Tiitus käy käsiksi vaikeaan tehtävään
”TIITUKSELLE, oikealle lapselle yhteisen uskon kannalta katsoen.” Nämä sanat ovat varmasti lämmittäneet Tiituksen sydäntä, kun hän alkoi lukea apostoli Paavalin lähettämää toimeksiantokirjettä. Tiitus oli jätetty Kreetaan, jotta hän palvelisi matkavalvojana ja vierailisi eri seurakunnissa. Hän oli osoittautunut ’oikeaksi’, aidoksi, ja siksi hän oli pätevä niihin vastuutehtäviin, jotka hänelle oli uskottu. – Tiitukselle 1:4.
Paavali oli ottanut Tiituksen mukaansa Jerusalemiin noin 12 vuotta tai vielä useampia vuosia aikaisemmin. Tämä ”oikea” ympärileikkaamaton kreikkalaiskristitty oli epäilemättä läsnä, kun apostolit ja vanhimmat tekivät oikean päätöksen ympärileikkausasiassa. Tarkasteltuaan runsaasti todisteita he päättivät, että pakanakristittyjen, kuten Tiituksen, ei ollut tarpeen tulla ympärileikatuksi ja pitää kaikkia Mooseksen lain vaatimuksia. On varmasti ollut hyvin uskoa vahvistava kokemus saada olla mukana tuossa historiallisessa kokouksessa. – Apostolien teot 15:1–29; Galatalaisille 2:1–3.
Kreetassa oli kuitenkin seurakunnan yhteydessä miehiä, jotka edelleen ’pitivät kiinni ympärileikkauksesta’. He olivat eri mieltä kuin hallintoelin Jerusalemissa. Nämä ”niskoittelevat” miehet eivät salanneet näkemyksiään, vaan sen sijaan he opettivat, että ympärileikkaus on tarpeellinen pelastuksen saamiseksi. Mikä vielä pahempaa, nämä ”turhan puhujat” julistivat ”juutalaisia taruja” ja käskyjä, joita ei ollut Mooseksen laissa. Nämä ”pettäjät” johtivat ”kokonaisten huonekuntien” uskon haaksirikkoon. Kreetan seurakuntia uhkasi hajaannus. – Tiitukselle 1:10, 11, 14.
Toinen uhka oli se pahuudestaan surullisen kuuluisa elämänympäristö, josta Kreetan kristityt olivat tulleet. Eräs kreetalainen profeetta tunnusti: ”Kreetalaiset ovat aina valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja.” Sen mukaan kreetalaiset olivat kuin pedot, jotka raatelivat ja tappoivat; he repivät mielellään kappaleiksi toisten maineen esittämällä valheellisia juoruja. Sellaisia huonoja taipumuksia oli tunkeutunut Kreetan kristillisiin seurakuntiin – Tiitukselle 1:12; 3:2.
Paavali esittää kirjeessään selvästi, miten näiden ongelmien suhteen oli meneteltävä. Tiituksen tuli huolehtia kahdesta tärkeästä tarpeesta: ”Jätin sinut Kreetaan siitä syystä, että [1] oikaisisit sen, mikä oli puutteellista, ja [2] nimittäisit vanhimmat kaupunki kaupungilta, niin kuin minä sinulle määräsin.” – Tiitukselle 1:5.
Sen oikaiseminen, mikä oli puutteellista
Tämä oli vaikea tehtävä. Tiituksen oli näistä rauhanhäiritsijöistä huolimatta asennoiduttava totuuden puolelle, ’pysyttävä lujasti luotettavassa sanassa’. Jotkut halveksisivat häntä, asettaisivat hänen valtansa kyseenalaiseksi. Tiituksella oli kuitenkin teokraattinen tuki. Hän saattoi viitata toimeksiantokirjeeseen, jossa sanottiin: ”Puhu näistä asioista jatkuvasti ja kehota ja ojenna yhä uudelleen täyttä käskyvaltaa käyttäen. Älköön kukaan koskaan halveksiko sinua.” – Tiitukselle 1:9; 2:15.
Entä jos jotkut eivät ottaisi ojennusta vastaan, vaan etsisivät myötätuntoa toisilta seurakunnassa? Sellaiset saisivat armollisesti ”ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon”. Jos niistä ei olisi apua, Tiitukselle annettiin ohje: ”Hylkää” hänet. Tämä merkitsee sitä, että hänet piti erottaa. – Tiitukselle 3:10, 11.
