Pelastus voittamalla perinneylpeyden
”’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” – 1. Kor. 4:6, 7.
1. Minkä vaaran perheelle näemme maailmallisessa perinteessä?
PERINNEYLPEYS on vanhan maailman ajattelua, mikä täytyy kitkeä pois, koska sillä ei ole sijaa Jumalan uudessa maailmassa. Maailmalliset perimätiedot vaikuttavat itse asiassa joka perheeseen tavalla tai toisella. Ihmiset eivät useinkaan edes huomaa, missä määrin sen yhdyskunnan juurtuneet perimätiedot ja tottumukset, missä he asuvat, määräävät heidän ajatteluaan. Perheen pelastuminen vaatii, että sen jäsenet ovat tietoisia tämän vanhan maailman tapojen vaaroista. Tämä kirjoitus käsittelee niitä esteitä ja jakaumia sekä eripuraisuuksia, joita perinneylpeys luo perheitten, yhdyskuntien ja kansallisten ryhmien välille.
2. Mitkä ovat eräitä tämän maailman perinneylpeyden muotoja, ja miksi ne ovat uuden maailman periaatteitten vastaisia?
2 Näiltä perinteitä, mitkä vaikuttavat syvästi ajatteluun ja aiheuttavat jakaumia ja ennakkoluuloja, ovat kansallisylpeys, rotu- tai heimoylpeys, perheylpeys ja perheen historiallisten aikaansaannosten ylpeys; rikkauden, säädyn, värin tai kielen ylpeys; luokka- tai ammattiylpeys. Jotkut perheet ovat kovin ylpeitä esivanhemmistaan ja heidän palvonnastaan, esi-isiensä sotaisista urotöistä ja perinteistä, kirkollisten perinteittensä vanhuudesta. Ei voi olla kysymystäkään siitä, että nämä perinteet, mitkä asettavat toisen ihmisen tai ryhmän eroon toisesta, ovat vastoin jumalallista yhteysperiaatetta. Kukaan ei voi säilyttää näitä perinteitä ja ennakkoluuloja ja kuulua uuden maailman yhteiskuntaan.
KARTTAKAA NÄITÄ
3. Mihin perinneylpeys perustuu? Miksi se häiritsee kristillistä kanssakäymistä ja palvelusta?
3 Tarkastelkaamme nyt, miten jotkin näistä maailmallisista perinteistä vaikuttavat ihmiskunnassa. Luokittelua tavataan tosiasiallisesti kaikissa kansoissa. Se saattaa perustua omaisuuteen, aikaansaannoksiin, nimekkäisiin esivanhempiin, ammatteihin tai henkisiin saavutuksiin. Näistä etuoikeutetuista ryhmistä polveutuvat perheet otaksuvat olevansa muiden ihmisten yläpuolella, joten he tulevat korskeiksi, ylväiksi, itseään toisia parempana pitäviksi. Tällainen ajattelu on totisesti vastoin Kristuksen Jeesuksen opetuksia. Apostoli Paavali tuomitsi niiden maailmallisen ajattelun, jotka ovat ”kerskailijoita, ylpeitä, . . . pöyhkeitä”. (2. Tim. 3:1–7) ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (1. Piet. 5:5) Kukaan tällaisen kannan ottava ei voi auttaa todellisesti lähimmäisiään pelastuksen tiellä, sillä ne estävät häntä olemasta veljellisessä toveruudessa heidän kanssaan. Kaikkien tulee sen tähden etsiä nöyryyttä, kuten Jumalan Sana sanoo: ”Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.” – Sananl. 29:23.
