Konventit auttavat niitä jotka haluavat olla osallisia Jumalan voitosta
MAAILMA kulkee nopeasti kohti vakavaa kriisiä. Maailman johtohenkilöillä on niin monia suuria pulmia joka puolella, ettei heillä ole edes aikaa niiden ratkaisemiseen puhumattakaan siitä, että heillä olisi siihen mahdollisuuksia ja että he osaisivat ratkaista ne. Ja mikä tahansa näistä suurista pulmista erikseen voisi kehittyä maailman tuhoksi. Se, että ihmisjohtajat voisivat voittaa nämä pulmat, on pettävää virvatulta.
Miksi sitten Jehovan todistajat nimittivät kansainvälisiä konventtejaan, joita pidettiin kautta pohjoisen pallonpuoliskon viime kesänä, ”Jumalan voiton” konventeiksi?
Ensinnäkin he odottavat hyvin läheisessä tulevaisuudessa Jumalan voittoa, jota seuraa Jumalan uusi ja vanhurskas hallinto maapallolle. Mutta he ovat myös saaneet voittoja henkilökohtaisessa elämässään ja perheissään voittaessaan niitä suuria pulmia, jotka vitsaavat nykyään ihmisiä kaikkialla.
Konventit eivät näin ollen olleet vain jälleen yksi uskonnollisten neuvottelujen sarja, joissa olisi kiistelty siitä, miten suhtautua yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Läsnäolijat tulivat siksi, että he tiesivät oppivansa enemmän Jumalan sanasta, ja se auttaisi heitä olemaan valmiita iloitsemaan Jumalan voitosta ja elämästä Hänen vanhurskaan hallituksensa alaisuudessa. Saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung sanoikin:
”Jehovan todistajien sanoma on yksinkertainen ja selvä. ’Raamattu on Jumalan sana, ja se on profeetallinen tälle maailmalle – tästä syystä meidän on saatava oppia siitä ja elettävä sen mukaisesti.’”
Ja Düsseldorfer Nachrichten kertoi otsikon ”Jumalan voittoa julistetaan” alla:
”Päinvastoin kuin luterilaisissa tai katolisissa konventeissa tässä kokouksessa ei ole mitään kiistelyä, vaan ainoastaan sen julistamista ja selittämistä, mitä Jehovan todistajat kautta maailman pitävät Jumalan tosi sanana.”
Tällainen luottavainen ja myönteinen henki vallitsi kaikissa viisipäiväisissä konventeissa. Ohjelma valotti 31 puheessa ja neljässä raamatullisessa näytelmässä, miten tärkeätä kaikkien kristittyjen on ’pitää tarkoin mielessä Jehovan päivän läsnäolo’ mukauttaen oman elämänsä yhä täydemmin Raamatun oivallisiin, korkeisiin moraaliperiaatteisiin ja täydellistäen rakkauttaan toisiaan kohtaan. (2. Piet. 3:12, Um) Heitä kannustettiin myös suoritettavana olevan työn mittavuuden vuoksi toimimaan yhdessä läheisemmin kuin koskaan aikaisemmin Kristuksen antamassa suuressa opetuslasten tekemistä koskevassa tehtävässä. (Matt. 28:19, 20) Raamatun ennustusten käsitteleminen nyt niiden täyttyessä valpastutti kaikki tajuamaan, että me olemme eläneet hyvin pitkälle, lähes 60 vuotta, Kristuksen läsnäoloajassa, ja ”Jehovan päivä” lähestyy tunti tunnilta.
Tällainen luottavaisuuden henki, tällainen eteenpäin suuntautuva asenne heijastui konventtilaisten arvostuksen ilmauksista. Eräs sanoi: ”Me saamme sydämen kasvatusta – koulutusta Jumalan menettelytavoissa – mikä on tärkeätä varjeltuaksemme läpi ’suuren ahdistuksen’, joka pian on kohtaava tätä maailmaa.” – Matt. 24:21.
VOITTO ILMAN ASEELLISTA YHTEENOTTOA
Avainpuheessa ”Voitto maailmasta ilman aseellista yhteenottoa” puhuja kiinnitti huomion sanoihin, jotka Kristus esitti apostoleilleen lähellä maallisen palveluksensa loppua: ”Olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) ’Ei olisi johdonmukaista, että Jeesuksen Kristuksen seuraajat tarttuisivat aseisiin tai sekaantuisivat poliittisiin tai yhteiskunnallisiin riitaisuuksiin’, hän sanoi. Hän osoitti, että kristityt eivät ole kuitenkaan passiivisia. Heillä on ponnekas työ tehtävänä, ja se saattaa heidät todella ristiriitaan maailman kanssa. Heidän täytyy voittaa esteet, jotka maailma panee jokaisen tielle, joka yrittää kulkea Raamatun viitoittamaa elämän tietä.
