Älä anna vetää itseäsi syrjään elämän kilpajuoksusta
”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä. . . . Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” – Luuk. 4:4, 8.
1. Mihin elintärkeään kilpajuoksuun kristityt osallistuvat, ja mikä palkinto on varattu niille, jotka päättävät juoksunsa menestyksellisesti?
KRISTITYT ovat hyvin epätavallisessa kilpajuoksussa. Voittaminen ei riipu niinkään nopeudesta, vaan kestävyydestä ja kilpajuoksun sääntöjen noudattamisesta. Ja vaikka ehkä tuntuukin oudolta, niin kilpajuoksua ei voita vain yksi ainoa voittaja, vaan sen voittavat kaikki, jotka kestävät kilpajuoksussa loppuun asti. Se on kilpajuoksu juoksuradalla, todella ahtaalla tiellä, jolle mennään kapeasta portista ja joka johtaa ikuiseen elämään Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. (Matt. 7:14) Ikuisen elämän suurenmoinen palkinto kuuluu kaikille, jotka päättävät juoksun menestyksellisesti, ja se on kaiken sen sinnikkään harjoittelun ja niiden uhrausten arvoinen, jotka voiton saamiseksi tarvitaan.
2. Miksi tämä kilpajuoksu ei ole helppo, ja miten tulee suhtautua matkan varrella oleviin esteisiin?
2 Mutta tämä kilpajuoksu ei ole helppo. Sitä ei suoriteta yhdessä päivässä. Ja on olemassa alituinen vaara joutua vedetyksi syrjään, käännytetyksi sivuun elämään johtavalta vaikeammalta tieltä leveälle ja avaralle tielle, jonka Jeesus kuvaili johtavan tuhoon. (Matt. 7:13) Jollei tässä ankarassa elämän kilpajuoksussa pidetä sisältäpäin aiheutuvia langenneen lihan heikkouksia ja ulkopuolelta johtuvia maailman painostuksia ja houkutuksia jatkuvasti silmällä ylitettävinä esteinä, niin niistä tulee suistavia puomeja, jotka kääntävät syrjään radalta. Näistä suuremmista seikoista, jotka voivat vetää kristityn syrjään, käsittelemme ensiksi materialismia.
OIKEA NÄKEMYS AINEELLISISTA OMAISUUKSISTA
3. Miksi oikea näkemys aineellisista omaisuuksista on tärkeä?
3 Ihminen, jonka Jumala teki asumaan maan päällä ja nauttimaan sen runsauksista, haluaa luonnollisesti niitä elämän hyvyyksiä, joita hänen Luojansa on varannut. Se ei ole itsessään väärin, mutta miten kukaan voi nauttia aineellisista omaisuuksista ilman elämää ja kohtalaista terveyttä? (Matt. 16:26) Jumala on Elämänantaja, ja hänellä on oikeus asettaa järkevät vaatimukset, jotka on täytettävä tämän elämän lahjan säilyttämiseksi. Hän sanoo hyvin suoraan ihmiselle, että kiittämättömillä ja pelkästään nautintoja haluavilla ei tule olemaan pysyvää perintöä maan päällä. Heidät poistetaan. Lisäksi siitä, että etsii vain aineellisia etuja ja mukavuuksia nyt eikä kehitä hengellisiä ja moraalisia arvoja, jotka ovat juurtuneet syvälle Jumalan tosi palvontaan, on seurauksena hyvin tyhjä ja turhautunut elämä.
4. Miten Jeesus valaisi aineellisen rikkauden pettävää arvoa?
4 Jeesus saattoi asiat oikeaan valoon varoittaessaan: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” Sitten hän valaisi tätä asiaa vertauksella rikkaasta miehestä, joka purki vilja-aittansa rakentaakseen suuremmat yhä lisääntyvälle sadolleen. Kun hän nyt luuli tulevaisuutensa olevan hyvin varma, niin hän sanoi itsekseen: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.” Mutta Jeesus jatkoi ja sanoi tästä miehestä, joka oli pannut luottamuksensa aineellisiin omaisuuksiin: ”Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’” Saadakseen kuulijat käsittämään asian ytimen Jeesus sanoi lopuksi: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” – Luuk. 12:15–21.
