Hengellinen arvostelukyky – todistus kristillisestä kypsyydestä
1, 2. a) Mikä on välttämätöntä nuorelle lapselle, kun se tulee uusien tilanteitten eteen, mutta mihin viisaat vanhemmat pyrkivät kuitenkin? b) Mikä on kaikkein tärkein kypsyyden laji?
NUORI lapsi tarvitsee apua ja ohjausta. Vanhemmat, jotka huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, ovat aina valmiit antamaan tarvittavaa apua ja neuvoa kasvavan lapsen joutuessa uusien tilanteitten eteen. Vanhempien on ensin tehtävä ratkaisut lapsen hyväksi: mikä on hyvää tai mikä on pahaa; mitä tulee syödä ja mitä ei; milloin on nukuttava ja milloin leikittävä; mihin lapsi voi mennä turvallisesti, ja mitä paikkoja on vältettävä vaarallisina; mikä kirjallisuus on lapsen käsityspiirissä ja hyödyllistä sen kasvatukselle, ja mikä on omiaan hämmentämään tai olisi pahaksi hengelliselle ja moraaliselle kasvulle. Mutta kun lapsi tulee vanhemmaksi, niin viisaat vanhemmat harjaannuttavat lasta ajattelemaan omintakeisesti, arvostelemaan, mikä on hyvää ja pahaa, viisasta ja tyhmää. Kun sitten on saavutettu täysi-ikäisyys vuosissa, niin on myöskin päästy henkiseen kypsyyteen.
2 On tärkeätä, että vanhemmat ymmärtävät lastensa henkisen ja hengellisen kasvun, varsinkin jälkimmäisen. Sanaa ”kypsyys” voidaan sovelluttaa moniin kasvun piirteisiin, ruumiillisiin, henkisiin, tunneperäisiin ja hengellisiin, mutta tämä viimeksi mainittu, hengellinen kypsyys, on kaikkein tärkein, ja kuitenkin se on enimmän laiminlyöty tämän maailman ollessa kysymyksessä.
3. a) Miten viisaan opettajan tulee valmentaa niitä, joiden kanssa hän tutkii? b) Mikä todistaa kristillisen kypsyyden?
3 Meidän lapsikuvauksemme soveltuu hyvin vasta totuuden tuntemukseen tulevan henkilön kasvuun kristilliseen kypsyyteen. Hän tarvitsee ensin apua siinä, miten on tutkittava Jumalan Sanaa, kypsän kristityn henkilökohtaista apua ja opastusta. Häntä on ruokittava. Mutta viisas opettaja valmentaa oppilastaan ajattelemaan ja päättelemään asioita yksin, niin että hän voi pian alkaa ravita itseään ja kasvaa arvostelukyvyssä. Samoin kuin oikean täysi-ikäisyyden todisteena on aikuisen ymmärryksen ja arvostuksen ilmaiseminen, niin kristillinen kypsyyskin ilmenee hengellisen arvostelukyvyn osoittamisena, kykynä päästä oikeisiin ratkaisuihin, erottaa selvästi oikea väärästä Raamatun periaatteitten perusteella. Paavali ilmaisi tämän hyvin: ”Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen [kypsyyteen, Um].” – Hepr. 5:13–6:1.
4. a) Mitä rohkaisua on vasta totuuteen tutustuneilla? b) Mikä on päätekijä kypsyyttä kohti kehittymisessä?
4 Jotkut tämän lehden lukijat ovat saattaneet aloittaa Raamatun tutkimisen käyttäen Vartiotornin tutkisteluvälineitä aivan viime viikkoina tai kuukausina. He tuntevat ehkä olevansa ”kokemattomia . . . sanassa”, koska ovat ikään kuin lapsia hengellisesti katsoen. Sellaisille haluaisimme sanoa: Jatkakaa ahkeraa Jumalan Sanan tutkimistanne luottaen siihen, että te voitte kasvaa kristilliseen kypsyyteen Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Kristillisen kypsyyden saavuttaminen ei vie ehdottomasti monia vuosia, niin kuin lapselta kypsyyden saavuttaminen ruumiillisesti. Sen sijaan että se riippuisi yksistään tutkisteluun käytetyn ajan pituudesta, se on pääasiassa riippuvainen Jehovalle omistetun sydämen antaumuksen syvyydestä ja hänen ”vanhurskauden sanansa” arvostamisesta. On oltava nöyrä ja oppivainen sekä halukas edistymään. Kun on sulatettu alkeisopit, niin on edistyttävä ymmärtämään totuuden ”vahvaa ruokaa” ilmaisten siten kehittymistä kohti kypsyyttä.
