Toimintamme vaikuttaa seurakuntaan

Sananlaskujen 11:11:stä luemme: ”Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.”

Oikeamielisellä tavalla menettelevät kaupunkilaiset edistävät rauhaa ja hyvinvointia ja rakentavat toisia, ja niin kaupunki kukoistaa. Ne, jotka puhuvat panettelevasti, loukkaavasti ja vääriä asioita, aiheuttavat levottomuutta, murhetta, hajaannusta ja vaikeuksia. Tämä pitää erikoisesti paikkansa silloin, kun näin menettelevät ovat vaikutusvaltaisessa asemassa olevia. Sellainen kaupunki kärsii epäjärjestyksestä, turmeluksesta ja moraalisesta ja taloudellisesta rappiosta.

Tässä esitetty periaate soveltuu Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa, kun he ”asuvat” kaupunginkaltaisissa seurakunnissaan. Seurakunta, jossa vaikuttavat Raamattuun perehtyneet, hengelliset ihmiset, on onnellinen, aktiivinen, jäseniään auttava ja Jumalalle kunniaa tuottava. Se miellyttää Jumalaa, ja hän saa seurakunnan kukoistamaan hengellisesti. Mutta ne, jotka ovat nyrpeitä ja tyytymättömiä, jotka moittivat ja puhuvat katkerina sitä vastaan, miten asiat hoidetaan, ovat kuin ”myrkyllinen juuri”, joka voi levitä ja myrkyttää toiset, joihin ei alun perin ollut vaikutettu. (Hepr. 12:15) Hankaluuksia aiheuttavat haluavat usein lisää valtaa ja huomattavamman aseman. He aiheuttavat jakaumia panemalla liikkeelle huhuja, joiden mukaan seurakunta tai vanhimmat ilmaisevat välinpitämättömyyttä tai epäoikeudenmukaisuutta tai kansallista ennakkoluuloa ja niin edelleen.

Eräs toinen sananlasku käsittelee tätä periaatetta yksilön kohdalla ja sanoo: ”Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.” (Sananl. 15:4) Kielellä, joka puhuu hyvin ja totuudenmukaisesti lempeyttä, huomaavaisuutta ja nöyryyttä ilmaisten, on hyvä vaikutus kuulijaan. Se kohottaa häntä ja rakentaa häntä hengellisesti ja edistää siten koko seurakunnan hengellistä terveyttä. Mutta vilpillinen kieli haavoittaa ja murtaa kuulijoittensa hengen, se ei anna heille mitään hyviä tai vahvistavia ajatuksia, jotka auttaisivat heitä elämän tiellä. Paha kieli pyrkii itse asiassa tuottamaan hengellistä turmiota ja kuoleman toisille.

Lukijain kysymyksiä

● Kuinka on mahdollista, että kristityt ’tuomitsevat enkeleitä’, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 6:3 sanoo?

Tämä ilmeisesti tarkoittaa voideltuja kristittyjä, jotka osallistuvat Kristuksen kanssa pahojen enkeleitten, demoneitten, tuomitsemiseen tulevaisuudessa. Kehottaessaan kristittyjä ratkaisemaan henkilökohtaiset kiistansa seurakunnan kypsien veljien avustuksella ennemmin kuin turvautumalla maallisiin tuomioistuimiin apostoli Paavali kirjoitti: ”Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman? Ja jos teidän on määrä tuomita maailma, niin oletteko sopimattomia käsittelemään aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä? Miksi emme sitten tämän elämän asioita?” – 1. Kor. 6:2, 3.

Jotkut ovat ajatelleet, että Paavali ’tuomitsemisesta’ puhuessaan tarkoitti, että kristityt kykenisivät karkottamaan demoneita. Mutta Kristuksen seuraajalle oli jo annettu valta tehdä se tarpeen tullen, kun taas Paavali tässä viittasi tulevaisuuteen (’me tulemme tuomitsemaan maailman ja me tulemme tuomitsemaan enkeleitä’). (Matt. 10:8; Luuk. 10:17; Apt. 16:16–18; 19:11, 12) Toiset ajattelevat Paavalin sanoneen, että kristityt esimerkillisellä käytöksellään tuomitsevat Saatanaa seuraavat alennetut enkelit. Mutta tämäkään ei olisi rajoittunut tulevaisuuteen, sillä kristityt olivat jo käyttäytyneet hyvin vuosikausia. (Matt. 5:14–16; Tiit. 2:6–8; 1. Piet. 3:16) Myös Paavalin sanojen tekstiyhteys näyttää sulkevan pois sen, että tämä ’enkelien tuomitseminen’ liittyisi vain käytökseen, joka vastakohtaisuudellaan langettaisi tuomion.

Raamattuhan osoittaa, että Panettelijaa odottaa tuomio – pään rikki polkeminen. (1. Moos. 3:15) Ilmestyksen 20:1–3 kuvailee tämän toiminnan alun ja sanoo, että voimakas enkeli ottaa kiinni