Kristityt – ennen kaikkea Jehovan todistajia
JEHOVA Jumala ei ole minään ajankohtana luomisesta lähtien ollut ilman todistajia. Pelkkä kaikkeus, mikä on suunnaton, sopusuhtainen ja ihana sekä ilmaisee rajatonta voimaa, yhdessä auringonpaisteen, sateen ja hedelmällisten aikojen kanssa, kaikki tämä todistaa kaunopuheisesti, joskin äänettömästi Korkeimman Olennon, Jehova Jumalan, olemassaolosta ja auttaa meitä arvostamaan, ainakin jossakin määrin, hänen ihmeteltäviä ominaisuuksiaan eli kykyjään. ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat olleet selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne ymmärretään siitä, mitä on tehty, nimittäin hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa.” – Room. 1:20, Um.
Tällaisten hänen ylimmyydestään todistavien lisäksi on Jehovalla ollut aina maan päällä ihmisluomuksia, jotka ovat toimintatavallaan ja puheellaan todistaneet hänestä Suurena Yksinvaltiaana. ”Koottakoon kaikki kansat yhteen ja kerättäköön ihmiset kokoon: kuka heidän joukossaan voi selittää tämän ja näyttää meille entisiä? Tuokoot todistajansa, jotta heidät voitaisiin vanhurskauttaa; tai kuunnelkoot ja sanokoot: ’Se on totuus.’ Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tietäisitte ja uskoisitte minua ja ymmärtäisitte, että minä se olen; ennen minua ei ollut yhtään jumalaa luotu eikä ole oleva minun jälkeenikään. Minä, juuri minä olen Jehova, eikä minun ohellani ole ketään pelastajaa. Minä olen julistanut, ja minä olen pelastanut, ja minä olen osoittanut; eikä ollut yhtään vierasta jumalaa teidän joukossanne, siksi te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minä olen Jumala. . . . kansalleni, valitulleni, sille kansalle, jonka minä loin itseäni varten, jotta he esittäisivät minun ylistystäni.” ”Näin sanoo Jehova, Israelin Kuningas, ja hänen Lunastajansa, sotajoukkojen Jehova; minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, eikä minun ohellani ole yhtään Jumalaa. Älkää pelätkö älkääkä arkailko: enkö minä ole julistanut sinulle ennen muinoin ja osoittanut sitä? Ja te olette minun todistajiani. Onko Jumalaa minun ohellani? Totisesti ei ole yhtään Kalliota, minä en tunne ketään.” – Jes. 43:9–12, 20, 21 ja 44:6, 8, As.
Apostoli Paavali luettelee Heprealaiskirjeen 11. luvussa useita näistä todistajista: Aabelin, Eenokin, Nooan, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, Joosefin, Mooseksen ja monta muuta. Hän puhuu sitten edelleen Heprealaiskirjeen 12:1:sessä heistä ’näin suurena todistajien pilvenä’, mikä ympäröi kristittyjä. Jotkut tahtoisivat selittää Paavalin sanojen merkitsevän, että nuo uskolliset miehet todistavat, mitä kristityt tekevät, eli ovat katselijoina. Mutta näin ei voi olla kahdesta syystä. Ensinnäkin nuo miehet ovat vielä haudoissaan eivätkä voi sentähden tarkkailla kristittyjä. (Dan. 12:13; Joh. 3:13) Ja toiseksi: jos Paavali olisi tarkoittanut, että he olivat pelkästään kristittyjen katselijoita, niin hän olisi käyttänyt joko kreikkalaista sanaa autóptes, mikä merkitsee ”silminnäkijöitä”, kuten Luukkaan 1:2:sessa, tai sitten hän olisi käyttänyt sanaa epóptes, kuten 2. Pietarin kirjeen 1:16:nnessa, mikä myös on käännetty ”silminnäkijöiksi” (Um). Hän käytti sen sijaan sanaa mártyres, mikä merkitsee ”sitä, joka todistaa”, niinkuin hän teki 1. Korinttolaiskirjeen 15:15:nnessä puhuessaan niistä, jotka todistivat Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Katso myös: 1. Timoteukselle 5:19; 6:12; Ilmestyskirja 11:3.
