Älä lykkää tuonnemmaksi, tee se nyt!
EMMEKÖ ole kaikki jolloinkin päättäneet henkilökohtaisesti tehdä jotain miellyttävää jollekulle, jota erittäin lämpimästi rakastamme? Me lupaamme itsellemme, että ilmaisemme rakkautemme ja arvonantomme tuolle henkilölle, olkoon hän sitten ystävä, aviopuoliso, isä tai äiti. Me saatamme suunnitella tunteemme ilmaisemista lahjan, kirjeen, suullisen ilmaisun tai jonkin ystävällisen eleen muodossa. Niin, me haluamme rakkaamme tietävän, kuinka paljon hän merkitsee meille, miten suuresti me arvostamme sitä, mitä hän on tehnyt tai tekee meille.
Tällaiset henkilökohtaiset päätökset ovat mainioita, sillä ne heijastavat epäitsekästä mieltä. Kuitenkin henkilökohtainen päätös tehdä jotain on aivan toinen asia kuin sen toteuttaminen. Tämä johtuu siitä, että me voimme antaa muiden seikkojen saada meidät lykkäämään sitä tuonnemmaksi. Jollemme viipymättä toteuta sitä, kun halumme palaa kirkkaana sydämessämme, niin saatamme havaita jatkuvasti lykkäävämme sitä. Tämä johtaa tavallisesti siihen, että me unohdamme hyvän aikeemme tai luovumme koko ajatuksesta.
Jotta välttäisimme epäonnistumisen tässä suhteessa, meidän on ymmärrettävä, että nykyelämän moninaiset toimet tekevät hyvän aikeemme unohtamisen helpoksi. Asiat juolahtavat mieleen odottamatta, ja jotkin niistä vaativat välitöntä huomiota. Jollemme kuitenkaan salli pikkuseikkojen määrätä toimintaamme, niin todennäköisemmin täytämme hyvät aikomuksemme suureksi iloksi rakkaillemme ja itsellemme.
Pyhä Raamattu tarjoaa viisaita neuvoja tässä asiassa. Se sanoo: ”Pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” (1. Tess. 5:15) Huomaa, että meidän täytyy pyrkiä tekemään hyvää ja tehdä siitä aina päämäärämme. Tämä neuvo annetaan, koska ihmisillä on taipumus antaa muiden asioitten tunkea pois tämä mitä toivottavin ominaisuus. Meidän on tosiaan oltava varuillamme sen tavan suhteen, ettemme lykkäisi tuonnemmaksi hyvän tekemistä omaisillemme ja ystävillemme.
Lisäksi taipumus pitää asioita itsestään selvänä antaa aihetta viivyttelemiselle tai lykkäämiselle toiseen kertaan. Kuinka niin? Sanokaamme esimerkiksi, että aviopari on suunnitellut jonkin aikaa pyytää iäkkäitä vanhempiaan päivälliselle. Kuitenkin tulee aina jotain, mikä saa heidät lykkäämään sen yhä tuonnemmaksi. Eivätkö he pidä selviönä sitä, että he ja heidän iäkkäät vanhempansa ovat paikkeilla seuraavalla viikolla tai seuraavassa kuussa? Varmasti, mutta mitä Raamattu sanoo tästä? ”Te . . . ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu.” (Jaak. 4:14) Miten totta tämä onkaan! Kukaan meistä ei tiedä, mitä seuraava päivä synnyttää saatikka sitten seuraava viikko. – Sananl. 27:1.
Aviomiesten ja -vaimojen on myös oltava varuillaan sellaisen itsetyytyväisen tunteen suhteen, että pitävät toisiaan itsestään selvänä. Käytä hyväksesi lukuisia tilaisuuksia huomaavaisuuden osoittamiseen pikku asioissa läheisimmälle elämäntoverillesi. Älä totuttele viivyttelemään sen hyvän tekemistä, mitä toisille suunnittelet. Eräs aviomies jäi huolehtimaan kahdesta lapsesta, kun hänen vaimonsa äkkiä kuoli. Hän tunnusti, että hän oli pitänyt vaimoaan itsestään selvänä, ja nyt hän haluaisi kovasti saada tilaisuuden sanoa hänelle, miten paljon vaimo hänelle merkitsi ja kuinka hyvä hän oli. Millaisen opetuksen voimmekaan saada tästä kokemuksesta! Ottaen huomioon elämän ohimenevän luonteen meidän tulee nyt tehdä, mitä sydämessämme päätämme, eikä lykätä sitä tuonnemmaksi.