4. Miksi on kehitetty kansallisylpeyttä, ja miksi sillä ei ole sijaa uuden maailman yhteiskunnassa?
4 Toinen perinne, mikä näyttelee suurta osaa vanhan maailman ajattelussa, on kansallisylpeys. Poliittinen valtio ja sen opetuslaitokset samoin kuin sen kirkolliset auktoriteetitkin kehittävät tätä huolellisesti. Se on poliittisten johtajien käyttämä iänikuinen juoni kaikkien ihmisluokkien orjuuttamiseksi ja ihmisten kiinnittämiseksi poliittiseen valtioon. Heille opetetaan, että juuri heidän kansansa on erilainen ja toisten yläpuolella. Hitlerin ajan Saksa on äskeinen esimerkki sellaisten ihmisten sukupolvesta, joihin istutettiin ajatus, että he olivat ’herrarotu’, joka oli määrätty hallitsemaan ja vallitsemaan toisten elämää. Tämä ei ole uutta, sillä roomalaiset, anglosaksit ja muut ovat noudattaneet samaa menettelytapaa. Uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvien täytyy kyetä näkemään yli tämän valheellisen kunnian. Se on Perkeleen työtä, ja ”hän on valhettelija”. Jumalan henkeytetty Sana sanoo: ”Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä, Um] asumaan kaikkea maanpiiriä.” (Apt. 17:26) Ja jälleen: ”’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette [pöyhkeilisi] . . . Sillä kuka antaa sinulle etusijan?” (1. Kor. 4:6, 7) Näistä jumalallisista periaatteista täytyy nähdä, että kansallisylpeydellä ei ole sijaa uuden maailman yhteiskunnassa. Ihminen voi elää sopusointuisesti ilman tätä typerää vanhan maailman jakoa, kuten saatetaan nähdä Jehovan todistajain vuonna 1958 New Yorkin kaupungissa pitämästä Jumalan tahdon kansainvälisestä konventista, missä 253 922 henkeä 123 kansasta oli yhdessä kristillisessä rauhassa ja yksimielisyydessä.
5, 6. Miten Jehovan todistajain Päätös on tuominnut kansallisylpeyden, ja mitä täytyy tehdä Jumalan hyväksymyksen saamiseksi?
5 Tämä suunnaton kansainvälinen kokous yhtyi Päätökseen, mikä tehtiin tunnetuksi maailmalle levittämällä sitä yli 70 000 000 kappaletta. Siinä julistettiin muun muassa: ”Että me polveudumme yhdessä Nooasta, . . . ja että me olemme yhtä ihmisperhettä, yhtä ihmisrotua, jolle Jehova Jumala on tehnyt yhden yhteisen varauksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä iankaikkiseksi elämäksemme ja onneksemme lähestyvässä uudessa maailmassaan; . . . näkymättömänä jumalana ja hallitsijana Pyhä Raamattu sanoo olevan Saatana Perkeleen, ja että maailman kansat ja kielikunnat ovat hänen ja hänen paholaistensa alaisuudessa rikkoneet ihmissuvun ykseyden ja saattaneet ihmiskunnan nykyään . . . vaaralliseen tilaan.”
6 Uuden maailman yhteiskunnan suuri perhe, joka hyväksyi tämän Päätöksen, on voittanut kansallisylpeyden. Kaikkien perheitten, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, täytyy panna samalla tavalla pois ylpeä kansallinen perinne ja tunnustaa riippuvaisuutensa Jumalasta, joka vaatii niiden jäseniä elämään veljinä toistensa kanssa.
7. Mikä asenne kristittyjen täytyy omaksua kieleen nähden?
7 Tämän ihmisten jaottelemisen saatanallisen esteen nähdään edelleen kehittyneen siinä ennakkoluulossa ja erottelussa, mikä ilmenee eri kieli-, rotu- ja väriryhmiä kohtaan. Kieliylpeys estää ihmisiä liittymästä vapaasti toisiinsa, mutta kristittyjen täytyy saavuttaa kaikki ihmiset sanomaa vieden. Jollei näin tehdä, niin laiminlyödään Jumalan antama tehtävä ’opettaa kaikkia kansoja’. Jokaisen henkilön, jotka haluaa elää Jumalan uudessa maailmassa, vakavana haluna pitäisi olla kyky keskustella vapaasti lähimmäistensä kanssa. Toisinaan on taipumusta olla yrittämättäkään opetella maan kieltä.
