Palvellen iankaikkinen elämä silmämääränä
”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.” – Luuk. 21:19.
1. Mitä normaalit ihmiset ajattelevat elämästä?
KUKAAN normaali ihminen ei halua kuolla. Olkoonpa ihminen nuori tai vanha, rikas tai köyhä, terve tai sairaalloinen, niin elämästä kiinni pitämisen vaisto on hyvin voimakas. Niin ei ole ainoastaan maailman hyvinvointivaltioissa, joissa elämä on helpompaa ja mukavampaa, vaan niin on laita myös kehitysmaissa, joissa elämä on usein hyvin kurjaa, ankaraa ja epävarmaa. Kaikista heidän vaikeuksistaan ja pulmistaan huolimatta pitää silti paikkansa sananparsi: niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
2. Mitä kristittyjen tulee ajatella iankaikkisesta elämästä?
2 Jos tämä harras kaipuu ja pyrkimys elämään on tosi tällaisissa olosuhteissa, niin miten paljon ahkerampi ja päättäväisempi kristityn pitäisikään olla otteensa lujittamiseksi iankaikkisesta elämästä! Tosiaankin, iankaikkisen elämän tavoittelun pitäisi olla mittaamattoman paljon voimakkaampi kuin luonnollisen vaiston pitää kiinni nykyisestä ihmiselämästämme, joka tavallisesti ei ulotu edes sataan vuoteen. Sillä, joka lukee ja uskoo Raamatun lupauksen, että ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”, on varmasti suurin tulevaisuudentoivo, mitä kukaan voi haluta tai käsittää. – Room. 6:23.
3. Miten Jeesus kuvaili ihmisten suhtautuvan iankaikkista elämää koskeviin Jumalan lupauksiin?
3 Kun luemme Raamatun läpi ja käsitämme kaikki ihmeelliset kuvaukset, jotka se sisältää iankaikkisesta elämästä paratiisimaassa vapaana sairaudesta ja taistelusta, niin me ihmettelemme, miten kukaan voisi olla uskomatta niitä ja panematta koko luottamustaan Jehovaan, elämän Antajaan. Kuitenkin Jeesus ennusti, että hyvin harvat ottavat vastaan Jehovan lupaukset ja astuvat iankaikkiseen elämään johtavalle tielle. ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” – Matt. 7:13, 14.
4. a) Miten esikristilliset Jumalan palvelijat suhtautuivat iankaikkisen elämän lupauksiin? b) Miksi meidän pitäisi arvostaa niitä vielä enemmän?
4 Jos arvostamme todella iankaikkista elämää ja kaikkia siihen liittyviä siunauksia paratiisimaassa, niin haluamme tehdä lujan päätöksen, että kun olemme löytäneet tien, ”joka vie elämään”, niin mikään ei saa kääntää meitä siltä pois. Me näemme iankaikkisen elämän tavoiteltavana päämääränä, saavutettavana kohteena. Me ymmärrämme, että kun me vaellamme kohti tätä päämäärää, me olemme kuin muinaiset uskolliset Aabraham, Iisak ja Jaakob, jotka näkivät Jumalan lupaamat asiat kaukaa. ”Eivätkä [he] luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata [omaa paikkaansa, Um].” (Hepr. 11:13, 14) Noilla uskollisilla miehillä oli kestävyyttä. He tiesivät omana aikanaan, että heidän oli kuoltava ja odotettava Jumalan lupaamaa ylösnousemusta, ennen kuin he voivat kokea lupausten täyttymyksen. Mutta me olemme nykyään paljon paremmassa asemassa. Me näemme ympärillämme todistuksen siitä, että Jumalan valtakunta on ottanut hallitusvaltansa ja että se lopettaa tämän sukupolven aikana Saatanan hallinnan ja aloittaa iankaikkisen elämän tuovan ”uuden maan”. (2. Piet. 3:13) Jos nuo muinaiset uskolliset miehet siis halusivat kestää ja pystyivät kestämään elämään johtavalla tiellä kuolemaansa asti, niin kuinka paljon paremmin meidän pitäisikään pystyä kestämään, kun me elämme aivan Jumalan uuden järjestyksen kynnyksellä?