5. Millainen asenne voi helposti kehittyä, kun joku tavoittelee itsekkäästi aineellisia omaisuuksia ja mukavuuksia?
5 Mikä vaara tässä nyt sitten on? Vaara syventyä siinä määrin hankkimaan kaikkea, että tyydyttäisi lihallisia halujaan. Tällä tavalla ihminen unohtaa, että Jumala loi maan ja ihmisen sen päälle ja että kukaan ei voi sen tähden olla todella onnellinen ja toteuttaa elämän tarkoitusta panemalla luottamuksensa siihen, mitä hän voi haalia ympärilleen saadakseen aineellisen turvallisuuden tai elämän mukavuuksia. Tällainen ihminen tulee poikkeuksetta itsekeskeiseksi. Hänen lähimmäisensä hyvinvointi ei ole tärkeä. Kun hän yrittää suojella omaisuuttaan toisten ahneudelta, niin se johtaa usein väkivaltaan ja tappamiseen. Itsevarmuus johtaa itseensä luottamiseen. Jumala ei merkitse hänelle todellisuudessa mitään, hänet on jopa hylätty tosi Huolenpitäjänä. Ja ikuisen elämän lupaus tulee vain epätodelliseksi unelmaksi. Tällainen ihminen järkeilee monesti: miksi tavoitella jotakin epätodellista, kun on mahdollisuus hankkia aineellisia mukavuuksia nyt? Materialistinen filosofointi voi siis helposti vetää syrjään ikuisen elämän kilparadalta tai estää ihmistä koskaan lähtemästäkään sille.
6. a) Miten me voimme kristittyinä jäljitellä kilpajuoksijaa valmistautuessamme ja juostessamme elämän kilpajuoksussa? b) Miten Jeesus antoi täydellisen esimerkin jäljiteltäväksemme?
6 Menestyksellinen juoksija sitä vastoin ei hemmottele itseään, vaan noudattaa harjoittelun ja ruokavalion suhteen tiukkaa ohjelmaa, joka pitää hänet kunnossa. Hänellä on kilpajuoksussa yllään vain se, mikä on välttämätöntä, ja hän varoo erittäin huolellisesti kompastumasta tai tulemasta kilpailukelvottomaksi. (1. Kor. 9:24–27; 2. Tim. 2:5) Käyttäen hyväkseen muinaisten juoksijoitten kokemuksia Paavali neuvoi kristittyjä: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti [epäusko] ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen.” Jeesushan oli itse juossut tämän kilvan ja näyttänyt esimerkillään, miten se voidaan suorittaa menestyksellisesti. Vaikka hänen kilpajuoksunsa voittoisa loppu johtikin kuolemaan kidutuspaalussa ja siihen liittyvään häpeään, niin Jumala antoi hänelle jälkeenpäin loistoisan kuolemattoman elämän palkinnon taivaissa oikealla puolellaan. Ottaen huomioon näin suurenmoisen lopputuloksen Paavali kehotti: ”Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, jota syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ja nääntyisi sielussanne.” – Hepr. 12:1–3; 3:12, 13.
7. a) Minkä periaatteen Jeesus esitti osoittamaan, että on mahdotonta jakaa uskollisuutta eri kohteille? b) Mitä Jehova lupaa välttämättömyyksistä, ja minkä ne sallivat meidän panna etusijalle?
7 Jeesus lausui vuorisaarnassa seuraavan periaatteen: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” Kerrottuaan sitten, kuinka Jehova pitää huolen eläin- ja kasviluomusten tarpeista ja kuinka ihmiset ovat ”arvokkaampia kuin ne”, hän sanoi: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:24–33.
8. Mistä kahdesta vastakkaisesta aarteesta Paavali kirjoitti, ja mikä on seurauksena, kun tavoittelee jompaakumpaa niistä?
8 Apostoli Paavali varoitti: ”Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” Sen sijaan että kristityt antaisivat vetää itsensä syrjään tällaiseen menettelytapaan, joka upottaa ”ihmiset tuhoon ja turmioon”, Paavali kehottaa heitä, etteivät ”pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme; että he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, kooten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään”. – 1. Tim. 6:9, 10, 17–19.
9. a) Mikä vastuu kristityillä ja varsinkin perheenpäällä on välttämättömyyksien hankkimisesta? b) Miten Saatana voi aiheuttaa jonkun syrjään joutumisen aineellisella omaisuudella?