8. Miten rodulliset ja yhteiskunnalliset tavat voivat johtaa epäraamatulliseen menettelyyn?
8 Sitten ovat ne ryhmät, jotka asettavat rodulliset tottumuksensa, perinteensä ja tapansa kristillisten periaatteitten yläpuolelle. Tämä koskee erityisesti seurustelutapoja. Jotkut haluaisivat osoittaa mieluummin vieraanvaraisuutta omaan rotuunsa kuuluville ihmisille tai sukulaisilleen ja seurustella heidän kanssaan, kuin tekisivät näin uuden maailman yhteiskuntaan kuuluville veljilleen. Vanhemmat kehottavat toisinaan lapsiaan seurustelemaan ja menemään naimisiinkin mieluummin omaan rotu- ja kieliryhmäänsä kuuluvien kuin kristittyjen veljiensä kanssa, vaikka tämä on vastoin Raamattua: ”Älkää sitoko itseänne epäsuhtaisesti uskottomiin.” – 2. Kor. 6:14, Um.
9. a) Miksi kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä ihon väristä huolimatta? b) Minkä ihmisten menettelyn Jehovan järjestö tunnustaa ja miksi?
9 Ihonväri on eräs seikka, minkä perusteella puhtaasti inhimillinen perinne on rakentanut keinotekoisten esteitten järjestelmän ihmisen ja ihmisen välille. Ihmiset ovat pohjimmaltaan kaikki polveutuneet samoista vanhemmista, ja heillä on samat perusominaisuudet. Kaikkien on tunnustettava yksi tosi Jumala ja palvottava häntä sekä omaksuttava henkilökohtaiseksi Pelastajakseen Herra Jeesus Kristus. Ihmiset tekevät eron, ja Jumalan kansan on oltava selvillä maan laista, kun se vaatii erottelua rotuun tai väriin nähden eräissä maissa. Mutta uuden maailman yhteiskunnan piirissä ei ole mitään eroa, eikä veljien erottelemisella ole mitään oikeutustakaan heidän ihonsa värin perusteella. Jehova Jumala ei osoita tällaista erottelevaa kohtelua: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apt. 10:34, 35.
10. Miksi esivanhempien palvonta on moitittava Jumalan silmissä, ja mitä vaikeuksia on sen voittamisessa?
10 Varsinkin itämailla on esi-isien palvonta syvälle juurtunut perinne. Kuolleet esi-isät ovat jumalia: heille asetetaan ruokaa, suoritetaan monimutkaisia menoja ja esitetään rukouksia. Kysymyksessä on perhenimen kunnia, ja kaikki perheen elävät jäsenet ovat huolellisia sen suhteen. Perheen vanhemmat jäsenet, jotka ovat pian jumaliksi tulevia eläviä esivanhempia, havaitsevat tämän palvonnan arvokkaaksi keinoksi valvoa ja orjuuttaa perheen nuorempia jäseniä. Keski-ikäisilläkään miehillä ei ole mitään valtuutta huonekunnassa, ennen kuin heidän vanhempansa kuolevat. Esi-isien palvonta on myöskin itseimartelun ovela muoto – palvoja on jumal-isien jälkeläinen ja sen tähden tulossa itsekin jumalaksi. Tämä usko erottaa ihmisen lähimmäisistään. Ja se, joka saa valistusta, havaitsee mitä vaikeimmaksi sellaisen perheperinteen murtamisen, mikä on sidottu yhteiskunnallisiin, perinteellisiin, uskonnollisiin ja taloudellisiin tottumuksiin. Muutosajatusta katsellaan pilkallisesti ja peläten, joten heidän mielensä on sulkeutunut muutokselle tai edistykselle. Perheen, joka haluaa edistyä uuden maailman yhteiskuntaan, täytyy olla valmis syrjäyttämään esi-isien eli perheen palvonnan kultti.