5. Valaise, kuinka tärkeätä on pitää jalkamme elämän tiellä.
5 Me haluamme ennen kaikkea muuta pitää jalkamme lujasti tällä kaidalla tiellä, joka johtaa elämään ja jonka niin harvat löytävät. Kulkiessamme tätä tietä voimme verrata itseämme vieraassa maassa matkustaviin. Kun näemme päämäärämme taivaanrannalla, niin meidän täytyy kiinnittää katseemme siihen vaeltaessamme sitä kohti. Jos irrotamme katseemme siitä päämäärästä, niin harhaannumme tieltä ja joudumme eksyksiin. Jos elämäntoivomme on hyvin voimakas, niin emme käänny syrjään. Paavali vertaa tätä toivoa ankkuriin sanoen Hepr. 6:19:ssä: ”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja.” Niin kuin ankkuri, joka pitää suuren laivan turvassa ja estää sitä ajautumasta karille, joka voisi tuhota sen, tämä iankaikkisen elämän toivokin ankkuroi meidät lujasti Jehova Jumalaan ja estää meitä koskaan ajelehtimasta pois elämään johtavalta tieltä. Mutta jos ankkuri alkaa laahautua, niin laiva on mennyttä. Meidän täytyy siis varmistautua siitä, ettemme menetä koskaan ankkuriamme, toivoamme, emmekä siten asetu alttiiksi uskomme haaksirikolle.
6. Selitä, miksi meidän täytyy säilyttää uskomme elämän toivoon.
6 Meidän on vahvistettava uskoamme iankaikkiseen elämään alituisesti samoin kuin toivoammekin, jonka pidämme aina näkyvissämme. Me emme voi omaksua uskoa kertakaikkisesti ja sitten otaksua sen säilyvän itsestään ilman apua. Uskomme Jumalan lupauksiin avaa meille ihmeellisen näkymän iäti pysyvän Jumalan uuden järjestyksen tulevaisuuteen. Mutta näkymä on hyvä ainoastaan niin kauan kuin me voimme nähdä sen selvästi. Joku voi asua talossa, josta on erittäin kaunis näköala, mutta jollei hän koskaan pese ikkunoita, niin näköala häviää pian näkyvistä. Näköala on yhä olemassa, mutta hän ei voi nähdä sitä enää. Hänen on pestävä säännöllisesti ikkunat, jos hän haluaa nauttia kauniista näköalasta.
7. Miten voimme välttää uskon puutteen synnin?
7 Samoin on uskomme Jumalan lupauksiin: meidän täytyy jatkuvasti uudistaa se, säilyttää se, puhua siitä ja siten vahvistaa sitä. Jollemme tee näin, uskomme häipyy lopulta näkymättömiin. Tästä syystä apostoli Paavali antoi voimakkaan varoituksen heprealaiskristityille, että heidän piti pitää uskonsa elävänä. ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” (Hepr. 3:12–14) Älkäämme unohtako koskaan, että tarvitaan kestävyyttä elämän tiellä, ja tämä riippuu siitä, että pidämme näkyvissä elämäntoivomme. Iankaikkisen elämän näkemyksemme menettäminen merkitsee lopuksi itse elämän menettämistä.
ASIOITA, JOTKA VOIVAT HIMMENTÄÄ NÄKEMYKSEMME ELÄMÄSTÄ
8. a) Miksi kristityn on välttämättä oltava hengellismielinen? b) Miten hengellisen näkemyksemme menetys voi saada meidät kadottamaan näkyvistämme iankaikkisen elämän päämäärän?