Onko tämä voittaminen todella tapahtunut niiden tuhansien elämässä, jotka kokoontuivat saamaan tätä raamatullista opetusta? Sekä Jehovan todistajien seurakunnan sisä- että ulkopuolelta olevat konventtivieraat voivat itse nähdä sen. Eräs Jehovan todistajain hallitsevan elimen jäsen huomautti vierailtuaan useissa konventeissa idässä:
”Oli todella ilahduttavaa ja rohkaisevaa nähdä ohjelmaa tarkkaavaisesti kuuntelevien kasvomeri Japanissa, Koreassa, Taivanissa ja Hongkongissa ja todeta, että nämä tuhannet ovat kristittyjä; eivät eurooppalaisia vaan aasialaisia kristittyjä – ihmisiä, jotka olivat aiemmin epäjumalia palvovia buddhalaisia tai esivanhempiaan palvovia šintolaisia – ihmisiä, joilla ei aikaisemmin ollut mitään tietoa Raamatun Jumalasta. Millainen muutos heidän onkaan täytynyt tehdä keskellä pakanallisia tottumuksia ja tapoja! Kuinka Jumalan sanan totuus onkaan tehnyt heistä voittajia!”
Ja eräs roomalaisen sanomalehden Paese Sera reportteri kirjoitti Jehovan todistajista:
”Juuri niin kuin itse heidän uskontokuntansa selittää, heillä on suoranainen vastuu ’todistaa Jumalasta’ . . . viettämällä esikuvallista, hyvin työteliästä, ankaran moraalista elämää, tukien keskinäisesti toisiaan, niin kuin ensimmäiset kristilliset yhdyskunnat tekivät.”
Avainpuheen pitäjä osoitti, että kristitty, asukoonpa hän missä tahansa ja kohdatkoonpa millaisia esteitä hyvänsä palvellakseen Jumalaa otollisesti, voi saavuttaa voiton. Eri puolilta maailmaa tulleet ihmiset kertoivat ohjelmassa kokemuksia siitä, miten he olivat voittaneet tavan käyttää huumeita, vaikka monet olivat kokeneet kaiken tupakasta ja kovasta juopottelusta marihuanaan, LSD:hen ja heroiiniin. Saatuaan tiedon Jumalan tarkoituksista nämä jättivät huumeensa soveltamalla Raamatun periaatteita, rukoilemalla ja toisten kristittyjen avulla, ei aste asteelta vähentämällä metadonin tai jonkin muun sellaisen ”korvikkeen” avulla, vaan lopettamalla sen kerta kaikkiaan. He pysyvät nyt vapaina, kun he palvelevat Jumalaa. (2. Kor. 7:1) Toisilla oli voitettavanaan voimakas, usein väkivaltainenkin vastustus perheen taholta.
Monien satojen joukossa, jotka kastettiin näissä konventeissa, kun he olivat suorittaneet raamatullisen tutkistelukurssin ja tulleet niin pitkälle, että antautuivat Jumalalle, on nuori mies, joka kertoi kuulijoille Pittsburghissa Yhdysvalloissa:
”Ennen totuuteen tuloani olin katolilainen. Noin viisi vuotta nautin huumausaineita (melkein mitä hyvänsä), varastin, harjoitin sukupuolista moraalittomuutta ja miltei mitä tahansa, mitä Raamattu kieltää tekemästä. Suhteeni ’vaimooni’ oli este, joka minun oli voitettava tullessani todistajaksi. Hän ei ollut vaimoni silloin, vaikka olin ollut hänen kanssaan neljä vuotta. Halusin avioitua hänen kanssaan, mutta hän sanoi: ’Jehovan todistajat ovat hulluja. Jos aiot liittyä heihin, naimisiinmenosta ei tule mitään.’ Sanoin: ’Hyvä on.’ Silloin hän tiesi, etten pilaillut, mutta kesti melkein kuukauden, ennen kuin hän pyysi saada tutkia kanssani. Hän yritti todistaa Raamatun olevan väärässä niin kuin minäkin olin yrittänyt. Mutta hän on täällä tässä konventissa tänään kanssani. Meidät vihittiin avioliittoon 26. toukokuuta 1973.”
