Raamatun rivienväliset käännökset

1. Millaisia kaksikielisiä käsikirjoituksia kirjurit ovat valmistaneet, ja mikä niiden arvo on?

KIRJURIT ovat laatineet käsikirjoituksia, joissa henkeytetyt Kreikkalaiset kirjoitukset ovat toisella puolella sivua ja latinalainen Vulgata-käännös vieressä, saman sivun vastakkaisella puolella. Näin on voitu verrata näiden kahden kielen tekstejä. Laatiko katolinen kielenkääntäjä Hieronymus koko Raamatun latinalaisen käännöksensä käyttäen ”oikeita totuuden sanoja”? Verratkoot ne, jotka osaavat latinaa ja kreikkaa, näitä kahta tekstiä keskenään ja katsokoot itse.

2. a) Minkä pyhän kirjan käännöksen Sanctes Pagninus toimitti, ja missä Servet julkaisi tästä painoksen? b) Kuka espanjalainen laati Antverpenin polyglottiraamatun ja kenen suojeluksessa? Kuka sen painoi?

² Vuonna 1528 italialainen munkki nimeltä Sanctes Pagninus julkaisi Lyonsissa Ranskassa teoksen, jonka parissa hän oli ahertanut kolmekymmentä vuotta. Sen latinalainen nimi kuuluu suomeksi käännettynä ”Vanhan ja Uuden testamentin uusi käännös”. Käännös oli tietenkin latinankielinen. Myöhemmin, vuonna 1542, Servet julkaisi sen Lyonsissa. Sillä välin oli kuitenkin raamatunkäännöstyöhön tullut mukaan espanjalainen pappi ja orientalisti nimeltä Arias Montanus. Espanjan kuningas Filip II kutsui hänet valmistelemaan polyglottiraamattua eli monikielistä Raamattua, jonka kuningas aikoi teettää kuuluisan kirjanpainajan Plantinin ehdotuksesta. Lopulta tämä Raamattu painettiin Antverpenissa vuosina 1569–1572. Sen latinalainen nimi on suomeksi käännettynä: ”Pyhä Raamattu hepreaksi, kaldeaksi, kreikaksi ja latinaksi hurskaudessaan ja tutkimuksissaan katolisen kuninkaan Filip II:n teettämä pyhän ja loukkaamattoman kirkon käyttöön”, ja sen painoi Plantin kahdeksana foliokokoisena osana. Painopaikan mukaan sitä kutsutaan tavallisesti ”Antverpenilaiseksi polyglottiraamatuksi”. Joskus sitä kutsutaan nimellä ”Biblia regia” (Kuninkaallinen Raamattu), koska se valmistettiin kuningas Filip II:n suojeluksessa, ja joskus taas ”Plantinin Raamatuksi” kirjanpainajan mukaan.a

3. a) Kenen italialaisen munkin laatiman latinalaisen raamatunkäännöksen Antverpenin polyglottiraamattu sisälsi? b) Miten tämän munkin latinalaista käännöstä käytettiin rivienvälisen raamatunkäännöksen valmistamisessa, ja mitkä vuosiluvut esiintyvät Seuran omistamissa kappaleissa?

³ Tähän Antverpenilaiseen polyglottiraamattuun espanjalainen pappi Arias Montanus liitti Sanctes Pagninuksen korjatun latinalaisen raamatunkäännöksen. Arias Montanus kuoli vuosia myöhemmin, vuonna 1598. Vuonna 1599 ja vuosina 1610–1613 Pagninuksen latinalaisesta Raamatusta ilmestyi painoksia, joissa oli rivien välissä sananmukainen käännös hepreasta. Heprealaisessa tekstissä oli vokaalimerkit, ja latinalainen käännös oli heprealaisen tekstin yläpuolella. Tätä heprealais-latinalaista Raamattua pidettiin kauan mukavimpana heprealaisena Raamattuna niitä varten, jotka alkoivat opetella hepreaa. Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura omistaa tämän Plantinin kirjapainon painaman rivienvälisen käännöksen eli ns. Interlineaarikäännöksen alkuperäiskappaleita, ja yhdessätoista osassa esiintyvät vuosiluvut 1610, 1611, 1612, 1613 ja 1615. Ensimmäisessä osassa, joka sisältää Raamatun kaksi ensimmäistä Mooseksen kirjaa, on latinalainen nimi, joka suomeksi käännettynä on ”Heprealainen Raamattu, jossa on luccalaisen Sanctes Pagninuksen rivienvälinen latinalainen tulkinta”.

