Jumalaan uskomisen peruste
MÄÄRITELMIIN, jotka eräs sanakirja esittää uskosta, kuuluu seuraava: ”Luja ja epäilyksetön luottamus johonkin, mistä ei ole todistusta.” Mutta todellisuudessa tämä määritelmä paremminkin kuvailee herkkäuskoisuutta, halukkuutta uskoa todistuksista riippumatta. Herkkäuskoisuus ei todellakaan ole uskoa. Usko Jumalaan, Luojaan, jota Raamattu edellyttää ja jolle se myös varaa perusteen, on selviin todisteisiin ja terveeseen ajatteluun perustuvaa uskoa.
Tiedemiesten sanotaan uskovan niihin perusperiaatteisiin, jotka hallitsevat heidän tiedonalojaan. Maanviljelijä toimii sen mukaan, mitä voitaisiin sanoa uskoksi vuodenaikojen säännöllisyyteen. Monia muitakin esimerkkejä voitaisiin mainita siitä, että ihmiset panevat turvansa ja uskonsa luonnon kiertokulkujen ja kaikkeutta hallitsevien lakien luotettavuuteen ja säännöllisyyteen. Todellisuudessa tämä säännöllisyys itsessään todistaa älyllisen persoonallisen Luojan olemassaolosta. Mittaamalla taivaankappaleiden liikkeitä sellaisten luonnonlakien perusteella tähtitieteilijät ovat kyenneet päättelemään eräiden kiertotähtien olemassaolon ja sijainnin, ennen kuin niitä on edes nähty. Samoin sen säännönmukaisuuden vuoksi, joka ilmenee kaikkia kemiallisia alkuaineita hallitsevassa ns. jaksollisessa järjestelmässä, tiedemiehet pystyivät kertomaan eräiden alkuaineiden olemassaolosta ja kuvailemaan niiden ominaisuuksia, ennen kuin näitä alkuaineita oli edes löydetty. Miksi eivät sitten tiedemiehet, maanviljelijät ja kaikki muutkin panisi luottamustaan, niin, uskoaan, näiden luonnonlakien Laatijaan?
Raamatussa käytetyn sanan ”usko” voitaisiin sanoa liittyvän kahdenlaisiin asioihin: Ensiksikin sen varmuuteen, mitä toivotaan ja mitä ei nähdä, koska se on tulevaisuudessa. Ja toiseksi siihen, että on olemassa henkiolentoja, joita ihminen ei voi nähdä, koska niillä ei ole aineellisia ruumiita; toisin sanoen Jumalaan ja hänen lupauksiinsa kohdistuvaan uskoon. Niinpä luemme Heprealaiskirjeen 11:1:stä (Uusi testamentti nykysuomehsi): ”Usko on varmuutta siitä mitä toivomme, vakaumus, että näkymättömät ovat todellisuutta.” Sen tähden sanotaan, että kristittyjen täytyy vaeltaa uskon eikä näkemisen avulla. – 2. Kor. 5:7.
Usko siihen, että Jumala on olemassa, voidaan vahvistaa lujaksi harkitsemalla näkyvässä luomakunnassa ilmenevää voimaa ja viisautta sekä sen järjestystä ja sopusointua. Kaikki järkevät ihmiset myöntävät, että jokaisella vaikutuksella on aiheuttajansa. Kello todistaa kellon valmistajan olemassaolosta. Katsommepa mihin tahansa kaikkeudessa hyönteisen monimutkaisesta silmästä avaruuden mahtaviin linnunratoihin, niin joudumme päättelemään, että kaikilla näillä täytyy olla mahtava ja viisas Tekijä eli Luoja.
Silti monet ihmiset eivät usko, että Jumala on olemassa. Ja koska monet näistä ovat tiedemiehiä, jotkut päättelevät, että Jumalan, Luojan, olemassaoloon uskominen on epätieteellistä. Mutta niin ei ole, kuten eräs Pennsylvanian yliopiston professori kerran huomautti. Käsitellessään Raamatussa mainittujen ihmeitten uskottavuutta hän sanoi, että Jumalan voima, jota tiede ei vielä ole tunnustanut, voisi olla vastuussa niistä. ”Useimmat tiedemiehet eivät ole kristittyjä”, hän sanoi edelleen, ”mutta eivät siksi, että he ovat tiedemiehiä. Useimmat liikemiehet tai toimittajatkaan eivät ole kristittyjä; itse asiassa useimmat ihmiset eivät ole kristittyjä.”