JUMALAN NIMESSÄ VAELTAMINEN
Eräs Jumalan profeetta sanoi, että Hänen palvelijansa ’vaeltavat Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä’. (Miika 4:5, Um) Miten se tapahtuu?
Lukuisat puheet, keskustelut ja eloisat näytteet antoivat siihen vastauksen. Jumala on näkymätön. Mutta hänen näkymättömyytensä ei tee meille mahdottomaksi ”nähdä” häntä persoonana – ts. nähdä hänen ominaisuuksiaan, hänen toiminta- ja menettelytapojaan. Mooses ”ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön”, ja ”niin hän kesti”. Hän näki ja kuuli julistettavan Jumalan ominaisuuksia. Hän koki monia läheisiä henkilökohtaisia yhteyksiä Jumalan tekoihin, menetelmätapoihin ja tuomioihin, ja ne tekivät hänen rakkautensa Jumalaa kohtaan murtumattomaksi. – Hepr. 11:25–27; 2. Moos., 15. luku; 34:5–7.
Tuntien täten Jumalan läheisesti persoonana, arvostaen hänen oivallisia ominaisuuksiaan, hänen rakkaudellista hyvyyttään ja armoaan sekä hänen asemaansa kaikkeuden Suvereenina me voimme kehittää sitä rakkautta, joka pitää meidät lujina antaumuksessamme hänelle. Me toteutamme käytännössä sitä, mitä opimme Jumalan menettelyistä. Tämä käytännöllinen sovellutus on tärkeä. Kristitty alkaa myös rakastaa kristittyjä veljiään ja osoittaa rakkautta myös kaikkia lähimmäisiään kohtaan. – Joh. 13:35; Gal. 6:10.
Tämä on Jehovan todistajien ykseyden salaisuus. Se selittää, miksi viranomaisten ja uutistoimittajien kuultiin tekevän seuraavanlaisia huomautuksia: ”En ole koskaan nähnyt tällaista ykseyttä ja sopusointua ihmisten keskuudessa – todella näkemisen arvoista”, ja: ”Näiltä todistajilta on jotakin opittavaa: kuinka tulla toimeen yhdessä.” Eräs konventin edustaja sanoi ohjelmasta: ”Jokainen puhe ja esitetyt näytelmät korostivat sitä, kuinka tarpeellista on tutkia joka päivä sitä, mitä ajattelemme toisista ja miten voimme kuluttaa itseämme heidän hyvinvoinnikseen.”
Jokainen ohjelman tätä osaa tarkkaileva joutui sellaisten kysymysten eteen, jotka voisimme tehdä itsellemme: Olenko tutkinut itseäni? Olenko yrittänyt saada selville, mitä Jumala, Luojani, ajattelee elämäntavastani? Haluanko hyvät suhteet Hänen kanssaan? Ymmärränkö, että väärä käytös voi pilata tämän suhteen? Miten menettelen lähimmäistäni kohtaan?
’Jumalan kanssa vaeltaminen’ merkitsee rehellisyyttä liikeasioissa, totuudellisuutta, puhdasta moraalia ja intoa toisten auttamisessa. Näetkö tätä maailmassa? Jos olet urheilutilaisuudessa tai teatterissa tai missä paikassa tahansa, kaduillakin, joilla on suuri ihmisjoukko, niin miltä sinusta tuntuu, kun satut kadottamaan rahaa tai jättämään jotakin arvokasta yleiselle paikalle? Katsotko menettäneesi sen ainaiseksi? Onko sitten mitään eroa kokouksessa, jossa ihmiset ovat todella oppineet Raamatun periaatteita? Kyllä on. Kaikissa Jehovan todistajain konventeissa on ”Löytötavara”-osasto. Sinne tuodaan tuhansia kadotettuja tavaroita. ”Jumalan voiton” konventeissa sattuneiden monien kiinnostavien tapausten joukossa olivat seuraavatkin:
Eräs naishenkilö jätti Los Angelesin konventissa Yhdysvalloissa rahaa konventtialueella olevaan puhelinkojuun. Hänet ohjattiin löytötavaraosastoon, mistä hänen 120 dollariaan (440 mk) palautettiin hänelle koskemattomina. Eräässä toisessa tapauksessa tuotiin sinne 20 dollarin seteli.
