Miksi sinä uskot Raamattuun?
USKOTKO sinä Raamattuun? Epäilemättä tällaisen lehden lukija vastaa tähän kysymykseen yleensä: ”Kyllä.” Lisäksi sen, joka uskoo todella Raamattuun, täytyy kyetä esittämään peruste uskolleen. Voitko tehdä sen? – 1. Piet. 3:15.
Tärkein syy Raamattuun uskomiseen on tietysti se, että se on Jumalan henkeytetty sana. Pelkästään Raamatun ystävät eivät ole esittäneet sitä Jumalan työksi, vaan Raamattu itse sanoo niin. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, sanoi apostoli Paavali. Apostoli Pietari kirjoitti, että ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta”. Ja erikoisesti Jeesuksen sanat todistavat sen: ”Sinun sanasi on totuus.” – 2. Tim. 3:16, Um; 2. Piet. 1:21; Joh. 17:17.
Raamatun säilyminen sen vihollisten suorittamista hävittämisyrityksistä huolimatta tukee sen väitettä, että se on Jumalan sana: ”Herran sana pysyy iankaikkisesti.” Se on säilynyt lukemattomien julkisesti suoritettujen Raamattujen polttamisten läpi, joita on harjoitettu aina siitä lähtien kun kirjapainotaito keksittiin, eritoten vuosien 1525 ja 1530 välillä tapahtuneista tuhansien Tyndale’in Uusien testamenttien polttamisesta Lontoossa aina toukokuussa 1960 Kolumbian Coellossa ja Puerto Ricon Cayeyssa tapahtuneisiin Raamattujen polttamisiin asti. Kerran oli aika, jolloin Raamatun kääntäminen tai sen pelkkä omistaminen merkitsi kuolemaa paalussa, mikä oli Tyndale’in ja hänen ystäviensäkin kohtalo. Raamattu on säilynyt myös huolimatta siihen julkisesti kohdistetuista järjen ja tieteen nimessä suoritetuista ilkeistä hyökkäyksistä. Eikä se ole vain kestänyt sitä kaikkea, vaan se on nykyään levinnyt laajemmalle alueelle, suurempina määrinä ja useammilla kielillä – 1 151 kielellä – kuin mikään muu kirja. Tämä kaikki on juuri sellaista, mitä me odottaisimmekin Kirjalta, jonka varaaja on ihmiskunnan Luoja. – 1. Piet. 1:25.
Kolmantena Raamattuun uskomisen syynä on se, että se sisältää ihmiskunnan luotettavaa historiaa. Suurkriitikot ovat Wellhausenin johdolla hyökänneet sen historiallisuutta vastaan alusta loppuun saakka, mutta Amerikan johtava arkeologi puhuu ”wellhausenilaisuuden täydellisestä luhistumisesta antiikista saadun uuden tiedon vaikutuksesta”. Arkeologia on saattanut Raamatun kunniaan, mitä tulee kertomukseen ”patriarkoista, Israelin varhaiseen runouteen, israelilaisten uskon ja kanaanilaisten uskonnon vastakohtaisuuteen, maanpakolaisuuteen ja ennallistamiseen ja Johanneksen evankeliumiin”. ”Arkeologiset tosiasiat ovat . . . todistaneet Jeremian ja Hesekielin, Esran ja Nehemian kirjojen todellisen alkuperäisyyden ilman mitään epäilyksiä; ne ovat vahvistaneet tapahtumien perinnäisen kuvauksen samoin kuin niiden järjestyksen.” – W. F. Albright: The Bible After Twenty Years of Archaeology.
Mutta kauan ennen kuin arkeologiaa ajateltiinkaan, uskon miehet hyväksyivät Raamatun väitteet sen kirjoittajien ilmeisen vilpittömyyden takia. Ainoastaan johonkuhun erittäin epäluuloiseen tai sellaiseen, jolle täytyy kaikki todistaa, ei Raamatun kirjoittajien todistelun rehellisyys kenties vaikuttaisi. Sellaisten uskollisten Jumalan miesten kuin Nooan, Mooseksen, Daavidin ja Pietarin erehdykset ovat kaikkien nähtävissä. J. Palmer sanoo kirjassaan: ”Tosiasiat esitetään erittäin yksinkertaisesti. Kirjoittajan persoonallisuus ei käy koskaan ilmi. Ei ole mitään merkkiä tunteen purkauksesta; ei ilmaustakaan Mestarin ihailusta tai kaunasta Hänen vihollisiaan kohtaan. . . . Ei ole mitään pyrkimystä vaikutuksen aikaansaamiseen; ei yritystä kaunistella. Adjektiivit ovat harvinaisia; adverbit ja adverbiaaliset lauserakenteet puuttuvat melkein kokonaan. Siinä ei ole mitään muuta kuin pelkkää tosiasioitten toteamista, mikä on esitetty yhtä selvästi ja koruttomasti kuin rehellisen todistajan todistus oikeusistuimessa.”
