Mitä on tapahtunut arvostuksen ilmaisemiselle?
KAKSITOISTAVUOTIAS poika kuivasi astioita hieman vasten tahtoaan. Yhtäkkiä suuri tarjoiluvati luiskahti hänen käsistään ja oli palasina keittiön lattialla. Seurannut hetken hiljaisuus tuntui loppumattomalta. Sitten hänen äitinsä sanoi: ”Kuulehan, koko sinä aikana kun olet auttanut minua astioitten kuivaamisessa ensimmäisen kerran pudotit jotakin. Minusta se on hyvä saavutus.”
Huolestunut ilme katosi pojan kasvoilta ja hän hymyili rakkaudellisesti äidilleen. Äidin oikeaan aikaan lausumat arvostuksen sanat pelastivat sekä hänen poikansa päivän että hänen oman päivänsä. Kuinka todet ovatkaan viisaan miehen Salomon sanat! ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” – Sananlaskut 25:1, 11.
”Kiittämättömiä”
On tosiaan sydäntä lämmittävää saada muutama kiitoksen sana. Mutta mitä oikein on tapahtunut arvostuksen ilmaisemiselle? Nykyajan materialistisessa maailmassa vilpittömät arvostuksen ilmaukset ovat häviämässä! Kiitollisuuden sijaan tulee ”minä ensin” -asenne. Monien sanastosta puuttuu yksinkertainen sanonta ”Kiitoksia paljon!” Nykyinen tilanne on apostoli Paavalin sanojen täyttymystä: ”Muista, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, . . . kiittämättömiä.” – 2. Timoteukselle 3:1–5, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Samanaikaisesti arvostuksen ilmauksen sijasta esiintyy usein imartelua. Arvostuksen ilmaukset lähtevät sydämestä eikä niihin sisälly omanvoiton pyyntiä. Mutta imartelu, joka on tavallisesti vilpillistä ja liioiteltua, on pohjimmiltaan lähtöisin halusta päästä eteenpäin tai saada jotakin henkilökohtaista hyötyä. (Juudas 16) Kuka haluaa vilpillistä imartelua? Mutta aidon arvostuksen ilmaiseminen on eri asia!
Kirjailija Mark Twain sanoi: ”Voin elää hyvästä kohteliaisuudesta kaksikin kuukautta.” Useimmista meistä tuntuu hyvältä, kun joku lausuu meille vilpittömän kohteliaisuuden. Todellisuudessa se, että meitä kiitetään tai että meille esitetään aidon arvostuksen sanoja, voi kannustaa meitä tekemään parhaamme ja kiittämään myös muita, kun meillä on siihen tilaisuus.
Se, että tällainen sydämestä lähtevä kiitollisuus on jumalinen hyve, käy ilmi monista Raamatun lausunnoista. Esimerkiksi monissa psalmeissa esitetään kiitosta. Psalmista Daavid rukoili, että hän voisi asua Jehova Jumalan palvontahuoneessa koko elämänsä ajan ja katsella Jumalan temppeliä ”arvostaen”. (Psalmit 27:4, UM) Aasaf-niminen psalminkirjoittaja julisti: ”Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua.” (Psalmit 75:2) Meidän on siksi sopivaa kiinnittää huomiota arvostuksen ilmaisemiseen.
Mutta miten me voimme osoittaa arvostusta toisia kohtaan? Entä miten voimme osoittaa kiitollisuutta Häntä kohtaan, joka on tehnyt kaiken?