Hedelmää tuottavat kristityt ilmaisevat jumalista tyytyväisyyttä

”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” – 1. Tim. 6:8.

1. a) Miten sen, että joku on kristitty, tulisi vaikuttaa hänen suhtautumiseensa aineelliseen omaisuuteen? b) Mikä selvä neuvo tässä asiassa on esitetty Hepr. 13:5:ssä?

RAAMATUN tosi kristityt eivät ole sellaisia, jotka menevät vain johonkin palvontapaikkaan joskus ja sitten elävät niin kuin muutkin maailmassa. Heidän koko elämänkatsomukseensa vaikuttaa syvästi se, että he ovat Jeesuksen Kristuksen seuraajia, joten he panevat sydämelleen sen, mitä hän ja hänen apostolinsa opettivat ja tekivät. Niin kuin Jeesus sanoi, ”he eivät ole maailmasta”, ja jos he ovat kypsiä kristittyjä, niin he eivät siitä syystä omaksu ympärillään olevan materialistisen maailman elämänkatsomusta. (Joh. 17:16) He eivät pane aineellista omaisuutta hengellisten arvojen edelle. Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Jos olet yksi niistä, jotka tunnustautuvat kristityiksi, niin oletko ottanut sydämellesi Raamatussa Hepr. 13:5:ssä kerrotun ohjeen, jossa sanotaan: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä nyt on”? – Um; Yg; Ro; ED.

2. a) Miten ihmiset ennen vedenpaisumusta ilmaisivat välinpitämättömyytensä Nooan saarnaamaa sanomaa kohtaan, ja onko samanlainen asenne nähtävissä nytkin? b) Tällaista välinpitämättömyyttäkö tarkoitetaan ’tyytymisellä siihen, mitä nyt on’?

² ’Tyytyminen siihen, mitä nyt on’, ei merkitse välinpitämättömyyttä asemastaan elämässä. Se ei missään tapauksessa merkitse, että henkilö olisi varauksettoman tyytyväinen hengellisiin oloihin. Hän ei ole niiden ihmisten kaltainen, jotka välinpitämättömästi ’eivät välittäneet’ varoituksesta, minkä Jumala antoi Nooan kautta ennen vedenpaisumusta, ja jotka sen tähden edelleen ’söivät ja joivat ja naivat ja antoivat tyttäriään avioon’ tavalla, mikä ilmaisi, etteivät he suhtautuneet vakavasti siihen, mitä Nooa saarnasi. (Matt. 24:38, 39, Um) He osoittivat menettelyllään, että he eivät todellisuudessa uskoneet maailmanlaajuisen tuhon olevan uhkaamassa. Jeesus sanoi, että samanlainen tila vallitsisi meidän aikanamme, ja niin onkin. Tällaista epäjumalista välinpitämättömyyttä hengellisten asiain suhteen ei tule sekoittaa jumaliseen tyytyväisyyteen. – Luuk. 17:26–30.

3. Miksei kukaan tosi kristitty voi olla tyytyväinen nykyiseen jumalattomaan asiainjärjestelmään?

³ Apostoli Paavalin henkeytetty neuvo ’tyytyä siihen, mitä nyt on’, ei liioin merkitse sitä, että pitäisi tyytyä nykyiseen jumalattomaan asiainjärjestelmään. Tämä asiainjärjestelmä on synnin läpitunkema ja sairauden, kärsimyksen ja kuoleman runtelema, mitkä kaikki ovat synnin hedelmiä. Sen tunnuksena ovat ihmiset, jotka ovat ”rahanahneita” ja vajonneita epärehellisyyteen, mitä sellainen ahneus synnyttää. Se on täynnä niitä, jotka ovat ”hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia”. (2. Tim. 3:1–5) Miten kukaan tosi kristitty voisi olla tyytyväinen tällaiseen asiaintilaan? – Gal. 1:4.

4. a) Mitä tyytyväisyyttä Raamattu kehottaa meitä siis hankkimaan? b) Mikä kysymys tulee tässä suhteessa jokaisen tehdä itselleen?