9 Meidän on luonnollisesti saatava täytetyiksi jokapäiväiset tarpeemme, ja meidän tulee tehdä niiden hyväksi työtä rehellisesti ja kunniallisesti ollessamme eteemme asetetussa kilpajuoksussa. Mies, joka ei varaisi elämän välttämättömyyksiä perheelleen, olisi todella kilpailukelvoton, koska hän siten ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa”. (1. Tim. 5:8) Mutta me emme voi juosta kilpaa menestyksellisesti, jos sallimme jonkin tekemäämme työhön liittyvän viehätyksen tai siitä ansaitsemamme palkan tulla tärkeiksi elämässä. On välttämätöntä, että meillä on asuinpaikka, mutta jos ostamme yli varojemme menevän talon ja annamme sen kalustamisen ja ylläpidon viedä kaiken aikamme, niin se voisi helposti saada meidät putoamaan pois elämän kilpajuoksusta. Samaa voitaisiin sanoa autosta tai veneestä, kohtuuttomasta uusien ja muodikkaitten vaatteitten halusta, kalliitten huvimatkojen tekemisestä tai liiallisesta harrasteisiin uppoutumisesta. Muista, että Saatanalla on monien vuosien kokemus, joten hän tietää, miten käyttää aineellista omaisuutta sydämen valtaamiseksi ja varomattoman johtamiseksi harhateille elämän kilpajuoksusta.
10. Mitä kysymyksiä ihminen voisi tehdä itselleen sen ratkaisemiseksi, onko viisasta hankkia jotakin aineellista omaisuutta?
10 Opi katsoessasi edessä olevaa kilpajuoksua kysymään aineellisista asioista: Onko tämä välttämätön voidakseni elää jatkuvasti ja palvella Jehovaa? Auttaako tämä minua olemaan parempi Jehovan palvelija vai hidastuttaako se minua? Mitä velvollisuuksia tai taakkoja tämä tuo minulle? Tarvitsenko minä todella tätä pitääkseni huolta huonekunnastani? Onko minun otettava velkaa saadakseni sen? Vähentääkö se sitä aikaa, mikä minulla on Raamatun tutkimiseen, kristillisiin kokouksiin ja Valtakunnan sanoman saarnaamiseen? Tuleeko tämä jollakin tavalla kääntämään minut syrjään siitä, mikä on elämäni tarkoitus?
11. Miksi on hyödytöntä pitää elämässään hyvin tärkeänä uraa tässä asiainjärjestelmässä?
11 Vanhemmat, kasvattakaa lapsenne keskittymään Valtakunnan toivoon materialististen taipumusten välttämiseksi. Nuorisoa kannustetaan nykyään luomaan itselleen ura tässä materialistisessa maailmassa. Mutta tämä olisi samanlaista kuin sen nuoren miehen tapauksessa, joka etsi työtä vuosien koulunkäynnin jälkeen ja haki paikkaa kasvavalta ja edistyvältä näyttävästä yhtiöstä jättäen huomioon ottamatta ovessa olleen laatan: ”LOPETTAA TOIMINTANSA. RAKENNUS TUOMITTU PURETTAVAKSI UUDEN HALLITUSRAKENNUKSEN TIELTÄ.” Tämä vanha järjestelmäkin lakkaa pian toimimasta, vaikka se touhuaakin materialistisissa pyrkimyksissään. Jotta meillä olisi todellinen tulevaisuus, meidän tulisi suunnitella joka ainoa toimenpide siten, että otamme huomioon Jehovan tätä maata varten varaaman uuden hallituksen hänen Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa.
12. Mitä henkilökohtaiset järjestelyt voisivat tehdä meille mahdolliseksi, kun panemme Valtakunnan ja sen edut ensi sijalle?
12 Varat ja kyvyt, joita meillä saattaa olla, tulee käyttää Valtakunnan etujen edistämiseen eikä antaa niiden olla elämän kilpajuoksun esteinä. Jos esimerkiksi omistat ylimääräisen talon, niin voisitko myydä sen ja käyttää rahan lähteäksesi tienraivauspalvelukseen, sen sijaan että tekisit kovasti työtä molempien talojen ylläpitämiseksi? Jos olet jäänyt tai jäät pian eläkkeelle maallisesta työstä, niin paneeko sydämesi sinut käyttämään lisääntyneen vapauden osallistuaksesi täydemmin Valtakunnan saarnaamiseen? Vaikka varasi olisivatkin niukat, niin miten niitä voidaan käyttää parhaiten Jehovan palveluksessa?
13. Jos rakastamme todella elämää, niin miten suhtaudumme aineelliseen omaisuuteen?
13 Pyrkimyksenä tulee olla, että panemme aineellisen palvelemaan meitä tarpeen mukaan, eikä se, että tulemme sen orjuuttamaksi. Jos me arvostamme todella hengellisiä arvoja ja asetamme suhteemme Jehovaan kaiken muun yläpuolelle, niin hän auttaa meitä juoksemaan jatkuvasti kilpajuoksuamme kestävinä ja saavuttamaan palkinnon. Maailma lihan haluineen ja silmien haluineen sekä elämän varallisuuden komeilevine näyttämisineen ”on häviämässä . . . mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. – 1. Joh. 2:15–17.
