ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.” – 1. Moos. 31:38–40.

30. Miksi Jaakob teki niin kovasti Laabanille työtä kaksikymmentä vuotta?

³⁰ Jaakobhan ei tehnyt maallista työtä vain auttaakseen Laabania eikä kootakseen aineellista rikkautta. Jaakob kokosi laumaansa pitäen silmällä kotiin paluutaan aikanaan omine huonekuntineen. Miksi? Koska hän tiesi, että sekä Aabraham että Iisak olivat muukalaisina maassa ja että Jumala oli antava sen lopulta Aabrahamin jälkeläisille. Jaakob uskoi tähän lupaukseen. Koko hänen sielunsa oli uppoutunut siihen. Hän halusi saada vapaan huonekunnan, joka voisi kokonaisuudessaan palvella Jumalaa. Ja Jumala siunasi häntä, niin että hänen perheestään, hänen kahdestatoista pojastaan tuli todella suuren Israelin kansan perustus.

31. Mikä Jaakobin työtä muistuttava työ kristityillä on nykyään?

³¹ Kristityillä on nykyään tehtävänä työ, joka vaatii kokosydämistä huomiota. Se työ on Valtakunnan eduista huolehtimista. On julistettava hyvää uutista. Vaaditaan uskollisuutta. On suoritettava paimennustyötä yhtä innokkaasti ja tarmokkaasti kuin Jaakob käytti voimiaan omien laumojensa ja Laabanin laumojen hyväksi. Kuten oli Jaakobin laita, edessä oleva perintö on sellainen, että sitä kohti kannattaa katsoa kiinteästi. Kreikkalainen sana, joka on Hepr. 11:26:ssa (Um) käännetty ”katsoi kiinteästi”, merkitsee sitä, että katsoo pois kaikesta muusta ja katsoo yhteen kohteeseen.

32. Mitä merkitsee katsoa todella kiinteästi kohti perintöä eli palkkaa?

³² Kun katsomme näin kiinteästi perintöön, ei mikään saa meitä kompastumaan. Mikään ei käännä meitä syrjään. Me olemme varmat tuosta suurenmoisesta perinnöstä, olkoonpa se sitten taivaissa, kuten Jeesuksen Kristuksen hengestä siinneitten veljien ollessa kysymyksessä, tai Valtakunnan maallisella alueella. Tämä jälkimmäinen toivo on maan päällä olevien Jehovan todistajien suurella enemmistöllä. Kummallakin ryhmällä on sama asenne kuin apostoli Paavalilla, jolla oli ”taivaallisen” kutsun toivo. Hän kirjoitti: ”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” Katsokoon koko Jumalan kansa jatkuvasti siihen yhtä kiinteästi. – Fil. 3:13, 14.

Arvostava kahdeksanvuotias

● Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä julkaisevan Vartiotorni-seuran toimistoon saatiin äskettäin käsin kirjoitettu kirje. Se oli 8-vuotiaalta tytöltä, jonka vanhemmat ovat Jehovan todistajia. Hänen kirjeensä heijasti hänen syvää arvostustaan sitä työtä kohtaan, jota Seuran päätoimiston henkilökunta (Beetel-perhe) suorittaa valmistaessaan julkaisuja. Hän kirjoitti:

”Rakkaat Veljet, olen kahdeksan vuoden ikäinen ja toisella luokalla koulussa. Vähän aikaa sitten järjesti osavaltion metsäministeriö kirjoituskilpailun. Aihe, josta meidän piti kirjoittaa, oli ’Miksi istuttaa puu?’ Osallistuin siihen.

”Kun tulin kotiin koulusta, kerroin siitä äidille. Äitini ehdotti, että katsoisin ’Vartiotornin julkaisujen asiahakemistoa’. Tein siten. Löysin paljon tietoja puista. Kirjoitus, josta pidin eniten, oli vuoden 1956 huhtikuun 8. päivän (suom. 8.6.1956) ’Herätkää!’-lehdessä.

”Minulle ilmoitettiin tällä viikolla, että sain ensi sijan kilpailussa yli 600 ilmoittautuneesta. He otattivat minusta kuvan lehteen ja antoivat minulle 15 dollarin palkinnon. Koska tiedän, etten olisi voittanut sitä muuten kuin ’Herätkää!’-lehden avulla, niin haluaisin antaa tästä rahasta 10 dollaria teille käytettäväksi johonkin, mitä Beetel-perhe voi tarvita. Terveisin.”