⁴ Mitä se tyytyväisyys sitten on, mitä Raamattu meille suosittelee? Se on tyytyväisyyttä elämän aineellisiin välttämättömyyksiin. Tämä ei merkitse, että ketään käskettäisiin olemaan laiska ja odottamaan toisten pitävän huolen hänestä hänen lekotellessaan. (2. Tess. 3:10, 12; Apt. 20:33, 34) Mutta se merkitsee sitä, että meitä kielletään kietoutumasta maailman materialistiseen elintapaan ja alituisesti yrittämästä lisätä aineellista omaisuuttamme, ikään kuin elämä riippuisi siitä tai kuin sellainen omaisuus olisi tosi onnen lähde. Tästä syystä Paavali sanoi kiistattoman selvästi kristitylle toverilleen Timoteukselle: ”Me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1. Tim. 6:7, 8; Saarn. 5:15) Voitko aivan rehellisesti sanoa tämän olevan totta itsestäsi?

ELÄMÄ EI TULE AINEELLISESTA OMAISUUDESTA

5. Mikä tilanne tarjosi Jeesukselle erinomaisen tilaisuuden osoittaa oikean suhtautumisen aineelliseen omaisuuteen, ja mikä oli pohjimmaltaan väärää kysyjän näkemyksessä elämästä?

⁵ Kun Jeesus eräässä tilaisuudessa oli saarnaamassa Juudean alueella, syntyi tilanne, joka tarjosi hänelle tilaisuuden painottaa oikeaa suhtautumista aineelliseen omaisuuteen. Muuan ihmisjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön.” Jeesus ei suostunut toimimaan välittäjänä perintöä koskevassa perhekiistassa, mutta hän näki, missä vika oli, ja vastasi sen tähden: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta.” Jeesuksen varoitus ahneudesta näyttää osoittavan, että tuo mies yritti todella saada jotain, mikä ei kuulunut hänelle; kiista oli ilmeisesti syntynyt, koska ei ollut kunnioitettu sitä lain vaatimusta, että kaksi osaa kaikesta kuului vanhimmalle pojalle. (5. Moos. 21:17) Mutta miehen vika ei ollut ainoastaan se, että hän oli ahne, vaan se oli syvemmällä. Hänet sai ajattelemaan siten ensi sijassa se, että hänestä aineellinen omaisuus on pääasia elämässä, ja Jeesus teki selväksi sekä hänen että meidän hyväksemme, ettei se ole tervettä ajattelua, kun hän sanoi: ”Ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” (Luuk. 12:13–15) Elämä on Jumalalta, niin kuin apostoli Paavali selitti Ateenan miehille: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, . . . hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” – Apt. 17:24, 25.

6. a) Mitä kuvausta käyttäen Jeesus kehitteli esittämäänsä asiaa siinä tilaisuudessa? b) Miksi sellaisen ihmisen kuin Jeesuksen vertauksessa esiintyvän menettely on turhaa?

⁶ Kehitellen asiaa Jeesus käytti kuvausta: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’.” Mutta vaikka hän saikin kaikki rikkautensa varastoiduiksi, niin oliko siitä mitään varmuutta, että hän eläisi kyllin kauan saadakseen nauttia siitä? Oliko hänellä todella turvallisuutta? Ei, kuten Jeesus osoitti. ”Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?” (Luuk. 12:16–20) Ja eikö näin juuri tapahdu niin usein elämässä? Ihminen tekee ankarasti työtä monta vuotta, jotta hän eläkkeelle päästessään olisi turvassa taloudellisesti, mutta kuoleekin ennen kuin ehtii nauttia säästöistään. Mitä turhuutta! – Saarn. 2:17–19.