4. Miten espanjalaisen Arias Montanuksen latinalaista käännöstä käytettiin tässä raamatunkäännöksessä?

⁴ Kymmenennessä osassa, joka alkaa Matteuksen evankeliumista, on nimi, joka suomeksi käännettynä kuuluu: ”Kreikankielinen Uusi testamentti, jossa kreikkalaisen tekstin rivien väliin on pantu yleinen latinalainen tulkinta, joka . . . koska se ilmeisesti pikemminkin ilmaisee ajatuksen kuin on sanatarkka, on pantu rinnalle kirjan marginaaliin; ja toinen, autuaan espanjalaisen Arias Montanuksen, . . .” Tässä teoksessa latinalainen käännös on kreikkalaisen tekstin yläpuolella sana sanalta käännettynä.

5. a) Millainen raamatunkäännös ilmestyi näin ollen jo niin kauan sitten? b) Miten eräs huomattu brittiläinen prelaatti käytti myöhemmin tätä ulkomaista rivienvälistä aineistoa?

⁵ 16. vuosisadan lopulla ja 17. vuosisadan alussa ilmestyi siis jo tällainen rivienvälinen ja sananmukainen raamatunkäännös. Edellä mainittu rivienvälinen aineisto liitettiin siihen ”Polyglottiraamattuun”, minkä huomattu brittiläinen prelaatti tri Brian Walton julkaisi vuosina 1654–1657. Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura omistaa alkuperäiskappaleita tästä jättiläisteoksesta, joka sisältää kahdeksan suurta osaa. Heprealaisen tekstin rivienvälisen tekstiosan otsikkob ja sen yläpuolella oleva kreikkalaisen tekstin otsikkoc mainitsevat italialaisen munkin Pagninuksen ja espanjalaisen papin Arias Montanuksen osoittaen täten aineiston alkuperän.

6. a) Minkä teoksen amerikkalainen Benjamin Wilson julkaisi vuonna 1864, ja mitä sen nimi merkitsee? b) Kenelle tämän teoksen julkaisuoikeus ja laatat lahjoitettiin vuonna 1902, ja milloin sitä painettiin sen omissa painokoneissa?

⁶ Kaksisataa vuotta myöhemmin ilmestyi jotain käytännöllisempää Raamatun tutkijoille yleensä. Vuonna 1857 Benjamin Wilson, amerikkalainen sanomalehdentoimittaja, julkaisi ensimmäisen osan henkeytettyjen Kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälisestä käännöksestään. Viimeinen osa ilmestyi vuonna 1863. Se julkaistiin yhtenä sidoksena vuonna 1864 ja sai nimekseen ”The Emphatic Diaglott”. Nimi ”Diaglott” merkitsee kirjaimellisesti ’kielen läpi’, mutta sen ymmärretään tarkoittavan ’rivienvälistä’. Vuonna 1902 Diaglott-käännöksen julkaisuoikeus ja laatat ostettiin New Yorkin kaupungissa sijaitsevalta Fowler & Wells Companylta ja lahjoitettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralle, jonka presidenttinä oli silloin Charles Taze Russell. Vuonna 1927 tämä Seura alkoi julkaista sen omissa painokoneissa painettua Diaglott-käännöstä, mitä se on julkaissut tähän saakka.

7. Mikä nähdään tämän teoksen joka sivun vasemmalla palstalla ja mikä oikealla palstalla?

⁷ Diaglott-käännöksessä on kunkin sivun vasemmalla leveämmällä palstalla kreikkalainen teksti, jona käytetään saksalaisen tri J. J. Griesbachin vuosina 1775–1777 julkaisemaa korjattua tekstiä, ja kunkin kreikkalaisen sanan alla on sen englantilainen vastine. Kunkin sivun oikeassa kapeammassa palstassa on Benjamin Wilsonin tekemä nykyaikainen englanninkielinen käännös.

8. a) Minkä Raamatun totuuden C. T. Russell havaitsi Diaglottin avulla, ja mikä hänen lehdelleen antama nimi oli sen johdosta kokonaisuudessaan? b) Missä aikaisemmassa ulkomaisessa käännöksessä esiintyi sama erikoisuus?