Eikä sovi myöskään sanoa, että Jesajassa olevat viittaukset Jehovan todistajiin soveltuvat ainoastaan ennen Kristusta eläneisiin Jumalan palvelijoihin. Apostoli Pietari lainaa Jesajan 43:20, 21:sestä ja soveltaa sen kristittyihin 1. Pietarin kirjeen 2:9:nnessä (Um): ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, kansa erikoisomaisuutta varten, jotta te julistaisitte sen erinomaisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” Sekä apostoli Paavali että Johannes lainaa edelleen Jesajan 44:nnestä osoittaen siten, että sillä on vastakuvallinen merkitys. Vertaa Ilmestyskirjan 12:12:tta ja 18:20:ttä Jesajan 44:23:nteen, jotka koskevat Israelin lunastamista Babylonista; ja 1. Korinttolaiskirjeen 1:20:ttä Jesajan 44:25:nteen. Aivan selvästi ”kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi” ja ”varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet”. – Room. 15:4; 1. Kor. 10:11, Um.
KRISTUS JEESUS ANTOI ESIMERKIN
Ne, jotka vastustavat nimityksen ”Jehovan todistajat” soveltamista kristittyihin ja väittävät Kristuksen tulevan siten halvennetuksi ja riistetyksi pois kristillisyydestä, sivuuttavat sen seikan, että Jeesus itse oli Jehovan todistaja. Hän puhuu itsestään ”uskollisena todistajana” ja ”Amenena, sinä uskollisena ja totisena todistajana”. Ja hän sanoi Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta.” (Ilm. 1:5; 3:14; Joh. 18:37) Apostoli Paavali antaa samanlaisen todistuksen Kristuksesta Jeesuksesta, ”joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen”. Ja profeetta Jesaja ennusti kauan sitten, että Jumala oli antava Jeesuksen ”kansoille todistajaksi”. – 1. Tim. 6:13; Jes. 55:4.
Jeesus asetti Jehovan uskollisena todistajana Jehovan nimen etualalle koko palvelustoimintansa aikana. Hän opetti rukouksessa seuraajilleen, että hänen Isänsä nimen tulee saada ensi sija: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Hän sanoi epäuskoisille juutalaisille: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.” Ja hän rukoili palvelustoimintansa lopussa Isäänsä: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä; minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta.” – Matt. 6:9; Joh. 5:43; 17:4, 6.
Jeesus korotti koko maallisen palvelustoimintansa ajan Isänsä nimeä ja antoi etusijassa todistusta siitä. Hän painotti sitä, että yksin Jumala Jehovaa tulee palvoa; että yksin hänen isänsä oli hyvä; ettei hän itse tehnyt mitään omasta aloitteestaan; että hänen Isänsä oli häntä suurempi. Ja hän kiinnitti kerran toisensa jälkeen huomion Isänsä ominaisuuksiin. – Matt. 4:10; 5:45; Luuk. 18:19; Joh. 4:24; 5:19; 14:28.
Ei voida myöskään väittää, ettei nimeä Jehova esiinny Heprealaisten Kirjoitusten Septuaginta-käännöksessä, siinä, mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa epäilemättä käyttivät, ja että he eivät olisi niin ollen tunteneet sitä ja käyttäneet sitä. Näin voidaan sanoa ainoastaan Septuagintan myöhemmistä kappaleista. Eräs Septuagintan vanhemmista olemassaolevista osista on Inventory 266, missä tetragrammaton (Jehova-nimeä edustavat neljä heprealaista kirjainta JHVH) esiintyy toistamiseen. Ja Hieronymuksen mukaan, joka käänsi latinalaisen Vulgatan, sisälsivät hänen aikanaan saatavissa olevat Septuagintan kappaleet Jumalan nimen tetragrammatonin muodossa, mikä kirjoitettiin vain toisen kielen kirjaimistolla sellaisenaan, ilman että sitä olisi käännetty, niinkuin muu heprealainen teksti.