7. Miten ihmiset nykyään usein osoittautuvat samanlaisiksi kuin se mies, josta Jeesus puhui?

⁷ Jeesus ei syyttänyt miestä, josta hän puhui, epärehellisyydestä liikeasioissa eikä sanonut, ettei hän olisi ollut lainkaan kiinnostunut Jumalasta. Mutta hänen suuri erehdyksensä oli, että hän katseli elämää väärästä näkökulmasta. Hän ahersi aineellisen omaisuuden hankkimisessa, eikä hänellä ollut ”rikkautta Jumalan tykönä”. (Luuk. 12:21) Kuinka hyvin tämä kuvaakaan ihmisten enemmistön tilaa nykyään! He saattavat ”uskoa Jumalaan”, niin kuin he sanovat, mutta he ajattelevat, että kun kaikki on sanottu ja tehty, niin raha tekee enemmän heidän hyväkseen kuin usko. Niin he omistavat suurimman osan elämästään aineellisen omaisuuden hankkimiseen ja nauttimiseen, mutta ikään kuin varmuuden vuoksi he voivat sisällyttää hiukan uskontoa elämäänsä. He ovat ihmisiä, joissa on ”jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”, ja Raamattu kehottaa meitä: ”Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:5) Älä ole heidän kaltaisensa!

OVATKO HENGELLISET HARRASTUKSET ENSI SIJALLA ELÄMÄSSÄSI?

8. a) Millä tavalla monet osoittavat, että hengelliset harrastukset eivät ole ensi sijalla heidän elämässään? b) Mikä estää heitä olemasta hedelmää kantavia kristittyjä?

⁸ Millainen sinun näkemyksesi elämästä on? Oletko kiinnittänyt sydämesi aineellisen hankkimiseen, vai onko Jumalan palvelus ensi sijalla? Tässä maailmassa on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat sen miehen kaltaisia, josta Jeesus puhui vertauksessaan. Huoli aineellisista haluista ja tarpeista on ensi sijalla heidän elämässään. He ahertavat elatuksensa hankkimiseksi, ostavat kodin tai sisustelevat sitä, kestitsevät vieraita tai tekevät matkoja sinne tänne. He saattavat sanoa pitävänsä Jumalan valtakunnan sanomasta, mutta se on aina toisella sijalla. Heille käy niin kuin Jeesus sanoi: ”maailman huolet”, ”rikkauden viettelys” ja ’tämän elämän hekumat’ hallitsevat heidän elämäänsä ja tukahduttavat Valtakuntaa koskevan sanan, niin ettei se voi kasvaa ja tulla hedelmälliseksi. (Mark. 4:18, 19; Luuk. 8:14) Sellainen elämä ei tuota kunniaa Jumalalle.

9. Keistä pitää paikkansa, että he kantavat ”paljon hedelmää” ja millaisin tuloksin?

⁹ Toisaalta on niitä, jotka ovat ottaneet sydämeensä Herran Jeesuksen sanat: ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.” (Joh. 15:8) He saattavat olla maallisessa työssä olevia miehiä, jotka huolehtivat perheistään. He voivat olla äitejä, jotka hoitavat lapsiaan. He voivat olla koulua käyviä oppilaita. Mutta he ovat ennen kaikkea Jumalan palvelijoita. He ilmentävät Jumalan hengen hedelmiä elämässään, ja he kantavat myös Valtakunnan hedelmää osallistuen Jumalan valtakunnan julistamiseen. He eivät osoita hengellistä kiinnostusta toissijaisesti vaan uhraavat ”Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät”. (Hepr. 13:15) Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Jeesus osoitti sen olevan totta niistä, joilla on ’vilpitön ja hyvä sydän’, koska he ottavat Jumalan sanan suosiollisesti vastaan, ”säilyttävät sen . . . ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä”. (Luuk. 8:11, 15) Heidän menettelynsä tuottaa ylistystä Jumalalle ja johtaa iankaikkiseen elämään. – Room. 6:22.

10. Miksi eräät nuoret, jotka ovat osallistuneet Jehovan palvelukseen, haluavat korkeakoulusivistystä, ja mitä salahautoja sillä tiellä on?