⁸ The Emphatic Diaglott -käännöksen avulla Seuran ensimmäinen presidentti C. T. Russell havaitsi, että henkeytetyt Kreikkalaiset kirjoitukset puhuvat Kristuksen toisesta ”läsnäolosta”, sillä Diaglott käänsi kreikkalaisen sanan ”parousía” oikein ”läsnäoloksi” eikä ”tulemukseksi”, kuten esimerkiksi Kuningas Jaakon käännös ja suomalainen käännös. Kun C. T. Russell alkoi sitten julkaista uutta raamatullista aikakauslehteä heinäkuussa 1879, niin hän antoi sille tämän mukaisesti nimen Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence (Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut). Nykyään, 90 vuotta myöhemmin, tämän aikakauslehden nimenä on ”Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja”, ja sitä julkaistaan 72 kielellä. Antaessaan ensiksi lehdelle nimen vuonna 1879 toimittaja Russell ei ilmeisesti ollut tietoinen siitä, että vuonna 1862 eli vuotta aikaisemmin kuin The Emphatic Diaglott valmistui, tri Robert Young oli julkaissut Edinburghissa Skotlannissa raamatunkäännöksen nimeltä ”Youngin kirjaimellinen Pyhän Raamatun käännös” ja että tämäkin käännös käänsi kreikkalaisen sanan ”parousía” ”läsnäoloksi” eikä ”tulemukseksi”. Samalta tekijältä ilmestyi myös Youngin Analytical Concordance to the Bible (Raamatun erittelevä hakusanakirja), jossa sivulla 188 palstalla 1 osoitetaan parousían merkitsevän ’rinnan olemista’ eli ’läsnäoloa’. Watch Tower suositteli huhtikuun numerossaan 1883 tätä hakusanakirjaa Raamatun tutkijoille.

9. a) Mitkä rivienväliset käännökset julkaistiin vuosina 1877 ja 1960? b) Mikä rivienvälinen raamatunkäännös julkaistiin vuonna 1896 Yhdysvalloissa?

⁹ The Emphatic Diaglottin jälkeen ilmestyi muitakin Pyhän Raamatun interlineaari eli rivienvälisiä käännöksiä. Vuonna 1877 julkaisi eräs kustannusliike (Samuel Bagster and Sons, Limited) Lontoossa teoksen, jonka nimenä oli ”Englantilaisen kreikkalainen Uusi testamentti”, jossa vuonna 1550 julkaistun Stephanuksen kreikkalaisen tekstin alla oli rivienvälinen sananmukainen käännös ja kunkin sivun ulommalla palstalla Kuningas Jaakon hyväksytty käännös vuodelta 1611. Myöhemmin, vuonna 1960 sama kustannusyhtiö julkaisi teoksen The Interlinear Greek-English New Testament (Kreikkalais-englantilainen rivienvälinen Uusi testamentti). Tässä teoksessa oli kunkin sivun oikeanpuoleisella palstalla saksalaisen oppineen Eberhard Nestlen kokoama kreikkalainen teksti vuodelta 1898 ja sen alla tri Alfred Marshallin laatima sananmukainen käännös. Vieressä, kunkin sivun vasemmalla palstalla, oli englantilainen Kuningas Jaakon eli Hyväksytty käännös.d Heprealaisten kirjoitusten rivienvälisestä käännöksestä voidaan mainita Chicagossa Yhdysvaltain Illinois’ssa vuonna 1896 julkaistu The Interlinear Literal Translation of the Hebrew Old Testament (Heprealaisen Vanhan testamentin rivienvälinen kirjaimellinen käännös). Vain ensimmäinen osa on ilmestynyt, ja se sisältää 1. ja 2. Mooseksen kirjan, joihin rivienvälisen käännöksen on tehnyt fil. tri George Ricker Berry.e

UUSI RIVIENVÄLINEN KÄÄNNÖS

10. a) Mikä uusi rivienvälinen käännös julkaistiin Jehovan todistajain kansainvälisissä ”Rauha maassa” -konventeissa vuonna 1969, ja mitkä ovat sen ominaispiirteet? b) Mitä voimme tehdä sen avulla Kreikkalaisten kirjoitusten minkä käännöksen suhteen hyvänsä?