Tähän asiaan liittyy selostus, joka ilmestyi joitakin vuosia sitten eräässä amerikkalaisessa aikakauslehdessä. Siinä sanottiin: ”Monien vuosien ajan tiedemiesten ajateltiin yleensä olevan ateisteja. Mutta nykyään, . . . jolloin tiede on melkein elämäntapa, tämä teoria ei enää pidä paikkaansa. Tällä viikolla tiedusteltiin . . . kahdeksalta huomattavalta amerikkalaiselta tiedemieheltä heidän vastaustaan kysymykseen: ’Uskovatko tiedemiehet Jumalaan?’ Heidän vastauksistaan käy selvästi ilmi yksi perusajatus: jokin jumalallinen voima, joka ei ole ihmisen valvonnassa, on muovannut kaikkeuden. Useimmat näistä tiedemiehistä esittivät ajatuksensa tästä aiheesta ensi kerran vuosia sitten. Kukaan ei ole sen jälkeen nähnyt mitään syytä muuttaa käsitystään.” – New York Journal-Amerikan.
Rakettiasiantuntija Wernher von Braun, joka oli yksi edellä tarkoitetuista kahdeksasta, vastasi: ”Miksi uskon Jumalaan? Suoraan sanoen pääsyy on tämä: Kaikella, mikä on niin hyvin järjestettyä ja niin täydellisesti luotua kuin on maapallomme ja kaikkeutemme, täytyy olla Tekijä, mestarisuunnittelija. Kaikki, mikä on niin järjestyksellistä, niin täydellistä, niin huolellisesti tasapainotettua ja niin majesteettista kuin tämä luomakunta, voi olla vain jumalallisen Idean tuotetta. Täytyy olla Tekijä; muuta mahdollisuutta ei ole.”
Eräs toinen noista kahdeksasta tiedemiehestä, tri William Swann, tunnettu kosmisen säteilyn asiantuntija, esitti samantapaisia ajatuksia: ”Tiedemies haluaa erottaa tosiasian spekuloinnista. Tarkastellessani nyt kaikkeutta kokonaisuutena minun on pakko myöntää se tosiasia, että se on älykkäästi suunniteltu. Tällä tarkoitan, että kaikkeudessa ilmenee suurenmoisessa mittakaavassa samanlainen toiminnan ja tehokkaan suunnittelun keskinäinen suhde, mihin insinööri pyrkii pienemmissä yrityksissään.”
Samoin tiedemies tri Warren Weaver, Amerikan huomattavimpia matemaatikoita, totesi kerran eräässä suositussa kuukausijulkaisussa: ”Tieteen jokainen uusi havainto paljastaa lisää sitä järjestystä, jonka Jumala on rakentanut kaikkeuteensa. Jumalan ajattelukyvyn ja järjestyksen ilmaukset lisäävät Hänen arvoaan ja mahtiaan.”
Sitten on myös sir Isaac Newtonin todistus, hänen jota on sanottu ”suurimmaksi tieteelliseksi neroksi, minkä maailma on koskaan nähnyt”. Äskettäin ilmestyneessä elämäkerrassa sanotaan, että ”Newtonin luonnontutkimus suuntautui melkein yksinomaan Jumalan tuntemukseen” ja että hän ”harjoitti tiedettä sen selville saamiseksi, mitä se voi opettaa ihmisille Jumalasta”. Kaikki tällainen todistusaineisto, jota voitaisiin lisätä tuhatkertaisesti, on yhtäpitävää niiden apostoli Paavalin henkeytettyjen sanojen kanssa, että Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he [ne jotka kieltävät Jumalan olemassaolon sanoin tai teoin] eivät ole puolustettavissa”. – Room. 1:20.
TOSI USKO JUMALAAN VAATII JUMALALLISTA ILMOITUSTA
Muistakaamme kuitenkin, että pelkkä usko Jumalan olemassaoloon ei riitä. Se ei ole samaa kuin elävä tosi usko Jumalaan itseensä. Esimerkiksi vuoden 1976 lopulla julkaistut mielipidetutkimuksen tulokset osoittivat, että 76 prosenttia australialaisista ”uskoo Jumalaan”. Mutta uskovatko he todellisuudessa, mitä Jumala sanoo ja mitä Jumala tekee, vai uskovatko he vain siihen, että hän on olemassa? Raamatunkirjoittaja Jaakobin mukaan jopa jumalattomat enkelit, demonit eli pahat henget, uskovat siihen, että Jumala on olemassa – ja vapisevat. Ilmeisestikään heillä ei ole uskoa Jumalaan. (Jaak. 2:14, 19) Tosi usko Jumalaan ei sisällä ainoastaan sitä, että uskoo hänen olevan olemassa, vaan myös luottamuksen Jumalaan persoonana. Raamattu sanookin: ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä hyvin, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja [lisäksi] että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Hepr. 11:6) Uskoon ei liity ainoastaan mieli, vaan myös sydän, niin, koko ihminen.