Viides peruste Raamattuun uskomiselle on löydettävissä sen sisältämistä ennustuksista, joiden täyttyminen antaa voimakkaimman todistuksen siitä, että Jumala henkeytti sen ja on sen Tekijä. Se ennusti Israelin kansan traagillisen historian, sen menestyksen, sen luopumuksen ja vastoinkäymiset. Raamattu kertoi etukäteen tarkasti maailmanvaltojen nousun ja kukistumisen toisen toisensa jälkeen – Babylonian, Meedo-Persian, Kreikan ja Rooman. Se ennusti täsmällisesti vuoden, jolloin Messias tuli, missä hän syntyi, työt, mitkä hän teki, hänen vainoamisensa, kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Se ennusti oikein maailman tapahtumat vuodesta 1914 lähtien. Ihminen ei kykene ennustamaan edes huomispäivän säätä luotettavasti, mutta Jumala kykenee ja kertoo ennakolta tapahtumia tuhansia vuosia etukäteen. – 5. Moos. 28:15–68; Danielin 7. ja 9. luku; Miika 5:2; Jesajan 53. luku; Ps. 16:10; Matteuksen 24. luku; 2. Tim. 3:1–5.
Edelleen, eikö ole järkevää päätellä, että Luoja varaisi ihmiselle oppaan? Hän on antanut alemmille eläimille erehtymättömät vaistot, mitkä ohjaavat niitä syntymästä kuolemaan asti. Rakastaako Jumala ihmisluomuksiaan vähemmän kuin eläimiä? Ihminen ei voi toimia vaistonvaraisesti. Eikä ihminen voi ohjata itse itseään, mikä käy ilmi ihmisen rappeutumisesta, kun hän on vaeltanut ilman jumalallista opasta. Ihminen ei ymmärrä, mistä hän tuli, miksi hän on täällä, mikä hänen kohtalonsa on. Antaisiko rakastava Luoja ihmiselle kyvyn tehdä sellaisia kysymyksiä eikä sitten vastaisi niihin? Varmastikaan ei. Hän vastaa niihin Sanassaan, Raamatussa. Se kertoo meille Luojasta, Jehova Jumalasta, ja Hänen Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta. Sen Jumala paljastetaan kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Tekijäksi, Korkeimmaksi, Iankaikkiseksi, elämän Lähteeksi ja täydelliseksi viisaudessa, oikeudessa, rakkaudessa ja voimassa. Se, että Raamattu täten suosittelee itseään meidän järjellemme, oikeudentajullemme sekä jaloimmille pyrkimyksillemme, on kuudes syy uskoa siihen.
Tila sallii mainita vielä vain yhden lisäsyyn niistä monista, joita voitaisiin esittää Raamattuun uskomiseksi, nimittäin sen korkeat mittapuut ja sen vanhurskauteen ohjaavan voiman. Katsommepa mihin tahansa, ilman Raamattua ihmiset vajoavat animismiin, auringon, eläinten, sukupuoli- ja esi-isien palvontaan, tai heillä on mytologiset jumalansa, joista yhdelläkään ei ole vanhurskauteen ohjaavaa voimaa. Pakanallinen uskonto on ollut kiinalaisten, japanilaisten, intialaisten ja Afrikan alkuasukkaitten turmio. Vaikka läntiset maat eivät olekaan noudattaneet uskollisesti Raamatun ohjeita, ne ovat kuitenkin siinä määrin, kuin ne ovat omaksuneet sen periaatteita, olleet muita etevämpiä oikeustieteessään, moraalissaan ja vapaudessaan.
Raamattu kohotti Israelin kansan paljon muiden sen aikaisten kansojen yläpuolelle, samoin se teki varhaiskristityille ja samoin se tekee nykyajan kristityillekin. Sen periaatteet tehoavat – kaikkein käytännöllisin syy Raamattuun uskomiseksi! Ja noudattamalla niitä me annamme todistuksen, emme vain siitä, miksi ja mitä me uskomme, vaan miten me uskomme.