyydestä ja itsekkyydestä. Jos jotakuta kohdellaan halveksuen, hän on taipuvainen vastaamaan halveksunnalla. Monet, joita puhutellaan tylysti, ovat taipuvaisia vastaamaan ynseä sävy äänessään. Tönitäänkö tai tyrkitäänkö jotakuta? Hän helposti tönii ja tyrkkii takaisin. Kitsaat ihmiset saavat toisetkin kitsaiksi jne.
Kuitenkin kaikki tällainen on niin kovin, kovin väärin. Miksi? Siksi, että se vahingoittaa pahoin kohdeltua ja sitä, joka maksaa pahan pahalla. Se pelkästään pahentaa tilannetta, kuten voidaan nähdä verikostoista ja sukuriidoista, jotka ovat kestäneet vuosikausia. Sen tähden Jumalan viisaus neuvoo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” Se, että toinen on tehnyt virheen, ei anna meille syytä tehdä virhettä, vai antaako? Samalla mitalla maksaminen johtuu todellisuudessa pintapuolisesta ajattelusta tai siitä, että ei ole ajateltu laisinkaan, sillä me luemme myös: ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.” – Sananl. 15:1; 19:11.
Raamattu varoittaa yhä uudelleen tästä taipumuksesta maksaa paha pahalla epäilemättä siksi, että se on juurtunut ihmisluontoon niin syvään. Niinpä Tessalonikan kristittyjä kehotettiin: ”Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” Se, että Paavali kirjoitti tällä tavalla, osoittaa, että hänen tunteensa olivat varmasti voimakkaat tässä asiassa. Jeesus neuvoi vuorisaarnassaan: ”Älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö [läimäyttää, Um] sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.” Nämä Jeesuksen sanat on ohimennen sanoen usein ymmärretty väärin. Jeesus ei opettanut tässä pasifismia. Lyönti eli läimäys oli loukkaus, ei väkivallanteko. Kun Jeesuksen Kristuksen seuraaja joutuu todellisen väkivallan kohteeksi, hän ei maksa samalla mitalla eikä pyydä lisää, vaan pakenee mikäli mahdollista. Jos pakeneminen ei ole mahdollista, hän tekee voitavansa suojellakseen itseään. – 1. Tess. 5:15; Matt. 5:39.
Pahan kostaminen pahalla ei ole ainoastaan epäviisasta, koska se vain pahentaa tilannetta, vaan se on myös rakkaudetonta. Voi hyvinkin olla, että joku aiheutti meille pahaa tahattomasti, väärinkäsityksen, huolimattomuuden tai kielen lipsahduksen tähden. Koska syy on hyvin voinut olla mikä tahansa näistä, miksi emme jättäisi toista tuomitsematta todisteitten puuttuessa, harjoittaisi itsehillintää, vastustaisi samalla mitalla maksamisen halua ja jatkaisi, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Eikö Jumalan sana kehota meitä rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme ja tekemään toisille niin kuin haluaisimme heidän tekevän meille? Juuri niin se kehottaa, ja se kertoo meille lisäksi, että ’rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa’. – Mark. 12:31; Luuk. 6:31; 1. Kor. 13:4, 5.
Sitä paitsi useimmiten on niin, että meitä vastaan rikkonut ei tehnyt tekoaan pahansuopuudesta; se saattaa vain johtua hänen ajattelemattomuudestaan, eikä hän kohdistanut tekoaan nimenomaan meihin. Mutta jos me maksamme pahan pahalla, me itse ilmaisemme selvästi pahansuopuutta. Sen tähden se, joka maksaa pahan pahalla, saattaa todellisuudessa olla moitittavampi ja syyllisempi kuin tuo toinen.
On olemassa vielä yksi vakava ja painava syy, miksi meidän ei tule kostaa pahaa pahalla. Pahalla maksamisen kieltävän käskynsä yhteydessä apostoli Paavali sanoo edelleen: ”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’.” (Room. 12:19; Hepr. 10:30) Tästä näkökulmasta pahan kostaminen pahalla on julkeaa, sillä se merkitsee sen paikan anastamista, joka kuuluu Korkeimmalle Tuomarille, Jehova Jumalalle. Kristittyjen on jätettävä sekä tuomitseminen että rankaiseminen Jumalan käsiin. Siksi Jeesus sanoi: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” – Matt. 7:1.
Jumalan sana antaa meille tosiaan erinomaisen neuvon, kun se käskee: ”Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla.” Tämä on varmasti viisain samoin kuin rakkaudellinen ja oikea menettelytapa.