¹⁰ Ja nyt, viime vuonna 1969, Jehovan todistajain kansainvälisissä ”Rauha maassa” -konventeissa julkaistiin lukevalle yleisölle The Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (Kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälinen valtakunnankäännös). Tässä kloottikantisessa kirjassa on 1 184 sivua. Kreikkalaisen tekstin, jota se käyttää, on valmistanut ja julkaissut Westcott ja Hort vuonna 1881. Sen alle on painettu kirjaimellinen, sananmukainen käännös englanniksi. Kunkin sivun viereisellä oikeanpuoleisella palstalla on nykyaikaisena käännöksenä englanninkielisen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen tarkistetun laitoksen teksti. Kreikkalaisen tekstin rivienvälistä kirjaimellista käännöstä ei kuitenkaan ole laadittu siten, että sen englantilaiset sanat olisi otettu kokonaisuudessaan eli suoraan Uuden maailman käännöksestä ja asetettu sitten sopivien kreikkalaisten sanojen alle. Ei, vaan kunkin kreikkalaisen sanan alle on pantu sen kieliopillisen rakenteen mukainen perusmerkitys, olkoonpa se kirjaimellisesti yhtäpitävä Uuden maailman käännöksen kanssa tai ei. Raamatun tutkijoina me varmasti haluamme tietää sen, mitä alkuperäinen kreikkalainen teksti sanoo. Vain ymmärtämällä tämän perusmerkityksen voimme ratkaista, onko Uuden maailman käännös tai jokin muu raamatunkäännös oikeassa vai väärässä.

11. Mitä rivienvälinen käännös osoittaa esimerkiksi sellaisista sanoista kuin ”armeijan upseeri”, ”sotapäälliköt” ja ”kokous”?

¹¹ Esimerkiksi Matt. 8:5:ssä Uuden maailman käännös käyttää sanontaa ”armeijan upseeri”, mutta rivienvälisessä käännöksessä kreikkalaisen sanan alla lukee ”centurio”, koska kreikkalainen teksti kirjaimellisesti kutsuu tätä sotilasta tällä nimellä. Mark. 6:21:ssä esiintyy sana ”sotapäälliköille”, mutta vastaavan kreikkalaisen sanan alla lukee ”kiliarkeille”, jotka tarkoittavat tuhannen sotilaan päällikköjä, sillä tällä nimellä tämä kreikkalainen sana kirjaimellisesti kutsuu näitä armeijan upseereita. Apt. 19:40:ssä Uuden maailman käännös käyttää sanaa ”kokous”, mutta rivienvälinen lukutapa sanoo ”ekleesia” kreikan kielen mukaan. Tässä nimenomaisessa jakeessa se ei merkitse ’kirkkoa’ eikä ’seurakuntaa’ kuten muualla. Siten me opimme lisää yksityiskohtia.

12. Mitkä Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen piirteet on säilytetty Rivienvälisessä valtakunnankäännöksessä ja mistä tärkeistä syistä?

¹² Rivienvälinen valtakunnankäännös sisältää ja säilyttää käytettäväksemme saman esipuheen ja liitteen, jotka ovat vuonna 1950 julkaistussa englantilaisessa Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä. Nämä kaksi piirrettä ovat hyvin tärkeitä, koska Rivienvälinen valtakunnankäännös sisältää alaviitteitä, joissa lukijaa kehotetaan katsomaan esipuhetta ja liitettä ja myös reunahuomautuksissa käytettyjen merkkien selitystä. Esimerkiksi näissä alaviitteissä viitataan esipuheeseen, jotta lukija voisi tietää, miksi Uuden maailman käännös käyttää Kreikkalaisten kirjoitusten käännöksessään Jumalan nimeä Jehova.

13. Minkä heprealaisen ilmaisun Westcottin ja Hortin kreikankielinen teksti sisältää, ja miten Rivienvälinen valtakunnankäännös esittää tämän rivienvälisessä tekstissään ja nykyaikaisessa käännöksessä ja millaisin alaviittein?

¹³ Westcottin ja Hortin teksti ei tietenkään itse sisällä Jumalan nimeä Jehova tai Jahve. Mutta Ilm. 19:1, 3, 4, 6:ssa on kreikkalaisessa tekstissä sana Hallelouiá, ja tämän kreikkalaisen sanan alla rivienvälinen käännös esittää sen joka kerta kirjaimellisesti sanalla ”halleluja”. Tämä on todellisuudessa heprealainen ilmaisu ja merkitsee ’ylistäkää Jahia’, missä sana ”Jah” on lyhennys sanasta Jehova. Siksi Uuden maailman käännös kääntää sen oikeanpuoleisella palstallaan sanoilla ”ylistäkää Jahia”. Muissa paikoissa, joissa Uuden maailman käännös käyttää Jumalan nimeä Jehova, rivienvälinen kirjaimellinen käännös panee ”Jumalan” tai ”Herran” Westcottin ja Hortin kreikkalaisen tekstin vastaavien sanojen alle. Mutta alaviitteistä käy ilmi, milloin henkeytettyjen Kreikkalaisten kirjoitusten heprealaiset käännökset käyttävät Jumalan nimeä Jehova noissa paikoissa. Alaviitteet osoittavat myös, milloin The Emphatic Diaglottkin käyttää nimeä Jehova lukuisissa paikoissa nykyaikaisessa käännöksessään mutta ei rivienvälisessä.