11. Mistä syistä Jeesus tuomitsi uskonnollisen perimätiedon, ja mitä esimerkkejä tästä annetaan?
11 Edelleen eräs syvälle juurtunut inhimillinen perinne on uskonnollisen muinaisuuden kunnioitus. Muslimit, roomalaiskatolilaiset, budhalaiset, konfutselaiset ja hindut pitävät kunniassa muinaisaikaansa, hämärän muinaisuuden töitä ja lausuntoja, mikä on vastoin Jumalan Sanaa. Tällainen inhimillinen perinne sokaisee heidän mieleensä, niin että he eivät halua tutkia asioita. Katolilaiset ja protestantit asettavat perinnäiset uskontunnustuksensa Jumalan Sanan edelle. Juutalaiset pitävät talmudia mutkikkaine inhimillisine järkeilyineen arvokkaampana kuin henkeytettyjä Heprealaisia kirjoituksia. Heidän mielestään ovat Kirjoitukset talmudiin verrattuina kuin vesi voimakkaan punaviinin rinnalla. Kaikki näiden inhimillisten, maailmallisten perinnäistietojen opetukset johtavat tuhoon, olkootpa ne miten vanhoja hyvänsä. Jeesus sanoi: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? . . . Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” – Matt. 15:3–9.
TOTUUS PALJASTAA PERINNEYLPEYDEN
12. Millä tavalla voisi yhteiskunnallisen aseman aiheuttama ylpeys estää omaksumasta totuutta?
12 Nämä perinneylpeyden eri muodot ovat usein esteenä Jehovan Sanan totuutta vastaanottaville perheille tai yksilöille. Joku saattaa esimerkiksi olla tosiaan innostunut, kun hänelle kerrotaan ensin Jehova Jumalasta, Kristus-Kuninkaasta ja vanhurskaasta uudesta maailmasta. Se kuulostaa ihmeelliseltä! Mutta siinä on eräs pulma: ”Miten tämä vaikuttaa minun asemaani perheessä? Me kuulumme suuresti kunnioitettuihin perheisiin yhteiskunnassa. Me voisimme aiheuttaa itsellemme arvonannon ja kunnioituksen sijasta halveksintaa tai vainoakin. Totuus ei ole suosittu.” Mitä pitäisi tässä asemassa olevan henkilön tehdä? Antaako inhimillisten perinteiden hallita itseään vai omaksua Jumalan Sana ja vaeltaa sen valossa? Jumalan suosion saamiseksi on parasta totella häntä.
13. Miten tietty perheylpeys on vastoin Rauhan Ruhtinaan periaatteita, kuten vuoden 1958 Päätöksessä on osoitettu?
13 Joku toinen voi olla ylen iloinen saadessaan kuulla, että Jumala on päättänyt varata tuhat vuotta kestävän maailmanlaajuisen rauhan ja onnen hallituksen, minkä kuluessa tapahtuu ylösnousemus. Nyt tulee pulma. Hänelle kerrotaan Jehovan todistajain New Yorkissa kesällä 1958 hyväksymästä suuresta Päätöksestä, missä sanotaan muun muassa: ”Että me olemme kuvaannollisesti puhuen takoneet miekkamme vantaiksi ja keihäämme vesureiksi, ja vaikka me olemme niin monista kansallisuuksista, niin me emme nosta miekkaa toisiamme vastaan, koska me olemme kristittyjä veljiä ja Jumalan yhden perheen jäseniä, emmekä me myöskään opettele enää sotimaan toisiamme vastaan, vaan tahdomme vaeltaa Jumalan teitä rauhassa, yksimielisyydessä ja veljellisessä rakkaudessa.” Kiinnostunut sanoo nyt: ”Mutta minun perheelläni on ylpeät sotilaalliset perinteet maalla ja merellä. Meidän nimemme on kantanut tämän kansan värejä monien sukupolvien ajan. Minun esivanhempani ovat otelleet useissa kuuluisissa taisteluissa.” Tällainen perinneylpeys on jyrkästi ristiriidassa Rauhan Ruhtinaan kanssa. Tämän henkilön on valittava perheperinteen ylpeyden ja uudessa maailmassa elämisen välillä.