Kreetan huolettoman ilmapiirin vuoksi jotkut sikäläiset kristityt suhtautuivat neuvoon kevyesti. Tiituksen tuli ’ojentaa heitä edelleen ankarasti’. Iäkkäitä veljiäkin oli tarpeen muistuttaa olemaan ”kohtuullisia tavoissaan, vakavia”. – Tiitukselle 1:13; 2:2.
Valvojien nimittäminen
Kreetan seurakunnat tarvitsivat hyvää valvontaa. Pitikö Tiituksen valita vaikutusvaltaisin jäsen ja vihkiä hänet seurakunnan ”papin” virkaan? Ei, sillä hänelle annettiin ohje nimittää ”vanhimmat kaupunki kaupungilta”. Tämä merkitsi sitä, että hänen tuli huolehtia vanhimmistojen nimittämisestä valvomaan seurakuntien toimintoja. – Tiitukselle 1:5.
Paavali luettelee monia pätevyysvaatimuksia, joiden mukaisesti nämä valvojat valittaisiin. Vaatimukset koskevat pääasiassa käytöstä. Ensimmäisen pätevyysvaatimuksen mukaan miehen täytyy olla ”vapaa syytöksestä”. Vaikka näiltä miehiltä ei vaadittukaan korkeaa koulutusta, heidän täytyi opettaessaan ja ’ojentaessaan niitä, jotka väittävät vastaan’, tuntea Jumalan ”sana” ja pitää siitä lujasti kiinni. Nämä vaatimukset ovat yhtä lailla tärkeitä, kun nykyään harkitaan miehiä käytettäväksi valvonta-asemissa. Paavalihan kirjoitti esimerkiksi, että ”valvojan täytyy olla – – uskollinen”. Sellainen uskollisuus ilmenee siten, että hän on ”lujasti luotettavassa sanassa pysyvä”, jota sanaa Jehovan nykyisen kristillisen järjestön julkaisut selittävät. – Tiitukselle 1:6–9.
Oli muitakin tärkeitä asioita, joita Tiituksen oli tarpeen ’lakkaamatta lujasti vakuuttaa’. (Tiitukselle 3:8) Ne voidaan jakaa neljään ryhmään: haluihin, puheeseen, tekoihin ja asenteeseen.
Huomio oikeisiin haluihin
Kirjeessään Tiitukselle Paavali viittaa kahdesti ”ikuisen elämän toivoon”. Me voimme odottaa innokkaasti tämän toivon toteutumista, koska ”Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi” sen. (Tiitukselle 1:2; 3:7) Kuinka epäjohdonmukaista ja vaarallista olisikaan toisaalta sallia ”maailmallisten halujen” syrjäyttää tämä ”onnellinen toivo”, joka käsittää ”suuren Jumalan ja Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmeiseksi tulon”. – Tiitukselle 2:11–14.
Tämä Jumalan ”kirkkauden ilmeiseksi tulo” Pelastajamme Kristuksen Jeesuksen kautta on hyvin lähellä. Tuohon ilmeiseksi tuloon liittyy läheisesti koko pahan järjestelmän tuho ja kaikkien niiden hävitys, jotka elävät sen materialistisia ja aistillisia haluja varten. Kuinka elintärkeää meidän onkaan siksi juuria, ’torjua’, sydämestämme ’maailmalliset halut ja elää nykyisessä asiainjärjestelmässä jumalista antaumusta osoittaen’! – Tiitukselle 2:11–14.
Puheemme valvominen
Sellaiset ilmaisut kuin ”turhan puhujia”, ”valehtelijoita”, ”etteivät väitä vastaan”, ”etteivät puhu vahingoittavasti” sekä ”tyhmiä kiistelyjä” ilmaisevat, että Kreetan saarella käytettiin kieltä väärin. Tiituksen oli jopa tarpeellista varoittaa iäkkäitä sisaria, etteivät he olisi ”panettelevia”. Samanlaiset neuvot ovat tarpeellisia nykyään. – Tiitukselle 1:10, 12; 2:3, 9; 3:2, 9.
