Raamatun kanta

Miten lakia voidaan ”käyttää lain mukaisesti”?

LAKI annetaan aina jotakin tarkoitusta varten, ja tavallisesti sen tarkoituksena on sen alaisuudessa olevien auttaminen ja suojeleminen. Lainsäätäjät eivät tarkoita, että ihmiset käyttäisivät väärin lainsäädäntöä rikkomalla lakeja, pitämällä niitä pilkkana tai opettamalla niistä sellaista, mikä ei ole totta tai on harhaanjohtavaa. Tämä olisi lain käyttämistä lain vastaisesti.

Apostoli Paavali kirjoitti eräistä miehistä, jotka väittivät olevansa kristittyjä ja jotka ajattelivat olevansa kelvollisia opettamaan ”lakia”, mutta jotka eivät opettaneet ”rakkaudesta, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. (1. Tim. 1:5–7) Nämä pyrkivät taivuttamaan kristittyjä etsimään pelastusta Mooseksen lain välityksellä. Se oli epäilemättä tämän Lain käyttämistä lain vastaisesti. Se oli vahingollista.

Apostoli sanoo, että kun Lakia ”käytetään lain mukaisesti” soveltamalla sitä oikein, sen täytyy tapahtua tietoisena siitä, että ”lakia ei ole saatettu voimaan vanhurskasta varten, vaan niitä varten, jotka ovat laittomia ja niskoittelevia, jumalattomia ja syntisiä, vailla rakkaudellista huomaavaisuutta ja epäpyhiä, murhaajia, . . . haureellisia, . . . ihmistenryöstäjiä, valehtelijoita” jne. (1. Tim. 1:8–10) Jos ihmisillä ei olisi ollut lainkaan taipumusta näiden pahojen tekojen tekemiseen, ei olisi tarvittu lakia, joka kieltää heitä tekemästä niitä.

Onko koskaan ollut ketään sellaista, joka on ollut vanhurskas, eikä ole tarvinnut sellaista lakia? On, Jeesus Kristus oli vanhurskas. Hänestä on kirjoitettu, että maanpäällisen elämänsä alusta loppuun hän oli ”uskollinen, vilpitön, saastumaton, syntisistä erotettu”. (Hepr. 7:26) Häntä ei tarvinnut rajoittaa sellaisella lailla, sillä koska hän oli vanhurskas ja nuhteeton, hänellä ei ollut taipumusta mihinkään väärintekoon, vaikkakin hänellä oli vapaa tahto ja hän olisi voinut Aadamin tavoin valita väärintekemisen. Itse asiassa Jeesus ei koskaan uhrannut hetkeksikään edes ajatusta väärintekemiselle. Tämä käy selvästi ilmi hänen heti, epäröimättä antamissaan vastauksissa Saatanan yrittäessä saada hänet harkitsemaan jonkinlaista tottelemattomuutta, itsekästä nautintoa tai vallalla tai asemalla komeilua. (Matt. 4:1–11) Pane myös merkille, miten Jeesus heti ilmaisi vihansa ja torjui Pietarin hyvää tarkoittavan lausunnon: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; ethän sinä toki saa lainkaan tällaista [kärsimisen ja kuoleman kokemista osaksesi Jerusalemissa].” Kääntäen selkänsä Jeesus sanoi Pietarille: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” – Matt. 16:21–23.

Jeesuksen ei siis tarvinnut pidätellä itseään tai asettaa itselleen rajoituksia välttyäkseen rikkomasta jotakin lakia. Hänelle oli luontaista tehdä sitä, mikä oli oikein. Isästään Jehova Jumalasta hän sanoi: ”Minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.” – Joh. 8:29.

Näin ollen vanhurskas laki ei estä, kahlehdi tai rajoita vanhurskasta ihmistä. Hän elää rakkauden lain, ”vapauteen kuuluvan . . . lain” ja ”vapaan kansan lain” mukaan. Ei ole olemassa mitään Jumalan lakia, joka olisi rakkautta vastaan tai joka rajoittaisi rakkauden täydellistä, vapaata ilmaisemista. Apostoli Paavali puhuu hengen hedelmästä, johon sisältyy rakkaus, ja sanoo: ”Sellaisia vastaan ei ole lakia.” (Jaak. 1:25; 2:12; Gal. 5:22, 23) Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.” – Joh. 15:12.