¹⁰ Mutta eräät, jotka ovat kantaneet jumalista hedelmää, kääntyvät kumminkin syrjään tältä oikealta tieltä, ja se johtuu usein siitä, että he eivät enää ’tyydy siihen, mitä nyt on’. Nuoriin ihmisiin esimerkiksi vaikuttaa helposti heitä ympäröivän maailman materialistinen näkemys, ja tämä pitää erityisesti paikkansa, jos heidän vanhempansa ovat taipuvaisia pitämään korkeassa arvossa suuren palkan ansaitsemista liikemaailmassa. Sen johdosta he voivat kiinnittää sydämensä siihen koulutukseen, mitä maailman ”korkeakoulusivistys” tarjoaa. He eivät halua oppia vain jotain ammattia voidakseen tehdä työtä käsillään, etteivät olisi taakkana muille. Ei, he haluavat olla korkeampituloisten luokassa. (1. Tess. 4:10–12) Mutta mitä väärää siinä on? Jeesus sanoi suoraan, että rikkaan on vaikeampi päästä Valtakuntaan kuin kamelin päästä ompeluneulan silmän läpi. (Luuk. 18:24, 25) Sen sijaan että ne, jotka antautuvat hankkimaan ”korkeampaa sivistystä”, tyytyisivät ”elatukseen ja vaatteisiin”, he tahtovat nauttia siitä ”muusta”, mitä rahalla voi ostaa. (Mark. 4:19) Jos he aikovat onnistua saamaan sen sivistyksen, minkä he ovat päättäneet hankkia, heidän on tehtävä ankarasti työtä sen hyväksi. Raamatun tutkiminen, kristillisen seurakunnan yhteydessä oleminen ja osallistuminen kristilliseen palvelukseen supistuu. Maailmallinen seura on vallitseva, maailmallinen filosofia täyttää heidän mielensä. Miten käy? Ehkä ei niin kuin he odottivat, vaikka heidän olisikin pitänyt tietää se, mikäli he suhtautuivat vakavasti siihen, mitä Raamattu sanoo. (1. Kor. 15:33; Kol. 2:8) Se saattaa tulla järkytyksenä heidän vanhemmilleenkin. Aivan äskettäin eräs mies, joka halusi poikansa saavan ”hyvän koulutuksen”, jotta elämä olisi hänelle helpompaa, huomasi, että poika oli jo yhdessä vuodessa menettänyt korkeakoulussa uskonsa – mitä ei voida ostaa millään rahasummalla.

11. Miten eräät toiset, jotka olivat kerran toimeliaita Jumalan palveluksessa, ovat menettäneet hengellisyytensä?

¹¹ Toisetkin ovat saattaneet jolloinkin pitää suuressa arvossa Jumalan sanan totuutta ja varata aikaa sen opettamiseen toisille. He sovelluttivat, mitä Raamattu sanoo Kol. 4:5:ssä: ”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.” Mutta he eivät varjelleet sydäntään. He tunsivat totuuden mielessään, mutta ajan mittaan heidän sydämensä alkoi ikävöidä enemmän aineellista omaisuutta. Ajan, minkä he olivat ostaneet maailmalta, he alkoivat jälleen omistaa materialistisiin pyyteisiin. Alussa he jäivät pois muutamista seurakunnan kokouksista, sitten useista. Osallistuminen kenttäpalvelukseen tuli epäsäännölliseksi ja lakkasi lopulta kokonaan. Siten tehdessään ”monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla”. (1. Tim. 6:10) Tällaista he eivät olleet suunnitelleet, mutta niin tapahtui. Heistä tuli aineellisesti menestyviä mutta hengellisesti köyhtyneitä. (Ilm. 3:15–17) Se tähdentää seuraavien Jeesuksen sanojen totuudenmukaisuutta: ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” – Matt. 6:24.

12. a) Millä tavalla eräitten ihmisten vaellus osoittaa, ettei heillä ole todella ”rikkautta Jumalan tykönä”? b) Miksi tämä on nyt vakavasti harkittava asia?

¹² On useita, jotka etsiessään sitä, mitä voitaisiin pitää vain elämän normaaleina vaatimuksina, antavat hedelmäntuottonsa Jumalan ylistykseksi tukahtua. He ovat Jehovan kansan yhteydessä, mutta heillä ei ole todellisuudessa ”rikkautta Jumalan tykönä”. Maallinen ylityö on usein esteenä seurakunnan kokouksissa käymiselle, koska pelko olla miellyttämättä työnantajaa on voimakkaampi kuin pelko olla miellyttämättä Jumalaa. He voivat osallistua nimellisesti kenttäpalvelukseen, koska tietävät sen kristilliseksi vaatimukseksi, mutta heidän pääasiallisin ponnistelunsa kohdistuu muihin harrastuksiin. Millaisessa asemassa he ovat, kun Harmagedon iskee? Havaitseeko Jehova, joka tutkii sydämen, todella heidän olevan henkilöitä, jotka ovat rakastaneet häntä koko sydämestään ja mielestään ja sielustaan ja voimastaan? (Luuk. 10:25–28) Varjeleeko hän heidät uuteen asiainjärjestelmäänsä? Tämä on vakavaa harkintaa ansaitseva asia. Ei seuraavassa kuussa tai seuraavana vuonna vaan nyt, kun olemme vielä elossa ja kykenemme tekemään jotain, on aika todeta, että me haluamme olla Jehovan kokosydämisiä ylistäjiä ”nyt ja iankaikkisesti”. – Ps. 115:17, 18.

