Osaatko erottaa oikean väärästä?
TIEDÄTKÖ, mitä eroa on oikealla ja väärällä? ’Tietysti tiedän’, sanonet. Mutta nykyajan nopeasti huonontuvat moraalimittapuut ilmaisevat, ettei sen tietäminen ole aina niin helppoa.
Eivät edes kirkot anna enää selvää ohjausta. Tuodessaan esiin ongelmia, joita monilla on tässä suhteessa, roomalaiskatolinen pappi Kevin Madigan sanoi: ”Synnit eivät ole enää niin selväpiirteisiä. Ajat muuttuvat niin nopeasti. Se, mikä on tänään syntilistalla, ei ehkä ole siinä huomenna.” Voimmeko me etsiä mistään apua sen selville saamiseksi, mikä on oikein ja mikä väärin?
Yksi arvovaltainen teos, josta miljoonat ihmiset ovat saaneet tyydyttävää ja luotettavaa moraaliohjausta, on Raamattu. Tämä kirja ei ole muuttanut moraalia koskevia perusperiaatteitaan 2 000 vuoteen. Se on muuttumaton, käytännöllinen ja, mikä tärkeintä, käyttökelpoinen 1980-luvulla.
Mutta vaikka Raamattu on maailman kaikkien aikojen menekkiteos ja vaikka joissakin maissa melkein joka kodissa on Raamattu, moraalin suhteen esiintyy silti yleisesti epätietoisuutta. Tämä ilmaisee, ettei pelkästään Raamatun omistaminen – ja sen lukeminenkaan – takaa sitä, että olemme oppineet erottamaan oikean väärästä. Vielä jotakin muuta tarvitaan.
HAVAINTOKYKYMME
Raamatussa olevan Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhui tästä ongelmasta. Hän sanoi: ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” (Hepr. 5:14) Hän osoittaa tässä, että ne, jotka osaavat erottaa oikean väärästä, ovat kypsiä ihmisiä, eivät kokemattomia tai lapsellisia. Heillä on havaintokyky, niin että he voivat nähdä petollisten vaikutelmien tai houkutusten läpi ja tehdä oikean ratkaisun. Tämä havaintokyky on terävöitynyt kokemuksesta eli ”käytöstä”. Ja se terävöityy jatkuvasti ”vahvasta ruoasta” eli Raamatusta saatavasta ravitsevasta hengellisestä tiedosta.
Mutta on olemassa seikkoja, jotka voivat tehdä kristitylle vaikeaksi sellaisen kypsän havaintokyvyn saavuttamisen.
PERITTY EPÄTÄYDELLISYYS
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että ’havaintokykyämme’ käytetään oikean erottamiseen väärästä. ”Havaintokyvyksi” käännetty kreikkalainen sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”havaitsemiselimiä” eli ”mielen havaitsemiskykyjä” (Marvin R. Vincent, Word Studies in the New Testament). Mutta meidän havaintokyvyssämme esiintyy varsin usein turmiollinen puute. Mikä se on?
Se, että me olemme epätäydellisiä, taipuvaisia syntiin. (1. Moos. 8:21; Room. 5:12) Aistimme voidaan siis pettää uskomaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että me haluamme sitä tai että se kiihottaa meitä, vaikka se todellisuudessa saattaa olla turmiollista.
Meidän täytyy siis valmentaa aistejamme, ettei meitä petettäisi helposti niin kuin lasta. Meidän täytyy oppia käyttämään moraalista arvostelukykyä niin kuin tarkkanäköinen aikuinen käyttäisi.
Jos pikkulapselle esimerkiksi tarjotaan kahta metallirahaa, hän valitsisi luonnostaan suuremman ja kirkkaamman pienemmän ja himmeämmän sijasta, vaikka pienempi raha olisi arvokkaampi. Miksi? Koska häntä ei ole valmennettu tajuamaan rahan arvoa. Hänen valmentamattomat aistinsa arvioivat suuremman ja kirkkaamman rahan paremmaksi.
Kun hän tulee vanhemmaksi, hän saattaa ymmärtää paremmin rahan arvon. Mutta silloin hänellä voi olla vaikeuksia ruoan arvostamisessa. Hän syö ehkä mieluummin jäätelöä, karamelleja, pikkuleipiä ja kakkuja kuin vihanneksia ja muita elimistöä vahvistavia ruoka-aineita. Miksi? Koska makea maistuu hänestä paremmalta.
Samoin silloin, kun on ratkaistavana mikä on oikeaa ja mikä väärää, meidän täytyy oppia ymmärtämään, ettei se mikä miellyttää aistejamme ole aina oikein. Oikea ei ole ehkä aina kiihottavinta tai helpointa, mutta se on oleva aina moraalisesti oikein ja hyödyllisintä meille. Kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisi, sen havaitseminen vaatii usein kypsyyttä.