Eräässä toisessa konventissa tuli noin 8-vuotias poika löytötavaraosastoon etsimään kadottamaansa dollarin seteliä. Osaston hoitajalla oli niitä useita ”palautettujen rahojen” laatikossaan, ja hän tarjosi yhtä pojalle. ”Se ei ole minun dollarin setelini”, sanoi poika. ”Minun oli taitettu haitariksi.” Osaston hoitaja katsoi uudelleen laatikkoon, ja siellä olikin juuri sellainen seteli, jonka poika onnellisena otti vastaan.
Nämä ihmiset eivät ole itsessään synnynnäisesti parempia kuin toisetkaan ihmiset. He ovat vain oppineet, että on parempi vaeltaa Jumalan tietä, ja heidän sydämensä on saanut heidät tekemään siten. Ja he ovat eläviä esimerkkejä siitä, että siten voi tehdä kuka tahansa, jolla on todella halu palvella Jumalaa.
VARALLISUUDEN HANKKIMINEN MAAN UUDELLE KUNINKAALLE
Ohjelma pani suuren painon sille tosiasialle, että Kristus on nyt näkymättömänä läsnä varmistettuaan valtansa hallitsevana Kuninkaana vuonna 1914. Näin ollen tämä on aikaa, jolloin kristityt voivat odottaa tilintekoa ja palkan saantia. Sitä, mitä tämä tilinteko merkitsee, käsiteltiin Jeesuksen ”leiviskä”-vertausta koskevassa tarkastelussa puheessa ”Varallisuuden hankkiminen maan uudelle Kuninkaalle”. – Luuk. 19:11–27.
Vertauksessa mies, joka lähti matkalle saadakseen valtakunnan ja palatakseen, uskoi varoja palvelijoilleen. Palattuaan hän palkitsi runsaasti ne, jotka olivat asianmukaisesti huolehtineet heille uskotuista varoista, mutta rankaisi laiskaa palvelijaa. Sitten hän hävitti ne, jotka vihamielisesti kieltäytyivät tunnustamasta häntä hallitsijakseen. Täyttymyksessä Jeesus Kristus meni taivaan ’kaukaiseen maahan’ vuonna 33 ja jätti opetuslapsilleen eräitä hengellisiä varoja, joita piti lisätä saarnaamalla hyvää uutista.
Kun puhuja kehitteli teemaansa, niin jokainen kuulija näki vastuunsa osallistua opetuslasten tekemiseen olematta laiska. Hän totesi myös niiden vaaran maailmassa, jotka eivät nyt tunnusta maan uutta kuningasta. Näille täytyy viedä hyvä uutinen. Koska lisäksi kaikki, jotka on koottu opetuslapsiksi saarnaamistyön välityksellä, lasketaan myös Kristuksen kallisarvoiseksi omaisuudeksi, niin jokaisen opetuslapsen täytyy osoittaa rakkautta kristittyä lähimmäistään kohtaan.
Sitä, missä määrin Valtakuntaa on saarnattu, käsiteltiin puheessa nimeltä ”Hyvän uutisen siemenen kylväminen sodan vitsaamassa maailmassa”. Siinä lainattiin apostoli Paavalin sanoja, jotka hän kirjoitti kristityille noin vuonna 61 sanoen: ”Hyvän uutisen totuuden [kertominen] . . . kantaa hedelmää ja kasvaa kaikessa maailmassa samoin kuin teidänkin keskuudessanne.” (Kol. 1:5, 6, Um) Puhuja selitti sitten, että kristityillä on nyt se hyvä uutinen, että tämä kauan odotettu Jumalan valtakunta on nyt perustettu taivaissa. Hän sanoi:
”Kauan aikaa ajateltiin Jumalan valtakunnan tulevan siten, että koko ihmiskunta käännytettäisiin kristikunnan kirkkojen jäseniksi. . . . Onko kaksi maailmansotaa tämän 20. vuosisadan 32 vuoden aikana todistus siitä, että Jumalan ’vanhurskauden, rauhan ja ilon valtakunta Pyhässä Hengessä’ oli perustettu satojen miljoonien kristikunnan kirkonjäsenten sydämeen? . . . Kaikki nämä seikat osoittavat, ettei Jumalan [valtakunta] . . . ole tullut heidän sydämeensä. [Sen] ei voida odottaa tulevan sillä tavalla.”
Sitten hän selitti:
’Tämä Valtakunta on siitä huolimatta tuleva tämän maapallon todellisena toimivana hallituksena. Tätä hyvää uutista kylvetään kuin siementä 208 maassa ja saariryhmässä, ja se kantaa hedelmää. Jokainen, joka kuulee hyvän uutisen hyvään sydämeen, liittyy levittämään sitä.’