5. Keille ovat Heprealaiskirjeen 5:13–6:1:ssä olevat sanat kirjoitetut ja miksi?
5 Mutta kun apostoli kirjoitti edelläolevat sanat heprealaisille, niin hän ei kirjoittanut vasta kristillisen seurakunnan yhteyteen tulleille. Hän kirjoitti todellisuudessa henkilöille, jotka olivat olleet ”totuudessa” jonkin aikaa, mutta jotka eivät olleet edistyneet kypsyyteen, vaan jotka olivat yhä lapsia hengellisessä arvostelukyvyssä. He eivät ilmaisseet niitä ”täysi-ikäisyyden” ominaisuuksia, mitkä tarvittiin kipeästi opetustyön suorittamiseksi, joten hän kirjoitti heille, että heidän ”olisi jo aika olla opettajia”. Näiden piti ”osoittaa . . . intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, [etteivät] kävisi veltoiksi, vaan että [heistä] tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on”. – Hepr. 6:11, 12.
6. Miksi meidän on ponnisteltava jatkuvasti kypsyyteen?
6 Kypsyys ei ole sellainen, että kun se kerran on saavutettu, niin se pysyy meillä ilman meidän jatkuvia ponnistelujamme. Kristillinen järjestö edistyy alituisesti. Siihen ja sen kautta paistava totuudenvalo tulee aina kirkkaammaksi. Tämä on erityisesti totta nyt tänä aikana, jolloin Jehova on tullut temppeliinsä, sillä ”kun [hänen tuomionsa] kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta”. Ei ainoastaan edistytä tiedossa ja ymmärryksessä, vaan koska nyt on ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamispäivä, niin Jehova valmentaa todistajiaan niin kuin ei koskaan aikaisemmin suorittamaan tätä työtä mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Hän varaa alituisesti teokraattisen järjestönsä välityksellä uusia menetelmätapoja ja välineitä työhönsä. Järjestön edistyksen ja kypsyyden sekä palveluskyvyn tasalla pysyminen merkitsee alituista ponnistelua kypsyyteen. – Malakian 3. luku; Jes. 26:9; Matt. 24:14.
7. Mitä on oivallettava evankeliuminpalveluksen yhteydessä? Miten ainoastaan me voimme edistyä jatkuvasti?
7 Jokaisen Jehovan todistajan on oivallettava suhteensa järjestön edistymiseen. Saattaa olla, että joku on ollut kauan totuuden yhteydessä ja monta vuotta toimivana evankeliuminpalveluksessa. Tällainen vakaantuneisuus miellyttää Jehovaa. Mutta samalla on oivallettava pysyä uuden maailman yhteiskunnan tasalla. Jos sinä olet siinä onnellisessa tilassa, että olet ollut monta vuotta Jehovan palveluksessa, niin sinä olet huolissasi palveluksesi tehokkuudesta. Tuottaako se hedelmää? Auttaako se uusia heidän opettamisellaan ja opetuslapsien tekemisellä heistä? Kuten olemme aikaisemmin maininneet, niin kypsyyden ja hengellisen arvostelukyvyn eräs perusedellytys on nöyryys. Jotta voisimme oivaltaa täsmälleen, miten me edistymme, meidän on tutkittava itseämme rehellisesti ja nöyrästi. Jos me emme edisty toivottavalla tavalla, niin meidän ei pitäisi olla liian ylpeitä etsiäksemme apua eikä pahastua, kun joku valvojista tulee luoksemme tarjoamaan apuaan. Meidän on oivallettava tarpeemme, jos aiomme edistyä jatkuvasti. – Fil. 3:16.
8. a) Mistä hengellinen arvostelukyky alkaa? b) Mikä yhteys eli suhde on tärkein kristitylle?
8 Tämä kristillinen kasvu ilmenee siinä arvostelukyvyssä, mitä henkilö ilmaisee jokaisella otettavalla askeleella, jokaisessa tehtävässä ratkaisussa. Antautumista harkitsevan täytyy ymmärtää ensin, ettei hän antaudu kenellekään ihmiselle eikä miellyttääkseen ketään henkilöä, olkoonpa sitten kysymyksessä mies tai vaimo, äiti tai isä. Se ei ole antautumista millekään järjestölle, ei edes uuden maailman järjestölle. Se on antautumista kaikkeuden Ylimmälle Persoonalle, Jehova Jumalalle, päättäneenä tehdä hänen tahtonsa ja miellyttää häntä, niin kuin Jeesus ilmaisi sen: ”Minä tulen . . . tekemään sinun tahtosi, Jumala.” Antautunut ymmärtää siis, että se yhteys eli suhde, mihin hän nyt astuu Jehovan kanssa, on rakkain. Se on pyhä, kallis ja läheinen suhde, mihin Jehova kutsuu luomuksiaan Jeesuksen Kristuksen välityksellä osoittamallaan ansaitsemattomalla hyvyydellä, suhde, mitä ei tule kevytmielisesti rikkoa. – Hepr. 10:7; Ps. 25:14.
