Toisten rohkaiseminen kestämään

1. a) Mitä Paavali tähdensi heprealaisveljilleen? b) Miten usein on hyvä rohkaista toisiamme?

VAIN suunnilleen yhdeksän lyhyttä vuotta ennen kuin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70 apostoli Paavali kirjoitti dynaamisen kirjeensä tuon kaupungin heprealaiskristittyjen seurakunnalle. Edellisessä kirjoituksessa tarkastelimme sitä, mitä hän sanoi mainitun kirjeen 1. ja 2. luvussa. Kristityiksi tulleille heprealaisille lähettämänsä kirjeen 3. luvussa Paavali kehotti heprealaisia veljiään kiinnittämään huomionsa apostoliin ja ylimmäiseen pappiin Jeesukseen, joka oli uskollinen Jumalan huoneen Poikana. Kristityillä on edessään tilaisuus kuulua tähän huoneeseen, jos he ottavat lujemman otteen puhevapaudestaan ja pitävät vahvana toivon kerskauksensa loppuun asti. Se merkitsee kestävyyttä. Kristittyjen täytyy välttää kehittämästä ’pahaa, epäuskoista sydäntä, niin että he luopuvat elävästä Jumalasta’, ja heidän täytyy päinvastoin kehottaa ja rohkaista jatkuvasti toisiaan joka päivä niin kauan kuin voidaan sanoa ”tänä päivänä”. – Hepr. 3:12, 13.

2. Miten Paavali rohkaisi veljiään Heprealaiskirjeen 4. luvussa?

² Raamatussa on paljon erinomaisia neuvon sanoja, monia esimerkkejä harkittavaksemme. Paavali muistutti Jerusalemissa olleita heprealaiskristittyjä joistakin näistä esimerkeistä heidän rohkaisukseen. Hän sanoi, miten Jumala kyllästyi muinaiseen Israeliin eikä sallinut useimpien vanhemmista heprealaisista, jotka tulivat Egyptistä, mennä Luvattuun maahan. Miksi ei? Koska he menettelivät uskon puutteen vuoksi tottelemattomasti. Me emme halua nyt samalla lailla menettää lupauksen täyttymistä. Hyvä uutinen on julistettu meille, ja jos me osoitamme uskomme, niin voimme olla varmat pääsystä ’Jumalan lepoon’. Siksi me kehotamme toisiamme ja rohkaisemme toisiamme olemaan lankeamatta seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä kuin ne, jotka tulivat Egyptistä. Meillä tulee aina olla suuri arvostus meille julistettua hyvää uutista kohtaan, ja meidän on säilytettävä uskomme vahvana. Antakaamme Jumalan sanan vaikuttaa voimallaan elämässämme. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” – Hepr. 4:1–5, 11, 12.

3. Mitkä olosuhteet olisivat saattaneet koitua ansaksi heprealaiskristityille?

³ Nuo ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristityt asuivat sellaisten suurten juutalaisjoukkojen keskuudessa, jotka harjoittivat perinnäistä rabbiinien uskontoa ja jotka yrittivät noudattaa lakiliittoa siitä seikasta huolimatta, että se oli päättynyt. Kristityt olivat vähemmistönä ja niin ollen epäsuosiossa, vainottuja ja vihattuja. Mutta he eivät voineet alkaa ajatella paluuta juutalaisuuteen välttääkseen tuon vihan ja vainon, eivätkä he voineet antaa vetää itseään synagoogien yhteydessä olleisiin yhteiskunnallisiin juhliin. Heillä piti olla terve tieto ja ymmärrys sen suhteen, miten Kristus täytti lain, ollakseen lankeamatta takaisin juutalaisuuteen ja uhraamatta eläinuhreja, mikä kaikki ei nyt ollut muuta kuin tyhjää, tehotonta muotomenoa Jumalan silmissä.

