Vastaavat lunnaat

LUNASTAMINEN merkitsee päästämisen eli vapauttamisen aikaansaamista jonkin hinnan eli hyvittävän arvon perusteella. Tätä hintaa eli arvokasta hyvitystä sanotaan myös lunnaiksi. Sana lunnaat merkitsee yleensä nykyisessä käytössä sitä summaa, mikä vaaditaan ryöstetyn henkilön vapauttamiseksi. Mutta Raamatussa käytetään tätä sanaa pääasiassa kuvaamaan sitä toimenpidettä, mihin Jumala on ryhtynyt epätäydellisen ihmisen vapauttamiseksi synnin ja kuoleman orjuudesta ja tilaisuuden antamiseksi hänelle saavuttaa iankaikkinen elämä. Ajatus lunnaista synnistä ja kuolemasta päästämisen välikappaleena on ominainen kristilliselle uskonnolle sekä yksi sen tärkeimmistä opeista.

Me emme voi odottaa ymmärtävämme ja arvostavamme lunastusoppia, jollemme ole ensin valmistuneet hyväksymään kahta perustotuutta: että Jumala on olemassa ja että Raamattu on Jumalan Sana. Miksi Jumala ei antaisi meille ilmaisua itsestään ja tiedoittaisi meille, mistä me tulimme, miksi olemme täällä, mikä on päämäärämme ja miksi pahaa on sallittu? Koska Jumala ryhtyi laajaperäisiin toimenpiteisiin varatakseen kaikki meidän aineelliset tarpeemme, niin eikö ole järkevää odottaa, että hän huolehtisi myöskin kaikkien meidän hengellisten tarpeittemme, totuuden ja vanhurskauden nälkämme tyydyttämisestä? On varmasti. Ja kun me tutkimme Raamattua ja huomaamme sen sopusointuisuuden ja suoruuden, sen historian niin yltäkylläisesti sekä arkeologian että geologian vahvistamaksi, sen ylevät periaatteet ja viisaat sananlaskut ja, ennen kaikkea, sen profeetallisen aineksen, niin meidän on pakko tehdä se johtopäätös, että tämä teos ei yksinkertaisesti voi olla epätäydellisten ihmisten tekemä, vaan sen täytyy tosiaan olla se, mikä se väittää olevansakin: Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan Sana. – Joh. 17:17; 1. Piet. 1:25; 2. Piet. 1:20, 21.

Me saamme Raamatusta tietää, että Jumalalla on neljä pääominaisuutta. Hän on täydellinen viisaudessa, oikeudessa ja rakkaudessa sekä kaikkivoipa valtaan nähden. (Job 12:13; Ps. 62:12; 97:2; 1. Joh. 4:8) Hän on ylimmyytensä perusteella Kuninkaamme, Lainantajamme ja tuomarimme, jolle me olemme joka hetki tilivelvollisia; ja koska hän on meidän Luojamme, niin me olemme kokonaan hänelle kiitollisuudenvelassa kaikesta, mitä meillä on. – Jes. 33:22; Jaak. 1:17.

Jehova Jumala loi ensimmäisen ihmisparin kuvakseen ja kaltaisekseen ja antoi sille sentähden jonkin verran viisautta, oikeutta, rakkautta ja voimaa. (1. Moos. 1:26) Hän antoi noille ihmisille moraalintajun, omantunnon, niin että he voivat erottaa oikean ja väärän. Hän ei ollut ensimmäisille vanhemmillemme mitään velkaa, vaan he olivat velkaa Jumalalle arvostuksensa. Heidän arvostuksensa koettelemiseksi Jumala käski heitä: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun [varmasti] kuoleman.” – 1. Moos. 2:16, 17.

Koska kaikki Jumalan työt ovat täydellisiä, niin Aadam ja Eeva olisivat voineet totella täysin tätä käskyä, jos he olisivat halunneet tehdä sen. Aadam valitsi tahallaan tottelemattomuuden ja teki siten syntiä (”tehdä syntiä”’ merkitsee alkujaan kirjaimellisesti ”olla täyttämättä mittaa”), ja niin hänet tuomittiin kuolemaan. (1. Tim. 2:14) ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:17, 19) Se oli oikeudenmukainen tuomio.

