”Valmiit kaikkeen hyvään työhön”
HENKEYTETTY Raamattu kehottaa kristittyjä olemaan ”valmiit kaikkeen hyvään työhön”. (Tiit. 3:1) Mitä tämä vaatii Jumalalle antautuneilta palvelijoilta? Se vaatii ripeää toimimista toisten tarpeitten hyväksi. Jos voimme tehdä jotakin myönteistä heidän auttamisekseen, niin emme suinkaan haluaisi lykätä sitä johonkin myöhempään aikaan emmekä jättää jonkun muun tehtäväksi. Meidän pitäisi päinvastoin jopa olla halukkaat kieltämään itsemme, jos se käy tarpeelliseksi, auttaaksemme arvollisia.
On monenlaista toimintaa, jota voidaan kuvailla ”hyväksi työksi” ja joka on hyödyllistä lähimmäisillemme ja miellyttää Jumalaa. Esimerkiksi toisia uskovia voidaan rohkaista sanalla ja esimerkillä. Oivallinen tilaisuus tämän tekemiseen ovat kristilliset kokoukset. Apostoli Paavali kehotti: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä [kristillistä] yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25) On tosiaan ”hyvää työtä” käydä säännöllisesti kristillisen seurakunnan kokouksissa ilahduttamassa, rohkaisemassa ja rakentamassa veljiämme. Vaikka emme itse olisikaan ruumiillisesti hyvässä kunnossa, niin millaisena innostavana esimerkkinä voimmekaan olla toisille, jotka huomaavat heikkoutemme väistyvän voiman tieltä Jehovan hengen avulla!
Näissä kokouksissa saattaa olla läsnä joitakuita, jotka ovat masentuneita, murheellisia, raskasmielisiä, surullisia. Läsnäolosi tarjoaa sinulle tilaisuuden auttaa heitä. Kiinnostuksen ilmaiseminen heidän hyvinvoinnistaan ja lämpimyytesi keskustelussasi voi saada heidät ajattelemaan parempia asioita. Rohkaisua, jota he voivat saada vastauksistasi lavalta tehtyihin kysymyksiin, ei pidä jättää huomioon ottamatta.
Jehovan henki auttaa todellisuudessa sinua kannustamaan uskovia tovereitasi ”rakkauteen ja hyviin tekoihin”. Tämä henki Jeesuksessa Kristuksessa auttoi häntä ”lohduttamaan kaikkia murheellisia, . . . antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”. (Jes. 61:2, 3; Luuk. 4:17–21) Annatko sinä Jeesusta Kristusta jäljitellen Jumalan hengen avulla tällaista lohdutusta niillekin, jotka eivät vielä ole läheisessä suhteessa kanssasi uskossa?
Osallistumisemme tähän tärkeään työhön, Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” julistamiseen, voi todella tuoda lohtua monille. Siksi haluamme varmistautua siitä, että käytämme aikaa tähän tärkeään palvelukseen menemällä ympäristössämme olevien ihmisten koteihin ja yrittämällä saada heidät kiinnostumaan tätä sukupolvea varten olevasta Jumalan sanomasta.
Kuinka vahvistavaa meille onkaan itsellemme, että kehitämme kestävyyttä tässä työssä! Koska se on työtä, joka kuvaillaan Raamatussa kadonneitten ”lampaitten” etsimiseksi, niin emme voi odottaa löytävämme aitoja lampaan kaltaisia ihmisiä joka kadulta tai joka kaupungista tai kylästä. (Vrt. Matt. 10:6, 14.) Meidän ei siis pidä masentua, kun kohtaamme kylmäkiskoisia ihmisiä. Meidän tulee sen sijaan haluta olla hellittämättömiä, kun kohtaamme kylmäkiskoisuutta sekä tietämättömyydestä johtuvia ja pilkallisia vastaväitteitä. Tällainen hellittämättömyys synnyttää kestävyyttä. – Room. 5:3–5.