4. Mitkä opit Paavali mm. sisällytti kirjeeseensä heprealaisten rakentamiseksi?

⁴ Kuka muu kuin apostoli Paavali kykeni tällaisissa olosuhteissa ymmärtämään paremmin sitä painostusta ja vainoa, minkä alaisiksi Jerusalemissa olevat juutalaiskristityt olivat joutuneet? Kuka oli paremmin varautunut varustamaan heidät voimakkain todisteluin juutalaisen perinteen kumoamiseksi kuin Paavali, entinen fariseus? Gamalielin jalkojen juuressa oppimansa Mooseksen lain tuntemuksen avulla hän kykeni esittämään kiistattoman todistuksen, että Kristus on lain ja sen ohjesääntöjen ja uhrien täyttymys ja että aikaisempi järjestely oli nyt korvattu paljon loistoisammilla todellisuuksilla. Kaikki hämmästyttävän kirkkaat uudet opetukset Kristuksesta esitettiin tässä juutalaiskäännynnäisille niin runsain Raamatun heprealaisista kirjoituksista otetuin todistein, ettei yksikään järkevä henkilö voinut olla vakuuttumatta ja rakentumatta hengellisesti. Heprealaiskirje osoittaa Paavalin syvän rakkauden veljiinsä ja hänen palavan halunsa auttaa heitä käytännöllisellä tavalla heidän suuren hengellisen tarpeensa aikana.

UUDEN PAREMMUUS VANHAAN VERRATTUNA

5. Miten hän painotti uuden kristillisen järjestelyn paremmuutta?

⁵ Tämän heprealaisille lähetetyn kirjeen tarkastelu osoittaa, miten Paavali painotti Jumalan kansalleen tekemän uuden järjestelyn paremmuutta. Tämän uuden asiainjärjestelmän alaisuudessa Jeesuksesta Kristuksesta tuli iankaikkinen ylimmäinen pappi, joka ei tarvitse seuraajia, niin kuin ylimmäiset papit tarvitsivat muinaisina leeviläisten päivinä. Hänen ei tarvitse noiden ylimmäisten pappien tavoin joka päivä uhrata uhreja omien syntiensä ja sitten kansan syntien edestä. Hän kykeni antamaan yhden uhrin kertakaikkisesti ihmisten syntien edestä ja istuutui sitten Jumalan oikealle puolelle. – Hepr. 6:20; 7:11–28; 8:1; 9:6–28.

6. Miksi uusi liitto oli lakiliittoa paljon parempi?

⁶ Nyt on alkanut vaikuttaa uusi liitto, joka aikaansaa sellaista, mitä lakiliitto ei koskaan voinut tehdä. Lakiliitto muistutti alituisesti ihmisiä heidän synneistään vaatien heitä uhraamaan jatkuvasti uhreja. Eikä se kuitenkaan kyennyt milloinkaan avaamaan ihmiselle tietä iankaikkisen elämän saamiseen. Paavali lainasi Jeremian sitä uutta liittoa koskevasta ennustuksesta, jonka Jehova oli tekevä: ”’Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan’, sanoo Herra: ’Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä’.” Ja hän lainasi edelleen: ”Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.” ”Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut”, Paavali päättelee, ”siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.” (Hepr. 10:16–18; 8:7–13; Jer. 31:31–33) Uusi on siis vanhaa monin tavoin paljon parempi.

7. a) Miten Paavali tähdensi uskon omaamisen tärkeyttä? b) Miten Jeesuksen esimerkki osoitti uskon ja kestävyyden keskinäisen suhteen?