14. a) Selitä Kristuksen Jeesuksen ja hänen nykyisten seuraajiensa saarnaaman totuuden todellinen lähde. b) Mistä syystä Seuran päämaja on Amerikassa? Miksi tämän ei pidä tehdä ihmisiä ennakkoluuloisiksi totuutta kohtaan?
14 Toiset, jotka ovat ylpeitä muinaisista kansallisperinteistään, sanovat ylemmyyden tuntein Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisemista Raamatun tutkisteluoppaista ja tutkielmista: ”Mistä tämä kirjallisuus tulee? Yhdysvalloistako? Sehän on aivan uusi kansa. Meillä on ollut omassa maassamme Raamattua tutkivia tiedemiehiä vuosisatoja. Mitä Amerikka voi toivoa opettavansa meille?” Tällaiset ihmiset ovat ylenkatseellisia, eikä heidän asenteensa eroa siitä, mitä sanottiin halveksitusta Nasaretin kaupungista. ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46) Jeesuksen sanoma ei tullut Nasaretista, vaan Jehova Jumalalta. Samoin ei Jehovan todistajain sanomakaan tule nykyään Amerikasta, vaan Korkeimmalta Jumalalta, ja Jehova Jumala antaa sen uskollisille ihmisille pyhän henkensä toiminnan välityksellä. Totuus ei ole amerikkalainen sanoma, vaikka päämaja onkin tarkoituksenmukaisuuden ja Seuran toiminnan käytännöllisen hoitamisen takia New Yorkissa, mikä on yksi maailman suurimmista laivaus- ja kauppakeskuksista nykyään. Kansallisperinteen ei pitäisi tehdä järkeviä ihmisiä niin ennakkoluuloisiksi, että he sokaistuvat Jumalan Sanan totuuden suhteen, sillä Jehovan totuus on sama joka maassa ja joka kielellä. Jotta voisi saada totuuden, niin tällainen perinne täytyy voittaa.
15. Mainitse esimerkki siitä, kuinka ihmisperinne estää ottamasta totuutta vastaan.
15 Kuvaavana esimerkkinä voidaan mainita erään Saksan juutalaisen tapaus, miehen, joka oli ollut keskitysleirissä Jehovan todistajain kanssa Hitlerin aikana. Hän sanoi: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että he ovat ihmeellistä väkeä. Muiden, katolilaisten pappien, rabbiinien, protestanttien, minä näin hylkäävän kaikki periaatteensa ja elävän kuin eläimet. Mutta Jehovan todistajia he eivät pystyneet murtamaan. Ihailen heitä erittäin suuresti. Jumala on totisesti heidän kanssaan. Mutta minä itse, minulla on ystäväni, perheeni, ja minä olen perinteellisyyden ja kasvatuksen perusteella juutalainen, ja juutalaisena minun täytyy pysyä. Olen äänetön kannattaja ja ihailija, mutta en voisi koskaan todellisuudessa liittyä heihin.” Tässä on esimerkki avoimesta tunnustuksesta, että inhimilliset perinteet ja rotuylpeys pidättävät ihmistä liittymästä niihin, joilla hän on ilmeisesti nähnyt Jehovan hengen.
MIKSI INHIMILLISEN PERINTEEN YLPEYS TÄYTYY VOITTAA
16. Esitä raamatunpaikkoja ja syitä, joiden perusteella Jumalan kansan täytyy voittaa ihmisperinteet.
16 Koska se ei ole alkuisin Jehovasta, vaan tästä maailmasta, eikä Jehovan uskollinen kansa saa olla missään tekemisissä tämän maailman kanssa: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole”, sanoi Herra Jeesus. (Joh. 17:16) Apostoli Johannes esitti, että on välttämättä oltava erossa maailman tavoista ja perinteistä: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:15–17) Tämä käsky on täysin selvä: ei saa mukautua vanhan maailman teihin. Apostoli Paavali sanoi: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” – Room. 12:2.
