Esitys on tässäkin hämmästyttävä, kun muistat tämän luvun kertovan ennen Kristuksen aikaa eläneistä ja kuolleista lujan uskon ja antaumuksen omanneista miehistä ja naisista. Siinä sanotaan: ”He tavoittelevat parempaa paikkaa, se on, taivaalle kuuluvaa”, ja siitä syystä Jumala ”on tehnyt kaupungin valmiiksi heille”, ja tämä varaus ja lupaus vaikutti sen, että heistä tuli ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita maassa”, missä he oleskelivat. Se pani heidät toisin sanoen kääntymään pois maailmasta ja ”maailman hengestä” ja kääntämään sen sijaan kasvonsa kohti sitä teokraattista valtakuntaa ja hallitusta, mikä on olemukseltaan hengellinen, ”uusi Jerusalem”, joka laskeutuu ”taivaasta”. Heillä ei ollut ajatustakaan eikä toivoa taivaaseen menosta, vaan he odottivat pääsevänsä siihen uuden maailman yhteiskuntaan, joka kuuluu taivaalle, ja olivat mieleltään täysin sopusoinnussa sen kanssa, vaikka elivätkin niin kauan ennen sen aikaa. Huomaa myös se hämmästyttävä lausunto, mikä esitetään Mooseksesta: että hänelläkin oli sama mieli eli mielentila kuin Kristuksella, kun hän ”halusi tulla pahoinkohdelluksi yhdessä Jumalan kansan kanssa pikemmin kuin saada tilapäistä nautintoa synnistä” ”Egyptin aarteitten” ohella. – Hepr. 11:13–16, 25, 26, Um; Ilm. 21:2.

26. Tuleeko meidän tehdä se johtopäätös, että kaikkien Jumalan kansaan kuuluvien on oltava hengellismielisiä ja millaisin 23. Psalmin ilmaisemin odottein?

²⁶ Raamatun todistusten paino näyttää sentähden suosivan ylivoittoisesti sitä johtopäätöstä, että kaikkien Herran lampaitten täytyy olla samanmielisiä, hengellismielisiä, ja me kehoitamme ja rohkaisemme kaikkia, jotka tunnustavat olevansa saatettuja ”yhteen laumaan” ”yhden paimenen” alaisuuteen (joskaan kaikki eivät ole samasta lammastarhasta), liittymään yhdessä käymään rehevillä ”vihreillä laitumilla”. Virkistäytykää elävistä ”levon vesistä”, opastettuina ”vanhurskauden poluille” kypsään ymmärrykseen ”hänen nimensä takia” käsittäen, että me voimme suorittaa otollista ja aitoa palvontaa ainoastaan, jos olemme hänen henkensä ja totuutensa täyttämiä. – Joh. 10:16; Ps. 23:2, 3, As, reunam.

Kypsä näkemys antaumuksesta

1. Jos kypsyys on tärkeä kaikille, niin mikä vaatii seuraavana tarkasteluamme?

ME ILMAISIMME aikaisemmin aikomuksemme käsitellä niitä valmistavia askeleita, mitkä ovat välttämättömiä jalkojemme asettamiseksi oikealla tavalla sille tielle, millä saavutetaan ”ylhäältä tuleva viisaus”. Jumalan henki on tässäkin suhteessa välttämätön kypsyydelle raamatullisen ymmärryksen omaamiseksi Jumalalle antautumistamme koskevassa asiassa.

2. Mikä on ensimmäinen valmistava askel, ja soveltuuko se kaikkiin tapauksiin?

² Ensimmäinen välttämätön askel kohti antautumistamme on, että täytyy tapahtua ”kääntymys Jehovan puoleen”. (2. Kor. 3:16, Um) Tämä soveltuu sellaiseen tapaukseen, missä joku on ollut aikaisemmin kristikunnan, nykyisen Babylonin, jonkin uskontojärjestelmän jäsen, niinkuin juutalaiset olivat varhaisseurakunnan päivinä sidottuja juutalaiseen järjestelmäänsä. Se soveltuu siinäkin tapauksessa, missä joku ei ole ateenalaisten tavalla väittänyt kuuluneensa Jumalan liittokansaan. Apostoli Paavali käsitteli molempia tapauksia, joista voidaan oppia paljon.

3. Miten Paavali viittaa juutalaisten vaikeuden syyhyn, ja mitä tärkeää osaa usko näyttelee tässä suhteessa?

³ Hän selitti juutalaisista, että he olivat suuresti suosittuja saadessaan kuunnella Mooseksen kirjoituksiin sisältyvää Jehovan sanaa hänen kanssaan tehdyssä ”vanhassa liitossa”. Mutta he eivät edistyneet kumminkaan kansana kohti viisautta ja ymmärrystä. Sen sijaan, niinkuin Paavali sanoo: ”Heidän henkiset havaitsemiskykynsä olivat tylsyneet”, ja ”verho lepää heidän sydämellään”. Siinähän heidän vaikeutensa syy olikin! Heiltä ei puuttunut henkistä kykyä, mutta heillä ei ollut oikeaa sydämen halua, mikä olisi ilmennyt uskon ja nöyryyden hengen kautta. Sama apostoli koskettelee toisessa paikassa väärän sydämen asenteen perussyytä varoittaessaan heprealaisia veljiään ”jumalattomasta sydämestä, josta puuttuu usko sen vetäytyessä pois elävästä Jumalasta”. Me emme voi siis edistyä oikeaan suuntaan, jollemme käänny Jehovan puoleen uskossa. Apostolin lausuma sääntö pitää paikkansa jokaiseen ihmiseen nähden poikkeuksetta: ”Ilman uskoa on mahdotonta voittaa hänen hyvää mielisuosiotaan, sillä sen, joka lähestyy Jumalaa, täytyy uskoa, että hän on ja että hän tulee niiden palkitsijaksi, jotka etsivät häntä vilpittömästi.” – 2. Kor. 3:14–16 ja Hepr. 3:12; 11:6, Um.

4. Onko niillä odotettavissa suuria siunauksia ja etuja, jotka kääntyvät vilpittömästi Jehovan puoleen?

⁴ Huomaa nyt se ihana odote, mikä avautuu sille, joka kääntyy Jehovan puoleen vilpittömyydessä ja totuudessa, ja kun me näemme sen suunnan, mihin hänen polkunsa johtaa, niin sinä tunnet ne tutut rajamerkit, mitkä havaitsimme juuri edellä tutkimassamme. Apostoli jatkaa 2. Korinttolaiskirjeen 3:16–4:6 selittäen, että kun verho poistetaan, niin me vapaudumme eksytyksen pimeydestä ja kahleista ja tulemme siihen paikkaan (Herran järjestöön, Siioniin) ja siihen yhteyteen, ”missä Jehovan henki on”, missä on vapaus tutkia syvyyksiä ja ”muuttua” mielemme uudistumisen kautta, niin että me voimme heijastaa ja sädehtiä Jehovan kirkkautta, mikä kaikki on ’täsmälleen kuin Jehovan hengen aikaansaama’. Kaikilla täten Siionissa suosituilla on loistava ”palvelustehtävä”