⁷ Paavalin heprealaisille kirjoittaman kirjeen 11. luvussa tähdennettiin uskon ehdotonta välttämättömyyttä, koska ilman sitä on mahdotonta miellyttää Jumalaa. Kristityiksi tulleilla heprealaisilla oli tietoa esi-isistään, muinaisista uskollisista miehistä, joten Paavali voi käyttää Aabrahamin ja toisten uskon miesten kokemuksia rohkaisuna. Nuo uskolliset Jumalan miehet osoittivat ehdottoman välttämättömäksi vahvan uskon säilyttämisen monissa koetuksissa. Sitten Paavali huipensi todistelunsa 12. luvussa viitaten uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään sanoen: ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään [Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Um], Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta [ilon tähden, Um] kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” (Hepr. 12:1–3) Kristuksen uskollinen kestävyys on jäljiteltävä esimerkkimme. Hän kesti vastustavaa puhetta ja kipua, koska hän saattoi uskossa nähdä kuoleman kokemisen tuolla puolen edessä olevan ilon. Jos uskomme on vahva, niin että me näemme selvästi edessämme olevan uuden järjestyksen, niin meidänkin pitäisi kyetä kestämään. Pitämällä täten hengellisen valokeilan kohdistettuna Kristuksen esimerkin paremmuuteen ja kristilliseen järjestelyyn Paavali pystyi kehottamaan Jumalaa palvelevia tovereitaan säilyttämään pyhät asiat korkealle arvostettuina.

ROHKAISTUT ARVOSTAMAAN PYHIÄ ASIOITA

8. Mikä suhde pyhityksellä ja pyhien asioitten arvostuksella on kestävyyteen?

⁸ Paavali osoitti myös pyhityksen ja puhtauden tärkeyden liittäen ne kaikki yhteen näin: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa [isänsä] peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” (Hepr. 12:14–17) Eesau ei todellakaan kyennyt säilyttämään pyhien asioitten arvostusta nälän tunteen lievässä paineessakaan. Hänellä ei ollut uskoa, jota vaaditaan uskollisille tulevan ilon näkemiseen selvästi edessään. Hän ei kestänyt niin pientä koetusta. Näinä ”viimeisinä päivinä” tulee ravinnon puutetta, ja mekin saatamme toisinaan tuntea nälkää. Mutta se ei ole syy luopua siunatusta asemastamme Jumalan palvelijoina. Jehova auttaa meidät läpi kaikkien koetustemme, olkootpa ne pieniä tai suuria. (Matt. 4:1–11) Jeesus on tässä suhteessa suuri esimerkkimme.

9. Mikä on parhaita tapoja auttaa itseämme ja toisia arvostamaan hengellisiä asioita ja kestävyyden tarpeellisuutta?

⁹ Paranteeksi niille, jotka voivat tulla hitaiksi kuulemaan ja jotka luisuvat toimettomuuteen, Paavali suosittelee: ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:23–25) Tämä painaa mieleemme, miten tärkeätä on sekä olla kokouksissa että säännöllisesti osallistua niihin säilyttääksemme arvostuksemme hengellisiä asioita kohtaan. Ne, jotka ovat tulleet heikoiksi tai hitaiksi kuulemaan, voivat uudistua eli innoittua rakkauteen ja oivallisiin töihin, kun tuomme heitä kristillisiin kokouksiin. Tälle Jumalan varaukselle ei ole tosiaan mitään korviketta.

10. a) Miksi meidän pitäisi nyt rohkaista toisiamme? b) Mikä ominaisuus panee henkilön rohkaisemaan veljiään?