Niin, sellaisissakin maissa, jotka ovat kauan olleet vankasti yhden uskonnon maita, kuten Italia ja Ranska, sanomalehdet lausuivat hämmästyksensä sen suhteen, millä tavalla ihmiset suhtautuivat Valtakunnan saarnaamiseen. Italiassa toimii saarnaamassa 30 000 Jehovan todistajaa, mutta ihmetyttävä määrä, 57 000, tuli heidän konventtiinsa Rooman Flaminio-stadionille. Samoin Ranskassa, jossa on vajaat 50 000 todistajaa koko maassa, yli 60 000 oli Pariisin konventissa Colombes-stadionilla.
ERIKOISTYÖ
Vaikka monet kuuntelevat Jehovan todistajia, niin hyvän uutisen viemiseksi heille täytyy ponnistella yhä enemmän. Konventissa esitettiin näytelmä, joka kuvaili roomalaisten toimeenpanemaa Jerusalemin hävitystä vuonna 70. Se kuvaili eloisasti niiden kristittyjen äärimmäistä vaaraa, jotka eivät noudattaneet Matt. 24:15–18:ssa ja Luuk. 21:20–24:ssä kerrottuja Jeesuksen ohjeita, nimittäin että piti paeta kaupungista kohta, kun he näkisivät Galluksen sotajoukon piirittävän kaupungin vuonna 66. Samoin kuin Jumala teki silloin, hän on nytkin asettanut aikarajan, jota ennen ihmisten tulee irrottautua tästä asiainjärjestelmästä. Kristityt elävät ja toimivat sen mukaisesti kuin jo huomenna saattaisivat nähdä tämän nykyisen järjestelmän lopun.
Monet ihmiset maailmassa kaipaavat nyt vapautusta. Vaikka he eivät tiedäkään sitä, niin he todellisuudessa kaipaavat kipeästi Raamatun lohduttavan, toivon täyttämän sanoman kuulemista ja ymmärtämistä. Voidaanko tehdä jotakin näiden ihmisten löytämiseksi nopeammin? Tähdentäen ponnisteluja jokaisen mahdollisen tavoittamiseksi käytettävänä olevana aikana ilmoitettiin kaikille kokoontuneille konventtilaisille erikoistyö, mikä sykähdytti heitä.
Tämä erikoistyö aloitettiin 21.–30. syyskuuta, jolloin oli tarkoitus levittää yhteensä hämmästyttävät lähes 130 miljoonaa nelisivuista lehtistä laajalle alalle maailman väestöä paikallisilla kielillä. Pyrkimyksenä oli jättää yksi lehtinen joka kotiin. Tämä on sen työn alkuvaihe, joka toistetaan määräajoin yhä voimallisemmin ja laajemmalti seuraavina kuukausina. Joka kerta esitetään uusi sanoma. Ennen vuoden 1974 syyskuuta toivotaan puoli miljardia lehtistä tulevan jätetyksi ihmisten koteihin. Tosiaan suunnaton työ!
Jos olet yksi niistä, joita on suosittu sen ymmärtämisellä, että Jumalan tarkoitus on saattaa voimaan vanhurskas hallituksensa, niin sinä hyvin todennäköisesti osallistuit tämän voimakkaan sanoman levittämiseen syyskuussa. Oletko tehnyt suunnitelmia osallistuaksesi täysin määrin suurempaan rynnistykseen joulukuussa?
ANTAUMUKSEN LAATU TÄRKEÄ
Konventtien ensimmäisenä päivänä sai seurakuntien vanhinten, valvojien, järjestely huomiota osakseen. Nämä miehet ovat vastuussa ”laumasta” huolehtimisesta, raamatullisen neuvonnan antamisesta, seurakunnan jäsenten auttamisesta voittamaan pulmat elämässään ja seurakunnan saarnaamis- ja opetuslastentekemistoiminnan järjestämisestä ja johtamisesta. Asian tarkastelu paljasti, miksi Jumala on siunannut Jehovan todistajien toimintaa. Ainoastaan sellaiset miehet, jotka täyttävät Raamatussa 1. Tim. 3:1–7:ssä ja Tiit. 1:5–9:ssä esitetyt vaatimukset, nimitetään ”paimeniksi”. Sellaiset miehet voivat auttaa kaikkia seurakunnissa ylläpitämään jumalisen antaumuksen laadun korkeaa mittapuuta.