14. Miten Rivienvälinen valtakunnankäännös menettelee ”sielu”-kysymyksen suhteen?

¹⁴ ”Sielu”-sanan merkitys on usein väärinymmärretty, koska useimmat uskonnolliset ihmiset ajattelevat, että kun Raamattu käyttää tätä sanaa, niin se merkitsee sitä, että ihmisellä on sisässään kuolematon, näkymätön sielu, joka eroaa ihmisruumiista kuolemassa. Rivienvälisestä valtakunnankäännöksestä voidaan havaita, ettei tämä pidä paikkaansa, sillä rivienvälisessä lukutavassa sana ”sielu” on aina kreikkalaisen psykhé-sanan alla. 1. Kor. 2:14:ssä ja 15:44, 46:ssa ja muualla havaitaan rivienvälisessä käännöksessä adjektiivi ”sielullinen”, sillä sen yllä oleva kreikkalainen sana on psykhykós, jonka Uuden maailman käännös kääntää ”aineelliseksi”, ei ”psyykkiseksi”. Matt. 10:28 osoittaa, että sielu eli psykhé voidaan tuhota, ja Ilm. 16:3 puhuu sielusta eli psykhéstä kuolevaisena. Ihmissielu ei ole kuolematon.

15. a) Mitä Rivienvälinen valtakunnankäännös osoittaa epämääräisestä artikkelista? b) Mitä on sanottu määräävästä artikkelista?

¹⁵ Rivienvälinen valtakunnankäännös osoittaa selvästi, että yleiskreikassa, jolla Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat henkeytetyt Kreikkalaiset kirjoitukset, ei ollut epämääräisiä artikkeleita. Miten se sen osoittaa? Siten, että missään rivienvälisessä englantilaisessa käännöksessä ei ole noita epämääräisiä artikkeleita. Tämä on hyvin tärkeätä, sillä nämä epämääräiset artikkelit voivat muuttaa merkitystä. [Suomen kielessähän ei ole minkäänlaisia artikkeleita, jonka vuoksi kun seuraavassa englantilaisessa tekstissä esiintyy artikkeli, olemme osoittaneet epämääräisen artikkelin paikan merkinnällä (e) ja määräävän artikkelin paikan merkinnällä (m).] Esimerkiksi sanoilla ”Jumala” ja ”(e) jumala” voi olla ero. Niin on varsinkin silloin kun kreikan kieli käyttää määräävää artikkelia arvonimen ”Jumala” edessä. Tällaisissa tapauksissa rivienvälisessä käännöksessä lukee ”(m) Jumala” [tai ”(m) jumala”]. Mutta tapauksissa, joissa kreikkalainen ilmaus ”(m) Jumala” viittaa siihen, jota kolminaisuusopin kannattajat kutsuvat ”Isä-Jumalaksi”, edellä mainitun Bagsterin kustannusyhtiön julkaisemat käännökset jättävät rivienvälisissä englanninkielisissä lukutavoissaan määräävän artikkelin pois, vaikka kreikkalaisessa tekstissä on määräävä artikkeli. The Emphatic Diaglott sen sijaan ei epäröi panna englanninkielistä määräävää artikkelia kreikkalaisen määräävän artikkelin alle, kun se esiintyy arvonimen ”Jumala” edessä.