¹⁰ Paavali käski meitä rohkaisemaan toisiamme yhä enemmän, kun näemme sen päivän lähenevän. Kun olemme nyt saapuneet tähän vaiheeseen historiassa, jolloin Saatanan hallinnon loppu on lähes käsillä, toistemme jatkuvan rohkaisemisen tarve käy pakottavaksi. Vaikka useimmat nykyisistä tosi kristityistä eivät ehkä olekaan tulleet siitä juutalaisesta uskontojärjestelmästä, joka vastusti ja vainosi varhaiskristittyjä, niin me olemme siitä huolimatta kiusausten ympäröimiä ja monista muista lähteistä tulevan vainon ja vihan painostuksen alaisia. Olemme tulleet Suuresta Babylonista, joka näyttää yhä olevan aineellisesti menestyvä eräissä paikoissa, mutta me emme halua totisesti palata sen pahoihin tapoihin. Pietari varoitti sellaisesta. (2. Piet. 2:21, 22) Nyt on aika säilyttää suuri arvostus oppimiamme pyhiä asioita kohtaan. Kristillisessä seurakunnassa vallitsevan rakkauden tähden kaikki haluavat nähdä veljiensä ja sisartensa kestävän ja jatkavan tiellä, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Siksi on aika kehottaa ja rohkaista toinen toistamme. Jokainen meistä voi muistaa, mitä apostoli Paavali teki rohkaistakseen ja auttaakseen veljiään. Hän tähdensi heille tämän Jumalan kansalleen tekemän uuden ja paremman järjestelyn oivallisuutta. Siksi meillä ei pitäisi olla lainkaan taipumusta ajelehtia pois maailmaan ja sen uskonnollisiin järjestelmiin.

11. Miten me hyödymme niistä hengellisistä asioista, joista Paavali kirjoitti heprealaisille?

¹¹ Mekin voimme hyötyä siitä, mitä Paavali sanoi heprealaisille, palauttamalla mieleemme sen suuren varauksen, jonka Jehova on tehnyt iankaikkisen pappeuden välityksellä, uuden liiton edut ja syntien poistamisen iäksi Kristuksen yhdellä uhrilla. Vaikka olemme voineet kuulla nämä asiat monta kertaa, niin ne eivät ole arkipäiväisiä tai tavallisia. Ne ovat ehdottomasti tärkeämpiä. Totuuden kertaaminen on rakentavaa. Meillä on monia oivallisia tilaisuuksia puhua siitä hengellisestä hyödystä, josta me kaikki nautimme Jehovan antautuneina palvelijoina näinä ”viimeisinä päivinä”. Muistuttamalla toisiamme näistä ylen tärkeistä asioista autamme toisiamme pidättymään ajelehtimasta hitaasti pois.

HENGELLINEN HYÖTY

12. a) Miksi sen tietäminen, miten saa iankaikkisen elämän, on niin erikoista nykyään? b) Mitä muuta verraten harvoilla ihmisillä on nyt?

¹² Mistä saamastamme hengellisestä hyödystä me Jehovan kristittyinä todistajina voimme puhua keskenämme? Sitä on hyvin monenlaista. Voimme, aloittaa sanomalla tietävämme, miten voi saada elämän; me arvostamme Kristuksen lunastusuhria. (Room. 6:23) Ajattele niitä, jotka yhä harjoittavat juutalaisuutta ja yhä odottavat Messiasta, tai ajattele niitä, jotka ovat pakanoita ja tietävät vain vähän tai eivät mitään Kristuksesta ja elämän toivosta. (1. Kor. 1:18, 23) Tai ajattele kristikuntaa, joka on kauttaaltaan monien väärien teorioitten ja filosofioiden täyttämä eikä lähde tielle, joka johtaa pelastukseen Kristuksen kautta. (Vrt. Matt. 15:1–9.) Jehovan palvelijat on sitä vastoin vapautettu Suuren Babylonin perinteistä. (Joh. 8:31, 32) Me emme elä kiirastulessa tai helvetintulessa kärsimisen pelossa. Me tiedämme kuolleitten nukkuvan. Meillä on suurenmoinen ylösnousemustoivo. (Joh. 5:28, 29; 1. Tess. 4:13–18; Ilm. 20:4–13) Mikään väärä kolminaisuusoppi ei hämmennä meitä. Meidät on vapautettu taikauskoista – me emme luota loitsuihin, kuviin, epäjumaliin, meidän ei tarvitse ryömiä polvillamme ylös vuoren rinteitä eikä alttareitten luo uskonnonmenoissa. Me emme kärsi kristikunnan väärien paimenien hengellisestä laiminlyönnistä, eikä sen papisto sorra meitä. (1. Kor. 10:14; Matt. 9:36; Luuk. 22:25, 26; 2. Kor. 1:24) Nämä totuudet ovat niin erikoisia, että verraten harvat ihmiset ymmärtävät niitä.