Nykyään kristityt elävät erilaisten hallitusten lakien alaisuudessa, ja heidän täytyy totella ja he tottelevat näitä lakeja, kun he tietävät, että ne ovat oikeita ja yhteiseksi hyväksi. Ainoan poikkeuksen muodostaa se, jos ihmisen tekemä laki on vastoin Jumalan kansalleen antamia käskyjä ja jos se loukkaisi kristityn omaatuntoa. (Vrt. Apt. 4:19, 20; 5:29.) Sellainen laki loukkaisi rakkauden lakia, jota kristityn täytyy noudattaa suhteessaan Jumalaan ja kaikkiin ihmisiin. Mutta vaikka kristityt ovat hallitusten vanhurskaiden lakien alaisuudessa, nämä lait eivät rajoita heitä tai estä heitä tekemästä hyvää ja ilmaisemasta rakkautta toisia kohtaan.

Syynä on se, että ne jotka uskovat Kristuksen uhriin ihmiskunnan puolesta, ’julistetaan vanhurskaiksi’. Jumalan silmissä Kristuksen sovitusuhri peittää heidän syntinsä. Apostoli kuvailee heidän asemaansa seuraavalla tavalla:

”Sen tähden ei niille, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, ole langettavaa tuomiota. Sillä sen hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on vapauttanut teidät synnin ja kuoleman laista. Sillä [Mooseksen] Lain kykenemättömyyden takia, koska se lihan välityksellä oli heikko, Jumala, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin johdosta, langetti tuomion synnistä lihassa, jotta Lain vanhurskas vaatimus täyttyisi meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan hengen mukaan.” – Room. 8:1–4.

Laki, jonka Jumala antoi Israelille Mooseksen välityksellä, ei ole siksi täysin vanhurskaita ihmisiä varten. Ja koska kukaan epätäydellinen ihminen ei voinut noudattaa tuota lakia, se osoitti, että kenessäkään ihmisessä itsessään tai omasta ansiostaan ei ole mitään hyvää – he kaikki ovat syntisiä. (Vrt. Room. 7:18.) Se osoitti, että kaikki ihmiset tarvitsevat apua – apua jota Jumala varaa Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin välityksellä. Tämän Jumalan laista saadun ymmärryksen mukaan toimiminen olisi tuon lakikokoelman käyttämistä lain mukaisesti.

Mutta olisi väärin yrittää saada ihmiset noudattamaan Mooseksen lakia ja käyttämään sitä mittapuuna ja uhkana kristityille, sillä kristityt eivät ole sen Lain alaisuudessa, joka Kristuksen uhrin välityksellä lakkautettiin.

Mitä hyötyä tästä Laista sitten on? Miten sitä ”käytetään lain mukaisesti”? Ensinnäkin sen tutkiminen auttaa, koska siinä ”on tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1) Lisäksi tutkimalla Jumalan lakeja ja hänen menettelyjään Lain alaisuudessa olevan Israelin suhteen me voimme saada Jumalan näkökannan asioista – hänen mielipiteensä joistakin asioista. Saamme suuntaviivoja. Mutta me emme voi kristittyinä palata Lain alaisuuteen, paitsi noudattamaan sen periaatteita.

Sitä paitsi kristityt eivät ole arvovaltaisia tuomareita määräämään ruumiillista rangaistusta ihmisille joko rakkauden lain tai Mooseksen lain rikkomisesta. Kristus on Tuomari ja se, joka toimittaa oikeuden. Mutta hän on myös armollinen. Niinpä kristittyjen velvollisuus on auttaa erehtyvää, mikäli mahdollista. Jaakob sanoo: ”Tietäkää, että joka käännyttää syntisen takaisin hänen tiensä erheestä, pelastaa hänen [syntisen] sielunsa kuolemasta ja peittää paljon [erehtyvän] syntejä.” – Jaak. 5:20.

Jos erehtyvä rikkoo vakavasti Jumalan vanhurskaita periaatteita ja on itsepintainen ja katumaton, seurakunta erottaa hänet, ei vahingoittaakseen häntä henkilökohtaisesti, vaan koska sellainen toimenpide on tarpeellinen, sitä vaaditaan seurakunnan pitämiseksi puhtaana Jumalan edessä ja se on sopusoinnussa sen kanssa, että rakastamme Jumalan nimeä ja seurakuntaa. (1. Kor. 5:5, 13) Näin Jumala Kristuksen välityksellä on se, joka rankaisee syntistä hänen ansionsa mukaan.

Näin ollen lakia ”käytetään lain mukaisesti”, kun sen todellinen tarkoitus ja tehtävä ymmärretään, tunnustetaan ja toteutetaan uskollisesti sen valossa, millaisia ovat Jumalan tarkoitukset Kristuksen välityksellä.