Yksilön jumalisen antaumuksen tärkeyttä käsittelevä kaikkia kuulijoita koskeva erinomainen ohjelman osa oli ”Miten herkkä on omatuntosi?” Siinä esitettiin ajankohtaisia asetelmia tosi tilanteista, jotka näyttivät tosielämän tapauksia, joita koskevista ongelmista ei ole mitään nimenomaista ”musta-valkoista” Raamatun lausuntoa. Kristityn on käytettävä omaatuntoaan soveltaen Raamatun periaatteita sen ratkaisemiseksi, mitä tehdä ”harmailla” alueilla, kuten: mikä on vastuuni myyjättärenä kaupassa, kun pyydetään panemaan näkyviin pyhäpäivän koristeita tai myymään tupakkatuotteita? Tai: mikä säätää, missä määrin katselen urheilua tai osallistun siihen? Jokainen kuulijakunnassa tutki omaatuntoaan ja harkitsi, minkä neuvon antaisi toiselle, joka tekisi tällaisen kysymyksen.
KASTE
Yksi Jehovan todistajien konventtien huomattava piirre on joukkokastetoimitus. Pohjois-Amerikan, Euroopan ja Aasian konventeissa kastettiin 39 313 henkeä. Jehovan todistajat käyttävät täydellistä upotusta veteen, mikä vertauskuvaa kastetun antautumista Jumalalle Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin perusteella. Kaikissa konventeissa kastekelpoiset kokoontuivat ennen upotuskastetta heille varattuun osastoon. Heille muistutettiin: ’Ottaessanne tämän tärkeän kasteaskeleen te luovutte kaikesta omistusoikeudesta itseenne nähden ja tunnustatte, että Jehova Jumala on teidän oikeudenmukainen Omistajanne, ja alistutte hänen tahtoonsa elämän joka suhteessa varauksitta.’ (Matt. 16:24; Room. 12:1, 2) Puhuja selitti sitten ensimmäistä raamatullista vaatimusta, katumusta, sen syvää pahoittelua, että on kuluttanut entisen elämänsä tavoilla, jotka eivät ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa sellaisena kuin se on ilmaistu hänen Sanassaan. (Ps. 97:10; Apt. 17:30) Sitten tulee seurata kääntymys, täyskäännös vanhasta elämäntavasta. (Apt. 3:19) Lopuksi antautuminen, kieltäytyminen tunnustamasta itseään omakseen ja henkilökohtainen sitoutuminen palvelemaan Jehovaa, saattaa ihmisen oikeaan asemaan, hyväksyttäväksi kasteelle.
NÄYTELMÄT
Noiden viiden päivän aikana esitettiin neljä raamatullista näytelmää, jotka valaisivat ja korostivat konventin teemaa. Jokainen niistä kuvaili todellisia Raamatun kertomuksia
Ensimmäisessä näytelmässä saatiin läsnäolijat syvästi tutkimaan omaa sydäntään, miten on armon ja nöyryyden laita. He näkivät, miten tarpeellista jokaisen on tarkkailla omaa toimintatapaansa – tutkia sydäntään – hyvin huolellisesti. Kertomus Daavidin synnistä Batseban kanssa selvitti perinpohjin, miten helposti voidaan langeta syntiin, mutta se valotti Jumalan suurta armoa ja painoi kaikkien sydämeen sen, että me voimme voittaa kiusaukset väärintekoon ainoastaan luottamalla täydellisesti Jehovan johtoon. – 2. Sam., 11. ja 12. luku.
’Huutakaa! Sillä Jehova on antanut teille kaupungin!’ Tämä vei kuulijat taaksepäin Joosuan ja Raahabin aikaiseen muinaiseen Jerikon kaupunkiin. (Joos., 2. ja 6. luku) Muuan havainnoitsija esitti vaikutelmansa siitä, miten kuulijakunta sovelsi sen sanoman itseensä. ”Vilunväreet kulkivat pitkin selkäpiitämme, kun näimme yhden Raahabin sukulaisen juoksevan ulos Raahabin talosta juuri Jerikon muurien ollessa luhistumassa – juoksevan maailmaan kuolemaan sen mukana, sen sijaan että olisi pysynyt turvapaikassa.” Tämä näytelmä kuvaili havainnollisesti Jumalan voittoa tästä maailmasta kansansa hyväksi ja hänen kansalleen suomaansa yliluonnollista varjelusta.