Esimerkiksi eräässä seurakunnassa eräällä iäkkäällä sisarella, vaikka hän oli innokas kenttäpalveluksessa, oli taipumus puhua pahaa aikuisista, vihkiytyneistä lapsistaan ja omasta epäuskoisesta aviomiehestään. Erään vanhimman oli tarpeellista pitää tästä asiasta seurakunnalle puhe, jonka yhteydessä ei kuitenkaan mainittu sisaren nimeä. Onko meillä oikeutta todellakaan puhua vahingoittavasti kenestäkään ihmisestä? Paavalin Tiitukselle kirjoittama henkeytetty kirje vastaa: ”[Älä] puhu vahingoittavasti kenestäkään.” Kristittyjen täytyy pikemminkin pyrkiä esittämään ”tervettä puhetta, jota ei voida moittia”. – Tiitukselle 3:2; 2:8.
Jumalaa miellyttävät teot
”He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltäytyvät tunnustamasta häntä.” (Tiitukselle 1:16) Tämä kuvaus sopi Kreetan seurakuntien rauhanhäiritsijöihin. Paavali korostaa sellaisen sijaan neljä kertaa tarvetta suorittaa ”hyviä tekoja”. (Tiitukselle 2:7, 14; 3:8, 14) Paavali, joka antoi esimerkin parhaimmasta työstä, viittasi ”saarnaamiseen, joka uskottiin minulle”. (Tiitukselle 1:3) Jeesus uskoi tämän tärkeän työn kaikille seuraajilleen; sitä tulisi siksi pitää tärkeällä sijalla vakituisten ”hyvien tekojemme” joukossa. – Matteus 28:19, 20.
”Hyviin tekoihin” kuuluu myös se, että isät pyrkivät kasvattamaan ”uskovia lapsia”. Vaimojen hyviin töihin kuuluu se, että he ovat ”kodissa työskenteleviä, – – omalle miehelleen alamaisia, jotta Jumalan sanaa ei pilkattaisi”. Niihin jotka käyvät ansiotyössä, vaikka he eivät olekaan orjuudessa, soveltuu Tiituksen 2:9, 10:ssä oleva periaate, jonka mukaan heidän tulee suhtautua kunnioittavasti työnantajiinsa ja totella heitä. Kristittyjä vaaditaan myös olemaan ”alamaisia – – hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina” ja ”olemaan valmiit kaikkeen hyvään työhön”. – Tiitukselle 1:6; 2:5; 3:1.
Oikean asenteen säilyttäminen
Kreetan kristittyjen oli tarpeellista säilyttää oikea asenne maailmallisia synnintekijöitä kohtaan, etteivät he puhuisi heistä pilkallisesti vaan ”osoittaen kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. Meidän on nykyään tarpeellista toimia samoin. Muuten ponnistelumme heidän auttamisekseen ottamaan vastaan Valtakunnan sanoma epäonnistuisivat. Kuten muinaisessa Kreetassa, meidänkin on tarpeellista valvoa seuraamme. Miten me voisimme muuten totella käskyä ’torjua jumalattomuus ja maailmalliset halut ja elää nykyisessä asiainjärjestelmässä jumalista antaumusta osoittaen’? – Tiitukselle 3:2; 2:12.
”Mekin olimme kerran ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyneitä”, totesi apostoli Paavali. Oliko Jehovalla velvollisuus pelastaa meidät tästä synnillisestä tilasta? Ei, hän ’ei pelastanut meitä vanhurskaudessa tekemiemme tekojen johdosta, vaan armonsa mukaan’. Kristityt saavat menneet syntinsä anteeksi ja he saavat suurenmoisen ”ikuisen elämän toivon” uskomalla Kristuksen vuodatettuun vereen. Tämä on mitä suurinta ”ansaitsematonta hyvyyttä” ja voimakas syy karttaa vääriä haluja, harrastaa terveellistä puhetta, suorittaa hyviä tekoja ja omata armollinen asenne lähimmäisiämme kohtaan. – Tiitukselle 3:3–7.
Tiitus oli varmaankin todella kiitollinen tästä rakkaudellisesta avusta vaikeassa tehtävässään. Hän luki Paavalin kirjeen epäilemättä yhä uudelleen ja lainasi sitä usein opettaessaan ja neuvoessaan. Miljoonat ihmiset käyttävät tätä henkeytettyä kirjettä nykyään samalla tavoin, mistä koituu paljon hyötyä heille itselleen ja muille. Sen sisältö on todella erinomainen ja hyödyllinen.