KANSALLISMIELISYYDESTÄ VAPAANA PYSYMINEN
14. Mitä kansallismielisyyteen liittyviä esteitä on kristittyjen edessä heidän ollessaan elämän juoksukilpailussa?
14 Toinen este, joka kohotetaan vetämään kristittyjä syrjään elämän kilpajuoksusta, liittyy kansallismielisyyteen. Tämä este nostetaan yhä korkeammalle kaikissa maissa, mitä pitemmälle lopun aikaan me tulemme. Usein kun joku joutuu tämän esteen eteen, pannaan näyttämään siltä, että viisas ja käytännöllinen menettely on heittää kilpajuoksu sikseen ja mennä syrjään. Näyttäisi siltä, että siten tekemällä olisi mahdollista välttyä yleiseltä arvostelulta ja väkivallanteoilta, joita viranomaiset ja roskajoukot usein käyttävät yrittäessään pakottaa myöntymään epäraamatullisiin lakeihin tai kannanottoihin. Kansallismielinen propaganda on toisaalta tarkoitettu lietsomaan kansallis- tai rotuylpeyttä. Se saadaan näyttämään puoleensavetävältä asialta, johon kannattaisi osallistua. Kansallismielisyydestä on tosiaan tullut useissa maissa uskonto. Seuraus on, että kukin kansallisryhmä ajattelee maansa ja elämäntapansa olevan parhaat, ja niin se tulee suvaitsemattomaksi toisia kohtaan.
15. Millaista asennetta kansallismielisyys edistää?
15 Kirjailija No Duchacek sanoi kirjassaan Conflict and Cooperation Among Nations (Ristiriitaa ja yhteistoimintaa kansojen keskuudessa): ”Kansallismielisyys jakaa ihmiskunnan yksikköihin, jotka ovat suvaitsemattomia toisiaan kohtaan. Seurauksena on, että ihmiset ajattelevat ensiksi amerikkalaisina, venäläisinä, kiinalaisina, egyptiläisinä tai perulaisina ja vasta toiseksi ihmisinä – jos lainkaan.” Entinen YK:n pääsihteeri U Thant sanoi: ”Niin monet niistä pulmista, joita meillä on nykyään, johtuvat tai ovat seurausta vääristä asenteista – osa niistä on omaksuttu melkein tiedostamatta. Niiden joukossa on ahtaan kansallismielisyyden käsite – ’minun maani, oikeassa tai väärässä’.”
16. Miten Sadrak, Meesak ja Abednego kohtasivat rohkeasti kansallismielisyyskysymyksen Babylonissa?
16 Kansallismielisyys ei ole uutta. Se sai alkunsa Babylonissa Nimrodista, joka ensimmäisenä asettui kuninkaaksi Jehovaa vastaan. Satoja vuosia myöhemmin tunsivat heprealaiset ollessaan vankeudessa tuossa pahamaineisessa kaupungissa tuskallisesti kansallismielisyyden julmat ja järjettömät vaatimukset. Sadrak, Meesak ja Abednego olivat niiden Nebukadnessarin alamaisten joukossa, jotka oli koottu Duuran lakeudelle ja joita käskettiin kumartumaan palvomaan kansallisvaltion kuvapatsaan edessä. Mutta nämä tosi Jumalan Jehovan heprealaiset palvojat kieltäytyivät kumartumasta, vaikka heidät uhattiin heittää elävinä tuliseen pätsiin. Heillä oli rohkeutta sanoa raivoavalle kuninkaalle: ”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” – Dan. 3:16–18.
17–19. a) Mitä samanlaisia kristillisen puolueettomuuden kysymyksiä me kohtaamme nykyään? b) Miten Jeesus antoi esimerkin, kun Pilatus kuulusteli häntä? c) Mihin kansallismielisyyteen sekaantuminen johti juutalaiset, jotka hylkäsivät Jeesuksen?