9. Miksi antautuminen johonkin työhön on erehdys, ja mihin tasapainottoman näkemyksen omaaminen palveluksessa voi johtaa?
9 Se, joka antautuu vain suorittamaan tiettyä työtä, kuten saarnaamista, tekee erehdyksen. Kun asiat vaikeutuvat, niin hän masentuu helposti. Jos hän näkee ainoastaan luonnollisen yhteyden järjestöön ja sen jäseniin tärkeimmäksi varjeltavaksi asiaksi, niin häneltä puuttuu hengellistä arvostelukykyä. Hyvän uutisen saarnaamistyö ja luonnollinen seura uuden maailman yhteiskunnan kanssa ei riitä itsessään eikä takaa pelastumista. Yksistään töitten perusteella ei pelastuta. Tällainen näkemys asioista panee henkilön samaan luokkaan niiden Mooseksen lain alaisuudessa olleitten kanssa, jotka yrittivät ”pystyttää omaa vanhurskauttaan”. Se voi johtaa ”turhan kunnian [pyyntöön], niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme” hyvän saarnaamispalveluksessa saadun raportin takia. – Room. 10:1–3; Gal. 5:26.
10. Mikä auttaa säilyttämään oikean näkemyksen Valtakunnan työstä?
10 Merkitseekö tämä sitä, että Jumalan työ ei ole tärkeätä? Ei suinkaan! Päinvastoin, kypsä kristitty oivaltaa, että hänen antautumisensa Jehovalle vaatii häntä rakastamaan Jehovaa koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan. Hän muistaa Jaakobin sanat, että ”uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut”. Kun hän on aina tunnontarkka antautumissuhteessaan Jehovalle, niin hän voi nähdä oikealla tavalla työnsä ja toimia siinä oikeista vaikuttimista: rakkaudesta taivaalliseen Isäänsä, halusta kirkastaa Hänen nimeään, rakkaudesta lähimmäiseensä ja halusta tarjota hänelle samat edut ja siunaukset. Ensiksi otettavan antautumisaskeleen kypsä ymmärtäminen tasoittaa tietä kypsälle palvonnalle ”hengessä ja totuudessa”. – Mark. 12:30; Jaak. 2:17; Joh. 4:23.
11. Miten nainut mies voi osoittaa hengellisen arvostelukyvyn puutetta?
11 Hengellinen arvostelukyky johtaa siis palveluksen kypsään käsittämiseen, mikä ottaa huomioon muut vastuulliset tehtävät, joita henkilöllä saattaa olla Jehovan antautuneena palvelijana. Miehellä, joka on naimisissa ja jolla on lapsia, on monia siunattuja etuja ja vastuita. Jos hän laiminlöisi perhevelvollisuudet vain saadakseen huomattavan palvelusraportin kentällä, niin se osoittaisi hänen puuttuvan hengellisen arvostelukykynsä. Kristityn ei pidä ainoastaan huolehtia perheensä välttämättömistä aineellisista tarpeista, vaan hän on myöskin valpas ”pitämään huolta omaisistaan” hengellisessä merkityksessä tutkien heidän kanssaan ja auttaen heitä tulemaan kypsiksi Jumalan palveluksessa. Jollei kiinnitä tällaista sopivaa huomiota ”perhekuntalaisiinsa”, niin se on samaa kuin uskon kieltäminen. – 1. Tim. 5:8.
12. Mitä kypsä kristitty oivaltaa saarnaamistoiminnastaan ja maallisesta työstä?
12 Palvelusraportti hyvän uutisen saarnaamisesta ei itsessään todista kypsyyttä. Mitä merkitystä sillä olisi, jos henkilö samalla ei vaeltaisi sopusoinnussa Raamatun moraaliperiaatteitten mukaan tai jos hän jollain muulla tavalla harjoittaisi sellaista, mikä vahingoittaisi seurakuntaa? Se ei olisi Jehovan arvon mukaan vaeltamista eikä miellyttäisi täysin häntä. Työskennellessään ahkerasti Jumalan palveluksessa kertoen muille hyvästä uutisesta kristitty oivaltaa, että on tarpeellista noudattaa nuhteettomuuden tietä elämänsä joka vaiheessa, jos hän aikoo palvella Jehovan nimen kunniaansaattamiseksi. Kypsä henkilö muistaa olevansa antautunut tekemään Jumalan tahdon, ja hän haluaa aina miellyttää Häntä, jonka palvelija hän on, Jehovaa. Hän ei tee mitään miellyttääkseen vain ihmisiä ollessaan seurakunnan tehtävissä tai maallisessa työssä, vaan hän tekee kaiken rehellisesti, ”sydämen vilpittömyydessä”, työskennellen ”kokosieluisesti kuin Jehovalle eikä kuin ihmisille”. – Kol. 3:22–24, Um.