ARMO TOISILLE

Vaikka tuo Aadamille langetettu tuomio olikin oikeudenmukainen itsessään, niin se aiheutti vaikeuksia toisille, hänen jälkeläisilleen. Ei niin, että Jumala olisi tehnyt heille vääryyttä enempää kuin valtio tekee nykyaikana vääryyttä murhaajan lapsille teloittamalla heidän isänsä murhasta. Syntinen isä tekee vääryyttä lapsilleen. Ja niin Aadam riisti tottelemattomuudellaan kaikilta jälkeläisiltään oikeuden elämään, koska he kaikki syntyivät sen jälkeen kun hän oli tehnyt syntiä ja menettänyt tämän oikeuden. ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” – Job 14:4; Ps. 51:7; Room. 5:12.

Vaikka Jumalan oikeus tuli tyydytetyksi, kun kuolemantuomio langetettiin Aadamille, ja vaikka se ei vaatinutkaan häntä tekemään mitään Aadamin jälkeläisille, koska Aadam oli saattanut heidät menettämään oikeuden elämään eikä Jumala, niin Jumala näki kuitenkin suuressa rakkaudessaan ja viisaudessaan tilaisuuden tehdä jotakin sellaisten Aadamin jälkeläisten hyväksi, jotka eivät ole isänsä tavalla itsekkäitä mieleltään, vaan joilla on rakkaus vanhurskauteen. Hän tahtoi ylläpitää lunnaitten avulla lakinsa majesteettisuuden ja samalla varata vapautuksen niille Aadamin jälkeläisille, jotka ansaitsevat sen.

Kuka voi varata tällaiset lunnaat? Ei missään tapauksessa kukaan Aadamin jälkeläinen, koska kenelläkään heistä ei ollut oikeutta elämään. (Ps. 49:8) Raamattu osoittaa Jumalan tarjonneen edun tulla ihmisen lunastajaksi Esikoispojalleen, Sanalle eli Logokselle. Koska hän oli henkiluomus, niin se merkitsi sitä, että hänen piti tulla ihmiseksi, sillä Jumalan laki vaati oikeutta, ”vastaavia lunnaita”; henkiluomus ei voinut aikaansaada vapautusta enempää kuin epätäydellinen ihminenkään. – 5. Moos. 19:21; Joh. 1:1; Kol. 1:15.

Kun siis Jumalan aika tuli, niin ”Sana tuli lihaksi”, ”lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen”. Tyhjentäytyen henkenä omaamastaan kirkkaudesta ja ottaen orjan muodon hän ”tuli ihmisten kaltaiseksi”. (Joh. 1:14; Gal. 4:4; Fil. 2:7) Häntä piti nimitettämän Jeesukseksi, ”sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä”, ja niin Johannes Kastaja esittikin hänet ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”. Jeesus itse todisti, että ”ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä [eli sielunsa] lunnaiksi monen edestä”. Paavali esittää lyhyesti opin lunnaista: ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.” – Matt. 1:21; 20:28; Joh. 1:29; 1. Tim. 2:5, 6.

Jeesus vastasi täydellisenä ihmisenä Aadamia ennen hänen synnintekoaan. Kun hän antoi vapaaehtoisesti kidutuspaalussa elämänsä, jonka oikeutta hän ei ollut menettänyt, ja kun Jumala herätti hänet kuolleista henkiluomuksena, niin hän omisti oikeuden ihmiselämään kaikkine siihen liittyvine tulevaisuudentoiveineen eli täsmälleen sen, minkä Aadam oli menettänyt ihmissuvulta. Jeesus esitti tämän lunastushinnan Jumalan luona ja sai siitä korvaukseksi ihmissuvun, jotta hän antaisi sen arvollisille jäsenille tilaisuuden saavuttaa iankaikkisen elämän. – 1. Piet. 1:18, 19.

Tämä syntiuhri esikuvattiin jokavuotisilla sovituspäivän uhreilla, joita vaadittiin Mooseksen lain alaisuudessa ja joissa uhrattiin nuori mullikka ja kauris kansan syntien edestä ja sitten esitettiin niiden elämää edustava veri Jumalalle tabernaakkelin tai temppelin pyhimmässä osastossa, missä yliluonnollinen valo ilmaisi Jumalan läsnäolon. – Hepr. 9:24–28.