LUOTTAMUS JUMALAAN HUOLENPITÄJÄNÄ

13. Miten Jeesus kehotti opetuslapsiaan suhtautumaan elämän välttämättömyyksien hankkimiseen, ja miten se eroaa maailman ihmisten suhtautumisesta?

¹³ Kun joku panee aineelliset harrastukset ensi sijalle elämässä, niin ilmeisesti hengellisyys kärsii. Ihminen ei voi tuottaa hedelmää, joka on todella kunniaksi Jumalalle, jollei hän katsele asioita Jumalan tavalla. Mikä on oikea näkemys tässä asiassa? Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus teki selväksi, ettei hän koskaan esittänyt omaperäisiä ajatuksiaan, vaan että hän ilmaisi taivaassa olevan Isänsä tahdon. (Joh. 14:10) Me luemme näin ollen kiinnostuneina hänen sanansa tästä asiasta. Heti sen jälkeen, kun Jeesus oli tähdentänyt kuvauksen avulla, ettei elämä ole riippuvainen siitä, mitä ihminen omistaa, hän kääntyi opetuslastensa puoleen ja osoitti heille, kuinka tämä periaate soveltui heidän elämäänsä. Hän ei puhunut suurten rikkauksien kokoamisesta vaan elämän välttämättömyyksien hankkimisesta sanoen: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.” Eikö Jumala varaa ruokaa linnuille? Eikö hän ’vaateta kedon ruohoa’? Kuinka paljon ennemmin hän näin ollen huolehtiikaan teistä, palvelijoistaan! ”Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat.” Kristittyjen ei pidä olla ”maailman pakanakansojen” kaltaisia. Heidän koko elämänsä ei tule olla pelkkää vaivannäköä aineellisten välttämättömyyksien hyväksi. (Saarn. 6:7) Ei niin, että he tarvitsisivat näitä vähemmän kuin epäuskoiset. Jeesushan jatkoi sanoen: ”Teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.” – Luuk. 12:22–31.

14. Keille Jeesus osoitti Jumalan tehneen tämän varauksen, ja mitä se sisältää?

¹⁴ Huomaa, ettei Jeesus sanonut, ettei kukaan maan päällä kulkisi nälkäisenä. Hän todellakin ennusti ”nälänhätää” meidän ajallemme. (Mark. 13:8) Ei ole myöskään sellaista vakuutusta, että kristityiksi tunnustautuvista, jotka eivät halua tehdä työtä tai jotka kieltäytyvät tekemästä työtä, jota he pitävät liian alhaisena, pidettäisiin huolta. (2. Tess. 3:10) Niille, jotka saattavat epäillä koko asiaa, ei anneta syytä uskoa, että Jumala suosisi täten heitä heidän uskon puutteessaan. (Jaak. 1:6–8; Hepr. 11:6) Jumala pitää pikemminkin huolen ’työmiehistä’, niistä, jotka ’etsivät ensin Jumalan valtakuntaa’. (Matt. 10:9, 10; 6:33) Hän ei luvannut aineellista ylellisyyttä – vain ”elatuksen ja vaatteet [suojan, Um]”. – 1. Tim. 6:8; Luuk. 12:22, 31.

15. Miten taivaallinen Isä on siunannut monia kristittyjä valvojia siksi, että he ovat ’etsineet ensin valtakuntaa’, ja ketkä voivat hyötyä heidän uskonesimerkistään?