Mutta vaikka sitä ei olisikaan ”Uudessa Testamentissa”, niin se ei olisi mikään todiste sen käyttöä vastaan, koska Raamattu on yksi kirja, joka sisältää Heprealaiset Kirjoitukset, joissa Jehova-nimi esiintyy 6 823 kertaa, ja Kreikkalaiset Kirjoitukset. Sitäpaitsi, milloin Heprealaisia Kirjoituksia, jotka sisältävät nimen Jehova, on lainattu Kristillisiin Kreikkalaisiin Kirjoituksiin, niin olisi tämä nimi Jehova pitänyt siirtää niihin, niinkuin Uuden maailman Raamatun käännöskomitea on tehnytkin, eikä muuttaa, niinkuin melkein kaikki muut kääntäjät ovat tehneet.
Mutta nimi Jehova esiintyy kaikissa ”Uuden Testamentin” käännöksissä siten, että Jeesuksen oma nimi merkitsee ”Jehova on pelastus” tai ”Jehova, Pelastaja”. Kun nimi Jeesus esiintyy, niin se muistuttaa siis joka kerta nimestä Jehova. Sitäpaitsi esiintyy Ilmestyskirjan 19:1–7 ilmaus ”halleluja” neljä kertaa, ja se merkitsee kirjaimellisesti ”Ylistäkää Jehovaa”, joten se on käännettykin 23 kertaa Heprealaisissa Kirjoituksissa, kuten Psalmeissa 104:35 ja 105:45 ja 106:1, 48, As.
JEHOVA TULEE ENSIKSI
Antaessaan todistusta Jehovasta Kristus Jeesus asetti esimerkin, mitä hänen apostolinsa ja opetuslapsensa noudattivat. (1. Kor. 11:1; 1. Piet. 2:21) Huomaa, miten Paavali ja Barnabas todistivat Jehova Jumalasta, kun jotkut pakanat alkoivat palvoa heitä: ”Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista [turhuuksista] elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.” Paavali antoi samanlaisen todistuksen tosi Jumalasta ateenalaisille Mars-kukkulalla. Olihan itse asiassa sen tarkoitus, että Jumala tahtoi saarnauttaa hyvää uutista kansoille, ”ottaa heistä kansa omalle nimellensä”. – Apt. 14:15–17; 15:14; 17:23–31.
Vaikka Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset käsittelevätkin laajalti Kristuksen Jeesuksen elämää, niin ne antavat siitä huolimatta etusijan Jumalan nimelle. Me löydämmekin 1 757 viittausta Jumalan Poikaan kahdessatoista eri muodossa: Jeesus, Kristus, Herra, ihmisen Poika, Jumalan Poika jne., mutta me löydämme 1 854 viittausta hänen Isäänsä, Jehova Jumalaan, kolmessa muodossa: Jumala, Herra ja Isä.
Ja vaikka evankeliumia eli hyvää uutista sanotaan Kristuksen Jeesuksen hyväksi uutiseksi, niin se ei merkitse, etteikö se olisi myöskin Jehova Jumalan hyvä uutinen. Se on Kristuksen evankeliumi, koska se on hyvä uutinen hänestä. Mutta se on myöskin Jumalan hyvä uutinen, koska jollei Jumala olisi lähettänyt Poikaansa maailmaan ja sitten herättänyt häntä kuolleista, ei olisi ollut edes tarpeen saarnata hyvää uutista. (Joh. 3:16; 1. Kor. 15:15–19) Me huomaamme siis, että ”Uusi Testamentti” viittaa hyvään uutiseen Jumalan hyvänä uutisena 14 kertaa ja Kristuksen 13 kertaa. Niin on Ilmestyskirjassakin sanottu, kuten me luemme tästä: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle.” – Ilm. 1:1.
Kaikkien siunausten lähde on suurempi kuin se kanava, jonka kautta ne tulevat. Paavali ilmaisee meille molemmat: ”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” Ja siksi meille sanotaankin, että vaikka ”kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman . . . että Jeesus Kristus on Herra”, niin tämän kaiken tarkoitus ei ole, että Jeesus saisi Jumalan paikan, vaan se tapahtuu ”Isän Jumalan kunniaksi”. (1. Kor. 8:6; Fil. 2:10, 11) Kristityn ensimmäinen velvollisuus on siis todistaa Jehova Jumalasta.