Me haluamme käyttää hyvin myös tilaisuudet päivittäisissä yhteyksissämme tutustuttaaksemme toisia Raamattuun sisältyviin lohdullisiin lupauksiin. Me saatamme tavata ihmisiä odottaessamme jotakin kulkuneuvoa tai matkustaessamme, tai meillä saattaa olla tilaisuus puhua lyhyesti tuntemattomille. Eikö se osoita valmiutta ”hyvään työhön”, kun kiinnitämme heidän huomionsa siihen, mitä Raamattu sanoo nykyisistä maailman olosuhteista ja ennustusten täyttymisestä? Kun tällaisia tilaisuuksia monesti ilmaantuu, niin voisimme ottaa tavaksemme pitää mukanamme jotakin Raamatun tutkimisen apuvälinettä – pientä kirjaa, kirjasta tai lehteä – jota voisimme tarjota niille, jotka osoittavat jonkin verran kiinnostusta Valtakunnan sanomaan.
Israelilaisille Mooseksen kautta annettu laki käski heitä huolehtimaan niistä, jotka joutuivat köyhyyteen. (5. Moos. 15:7, 8, 11) Jehovan kristittyjen palvojien tulisi nyt pyrkiä olemaan vielä valmiimpia mieleltään ja asenteeltaan havaitsemaan ja täyttämään siinä määrin kuin on mahdollista köyhempien veljiensä tarpeet. Heidän avustustaan ja vieraanvaraisuuttaan ansaitsevat ne, jotka vaikeuksista huolimatta osoittavat intoa Valtakunnan työtä kohtaan ja syvällistä antaumusta Jehova Jumalalle. Meidän tulee haluta jäljitellä Korneliuksen anteliaisuutta. Hänethän tunnettiin jo ennen hänen kastettaan miehenä, joka ”pelkäsi jumalaa” ja ”antoi monia armonlahjoja kansalle ja esitti Jumalalle jatkuvasti rukouksia”. Enkeli sanoi hänelle näyssä: ”Sinun rukouksesi ja armonlahjasi ovat nousseet muistoon Jumalan edessä.” – Apt. 10:2–4.
Meidän aikanamme on samoin kuin oli apostolienkin aikoina maailmanlaajuisen kristillisen seurakunnan matkustavia edustajia, jotka kulkevat paikasta toiseen herättäen veljien arvostusta sitä suurta etua kohtaan, että saa palvella Jehovaa, ja esittävät heille hyödyllisiä ehdotuksia ja kokemuksia, jotka liittyvät tähän palvelukseen. Nämä matkustavat veljet ansaitsevat meidän kokosydämisen ja anteliaan tukemme, niin kuin apostoli Paavali Tiitukselle lähettämässään kirjeessä (3:13, 14) suositteli: ”Varusta huolellisesti Zeenas, lainoppinut, ja Apollos heidän matkalleen, jottei heiltä puuttuisi mitään. Mutta oppikoot meikäläisetkin tekemään jatkuvasti hyviä tekoja täyttääkseen pakottavat tarpeensa, jotteivät olisi hedelmättömiä.”
Me emme tietenkään ehkä ole aina tietoisia palvojatovereittemme ruumiillisista ja hengellisistä tarpeista, varsinkaan niiden, jotka asuvat kaukaisissa maissa. Mutta tässäkin tapauksessa me voimme suorittaa ”hyvää työtä” heidän hyväkseen. Mitä emme voi tehdä henkilökohtaisesti tavoittamalla niitä, jotka ovat tarpeessa, se voidaan tehdä Jehovan kristittyjen todistajien laillisen välikappaleen, Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran, kautta, jota Suomessa edustaa ”Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta”. Tälle Seuralle tehdyt lahjoitukset käytetään hengellisten etujen edistämiseen kautta maailman. Veljien suuren joukon anteliaisuuden ja auliuden tähden on Seuran käytettävissä myös varoja välittömiin avustustoimenpiteisiin ryhtymiseksi niiden hyväksi, jotka kärsivät jonkin suuren onnettomuuden tai heihin kohdistetun vainon johdosta.
Olemalla ”valmiit kaikkeen hyvään työhön” me osoitamme panevamme toivomme Jumalaan. Voimme sen tähden luottaa hänen siunaukseensa nyt ja tulevaisuudessa. Apostoli Paavali viittasi tähän suositellessaan anteliaisuuden henkeä. Hän kehotti Timoteusta kannustamaan eräitä toisia uskovia, ”että tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, kooten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään”. (1. Tim. 6:18, 19) Miten erinomaista onkaan voida osallistua ”hyvään työhön” ja siten jäljitellä Jumalaa, joka antaa jalomielisesti kaikille niin aineellista kuin hengellistäkin! – Matt. 5:45; Jaak. 1:5.