13. Miten ne, jotka palvelevat Jehovaa, löytävät suojan demonismia vastaan?

¹³ Ajattele, miten Jehova on avannut kansansa mielen ja ymmärryksen käsittämään demonismin vaarat sen monissa ilmenemismuodoissa, kuten astrologiassa ja povaamisessa, ja miten hän varaa suojelun sitä vastaan. (5. Moos. 18:10–12; 1. Kor. 10:21; Gal. 5:19, 20; 1. Tim. 4:1; Ilm. 18:4, 23) Vaikka toiset pelkäävät spiritismiä, niin meidän ei tarvitse pelätä. – 4. Moos. 23:21, 23; Sananl. 18:10.

14, 15. Mitkä ovat joitakin Jumalan palvelijoiden saamia siunauksia tänä maailmanhistorian aikana?

¹⁴ Maailman olosuhteet huononevat päivä päivältä. Ihmiset menehtyvät sen pelosta, mitä on tulossa. Yksin Jehovan kristityillä todistajilla kaikkien ihmisten keskuudessa on todellinen tulevaisuuden toivo. Näillä kristityillä on rakastavia veljiä, jotka lohduttavat ja vahvistavat heitä; kun joku on ahdingossa, niin toiset ovat auttamassa. Erityisesti silloin, kun Suuri Babylon tuhotaan suuren väkivallan vallitessa, on näiden uskollisten kristittyjen aika lohduttaa ja auttaa toisiaan ja tarkkailla Jehovan pelastusta. Totisesti tarjoaa Jehovan kansan riveissä oleminen silloin monia siunauksia. – Luuk. 21:26; 1. Tess. 5:12–15; Ilm. 17:15–18; 19:1.

¹⁵ Me tiedämme, miksi pahuutta on sallittu. Me ymmärrämme ”viimeisten päivien” merkityksen, eikä meidän tarvitse sekaantua maailman politiikkaan ja hämminkiin. Tosi kristityt eivät sekaannu näiden ”viimeisten päivien” lakkoihin, mellakoihin, kapinoihin eivätkä laittomuuksiin. Kaikki tämä on meille suojaksi. – 2. Moos. 9:15, 16; Job 1:6–2:10; Joh. 6:15; 17:16; Room. 13:1–9.

16. Mitkä ovat joitakin asioita, joista me hyödymme henkilökohtaisesti, koska tunnemme Jumalan sanan ja elämme sen mukaan?

¹⁶ Henkilökohtaisesti Jehovan todistajat saavat monenlaista hyötyä. Koska me emme koe niiden tässä vanhassa järjestelmässä olevien huolia, joilla ei ole mitään toivoa, niin me voimme välttää monia murheita. Huoli on sydäntautien pääsyitä. Noudattamalla moraalia koskevia Jehovan lakeja me vältämme maailman sukupuolitaudit, jotka leviävät niin nopeasti näinä ”viimeisinä päivinä”. Me pysymme puhtaina tupakointitavasta, ja se suojelee syövältä, joka vaivaa nyt niin monia. Meistä ei tule juoppoja, eikä meitä niin ollen vaivaa alkoholismin tuhoisa vaikutus mieleen ja ruumiiseen. Me emme kärsi uhkapelimenetysten aiheuttamaa onnettomuutta. Maailman pyhäpäivät saattavat monet ihmiset velkaantumaan, kun he osoittavat ”juhlahenkeä”, ja sen jälkeen he kuluttavat monta, monta kuukautta yrittäessään maksaa näitä velkoja. Jumalan sanan totuuden tuntemus tekee meidät päinvastoin onnellisiksi, ja onnellisen sydämen sanotaan olevan hyvää lääkettä. Totuuden antamisessa toisille on myös paljon onnea. Me saamme siis monenlaista hyötyä joka tavalla! – Fil. 4:6, 7; Gal. 5:19–23; Sananl. 4:20–22; Matt. 5:3–12; Apt. 20:35.