Ilmeisesti luja usko Jumalaan vaatii menemään pitemmälle kuin niin sanotun ”luonnonkirjan” tutkimiseen. Vaikka ”luonto”, luomakunta, kykeneekin todistamaan Luojan majesteettisuudesta, viisaudesta ja voimasta, se ei voi vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Mikä on Jumalan nimi? Miksi ja milloin hän loi meidät? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on meidän lopullinen kohtalomme? Mitkä ovat velvollisuutemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan? Miksi maailma on niin sekaisin? Ja mitä Jumala vaatii meiltä, jotta säilyisimme elossa hänen Sanassaan ennustetussa lähellä olevassa maailmantuhossa?
Ajattelehan: Luoja antoi meille kyvyn ajatella, ihmetellä, käyttää mielikuvitustamme ja tehdä tämänkaltaisia kysymyksiä. Hän ei varmaankaan piinaisi meitä jättämällä meidät vaille vastauksia, vai mitä? Jumala on todellakin istuttanut sydämeemme ja mieleemme tiedonjanon, ja on sellaista tietoa, jota vain hän voi varata. Eikö ole järkevää päätellä, että Jumala tyydyttäisi tiedonjanomme näiden asioiden suhteen? Hänhän loi meille muitakin luonnollisia haluja: me haluamme ruokaa ja juomaa, kaunista nähtävää ja kuultavaa jne. Ja eikö hän ole tehnyt mahdolliseksi, että me voimme asianmukaisin ponnistuksin tyydyttää tällaiset nälän ja janon tunteet? Sitä paitsi Luoja on huolehtinut kaikkien eläinkunnan tarpeitten täyttämisestä. Rakastaako hän älyllistä ihmiskuntaansa vähemmän? On vain johdonmukaista, että hän varaisi meille vastaukset – jumalallisen ilmoituksen välityksellä. Raamattu väittää olevansa sellainen, ja kun tutkimme sitä, huomaamme, että se todella täyttää jumalallisen ilmoituksen vaatimukset.
Raamattua on sattuvasti sanottu sivistyksen ja vapauden soihduksi. Jo yksin sellaisten Raamatun osien kuin kymmenen käskyn, vuorisaarnan ja sen psalmien ja sananlaskujen ansiosta se voitaisiin sijoittaa aivan omaan luokkaansa. Esimerkiksi kymmentä käskyä on usein verrattu Hammurabin lakikokoelmaan, ikään kuin kymmenen käskyä olisi laadittu tuon lain mukaan. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Kymmenen käskyä panevat painon Jehova Jumalan palvonnalle, mutta Hammurabin lakikokoelma pelkille maallisille asioille. Ja maallistenkin asioitten käsittelyssä on suuri ero. Eivät ainoastaan kymmenen käskyä kiellä murhaa, vaan muukin Mooseksen laki vaatii kuolemanrangaistusta tahallisesta murhasta ja tekee eron murhan ja tahattoman tapon välillä. (4. Moos. 35:9–34) Sen sijaan Hammurabin lakikokoelmassa, kuten Britannica-tietosanakirja mainitsee, ”on outoa, että laista on jätetty pois tahallinen murha, ja on epävarmaa, kuinka siitä rangaistiin ja kuka rangaistuksen määräsi”. (Encyclopædia Britannica, 1971, 11. osa, s. 43) Pane merkille myös viimeinen kymmenestä käskystä: ”Älä himoitse.” (2. Moos. 20:17) Tämä laki on ainutlaatuinen oikeustieteen aikakirjoissa. Se menee rikollisuuden juuriin, ja kuitenkin sen täytäntöönpano riippuu suuressa määrin yksilöstä itsestään!
Raamattu alkaa johdonmukaisesti luomiskertomuksella. Sen voidaan sanoa täyttäneen ennakolta Albert Einsteinin toivomuksen. Hän sanoi kerran: ”Haluan tietää, kuinka Jumala loi tämän maailman. . . . Haluan tietää Hänen ajatuksensa.” Raamatun luomiskertomus on sopusoinnussa monien nykyajan tiedemiesten ajattelun kanssa, vaikka sitä ei yleensä ymmärretäkään.