”Into sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut” tarjosi välähdyksiä Jeesuksen Kristuksen palveluksesta ja tähdensi ponnekkaan saarnaamistoiminnan tarpeellisuutta nykyään. Me voimme olla Valtakunnan julistuksen pilkkaajia niin kuin fariseukset ja saddukeukset olivat. Tai me voimme asennoitua messiaanisen valtakunnan puolelle pilkasta ja vastustuksesta huolimatta ja varmistaa itsellemme osallisuuden Jumalan voittoon.
Näytelmä ”Kuka tulee pelastumaan ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä?” kuvaili Jerusalemin ahdistavia päiviä vuodesta 66 vuoteen 70. Siinä esiintyi välinpitämätön kristitty ja hänen perheensä, joka menetti poikansa tämän hengellisen välinpitämättömyyden takia. Eräs tarkkailija sanoi: ”Me olemme hyvällä syyllä kiinnostuneempia omista perheistämme kuin mistään muusta. Monet vanhemmat saattavat ajatella, että heidän lastensa asiat ovat hyvin, kun he vain käyvät kokouksissa tai tulevat mukaan kenttäpalvelukseen. Mutta jos he eivät ole innokkaita ja kokosydämisiä kaikessa, mitä seurakunta tekee, niin me saatamme menettää heidät.”
JULKILAUSUMA JA PÄÄTOS
Heti puheen ”Varallisuuden hankkiminen maan uudelle Kuninkaalle” jälkeen puhuja esitti julkilausuman, jota seurasi päätös, jonka suuret kokoontuneet joukot innokkaasti hyväksyivät. Julkilausuma keskittyi tapahtumiin, joiden on ennustettu toteutuvan ”pakanain aikojen” päättymisestä vuonna 1914 nykyisen asiainjärjestelmän täydelliseen loppuun mennessä vuotta 1914 seuraavan sukupolven aikana.
Päätös, jota julkilausuma edelsi, ilmoitti maailmalle, että Jehovan todistajat jatkavat ”hellittämättä varoituksen kaiuttamista Jumalan kirjoitetusta sanasta . . . Jumalan tuhatvuotisen messiaanisen valtakunnan julistamista yleislääkkeeksi ahdingossa olevalle ihmiskunnalle.” Päätös sanoi loppukappaleessaan:
”Koska me nyt ymmärrämme selvemmin kuin koskaan aikaisemmin, että Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle ja että ahdingossa olevalla ihmiskunnalla on yhä vähemmän aikaa käyttää hyväkseen pelastuksen hyvää uutista, me haluamme ilmaista uskollista rakkautta Jumalaa kohtaan sekä rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Näin menetellessämme me tottelemme Jumalaa ennemmin kuin ihmistä emmekä anna kätemme herpaantua toteuttaessamme häneltä Kristuksen kautta saamaamme käskyä ’saarnata tämä valtakunnan hyvä uutinen koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille’, ennen kuin tämän tuomitun asiainjärjestelmän loppu tulee. (Matt. 24:14, Um; Mark. 13:10) Me luotamme siihen, että Jumala auttaa meitä täyttämään tämän päätöksemme. Havaitkoon Hän meidät uskollisiksi loppuun asti ja katsokoon meidät arvollisiksi saamaan osamme hänen jumalallisen voittonsa aikaansaamista iloista ja siunauksista!”
UUDET JULKAISUT
Konventtilaiset olivat iloisia saadessaan joukon uusia julkaisuja, jotka tulevat olemaan erinomaisia tutkistelun apuvälineitä. Tosi rauha ja turvallisuus – mistä lähteestä? käy ytimekkäästi ja suoraan asiaan ja silti saa lukijan pohtimaan. Tämä uusi kirja, jonka ensimmäinen painos julkaistiin kymmenellä kielellä, käsittelee pääasiassa jokapäiväisen elämän pulmia. Se auttaa uusia Jumalan sanan tutkijoita saattamaan elämänsä sopusointuun Jumalan moraalivaatimusten ja niiden ohjeitten kanssa, jotka hän on antanut elämälle vanhurskaassa uudessa järjestyksessä.
Noin kolmetoista vuotta Jehovan todistajat ovat iloiten käyttäneet englanninkielistä Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä. Se on nykykielinen käännös, joka noudattaa tarkasti Raamatun alkukielisiä käsikirjoituksia. ”Jumalan voiton” konventissa otettiin innostuneina vastaan englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen suurhakemisto. Tämä 1280-sivuinen teos, joka sisältää yli 333 000 raamatunpaikkaviitettä, tulee osoittautumaan suureksi avuksi raamatunkohtien löytämisessä.