17 Ajattelemmeko me nykyään samalla tavalla kuin nuo muinaiset uskolliset Jumalan palvelijat? Kun kansan laki tai yhteiskunnan painostus näyttää vaativan meitä kumartamaan kansallistunnusten edessä tai tervehtimään niitä palvontateoin, äänestämään poliittisia johtajia tai kannattamaan kansallismielisiä suunnitelmia, niin sovittelemmeko me ja joudumme kelpaamattomiksi ja syrjään vedetyiksi elämän kilpajuoksusta? Vai menettelemmekö me sen sijaan niin kuin Jeesus ja varhaiskristityt menettelivät?
18 Jeesus antoi täydellisen esimerkin ollessaan tutkittavana roomalaisen maaherran Pilatuksen edessä. Juutalaiset väittivät valheellisesti Jeesuksen tehneen itsestään maallisen kuninkaan. Jos se olisi ollut totta, niin se olisi ollut valtiopetos. Mutta Jeesus vastasi Pilatuksen kysymykseen: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” Pilatus oli valmis vapauttamaan Jeesuksen tämän totuudenmukaisen vastauksen perusteella, mutta hänen juutalaiset syyttäjänsä vastasivat: ”Jos päästät tämän vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.” Pilatus vastasi heille nuhtelevasti: ”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” Ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 18:33–38; 19:12–16.
19 Historia kertoo kauhistavat seuraukset siitä, että he valitsivat ”keisarin” eivätkä Jeesusta Messiaaksi, kun Jerusalem hävitettiin 37 vuotta myöhemmin, jolloin monet menettivät henkensä ja loput sen asukkaista joutuivat orjuuteen kansojen sekaan. Kuka pysyi tässä tapauksessa puolueettomana tämän maailman asioihin nähden samalla kun säilytti ehdottoman uskollisuutensa Jumalan valtakuntaa kohtaan? Jeesus Kristus!
20. Miten varhaiskristittyjä houkuteltiin tulemaan kansallismielisyyden syrjään vetämiksi?
20 Mitä varhaiskristityt tekivät? Daniel P. Mannix sanoi kirjassaan: ”Kristityt kieltäytyivät . . . uhraamasta keisarin hengelle – mikä on suunnilleen samaa kuin nykyään lipuntervehtimisestä tai uskollisuusvalan toistamisesta kieltäytyminen. . . . Hyvin harvat kristityt muuttivat mieltään, vaikka areenalla oli yleensä heidän mukavuudekseen alttari, jolla paloi tuli. Vangin ei tarvinnut muuta kuin heittää vähän suitsutusta liekkiin, niin hänelle annettiin uhritodistus ja hänet vapautettiin. Hänelle selvitettiin myös huolellisesti, ettei hän palvonut keisaria, vaan ainoastaan tunnusti keisarin jumalallisen aseman Rooman valtion päänä. Silti eivät juuri ketkään kristityt käyttäneet hyväkseen tätä pelastusmahdollisuutta.” – Those About to Die.
21. Miksi kristityt odottavat siitä johtuvaa vainoa, että he eivät sekaannu kansallismielisyyteen?
21 Kansallismielisyys on ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien tähän asti aiheuttanut kristittyjen katkeraa vainoamista. Mutta ne, jotka rakastivat Jumalaa ja pitivät silmänsä luotuina kilpajuoksun lopussa saatavaan palkintoon, eivät sovitelleet. Heille ei ole outoa, että heidän on kamppailtava näiden esteitten kanssa, koska niin oli ennustettukin. Jeesushan sanoi opetuslapsilleen: ”Olkaa varuillanne ihmisten suhteen, sillä he luovuttavat teidät paikallisiin oikeusistuimiin, ja he ruoskivat teitä synagogissaan. Viedäänpä teitä maaherrojen ja kuninkaittenkin eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja kansoille.” Samalla kun Jumala sallii tämän koetukseksi kansalleen ja jotta se antaisi todistusta, niin Jeesus lisäsi: ”Ja älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” – Matt. 10:16–18, 28.
