Syvempää näkemystä uutisiin

Ajattomia kysymyksiä

● Jonkin aikaa sitten Pulitzerin palkinnon saanut kolumnisti Vermont Royster tarkasteli inhimillisen tiedon laajuutta ”Wall Street Journal” -lehdessä, jossa hän julkaisee osastoa nimeltä ”Tarkemmin harkittavaa”. ”Vähän yli puolessa vuosisadassa on tietomme niistä äärettömän pienistä osasista, jotka muodostavat aineellisen maailmamme, ja niistä mahtavista voimista, jotka hallitsevat ääretöntä avaruutta, jossa tämä maailma kelluu pienenä hiukkasena, lisääntynyt suunnattomasti”, hän kirjoitti. ”On kuitenkin omituista, että kun tarkastellaan ihmistä itseään, hänen pulmiaan ja hänen paikkaansa kaikkeudessa, niin olemme tuskin pitemmällä kuin silloin, kun aika alkoi. Ratkaistavanamme ovat yhä kysymykset: keitä me olemme ja miksi me olemme ja minne olemme menossa?”

Royster esitti, ettei ihmisten pitäisi tyytyä pelkkään tieteeseen vastausten löytämiseksi sellaisiin kysymyksiin, koska ”kaikesta tuosta lisääntyvästä tiedosta huolimatta meidän on aiheellista esittää Jobin kirjassa lausuttu ikivanha avunhuuto: ’Viisaus – mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?”’ Vastaukset noihin kysymyksiin löytyvät samasta Jobin kirjasta muutamaa jaetta myöhemmin. Siinä sanotaan: ”Katso, Herran [Jehovan, UM] pelko – se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” – Job 28:12, 20, 28.

”Yö yllätti vuonna 1914”

● Lontoossa ilmestyvä lehti ”The Economist” esitti vuoden 1979 elokuun 4. päivän numeronsa pääkirjoituksessa joitakin ajatuksia 65 vuotta sitten sattuneista maailmaa järkyttävistä tapahtumista: ”Tapahtumat, jotka lähtivät käyntiin 4. elokuuta 1914 – 2/3 vuosisataa ja kaksi ihmissukupolvea sitten ja joiden jälkeen on koko ajatusmaailma täysin mullistunut – tuhosivat yhdistetyn moraalisen ja poliittisen järjestyksen, hävittivät kansainvälisen voimatasapainon, lopettivat Euroopan roolin maailmantapahtumien luojana ja surmasivat aikaansaannoksillaan useita kymmeniä miljoonia ihmisiä. . . . vuonna 1914 maailma menetti yhtenäisyyden, jota se ei sen jälkeen ole onnistunut saamaan takaisin.”

Kuvaillessaan vuoden 1914 jälkeistä ajanjaksoa ”The Economist” sanoo, että ”tämä on ollut poikkeuksellisen epäjärjestyksen ja väkivallan aikaa kansallisten rajojen sekä ulko- että sisäpuolella. . . . Tämä menneen 2/3 vuosisadan ominaisuus on ilmiselvä vastakohta sitä välittömästi edeltäneelle ajanjaksolle”, josta ’vanhasta hyvästä ajasta’ (”belle epoque”) kirjoitus sanoo, että sen ”yö yllätti vuonna 1914”.

Jälleen kerran arvostetut tämän aikakauden havainnoitsijat yhdistävät suuren historiallisen käännekohdan ensimmäiseen maailmansotaan ja vuonna 1914 alkaneisiin tapahtumiin. Vielä huomiota herättävämpi on se seikka, että satoja vuosia vanhojen ennustusten perusteella Raamatun tutkijat jo vuonna 1876 esittivät, että Jeesuksen ”pakanain ajoiksi” nimittämä aikakausi päättyisi silloin ja että siitä olisi hätkähdyttäviä seurauksia ihmiskunnalle. – Luuk. 21:24, ”Kirkkoraamattu”.

Hyväoppisia pikkulapsia

● Lastenneurologi Chicagon yliopistosta Yhdysvalloista on mahdollisesti löytänyt selityksen siihen, miksi pikkulapset oppivat niin nopeasti ja miksi he voivat oppia helposti uusia kieliä. Tri Peter Huttenlocher havaitsi elektronimikroskoopin avulla, että 1–2-vuotiailla lapsilla on noin 50 prosenttia enemmän synapseja eli aivosolujen liittymäkohtia aivokuorensa etuosassa (”ajattelualueella”) kuin aikuisilla. Kahden vuoden iässä synapsien tiheys on suurimmillaan, ja sen jälkeen se laskee tasaisesti 16 vuoden ikään saakka ja pysyy sitten suunnilleen samana vanhuuteen asti. ”Brain Research” -julkaisussa olleessa selostuksessa sanotaan, että tämä saattaa selittää, miksi pikkulasten aivot ovat ”plastisemmat” ja toipuvat paremmin vammoista.

Vanhemmat voisivat epäilemättä käyttää paremmin hyväksi tällaista Jumalan antamaa varhaista oppimiskykyä. Esimerkiksi professori Archil Alkhazishvili Gruusian tiedeakatemiasta Neuvostoliitosta sanoo, että lapsia voidaan opettaa lukemaan pienokaisesta asti, ja hän mainitsi, että kaksi hänen omaa tytärtään alkoi lukea 2-vuotiaina, ja he olivat ”ahmineet” monta klassikkoa ennen kuin täyttivät seitsemän vuotta. Hän suositteli neuvostoliittolaisessa ”Sputnik”-julkaisussa, että vanhempien pitäisi ”ripustaa seinälle kuvia, joissa on kirjaimia, sanoja ja lauseita”. Ne kiinnittävät lapsen huomion, ja vanhemmat voivat ohimennen lukea niitä ääneen. ”Lapsi oppii huomaamattaan muistamaan ne”, sanoo ”Sputnik” ja vakuuttaa, että ”sellainen huomaamatta tapahtuva opettaminen on paljon tehokkaampaa kuin tarkoituksellinen opetus”.

Tällaiset havainnot ovat yhtäpitäviä sen kannustuksen kanssa, jota Raamattu antaa varhaisen valmennuksen arvosta esimerkiksi Timoteuksen yhteydessä, josta sanotaan: ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi.” – 2. Tim. 3:15; Sananl. 22:6.