13. a) Miten kypsä julistaja suorittaa tasapainoista palvelusta? b) Mikä on palveluksessa saatavan tosi ilon salaisuus?
13 Arvostelukykyinen hyvän uutisen julistaja säilyttää itse palvelustyössä hyvän tasapainon muistaen aina palveluksen tärkeämmät puolet. Hän ei tyydy työskentelemään vain talosta taloon ja levittämään kirjallisuutta. Hän ei näe sen riittävän, että hän vain saarnaa. Hän oivaltaa, että nyt on aika, jolloin hänen pitäisi olla opettaja, kykenevä ruokkimaan lampaita ja auttamaan heitä löytämään iankaikkiseen elämään johtavan tien. Hän pitää sen tähden ahkerasti kirjaa kaikista löytämistään kiinnostuneista tehdäkseen uusintakäyntejä. Kun hän palaa heidän luokseen, niin hän on valmistautunut esittämään kiinnostavia raamatullisia saarnoja ja on valpas järjestämään Raamatun kotitutkistelun hyvää tahtoville. Koska kristitty evankeliuminpalvelija on Jumalan Sanan täsmällisen tuntemuksen, Jehovaan, Suureen Paimeneen, ja hyvään Alipaimeneen Kristukseen Jeesukseen sekä muihin lampaisiin kohdistuvan rakkauden täyttämä, niin hän menee palvelukseen haluten palavasti löytää ja ruokkia lampaita – rakkaudesta eikä vain velvollisuudentunnosta. Tässä on palveluksessa saatavan todellisen ilon salaisuus. – Hepr. 5:12; Joh. 21:15–17.
14, 15. a) Mitkä siunaukset ovat seurauksena kristillisestä kypsyydestä? b) Miltä täytyy varjeltautua ja miten?
14 Hengellinen kypsyys tuo mukanaan sanomattomat ilot ja siunaukset. Kun kristitty on täsmällisen tiedon ja hengellisen arvostelukyvyn täyttämä, niin se tekee hänet voimakkaaksi, kykeneväksi torjumaan vihollisen, Saatanan, hyökkäykset ja havaitsemaan hänen ovelat ansansa, materialismin ja ihmispelon, sekä vastustamaan niitä. Hän pelastuu niiltä pettymyksiltä, huolilta ja itsensä aiheuttamilta tuskilta, mitkä tulevat, jos noudattaa epäviisaasti mielettömiä ja vahingollisia haluja, ja välttää tyhmiä tekoja, mitkä johtavat itsesyytöksiin ja syyllisyydentunnon painamaan omaantuntoon. – 1. Tim. 6:9, 10.
15 Nauttiessamme tällaisen kypsyyden tuomia siunauksia meidän täytyy olla varuillamme uhkarohkeutta vastaan ja aina muistaa, että kristillinen kypsyys ja hengellinen arvostelukyky ei johdu omista ponnistuksistamme, vaan tulee Jehovan hengen toiminnasta hänen meitä kohtaan osoittamansa laupeuden ilmauksena. Niinpä me odotammekin jatkuvasti rukoillen Jehovan auttavan itseämme palvelemaan häntä edelleen kypsällä tavalla, pidättymään julkeista teoista, jotta meidän suumme sanat ja sydämemme ajatukset kelpaisivat Jehovalle aina. – Ps. 19:14, 15.
16, 17. Millä tavalla kukin voi tulla osalliseksi uuden maailman yhteiskunnan iloisesta optimismista?
16 Jehovan uskollinen palvelija menee eteenpäin luottavaisena, onnellisena ja tyytyväisenä työskennellessään hallitsevan Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen ja maanpäällisen näkyvän teokraattisen järjestön ohjauksessa. Hänen kristillinen kypsyytensä auttaa häntä vahvistamaan ja rakentamaan veljiään ja hyvää tahtovia ihmisiä, niin että hekin saavuttaisivat täyden kristillisen miehuuden ja osallistuisivat samoihin iloihin ja siunauksiin.
17 Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan osoittama onnellinen luottavainen tulevaisuudentoive on todistus sen kypsyydestä. Jokainen voi saada tämän iloisen optimismin hengen tavoittelemalla kristillistä kypsyyttä ja täyttymällä hengellisellä arvostelukyvyllä. Kun teemme näin, niin voimme saada lukemattomia iloja ja etuja sekä nyt että aivan edessämme olevassa uudessa maailmassa, ”jos vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. – Kol. 1:23.