22. Miksi nyt pitkällä ”lopun ajassa” ollessamme on aina vaikeampaa pysyä vapaana kansallismielisyydestä?
22 Raamattu varoittaa nimenomaan, että Saatanan poliittinen järjestö soveltaisi ”lopun aikana” työsulkua Jumalaa pelkääviä ihmisiä vastaan, jotta ne, joita painostus ei taivuta palvomaan tätä petomaista järjestelmää, eivät ”voisi ostaa tai myydä”, vaan ainoastaan ”se, jossa on merkki”, pedon merkki. (Ilm. 13:17) Jos sinun maassasi sattuisi käymään niin, että vaadittaisiin liittymään johonkin poliittiseen puolueeseen työn tai muiden etujen saamiseksi, niin mitä sinä tekisit? Sinä tarvitset luonnollisesti työtä voidaksesi huolehtia perheestäsi. Mitä sinä aiot tehdä painostuksen alaisuudessa? Keneen panet luottamuksesi elämän välttämättömyyksien saamiseksi? Joutuisitko silmittömän kauhun valtaan ja unohtaisit rukoilleesi Jumalaa: ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi”? (Matt. 6:11) Jehova tietää meidän tarvitsevan ruokaa, vaatteita ja suojaa, mutta on tärkeätä muistaa, että Vastustaja, Saatana, työntää nuhteettomuuskysymyksen kaikkiin elämän piirteisiin. Hän voi esittää niin kuin Jobinkin tapauksessa kenestä meistä tahansa syytöksen, että me käännymme Jumalaa vastaan, jos meiltä riistetään jotkin aineellisista tarpeistamme. Mutta meitä varoitetaan, ettei niistä, jotka palvovat tätä petomaista järjestelmää, yhdenkään nimeä ole kirjoitettu elämän kirjaan. (Ilm. 13:8) Kun säilytämme uskollisuutemme Jehovaa kohtaan koetuksessa, niin voimme olla varmat, että Hän avaa tien ja varaa vapautuksen.
23. a) Millaiset olosuhteet voisivat tehdä kristitylle helpoksi puolueettomuuden vastaisiin asioihin sekaantumisen? b) Miksei meidän tarvitse ajatella, että meidän olisi otettava asiat omiin käsiimme, kun meihin kohdistetaan yhteiskunnallisia epäoikeudenmukaisuuksia?
23 Toisinaan yhteiskunnalliset, rodulliset ja uskonnolliset esteet ja ennakkoluulot aiheuttavat vaikeuksia ja sortoa monille. Ne tekevät usein kristitylle elämän kilpajuoksun paljon vaikeammaksi. Pyritään puhumaan suorat sanat, iskemään takaisin, ottamaan asiat omiin käsiin, vaatimaan oikeutta. Esimerkiksi jokin vähemmistöryhmä saattaa lähteä vaatimaan lisää oikeuksia. Voidaan järjestää vastalausemarsseja hallituksen painostamiseksi. Voidaan järjestää boikotteja kauppiaitten painostamiseksi. Ryhmän johtajat voivat vedota väkensä ylpeyteen, ja he saattavat tavoitella kristityn kannatusta puhein tai pakottein. Mitä sinä teet, jos joudut tähän tai tämän kaltaiseen tilanteeseen? Jälleen on säilytettävä puolueettomuus ja vältettävä sekaantumasta tämän maailman asioihin. Ole vakuuttunut siitä, että Jehova selvittää kaikki väärinteot. ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa sen varaamisesta, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” – Room. 12:17–19.
24. Miten jotkut kristityiksi itseään väittävät ovat menetelleet, mutta mitä he eivät ymmärrä tästä?
24 Älä anna siis sen propagandan tai painostuksen vetää itseäsi syrjään elämän kilpajuoksusta, minkä tarkoitus on saada sinut sovittelemaan kristillisestä puolueettomuudestasi. Sinua arvostellaan tämän johdosta, koska kristikunnassa nykyään vallitseva suuntaus on, että sekä seurakuntalaiset että heidän pappinsa sekaantuvat yhteiskunnallisiin asioihin. He ovat lakanneet odottamasta, että Jumalan valtakunta tuo todelliset parannukset, joita tarvitaan ihmisen yhteiskunnallisiin pulmiin, ja he ovat ottaneet kantaa. Mutta he eivät ymmärrä, että asettuupa ihminen mille puolelle hyvänsä tässä maailmassa, niin hän on silti Saatanan puolella, jos hän aktiivisesti tukee jotakin kansallisista ohjelmista ja menettelytavoista, joita tämä asiainjärjestelmä edistää.
25. Miksi voimme luottaa täysin Jehovaan tulevien materialismia ja kansallismielisyyttä koskevien kysymysten edessä?
25 Älä anna siis materialismin enempää kuin kansallismielisyydenkään vetää itseäsi syrjään kilparadaltasi kristittynä. Pane täysi luottamuksesi Jumalaan ja hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen hallitsemaan valtakuntaan. ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’ Voimme siten olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Hepr. 13:5, 6) Mutta on toisia esteitä, jotka saattavat vetää kristityn pois ikuisen elämän kilpajuoksusta, ja me käsittelemme niitä seuraavissa kirjoituksissa.