Välttääksemme sen lykkäämistä, mitä suunnittelemme, meidän on varottava myös pidättelemästä itseämme sillä ajatuksella, että meidän täytyisi tehdä jotakin erikoista tunteittemme ilmaisemiseksi. Tällainenkin on omiaan lykkäämään rakkaudellisten halujemme täyttämistä. Tosiaan niiden suunnitteleminen aivan erikoisiksi voi tehdä tyhjäksi tarkoituksemme. Miten? Kun ilmaantuu pikkuseikkoja, jotka eivät tarvitse paljon toteutettaessa, niin havaitsemme takertuvamme niihin ja lykkäävämme vaativamman päätöksen toteuttamista.
Nykyään on paljon ihmisiä, joita vaivaa katumus tai pahoittelu. Heihin kuuluvat ne, jotka eivät ole koskaan arvostaneet sitä, mitä heillä on ollut, ennen kuin he ovat sen menettäneet. Toiset ovat jatkuvasti lykänneet tuonnemmaksi yleviä aikomuksiaan niin pitkään, että kuolema on äkkiä ottanut pois sen, joka on ollut heidän huomaavaisuutensa suunniteltu kohde. Muistot siitä, mitä olisi voinut olla mutta mitä ei ollut, ahdistavat heitä. Vaikka nyt onkin liian myöhäistä tehdä mitään asian korjaamiseksi, he voivat kumminkin ottaa oppia kokemuksestaan. Niin, he voivat tehdä muutoksia päättäen olla antamatta sen tapahtua koskaan enää uudelleen. Sen sijaan että he vaivaisivat itseään menneillä täyttämättömillä päätöksillä, he voivat myönteisesti käyttää hyväkseen niitä tilaisuuksia, joita heillä nyt on, tehdä hyvää elossa oleville omaisilleen. Nämä opetukset soveltuvat meihin kaikkiin. Meidän tulisi tehdä sitä hyvää, mitä olemme suunnitelleet, nyt kun meillä on tilaisuus. On tosin ylösnousemustoivo, mutta meidän ei tarvitse odottaa siihen asti.
Eräs tytär noudatti viisaasti viipymättä ylevää haluaan ja kirjoitti vanhemmilleen sanoen: ”Rakas Äiti ja Isä. Eilinen Vartiotornin tutkistelu oli hyvä. Se sai minut miettimään jälleen lapsuuttani ja kiittämään Jehovaa niin erinomaisista vanhemmista, jotka kasvattivat minut Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa ohjauksessa. Kiitoksia hyvin paljon teille molemmille! Arvostan sitä aina enemmän, kun tulen vanhemmaksi.” Minkä ilon se tuottikaan hänen vanhemmilleen! Kuinka rakkaudellista ja viisasta sinun onkaan olla pidättymättä kertomasta vanhemmillesi sitä syvää arvostusta, mitä tunnet sen johdosta, mitä he ovat tehneet hyväksesi! Mikset antaisi heidän tietää nyt, kuinka suuresti arvostat heidän rakkauttaan, kiintymystään ja uhrautuvaisuuttaan puolestasi?
Meidän ei ole voitettava ainoastaan omaksi hyväksemme vaan myös itsekunnioituksemme takia taipumus lykätä asioita tuonnemmaksi, varsinkin sellaista, mikä on hyödyllistä ja hyvää. Me saamme virikettä sen tekemiseen, jos muistamme, mitä Jumalan sana sanoo tästä. ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.” (Sananl. 3:27) Oletko päättänyt tehdä jotain ystävällistä jollekulle? Jos olet, älä lykkää sitä tuonnemmaksi vaan tee se nyt!