VÄÄRINTEKEMISEN SUOSIO JA KIEHTOVUUS
Toinen seikka, joka tekee vaikeaksi oikean erottamisen väärästä, on se, että nykymaailmassa väärää käytöstä suositaan ja pidetään jopa kiehtovana. Televisiossa ja elokuvissa nykyisin esitettävät näkymät olisivat herättäneet useimmissa säädyllisissä ihmisissä pahennusta muutama vuosikymmen sitten. Mutta nyt ne hyväksytään sensuroimatta. Miksi? Koska alhaisemmat moraalimittapuut on otettu käyttöön vähitellen, ja ihmiset on ovelasti totutettu hyväksymään ne. Moraalista pahuutta esitetään usein tilanteessa, joka näyttää viattomalta tai humoristiselta, ja siten katsojan moraalinen arvostelukyky hämmentyy.
Pane merkille esimerkkinä tästä erään televisioarvostelijan lausunnot tulevista Yhdysvalloissa esitettävistä ohjelmista. Epäilemättä samaa voitaisiin sanoa monista muista maista. Hän sanoi:
”Edessämme on seksikäs syyskausi, joten sinun täytyy hoitaa itse sensurointi. Harkittavaksi tulevia aiheita ovat:
”Pitäisikö teini-ikäisen tytön maata poikaystävänsä kanssa samassa motellissa, jossa hänen äidillään on rakkausseikkailu? – CBS ’Midland Heights’.
”Pääseekö kaksi naisiksi naamioitunutta miehistä miestä sukupuolisuhteisiin vain tytöille avoimessa hotellissa? – ABC ’Bosom Buddies’.
”Nämä ovat vain näytteitä siitä, mitä on edessä syyskuussa.
”Televisio toimii sen teorian varassa, että koko Amerikan elämä, hengitys ja ajatukset keskittyvät vain seksiin. Kysymys ei ole normaalista seksistä . . . vaan seksistä, joka on suunniteltu kiihottamaan katselijoita häkellyttävällä, typerällä ja kehittymättömällä tavalla.”
Samoin mainonta yrittää saada väärän näyttämään vaarattomalta. On melkein mahdotonta ottaa käteensä aikakauslehteä, katsoa ilmoitustaulua tai television mainospalaa näkemättä ilmoitusta, joka vetoaa alhaisempiin vaistoihin. Varsinkin nuoret ovat maalitauluna. ”Lapsimallien käyttö ja murrosikäisiä nuorempiin vaikuttaminen ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti seksiin perustuvissa mainoksissa”, ilmoittaa New York Times.
Lisäksi urheilun, yhteiskuntaelämän ja politiikan alalla hyvin tunnetut henkilöt paljastavat väärästä menettelystään salaisuuksia, jotka vuosia sitten olisivat järkyttäneet heidän kannattajiaan. Mutta nyt sellaiset asiat vain kiihottavat heidän ihailijoitaan jäljittelemään heidän elämäntyyliään.
Kaikki tällainen propaganda voi johtaa siihen, että kykymme havaita, mikä on oikein ja mikä väärin, heikentyy. Sen estämiseksi meidän täytyy terävöittää havaintokykyämme miettimällä säännöllisesti korkeamman, jumalallisen moraalimittapuun soveltamisen hyödyllisyyttä. – Ps. 119:104.
VERTAISTEN PAINOSTUS
Yksi vaikuttava seikka on vertaisten painostus. On luonnollista, että me haluamme toisten pitävän meistä. Mutta siinä piilee vaara. Työtovereilla, koulutovereilla, naapureilla, perheenjäsenillä tai keillä tahansa, joihin olemme yhteydessä, voi olla voimakas, taivutteleva vaikutus meihin, mikä vääristää havaintokykymme sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin. Eräs tutkimus on paljastanut, että vain 10 prosenttia aikuisväestöstä perustaa moraaliset ratkaisunsa omaantuntoonsa, jota ohjaavat valitut eettiset periaatteet siitä riippumatta, mitä toiset ajattelevat.
Raamattu osoittaa, että meidän pitäisi vastustaa toisten aiheuttamaa painostusta väärintekemiseen, kun se sanoo: ”Kuljitte joukon mukana ja olitte täynnä syntiä.” (Ef. 2:2, Elävä uutinen) Mutta tätä halua olla sellainen, josta toiset pitävät, voidaan käyttää hyväksi, jos olemme niiden seurassa, joiden moraalimittapuita voimme kunnioittaa, koska ne ovat yleviä ja jumalallisia. Niinpä ”ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän”. – Hepr. 10:24, 25.
Kristityt voivat siis terävöittää moraalista havaintokykyään käymällä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa, joissa kunnioitetaan Jumalan korkeita moraalimittapuita. Se voi olla laadultaan terveellistä ”vertaisten painostusta”.