LUNNAISTA HYÖTYMINEN

Nyt herää kysymys: Koska Jeesus osti ihmissuvun yli tuhatyhdeksänsataa vuotta takaperin antaakseen sille elämän, niin miksi ihmiskunta kuolee yhä? Koska samoin kuin Jumala oli määrännyt ajan Kristuksen Jeesuksen tulolle maan päälle varaamaan lunnaat, niin hän on määrännyt ajan myöskin sille, milloin ihmiskunta saa näiden lunnaitten hyödyn. (Room. 5:6) Kuitenkin on vuoden 33 jKr. helluntaista lähtien pieni kutsuttujen kristittyjen joukko, jota Jeesus sanoo ”pieneksi laumaksi”, saanut Kristuksen lunnaitten hyödyn. Heidät on julistettu vanhurskaiksi Jumalan silmissä, koska he uskovat näihin lunnaisiin ja ovat antautuneet Jumalalle, ja heille on annettu eräällä tavalla pyhä henki eli Jumalan toimiva voima, jotta heistä tulisi Jumalan hengellisiä poikia. Jos he pysyvät uskollisina kuolemaan asti, niin heillä on toivo päästä ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” Kristuksen Jeesuksen kanssa ja hallita hänen kanssaan tuhat vuotta Aabrahamin hengelliseen siemeneen kuuluvina, joka siemen tulee siunaamaan kaikki maan sukukunnat. – Luuk. 12:32; Room. 5:1; Gal. 3:29; Ilm. 20:5, 6.

Mutta niiden suuri enemmistö, jotka hyötyvät Jeesuksen lunastusuhrista, saa sen, minkä Aadam menetti heiltä, nimittäin elämän maan päällä. He saavat sen uudessa maailmassa, mistä Pietari kirjoitti: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Ja koska useimmat Aadamin jälkeläisistä nukkuvat haudassa, niin lunnaat takaavat kaikille niille, jotka ovat Jumalan muistissa, ylösnousemuksen: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka [muisto]haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä, ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” – Joh. 5:28, 29.

Raamatun ennustukset osoittavat, että uusi maailma on ovella, ja Jumalan Sana tarjoaa sellaisen toivon, että monet nykyään elävät läpäisevät siirtymäkauden tästä vanhasta asiainjärjestelmästä uuteen asiainjärjestelmään samoin kuin Nooa ja hänen perheensä. Ja koska tuossa uudessa maailmassa kaikki synti, sairaus ja kuolema poistetaan, niin voidaan sanoa luottavaisesti, että jotkut nykyään elävät eivät näe koskaan kuolemaa, sillä he varjeltuvat hengissä uuteen maailmaan. Heihin soveltuvat Johanneksen 8:51:sessä ja Johanneksen 11:26:nnessa kerrotut Jeesuksen sanat (Um): ”Minä sanon teille totisesti: Jos joku noudattaa minun sanojani, niin hän ei näe lainkaan kuolemaa.” ”Joka uskoo minuun, niin vaikka hän kuoleekin, hän tulee elämään, ja kukaan, joka elää ja uskoo minuun, ei kuole koskaan.”

Näin pyyhkäistään Aadamin rikkomuksen vaikutukset pois kaikkiin niihin nähden, jotka rakastavat totuutta ja vanhurskautta ja jotka käyttävät hyväkseen Jumalan heille tarjoamaa tilaisuutta päästä elämään. Jumala ei osoittaudu senkautta ainoastaan täydellisen oikeudellisuuden Jumalaksi, vaan myöskin täydellisen viisauden ja kaikkivoivan vallan Jumalaksi ja ennen kaikkea rakkauden Jumalaksi.

Jumala kunniaansaattaa sen lisäksi lunnailla ylimmyytensä. Hän osoittaa, että siitä huolimatta, mitä hänen luomuksensa, henget tai ihmiset, tekevät tai jättävät tekemättä, hänen päätöksensä toteutuu, hänen sanansa ei palaja tyhjänä hänen luokseen. (Jes. 55:11) Ja hän voi lopuksi palkita siten kaikki ne Aadamin jälkeläiset, jotka todistavat Perkeleen valehtelijaksi säilyttämällä nuhteettomuutensa kaikesta siitä välittämättä, mitä Perkele saattaa nostattaa heitä vastaan kiusauksen ja painostuksen muodossa. (Jobin 1. ja 2. luku) Lunnaat ovat totisesti yhtä johdonmukaiset kuin oikeudellisetkin.