16. Miten Diaglott menettelee Joh. 1:1, 2:n suhteen sekä rivienvälisessä että päätekstissään?

¹⁶ Tarkastelkaamme tässä yhteydessä tunnettuja riidanalaisia jakeita Joh. 1:1, 2, joihin kristikunnan papit turvautuvat todistaakseen oppinsa kolminaisuudesta eli yhdestä Jumalasta kolmena persoonana, Isä-Jumalana, Poika-Jumalana ja Pyhä Henki -Jumalana. Näissä jakeissa kreikkalainen sana Logos merkitsee ’Sanaa’. Niinpä Diaglottin rivienvälinen lukutapa kuuluu: ”(E) alussa oli (m) Sana, ja (m) Sana oli (m) Jumalan luona, ja (e) jumala oli (m) Sana. Tämä oli (e) alussa (m) Jumalan luona.” Mutta nykykielisessä käännöksessään se kuitenkin jättää määräävän artikkelin pois sanan ”Jumala” edestä ja kirjoittaa arvonimen ”JUMALA” isoilla kirjaimilla. Se jättää myös epämääräisen artikkelin pois ”alussa”-sanan edestä ja ”jumala”-sanan edestä ja panee määräävän artikkelin ”alussa”-sanan eteen ja kirjoittaa ”jumala”-sanan isolla alkukirjaimella ”J”, siis ”Jumala”. Täten nykykielinen käännös kuuluu seuraavasti: ”(M) alussa oli (m) LOGOS, ja (m) LOGOS oli JUMALAN luona, ja (m) LOGOS oli Jumala. Tämä oli (m) alussa JUMALAN luona.” Vain käytetty kirjasinlaji osoittaa siis eron ”(m) Jumalan” ja ”(e) jumalan” välillä.

17. Miten Kuningas Jaakon käännös esittää Joh. 1:1, 2:n?

¹⁷ Muut raamatunkäännökset jättävät kaikki epämääräiset artikkelit pois ja lisäävät määräävän artikkelin ”alussa” -sanan eteen ja jättävät määräävän artikkelin pois Jumalan edestä. Esimerkiksi tunnettu englanninkielinen Kuningas Jaakon eli Hyväksytty käännös sanoo: ”(M) alussa oli (m) Sana, ja (m) Sana oli Jumalan luona, ja (m) Sana oli Jumala. Tämä sama oli (m) alussa Jumalan luona.” – Joh. 1:1, 2.

18. a) Miten Rivienvälinen valtakunnankäännös esittää Joh. 1:1, 2:n sekä sananmukaisessa että pääkäännöksessä? b) Miten muutkaan nykyaikaiset käännökset eivät osoita tukevansa tässä kolminaisuusoppia?

¹⁸ Rivienvälisessä sananmukaisessa käännöksessään sanoo kuitenkin Rivienvälinen valtakunnankäännös: ”Alussa oli (m) Sana, ja (m) Sana oli lähellä (m) Jumalaa, ja jumala oli (m) Sana. Tämä oli alussa lähellä (m) Jumalaa.” Tästä kirjaimellisesta käännöksestä käy ilmi, että kirjoittaja, apostoli Johannes, puhuu kahdesta yksilöstä ja osoittaa, että se, joka oli Toisen luona, on eri yksilö kuin tuo Toinen. Siksi Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös pyrkii osoittamaan tämän eron ja sanoo kieliopillisesti ja opillisesti oikein: ”[M] alussa oli (m) Sana, ja (m) Sana oli Jumalan luona, ja (m) Sana oli (e) jumala. Tämä oli [m] alussa Jumalan luona.” Välttyäkseen sanomasta ”(e) jumala” muut raamatunkäännökset, kuten An American Translation (Amerikkalainen käännös) ja tri James Moffattin käännös, sanovat ”jumalallinen”, ja The New English Bible – New Testament (Uusi englantilainen Raamattu – Uusi testamentti) sanoo ”mikä Jumala oli”, ts. ”mikä Jumala oli, (m) Sana oli.” Näitäkään raamatunkäännöksiä ei siis voida käyttää todistamaan kolminaisuusoppia.

19. Miksei kolminaisuusopin kannattajilla ole syytä valittaa epämääräisen artikkelin käyttöä vastaan tässä, ottaen huomioon sen, millä tavalla he käyttävät artikkeleita oppinsa mukaisiksi tehdyissä käännöksissään?

¹⁹ Kolminaisuusopin kannattajilla ei ole syytä valittaa sitä, että epämääräistä artikkelia käytetään tällä tavoin ”jumala”-sanan edessä, koska kaikki muut raamatunkäännökset käyttävät epämääräistä artikkelia satoja kertoja eri sanojen edessä, vaikka näitä artikkeleita ei tavata missään alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä. Eikä tässä kyllin, vaan nuo käännökset lisäävät kerran toisensa jälkeen määräävän artikkelin eräiden sanojen eteen, vaikkei sitä esiinnykään kreikan kielessä. Ottakaamme esimerkiksi sanan ”henki” tai sanojen ”pyhä henki” useat tapaukset. Kreikkalaisessa tekstissä on tapauksia, joissa määräävä artikkeli ei esiinny noiden sanojen edessä. Mutta kolminaisuusopin kannattajat antavat oppinsa vaikuttaa käännökseensä lisäämällä määräävän artikkelin ”henki” tai ”pyhä henki” -sanojen eteen. Tällaisissa tapauksissa he kirjoittavat myös ”Henki” käyttäen isoa alkukirjainta antaakseen lukijalle sen vaikutelman, että se viittaa johonkin älylliseen persoonaan, jonkin kolminaisuuden kolmanteen persoonaan.