17. Mitä hyötyä kristityt perheet saavat Jumalan lakien pitämisestä?

¹⁷ Monet maailmalliset perheet ovat hajonneet nykyään, koska ne eivät ole kunnioittaneet Jehovan lakeja. Mutta Jehovan opetus on auttanut meitä saavuttamaan perheykseyden. Raamattua noudattaen lapset, joita heidän vanhempansa ovat opettaneet sopivasti kristillisissä toiminnoissa, varjeltuvat rikollisuuden ja huumausaineiden orjuuden vahingollisilta vaikutuksilta, vaikka ne ovat niin yleisiä nykyään ja aiheuttavat niin paljon ahdistusta ja onnettomuutta. – Ef. 6:1–4; Sananl. 3:1, 2.

18. Osoita Raamatulla kristillisen toveruuden paremmuus maailmalliseen toveruuteen verrattuna.

¹⁸ Seurustelumme kristillisessä seurakunnassa ja veljiemme toveruus on suuri siunaus, sillä on tosi ilo olla niiden parissa, jotka tuottavat hengen hedelmää. Silloin emme osallistu lihan tekoihin, jotka ovat niin vahingollisia. – Sananl. 17:17; Gal. 5:22–26; 1. Kor. 15:33.

19. a) Voitko ajatella enemmän syitä olla kiitollinen Jehovalle? Mitkä ovat joitakin niistä? b) Miten me voimme kestää loppuun asti?

¹⁹ Olisi mahdollista jatkaa ja käyttää monta tuntia niiden siunausten kertaamiseen, joita Jehovan järjestely varaa hänen palvelijoilleen. Ketkä muut kuin Jehovan palvelijat voivat nähdä, mitä Jumalan valtakunta merkitsee sen jälkeen, kun Kuningas Jeesus Kristus alkoi hallita taivaissa vuonna 1914? (Ps. 2:4–6; 110:1, 4; Dan. 2:44; 7:13, 14; Matt. 11:25–27; 13:44; Ilm. 11:15–17; 19:11–21) Kuka muu ymmärtää, miten Jehova tekee Valtakunnan hallinnon alaisuudessa maan paratiisiksi, jossa ihminen asuu iankaikkisesti? (Ilm. 21:1–5; Ps. 37:9–11, 29; Saarn. 1:4; Jes. 65:17–23; Hes. 34:25–27; Luuk. 23:42, 43) Kun luet Jumalan sanaa, niin ajattele jatkuvasti kaikkia tapoja, joilla Jehova on pitänyt huolta siitä, mitä me tarvitsemme, äläkä jätä koskaan kiittämättä Jehovaa. (Room. 8:28) Tällainen Jehovan hyvyyden arvostaminen ja hänen monien siunaustensa ajatteleminen rakentaa ja rohkaisee. Nämä ovat asioita, joista meidän tulee puhua. (Apt. 14:21, 22; 1. Kor. 14:3) Näin me voimme auttaa toisiamme säilyttämään hengellisyytemme. Vaikka koetuksia voi tulla, niin Jehova on huolehtinut meistä etukäteen niin monin tavoin auttaakseen meitä kestämään. (Jaak. 1:12) Me olemme yksilöinä ja seurakuntina vahvistaneet uskoamme niin, että olemme erinomaisessa tilassa kestääksemme loppuun asti, kun torjumme näiden ”viimeisten päivien” kiusaukset ja pahat vaikutukset ja osallistumme hyvän uutisen julistamiseen. Olkoon siis päätöksemme sama kuin apostoli Paavalin: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:39.

[Kuva s. 164]

Lausumalla ajatuksemme kokouksissa me rohkaisemme ja kehotamme toisiamme kestämään

[Kuva s. 165]

Ovatko asiat, joista puhumme, todella hengellisesti hyödyllisiä?