NYKYISEN ELÄMÄN MONIMUTKAISUUS
Neljäs vaikuttava seikka on nykyisen elämän monimutkaisuus. Jeesus esitti, millainen käytös on väärää, sanoessaan: ”Sydämestä lähtee pahoja järkeilyjä, murhia, aviorikoksia, haureuksia, varkauksia, vääriä todistuksia, jumalanpilkkaa.” (Matt. 15:19) Näitä sanoja ei ole vaikea ymmärtää.
Mutta miten on niin sanotun harmaan alueen laita, jolla oikeaa ja väärää koskevat ratkaisut eivät ehkä ole niin selväpiirteisiä? Kun on kysymys rentoutumisesta, liiketoimista, musiikista ja tanssista, pukeutumistyyleistä ja niin edelleen, on usein vaikea sanoa, milloin jostakin tavasta tulee synti.
Olettakaamme, että joku aviomies sattuu näkemään naisen (joka ei ole hänen vaimonsa) ja panee merkille, että hän on hauskannäköinen ja hyvin pukeutunut. Rikkooko hän Jumalan lakia? Todennäköisesti ei. Mutta olettakaamme, että tämä sama mies katsoo naista hänestä kiinnostuneena, miettii onko hän ”käytettävissä”, kulkeeko hän samaa tietä seuraavana päivänä ja niin edelleen. Missä vaiheessa hän ylittää näkymättömän rajan ja harjoittaa moraalittomuutta hänen kanssaan ”sydämessään”? – Matt. 5:28.
Samoin joku nainen saattaa rentoutua katselemalla televisiota tai lukemalla aikakauslehtiä. Yhtäkkiä hän huomaa joutuneensa romanttisissa haaveissaan jonkun sellaisen seuraan, joka esiintyy televisioruudussa tai josta kerrotaan lehdessä. Milloin hän ylitti tuon näkymättömän rajan?
Mikä on moraalinen raja hyvien ja vilpillisten, kierojen liiketapojen välillä? Tai milloin tanssi tai vaatetus lakkaa olemasta säädyllistä ja tulee eroottisesti kiihottavaksi? Milloin alkoholijuomia nauttivasta tulee ’juomari’? (Sananl. 23:20) Milloin kristitty lakkaa tekemästä hengellisesti terveellisiä kysymyksiä uskossa ja tulee epäilijäksi?
Me tarvitsemme sellaisissa asioissa terävän ”havaintokyvyn”, jotta kykenisimme erottamaan oikean väärästä. Varsinkin nuoret ja vastakastetut kristityt voivat joutua petetyiksi näillä aloilla. Kokemattomat nuoret eivät ole perehtyneitä tämän turmelevan maailman oveliin keinoihin, eivätkä vastakastetut aina tiedä, millä tavalla Raamatun periaatteita pitäisi soveltaa. Kumpaistenkin tulee valmentaa edelleen ’havaintokykyään’, ja se voi tapahtua vain siten, että he nauttivat enemmän ”vahvaa ruokaa”: vankkumattomia, luotettavia totuuksia Jumalan sanasta Raamatusta. – Hepr. 5:13, 14.
Kaikkien kristittyjen täytyy olla ”vakaantuneita uskossa”. (Kol. 2:6, 7) Silloin tämän maailman moraalikäsitysten muuttuvat tuulet eivät petä eivätkä viettele meitä. Vanhempien ja Raamattua opettavien on hyvä muistaa, että Jehovan palveleminen merkitsee enemmän kuin Valtakuntaa koskevien oppien tuntemista. Se merkitsee myös Jumalan vanhurskauden ymmärtämistä ja noudattamista. – Matt. 6:33.
’Kaikki on sallittua’ -moraaliohjeen juurtuessa yhä syvemmälle tähän maailmaan saattakaamme me nyt entistä päättäväisemmin elämäntapamme taivaallisen Isämme luotettavien mittapuitten mukaiseksi. Ja kun maailma rikkoo kaikkia jumalisen käytöksen sääntöjä vastaan – ilmaisten siten ”älytöntä sydäntä” ja ’järkeilyjensä tyhjänpäiväisyyttä’ – valmentakaamme me ’havaintokykyämme’ lukemalla säännöllisesti Raamattua ja miettimällä sitä. Olkaamme yhteydessä niihin, joilla on ”yhtä kallis usko” kuin meilläkin, jotka voivat kohdistaa meihin terveellistä ”vertaisten painostusta” ja vahvistaa meitä turmelusta vastaan. Auttakaamme samoin toisia ’käyttäytymään hyvän uutisen arvoisella tavalla’. – Room. 1:21, 28; Fil. 1:27; 2. Piet. 1:1, Kirkkoraamattu.
Vaikka nykymaailman moraalimittapuut ovat hyvin sekavia, kristittyjä valmennetaan erottamaan oikea väärästä. He noudattavat hyvää neuvoa: ”Mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” Jos otat tavaksesi menetellä näin, niin ’rauhan Jumala on oleva kanssasi’. – Fil. 4:8, 9.
[Kuvat s. 10]
Osaatko arvioida, mikä on arvokasta? Kiiltävä tai makea saattaa vedota eniten nuoriin