20. Miten Rivienvälinen valtakunnankäännös menettelee tällaisissa tapauksissa ”henki”-sanan suhteen ja mitä se siten osoittaa?

²⁰ Sellaisissa tapauksissa Rivienvälinen valtakunnankäännös osoittaa sananmukaisessa käännöksessään, ettei siinä esiinny lainkaan määräävää artikkelia, eikä Uuden maailman käännöskään lisää siihen määräävää artikkelia eikä esitä sanaa ”henki” isolla alkukirjaimella, vaan kirjoittaa yksinkertaisesti ”henki” ja ”pyhä henki”. Niinpä Apt. 6:3:ssa (Um) apostolit sanovat Jerusalemin seurakunnalle: ”Etsikää siis, veljet, itsellenne seitsemän taattua miestä keskuudestanne, täynnä henkeä ja viisautta.” Sitten Matt. 3:11:ssä (Um) Johannes Kastaja sanoo tulevasta Jeesuksesta Kristuksesta: ”Hän kastaa teidät pyhällä hengellä ja tulella.” Tämä kreikkalaisen tekstin käännös sopii yhteen sen Raamatun totuuden kanssa, että Jumalan henki on hänen näkymätön toimiva voimansa, jota käytetään pyhään tarkoitukseen pyhällä tavalla.

21. Miten rivienvälinen sananmukainen käännös menettelee sanojen ”Jumalan henkeyttämä” (2. Tim. 3:16) suhteen?

²¹ Jumala henkeytti pyhällä hengellään koko Pyhän Raamatun kirjoittamisen. 2. Tim. 3:16:sta (Um) luemme: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi.” Mutta sanojen ”Jumalan henkeyttämä” sijasta rivienvälinen sananmukainen käännös osoittaa, että tässä käytetty yksi kreikkalainen sana merkitsee kirjaimellisesti ”Jumalan hengittämää”. Jumala siis ikään kuin hengitti niiden miesten päälle, jotka hän henkeytti kirjoittamaan Pyhän Raamatun.

22. a) Miksi apostolien aikoina tarvittiin paljon suullista opetusta? b) Mitä rivienvälinen sananmukainen käännös osoittaa suullisesta opetuksesta Gal. 6:6:ssa?

²² Apostolien aikoina ei Pyhästä Raamatusta ollut saatavissa monia käsin kirjoitettuja kappaleita, eikä Raamatusta ollut kirjoitettu kirjoja eikä selitysteoksia. Siksi suuri osa Raamatun opetuksesta oli suoritettava lukemalla Raamatun jakeita ääneen oppilaille ja selittämällä ne suullisesti. Niinpä Gal. 6:6:sta (Um) luemme: ”Osallistukoon sitä paitsi jokainen, jolle suullisesti sanaa opetetaan, kaikkiin hyviin asioihin sen kanssa, joka tällaista suullista opetusta antaa.” Mutta rivienvälinen käännös tuo esiin niiden kreikkalaisten sanojen perusmerkityksen, joita on käytetty suullisesta opettamisesta, käyttämällä ilmauksia ”se, jolle kaiutetaan” ja ”se, joka kaiuttaa”. Tämä osoittaa eloisasti, että opettajan puheääni meni hänen Raamattua tutkivan oppilaansa korviin. Tämä teki kurssista suullisen opetuskurssin.

SUOJA EREHDYSTÄ VASTAAN

23. a) Minkä Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten käännöksen omistajat voivat erityisesti arvostaa edellä mainittuja kohtia? b) Miten tällaisen käännöksen kääntäjät ovat yrittäneet jäljitellä ”kokoojaa” ja mihin auttajaan turvaten?