17. Kuka on ihmisperinteen alkuunpanija, ja mitä siitä aiheutuu niille, jotka pitävät siitä kiinni?
17 Nämä raamatunpaikat osoittavat selvästi, ettei inhimillinen perinneylpeys ole Jumalasta, vaan Perkeleestä. Se ei tule ylhäältä, vaan alhaalta, tästä jumalattomasta maailmasta, joka on vihollisuussuhteessa Jumalaan. ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Kukaan ei halua suinkaan tietoisesti olla Jumalan vihollinen. Jehovan kansan täytyy siitä syystä voittaa maailma ja sen perinteet.
18, 19. Millaisia ovat ihmisperinteen työt, ja miten ne näkyvät nykyään?
18 Inhimillinen perinne kuuluu lihan ylpeyteen. Se tuottaa pahaa. Apostoli Paavali sanoo: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sen kaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal. 5:19–21) Tässä on jälleen eräs voimakas syy, minkä tähden kaikkien, jotka haluavat kuulua Jumalan uuteen maailmaan, täytyy voittaa perinneylpeys.
19 Inhimillisen perinneylpeyden pahat puolet näkyvät tämän vanhan maailman ja sen riitaisuuksien, epäsovun, jakautuneisuuden, puolueellisuuden, vihan, turmeluksen ja sodan nykyisessä surkuteltavassa tilassa. Koko eristäytymisperinteen teoria on jakava voima. Tällainen perinne murtaa maailman yhtenäisyyden, kansan yhtenäisyyden ja perheen yhtenäisyyden.
20. Minkä asenteen Jehovan todistajat ovat ottaneet henkilökohtaisesti ja yhdessä, kuten New Yorkin konventissa hyväksytty Päätös osoittaa?
20 Jehovan todistajat ovat jättäneet maailman ja asennoituneet sitä vastaan. He ovat Jumalan uuden maailman puolella ja ovat tehneet maailmanlaajuisesti tunnetuksi asenteensa yhtenäisenä kansana, mikä on erossa tästä maailmasta ja sen jakavista perinteistä. He julistivat New Yorkissa vuonna 1958 pitämässään kansainvälisessä konventissa: ”Että vaikka me tulemmekin niin monista erilaisista kansoista, niin meidät on tehnyt yhdeksi kristityksi kansaksi se, että me olemme erottautuneet tästä maailmasta ja sen inhottavista riitaisuuksista ja olemme antautuneet Jeesuksen Kristuksen välityksellä yhdelle Jumalallemme ja taivaalliselle Isällemme, . . . me emme salli Jumalaa vastaan taistelevien ihmisten rikkoa ykseyttämme.” Ja vielä: ”. . . jotta meidät voitaisiin laskea arvollisiksi vietäviksi Jumalan iankaikkiseen uuteen maailmaan Harmagedonin jälkeen, palvomaan siellä häntä yksimielisyydessä hänen luomustensa yhtenä perheenä, ilman rotueroavaisuuksia ja kansallisuusrajoja ja jakaumia, yhden hallituksen, hänen Kristuksen johtaman Valtakuntansa, alaisuudessa ja tekemään hänen tahtonsa aina ja iankaikkisesti”.
MITEN PERINNEYLPEYS VOIDAAN VOITTAA
21. Onko perinneylpeys uutta? Selitä, mitä apostoli Paavali havaitsi Ateenassa?
21 Ne inhimilliset perinteet, mitkä ilmenevät ylpeydessä tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, eivät ole uutta ihmiskunnan historiassa. Paavalin Ateenassa käydessään 1 900 vuotta sitten näkemä kreikkalaisen sivistyksen ajattelutapa oli perusteiltaan samanlainen. Ollessaan yksin ja odottaessaan Silaan ja Timoteuksen tulevan tapaamaan häntä Paavali teki tarkasti huomioita kaupungista ja sen tavoista. Vaikka hän oli nähnyt monta kaupunkia ja paljon epäjumalanpalvelusta, niin hän oli kuohuksissa siitä, mitä hän näki Ateenassa: ”Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.” (Apt. 17:16) Epäjumalia ei ollut ainoastaan temppeleissä, vaan myöskin julkisilla aukioilla, kaduilla ja kaikkialla kaupungissa.