¹⁵ Ympäri maailman on useita tuhansia, jotka tietävät tarkkaan taivaallisen Isänsä siunaavan heidän ponnistuksensa elämän välttämättömyyksien hankkimiseksi, kun he panevat Valtakunnan edut ensi sijalle. Esimerkiksi eräs brasilialainen kristitty seurakunnan valvoja, jolla on vaimo ja neljä lasta, kutsuttiin Vartiotorni-seuran erityiselle valvojien valmennuskurssille. Hän tekee säännöllisesti työtä huolehtiakseen perheestään, mutta koska hänellä aineellisesti katsoen on niukasti varoja, niin hänellä ei ollut mitään keinoa elättää perhettään ollessaan poissa. Vähää ennen kuin hänen piti lähteä kouluun, hän rukoili Jumalaa asian suhteen. Siihen rukoukseen vastattiin, kun eräät seurakunnassa tarjoutuivat pitämään aineellisesti huolen hänen perheestään hänen ollessaan poissa varustautumassa paremmin huolehtimaan heistä kaikista hengellisesti. Useissa tapauksissa on tällaisten valvojien usko pantu koetukselle. Heidän työnantajansa ovat hylänneet heidän anomuksensa, missä he ovat pyytäneet lomaa koulua varten, – mutta myöhemmin se on suotu heille ja usein maksullisena, kun on havaittu, että työntekijä jättäisi toimen, jos tarvitaan, ja etsisi toisen myöhemmin, koska hän on ollut mies, joka on etsinyt ”ensin . . . valtakuntaa”. Tällaisilla valvojilla on totisesti usko, jota toiset Jehovaa palvovat voivat edukseen jäljitellä. – Hepr. 13:7.

16. Mitä tienraivaajat ovat kokeneet, kun he ovat pitäneet evankeliuminpalvelusta tärkeämpänä kuin ponnistelua aineellisten tarpeittensa tyydyttämiseksi?

¹⁶ Varsinkin ne, jotka ovat kokoajanpalveluksessa tienraivaajina, ovat kokeneet sen lupauksen täyttymyksen, että aineelliset elämän välttämättömyydet varataan, jos he asettavat Jumalan palveluksen ensi sijalle. Eräässä tapauksessa muuan tienraivaajaveli palasi alueelleen kristillisen konventin jälkeen, ja hänellä oli hyvin vähän rahaa eikä lainkaan asuntoa. Ratkaistessaan, miten hän käyttäisi ensimmäisen päivänsä takaisin tultuaan, hän muisti Jeesuksen sanat Matt. 6:33:sta. Hän työskenteli koko päivän kenttäpalveluksessa ja mainitsi kulkiessaan huoneenhaltijoille etsivänsä vuokrattavaa huonetta, mutta yhtäkään ei tarjottu. Myöhään iltapäivällä todistettuaan eräälle suosiolliselle naishenkilölle hän mainitsi jälleen tarvitsevansa asunnon. Asunnossa oleva vuokralainen, joka oli kuunnellut toisesta huoneesta, huusi talon emännälle ja sanoi: ”Pitäkää huoli siitä, että tällä miehellä on paikka, missä nukkua, ja pyytäkää hänet syömään kanssamme. Jollei hän voi maksaa, niin minä maksan. Hän suorittaa Jumalan työtä.” Tämä kokemus ei ole erillinen tapaus; se on yleinen niiden keskuudessa, jotka ovat jättäneet kotinsa ja omaisuutensa voidakseen omistaa koko elämänsä Jumalan palvelukseen. – Apt. 16:14, 15; Mark. 10:29, 30.

17. a) Mikä apostoli Paavalin asenne auttoi häntä olemaan tuottoisa vaikeissa olosuhteissa? b) Mikä meidän luottamuksemme auttaa meitä tuottamaan jatkuvasti jumalista hedelmää taloudellisessa ahdingossakin?