²³ Tässä voitaisiin käsitellä monia muitakin tapauksia, jotka osoittavat, miten Kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälinen valtakunnankäännös tuo esiin täsmällisen merkityksen kreikkalaisen tekstin alla olevassa sananmukaisessa käännöksessään. Raamatun tutkijat, joilla on Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös espanjaksi, hollanniksi, italiaksi, portugaliksi, ranskaksi ja saksaksi englannin lisäksi, osaavat erityisesti arvostaa näitä kohtia. He arvostavat sitä, miten Uuden maailman käännös on pyrkinyt siirtämään alkuperäisen kreikan kielen asussa olevan Jumalan sanan näihin kieliin käyttäen kunkin kielen ”oikeita totuuden sanoja”. Emme väitä, että nämä erikieliset käännökset olisivat suoritetut nykykieleen Jumalan henkeytyksestä. Kääntäjien on pitänyt tehdä samaa, mitä henkeytetyn raamatunkirjoittajankin, ”kokoojan”, kuningas Salomon, piti tehdä, toisin sanoen yrittää ”löytää ilahduttavat sanat ja oikeitten totuuden sanojen kirjoitus”. (Saarn. 12:10, Um) He ovat kuitenkin kaikessa tässä etsinnässään luottaneet Jumalan pyhän hengen ohjaukseen, ei henkeytykseen. Salomo totisesti kirjoitti Raamatussa olevat kirjansa ”ilahduttavin sanoin”. Kääntäjät ovat yrittäneet jäljitellä häntä.

24. Miksi Rivienvälinen valtakunnankäännös on suoja erheitä vastaan nykyään, varsinkin niitä pappeja vastaan, jotka väittävät osaavansa kreikkaa?

²⁴ Koska Rivienvälinen valtakunnankäännös on kaivautunut alkuperäisen Raamatun kielen kirjaimelliseen merkitykseen, niin se voi olla suojana erheitä vastaan näinä päivinä, jolloin monet uskonnolliset johtajat opettavat vääristeltyjä asioita, jopa vääristellen Jumalan kirjoitettua sanaa. Kristikunnan uskonnolliset papit seuraavat mukana ja yrittävät herättää vilpittömissä Raamatun tutkijoissa pelonsekaista kunnioitusta väittämällä tuntevansa Raamatun alkukielen ja siksi tietävänsä, mitä se todella sanoo. Mutta katsomalla Kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälistä valtakunnankäännöstä tutkija voi mennä Raamatun alkutekstiin saakka ja tutkia tuon kielen rivienvälistä kirjaimellista käännöstä. Siten hän voi tarkistaa, onko se, mitä nuo hallitsevasti esiintyvät papit ehkä sanovat, totta vai ei. Tällä tavoin tutkija voi saada apua puolustautuakseen pätevin todistein ja varjellakseen itseään, niin ettei häntä eksytetä Raamatun totuudesta.

25. Miten muilla kielillä Vartiotornin julkaisuja lukevat saavat välillisesti tämän uuden Raamatun tutkimisen apuvälineen hyödyn?

²⁵ Vaikka englantia ymmärtävät saavat suurinta hyötyä Rivienvälisestä valtakunnankäännöksestä suoranaisella tavalla, niin tämän uuden raamatullisen apuvälineen omistaja, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura, tulee käyttämään sitä aikakauslehtiensä, kirjojensa, kirjastensa ja muiden julkaisujensa valmistelemisessa. Siten ne, jotka eivät ymmärrä englantia, saavat siitä hyötyä välillisesti niillä kielillä, joilla Seuran kirjallisuutta julkaistaan. Kaikki Jumalan kirjoitettua sanaa rakastavat voivat siis kiittää häntä tästä uudesta Raamatun tutkimisen apuvälineestä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 108]

Vuodelta 1613 oleva rivienvälinen käännös 1. Mooseksen kirjan 1. luvusta. Latinalainen käännös on heprealaisen tekstin yläpuolella

[Kuva s. 110]

1. Mooseksen kirjan alkua Waltonin ”Polyglottiraamatusta”, jossa on heprealainen, latinalainen, kreikkalainen ja syyrialainen teksti

[Kuva s. 112]

Joh. 1:1–4 niin kuin Benjamin Wilsonin ”The Emphatic Diaglott” vuodelta 1864 sen esittää. Nimi ”Diaglott” merkitsee ’rivienvälistä’

[Kuva s. 113]

Joh. 1:1–9 niin kuin se on esitetty ”Kreikkalaisten kirjoitusten rivienvälisessä valtakunnankäännöksessä” vuodelta 1969 kreikkalaisen tekstin alla olevine sananmukaisine käännöksineen