Huomaa tässä yhteydessä, mitä Amerikan johtaviin geologeihin kuuluva Wallace Pratt sanoi: ”Jos minua geologina pyydettäisiin lyhyesti selittämään nykyiset käsityksemme maapallon alkuperästä ja sen elämän kehittymisestä yksinkertaiselle paimentolaisväestölle, jollaista olivat ne sukukunnat, joille 1. Mooseksen kirja osoitettiin, voisin tuskin menetellä paremmin kuin seurata jokseenkin tarkoin suurta osaa 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kielestä.” Ja 1. Mooseksen kirjassa mainittujen luomispäivien pituudesta tämä tiedemies tarkkanäköisesti kysyy: ”Emmekö todellakin ole vakuuttuneita, että Luojalle ’yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä’?” Miten 1. Mooseksen kirjan kertomuksen kirjoittaja olisi voinut saada tämän tiedon ja ymmärryksen muutoin kuin Jumalan henkeytyksestä?
Lisäksi raamatunkirjoittajat osoittavat rehellisyyttä, joka leimaa heidän kertomuksensa luotettaviksi. Siten kukaan ei voi aiheellisesti väittää heillä olleen mitään taka-ajatusta. Ajattelehan, mitä Raamattu kertoo jopa suurten uskon miesten erehdyksistä ja heikkouksista. Se kertoo Nooan humaltuneen; patriarkka Juudan olleen sukupuolisuhteissa naisen kanssa, jonka hän ajatteli olleen temppeliportto; Mooseksen menettäneen malttinsa; Daavidin erehdyksistä, kuten hänen aviorikoksestaan Batseban kanssa, mikä johti myös tämän aviomiehen kuolemaan; ja Jeesuksen apostoleitten välisestä kilpailusta. Koska Raamattu kuvailee näin suoraan paitsi uskollisten miesten hyveitä myös heidän virheitään, sen kirjoituksissa on tosiaan rehellisyyden ja totuuden leima.
Kuinka tosi elämän mukainen onkaan Raamatussa kuvattu ihmisluonto! Paljonkaan muutosta ei ole tapahtunut kuudentuhannen vuoden aikana! Esimerkiksi lähellä jumalallisen Kertomuksen alkua kohtaamme inhimillisen heikkouden: mustasukkaisuuden. Aadamin ja Eevan esikoispoika tappaa veljensä mustasukkaisen raivon vuoksi. Myöhemmin historiassa samanlainen mustasukkaisuus panee Joosefin velipuolet raivaamaan hänet pois tieltä. Kuningas Saul on mustasukkainen Daavidin menestyksen ja suosion vuoksi siinä määrin, että yrittää tappaa hänet. Kun Raamattu käsittelee elämän tosiasioita näissä ja lukuisissa muissa tapauksissa, sen kertomus kuulostaa uskottavalta.
Lisäksi voisimme luonnollisesti odottaa, että Raamattu Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle olisi levinnyt laajemmalle – ja useammalla kielellä – kuin mikään muu kirja, jotta se olisi mahdollisimman monien maan päällä elävien ihmisten saatavissa. Ja niin havaitsemme olevankin. Yksistään vuonna 1975 Raamattuja tai osia siitä levitettiin kolmannes miljardia kappaletta, ja Raamattu on nyt saatavissa kokonaan tai osaksi yli 1 575 kielellä.
Mutta voimakkain syy siihen, miksi meidän pitäisi hyväksyä Raamatun väite, että se on jumalallinen ilmoitus – jonka väitteen se esittää toistuvasti – on sen niin monien ennustusten täyttyminen. Heprealaiset profeetat olivat ennustaneet kirjaimellisesti kymmeniä yksityiskohtia Jeesuksen Kristuksen syntymästä, julkisesta toiminnasta ja kuolemasta. Niihin kuuluu hänen synnyinpaikkansa, seikkoja jotka liittyivät hänen Messiaana ilmaantumisensa ajankohtaan ja hänen kolme ja puoli vuotta kestäneeseen julkiseen toimintaansa, se miten hänet otettiin vastaan sekä yksityiskohtia hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.a Ja huomatkaamme, että niin kuin usko Jumalaan merkitsee uskomista hänen Sanaansa, Raamattuun, niin usko Raamattuun merkitsee uskomista Jeesukseen Kristukseen ihmiskunnan Pelastajana ja Jumalan valtakunnan Kuninkaana.
[Alaviitteet]
[Huomioteksti s. 173]
”Muistakaamme kuitenkin, että pelkkä usko Jumalan olemassaoloon ei riitä. Se ei ole samaa kuin elävä tosi usko Jumalaan itseensä.”
[Huomioteksti s. 175]
’Mutta voimakkain syy siihen, miksi meidän pitäisi hyväksyä Raamatun väite, että se on jumalallinen ilmoitus, on sen niin monien ennustusten täyttyminen.’
[Kuva s. 172]
Darwinkin tunnusti: ”Olettamus, että silmä on muodostunut luonnollisen valinnan vaikutuksesta, tuntuu, myönnän sen, peräti järjenvastaiselta.” – ”Lajien synty”, s. 236.