Ehkä innostavin kaikista uusista julkaisuista oli englanninkielinen 416-sivuinen kirja ”Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle”. Jehovan todistajien seurakunnat tutkivat perusteellisesti tämän kirjan, joka nyt on valmiina englannin ja saksan kielillä.
Yksi erinomainen kohta kristittyjen auttamisessa varmistamaan osallisuutensa Jumalan voittoon esitetään sivuilla 126 ja 127. Kun käsitellään ennen Kristusta eläneitten uskollisten miesten palkkaa, sanotaan: ”Heidän nuhteettomuutensa, jonka he kehittivät ennen kuolemaansa ja joka heillä on herätessään, antaa heille etumatkaa niihin ’vääriin’ verraten [jotka myös herätetään maan päälle Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana] edistymisessä todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen täydellisessä vapaudessa syntisyydestä. Heillä on ikään kuin edulliset lähtökuopat ’vääriin’ verrattuna siihen suuntaan.” Näin ollen ne, jotka muuttavat nyt persoonallisuuttaan, ovat edellä niistä, jotka harjoittavat syntisiä asioita aina kuolemaansa asti. Jälkimmäisillä on suurempia vaikeuksia iankaikkisen elämän kilvoittelussa ylösnoustuaan, koska heidän on muutettava synnin kovettamat persoonallisuutensa.
Jotkut Jehovan todistajien viholliset sanovat Jehovan todistajien opettavan, että on olemassa ”toinen mahdollisuus”, kun he puhuvat Raamatun tavalla ”vääräin” ylösnousemuksesta elämänsaamistilaisuuteen. (Apt. 24:15) Sivuilla 128 ja 129 kirja selittää, että koska ihmiskunta on syntynyt syntisenä ja kuolemaan tuomittuna, niin sillä yleisesti ei ole vielä ollut koskaan ”mahdollisuutta”. (Room. 8:20, 21) Tuhatvuotinen tuomiopäivä tarjoaa todella useimmille ihmiskunnasta heidän ensimmäisen todellisen mahdollisuutensa saada iankaikkinen elämä maan päällä.
Nämä ja monet muut kohdat, mm. eräitten Jeesuksen vertausten valaisevat käsittelyt tekevät kirjasta sellaisen, että kaikki Raamatun tutkijat nauttivat siitä.
TULEVAISUUDEN ODOTTEET
Esittäessään viisipäiväisen konventin loppupuheen puhuja loi silmäyksen huhtikuussa vuonna 1973 eri puolilla maailmaa suoritettuun työhön. Hän ilmoitti, että 1 701 091 todistajaa työskenteli toimeliaasti hyvän uutisen saarnaamisessa. Toiveet lisälaajentumiseen ovat suuret, koska tuossa kuussa pidettiin 1 266 970 raamatuntutkistelua kiinnostuneitten kodeissa. Kristuksen kuoleman muiston vuotuisessa vietossa, joka oli 17. huhtikuuta tänä vuonna, oli läsnä 3 883 235 henkeä.
Raportit niistä 41:stä ”Jumalan voiton” konventista (38 kaupungissa), joista edellä kerrottiin, osoittavat, että läsnä oli yhteensä 1 402 238 henkeä ja 39 313 kastettiin. Tämä vahvistaa sen, että Jehova on totisesti kansansa kanssa. Se antaa rohkeutta jokaiselle hyvän uutisen siemenen kylväjälle ponnistella eteenpäin tarmokkaasti tietäen, että hänen vaivannäkönsä ”ei ole turha Herrassa”. (1. Kor. 15:58) Hän luottaa täysin Jehovan kykyyn ja haluun antaa palvelijoilleen voimaa voittaa edessä olevat esteet. Hänellä on tae osuudesta Jehovan omaan lopulliseen voittoon tästä maailmasta ja Hänen iankaikkiseen uuteen järjestöönsä, joka seuraa Jumalan voittoa.
”Menkää . . . ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” – Matt. 28:19, 20, Um.
[Kuva s. 555]
Ihmisjoukot täyttivät Yhdysvalloissa Houstonin Astrodomen ja kokoontumistiloja 37 muussa kaupungissa viime kesänä Jehovan todistajain konventeissa
[Kuva s. 557]
Ranskassa oli yli 60 000 Colombes-stadionilla kuulemassa Raamatun sanomaa
[Kuva s. 558]
Yli 39 000 kastettiin vertauskuvaksi heidän antautumisestaan tekemään Jumalan tahto