22. Millaisessa tilassa Paavali huomasi ihmisten olevan Ateenassa, ja mitkä ongelmat olivat hänen edessään totuuden esittämisessä?
22 Ateena oli yliopistokaupunki, täynnä professoreita, luennoitsijoita, filosofeja, opiskelijoita ja älyniekkoja. ”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” He puhuivat ja väittelivät mielellään: ”Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa.” (Apt. 17:18–21) Kristitty Paavali oli yksin tuossa perinneylpeyden ja ihmisteorioitten täyttämien agnostikkojen ja älyniekkojen jumalattomassa yhteiskunnassa. Miten tosi palvontaa voitiin esittää näille epäuskoisille? Miten hän voi auttaa näitä maailmallisia ihmisiä alkamaan ymmärtää, että heillä ei ollut totuutta? Kuinka hän voi auttaa heitä poistamalla heidän mielestään perinteen esteet? Hän näki, että näiden ihmisten pelastus riippuisi siitä, että hän ensin murskaisi heidän perinneylpeytensä. Hän meni sen takia areiopagin tuomioistuimeen, Ateenan korkeimpaan oikeuteen. Se oli paikka, millä oli suuri muinaisarvo, ja siellä Paavali puolusti kristillisyyden asiaa. Kun me kerran ymmärrämme, miten apostoli Paavali menetteli pyhän hengen johdolla, niin silloin on edessämme esimerkki siitä, kuinka Raamatun perustotuuksia voidaan käyttää perinneylpeyden voittamiseksi.
23. Mitä perustotuuksia Paavali käytti murtautuessaan perinneylpeyden lävitse?
23 Paavali veti ensin Ateenan ylpeät älyniekat tavalliselle tasolle esittämällä nämä perustotuudet: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, . . . hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä, Um] . . . sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, . . . Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. . . . hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:24–31.
24. Osoita Raamatusta, miksi kenelläkään ihmisellä ei ole mitään, mistä kerskata?
24 Tästä näemme, miten Paavali asetti ihmiskunnan perinneylpeyksineen oikeaan valoon osoittamalla, että kaikkien ihmisten koko olemassaolo on riippuvainen Jumalasta. Ilman tätä Jumalan ensimmäistä lahjaa ei heitä, heidän kaupunkejaan, kansojaan eikä perinteitään olisi lainkaan olemassa. Heidän pitäisi oppia tuntemaan Luojan ja Elämänantajan tie ja totella häntä havaitessaan täydellisen riippuvaisuutensa hänestä. Paavali sanoi myöhemmin Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä: ”Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” – 1. Tim. 6:7, 8.
25. Mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme pelastuksen, ja miksi meidän pitäisi olla kiitollisia?
25 Ketkään meistä eivät saa koskaan pelastusta perheenä eikä yksilöinä, jollemme me kaikki käsitä, entä kaikki, mitä meillä on, tulee kaikkeuden Kaikkivaltiaalta Luojalta. Jokaisen pitäisi olla kiitollisuuden täyttämä Häntä kohtaan hänen hyvyytensä ja ansaitsemattoman ystävällisyytensä takia, kun hän on avannut meille tien suosioonsa ja pelastukseensa. Jos me emme hylkää ihmisten maailmallisia perinteitä ylpeyksineen, niin ne ovat aina esteenä tiellä, aina vahingoittamassa, aina jakamassa, aina pitämässä ihmisiä vihollisuussuhteessa Jumalaan ja lähimmäisiinsä. Kiittäkäämme Jehovaa totuuden paljastuksesta tietäen, että Jehovan uudessa maailmassa ei ole sijaa millekään jakavalle eikä erottelevalle. Kaikkien täytyy elää nyt yhdessä rauhassa ja olla sopusoinnussa toisten kanssa.
[Kuva s. 540]
Nooa
Neekeri
Kaukasialainen
Itämaalainen