¹⁷ Tämä ei merkitse sitä, että sillä, joka ’etsii jatkuvasti valtakuntaa’, olisi aina yltäkylläisesti kaikkea, mutta hän on tyytyväinen. Apostoli Paavali, joka oli silloin vankina Roomassa, kirjoitti kokemuksistaan Filippin seurakunnalle Makedoniaan: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; . . . Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:11–13) Paavali ei lopettanut, kun elämä kävi kovaksi. Vankilassa ollessaankin hän etsi jatkuvasti Jumalan valtakunnan etuja. Hän saarnasi vartijoille ja muille, jotka hän voi saada käymään luonaan. (Apt. 28:16, 30, 31; Fil. 1:13) Vankilassa ollessaan hän kirjoitti kuusi ihmeellisiä hengellisiä ohjeita sisältävää kirjettä, joista on tullut osa Raamattua. Niin, epäsuotuisissakin olosuhteissa, jotka johtuvat joko vainosta tai taloudellisista vaikeuksista, voidaan jatkuvasti tuottaa jumalista hedelmää. Jer. 17:7, 8 sanoo: ”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.” Luottaen täysin Jehovaan hän panee hengelliset harrastukset ensi sijalle. – Hepr. 13:5, 6.

PAREMMAN TAVOITTELU

18. Miten voimme nyt osoittaa, että meillä on samanlainen usko kuin Aabrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla, ja miksi meidän tulee haluta osoittaa sitä?

¹⁸ Kun nykyiset Jehovan kristityt todistajat menettelevät tällä tavalla, he todistavat, että heillä on samanlainen usko kuin niillä muinaisilla miehillä, jotka mainitaan hyväksyvästi Jumalan sanassa. Aabraham lähti Jumalan käskystä aineellisesti kukoistavasta Uurin kaupungista muinaisesta Kaldeasta ja tuli tilapäisasukkaaksi Kanaanin maahan. ”Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” Silloin muinoin, 20. vuosisadalla eaa., he olivat halukkaita olemaan vailla monia maailman tarjoamia mukavuuksia, koska he olivat kiinnittäneet sydämensä pysyvään kaupunkiin, jonka Jumala oli rakentava, taivaalliseen hallitukseen, jonka alaisuudessa he voivat elää. Jos he olisivat ajatelleet jatkuvasti sitä paikkaa, minkä he olivat jättäneet taakseen, he olisivat voineet palata sinne. Mutta he eivät tehneet niin. ”Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa.” (Hepr. 11:8–16) Onko Jumala yhtä lailla mielistynyt siihen elintapaan, minkä sinä olet omaksunut?

19. a) Miksi aikamme on hyvin kiireellinen? b) Mikä voi saada jotkut, jotka tuntevat nämä asiat, menettämään Jumalan uuden asiainjärjestelmän siunaukset, ja minkä ajankohtaisen varoituksen Jeesus antaa?

¹⁹ Me elämme nykyään arveluttavia aikoja. Nyt on tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ”viimeiset päivät”. On kulunut jo yli 52 vuotta Valtakunnan perustamisesta taivaassa vuonna 1914. Ihmiskunnan historian 6 000 vuoden loppu on hyvin lähellä. Luonnolliset tosiasiat, jotka leimaavat aikamme ”maailman lopuksi”, ovat kiistattomat. (Matt. 24:3) On hyvin kiireellinen aika. Uskommeko sen? On totta, että jotkut, jotka sanovat uskovansa sen, saattavat menettää Jumalan uuden asiainjärjestelmän siunaukset, koska eivät pidä mieltään ja sydäntään edessä olevan toivossa. Sen sijaan että he tyytyisivät ”elatukseen ja vaatteisiin” jumalisen antaumuksen ohella, maailman materialistinen pyörre imee heidät kurimukseensa. Heidän maailmallisten huvitusten pyyteensä on kiihkeämpi kuin Jumalan palveluksensa. Siksi Jeesus varoittaakin: ”Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:34–36.

20. Millä tavalla me kykenemme jatkuvasti osoittautumaan hedelmää tuottaviksi kristityiksi?

²⁰ Jos rakkautemme Jumalaa kohtaan on uhkuva ja meillä on täsmällinen tuntemus hänen Sanastaan, me emme anna vetää itseämme sivuun maailmallisiin pyyteisiin, vaan pidämme elämämme suuntautuneena sen ympärille, ”mikä paras on”. Täten me osoittaudumme hedelmää tuottaviksi kristityiksi, jotka ovat ”täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi”. – Fil. 1:9–11.