8 Mitkä seikat mm. voivat himmentää iankaikkisen elämän näkemyksemme? Jeesus auttaa meitä ymmärtämään tämän Joh. 6:63:ssa, missä hän sanoo: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.” Toivomme on hengellinen toivo, koska se on alkuisin Suuresta Hengestä, Jehova Jumalasta. Me emme voi pitää katsettamme kiinnitettynä hengelliseen päämäärään ravitsemalla ja kehittämällä maallisia toiveita ja lihallisia haluja. Selvän näkemyksemme säilyttäminen iankaikkisen elämän toivosta riippuu kokonaan hengellisyytemme ylläpitämisestä. Meidän on elettävä hengellistä elämää, tultava hengellismielisiksi. Tämä auttaa meitä pitämään katseemme päämäärässä. Katsohan asiaa seuraavalla tavalla. Jos sinun on kuljettava pitkä matka, niin mikä voi pitää sinut liikkeellä, vaikka jalkasi olisivat väsyneetkin? Eikö se olekin päämäärän näkeminen? Vaikka se saattaa olla vielä kaukana, niin kun näet sen tulevan lähemmäksi ja lähemmäksi, sinä rohkaistut voittamaan lisääntyvän uupumuksesi ja ryhdyt uusiin ponnisteluihin jatkaaksesi matkaasi. Mutta jollet voi nähdä päämäärää etkä tiedä, miten kaukana se on, niin entä silloin? Vaikka se olisi aivan seuraavan tienmutkan takana, niin koska et näe sitä, se saa väsymyksesi tuntumaan suuremmalta, ja kohta olet valmis lopettamaan. Nyt on olemassa erittäin suuri vaara, joka kietoo monet antautuneet, nimittäin hengellisen näkemyksen kadottaminen, iankaikkisen elämän päämäärän näkemyksen menettäminen ja uupuminen Jehovan palveluksessa.
9. Mille muille vaaroille hengellisyyden menetys tekee meidät alttiiksi?
9 Hengellisyyden kadottaminen voi aiheuttaa suurempaakin vahinkoa. Se voi saada meidät ryhtymään lihan tekoihin, jotka Paavali mainitsee Gal. 5:19–21:ssä. Siinä mainittujen joukossa ovat ”haureus, saastaisuus, irstaus, . . . juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset”. Paavali jatkaa sanoen: ”Joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Olisi kohtalokasta kietoutua näihin ihmiskunnan lihan tekoihin, koska se merkitsisi iankaikkisen elämän toivomme menettämistä. Tästä selvästä ja osuvasta Raamatun varoituksesta huolimatta tuhannet Jehovan antautuneet palvelijat ovat sallineet näiden lihan tekojen niellä itsensä, ja heidät on erotettu Jehovan puhtaasta kansasta. Näin on käynyt, koska he ovat menettäneet hengellisyytensä, kadottaneet iankaikkisen elämän näkemyksensä. Heistä on jokin muu näyttänyt haluttavammalta. Mutta mikään, ei kerrassa mikään voi olla haluttavampaa kuin iankaikkinen elämä vanhurskaissa olosuhteissa. Miten tärkeätä onkaan varmistautua siitä, ettei mikään himmennä iankaikkisen elämän näkemystämme!
10. Osoita Raamatusta, että meidän täytyy antaa Jumalan hengen eikä langenneen lihamme hallita elämäämme.
10 Ihmislihamme voi muillakin tavoin himmentää iankaikkisen elämän näkemyksemme. Paavali sanoi: ”Lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha.” (Room. 8:6) Syntinen ihmislihamme haluaisi ottaa meidät kokonaan valvontaansa ja vetää meidät mukanaan tavoittelemaan halujaan ja tukahduttaa Jumalan pyhän hengen vaikutuksen elämässämme. Antautuneina kristittyinä meidän on opittava torjumaan taipumus asettaa omat lihalliset halumme ensi sijalle ja opittava antamaan Jumalan hengen aina johtaa itseämme. – Gal. 5:16, 17.
11. Mitkä tärkeät elämää koskevat ratkaisut ovat nykyään monien veljiemme edessä?
11 Jotkut lihan perustelut ovat hyvin voimakkaat ja vetoavat. Saattaa tulla tilanteita, joissa elämämme on kysymyksessä. Saatamme olla sairaina, ja meille sanotaan, ettei elämäämme voi pelastaa mikään muu kuin verensiirto. Me tiedämme sellaisen verenkäytön olevan vastoin Jehovan tahtoa. (Apt. 15:28, 29) Minkä valinnan teemme? Toisinaan kansalliskiihkoiset hallitukset ovat vaatineet veljiämme kumartamaan ja palvomaan kansallistunnuksia epäjumalisesti, niin kuin kolmea uskollista heprealaista, Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa, vaadittiin. Heitä on uhattu välittömällä kuolemalla, jos he eivät niin tee. Toisia, jotka ovat pyrkineet säilyttämään kristillisen puolueettomuutensa maailman kansojen välisiin sotiin nähden, on asetettu samanlaisten uhkausten eteen.
12. Mikä oikea suhtautuminen elämään vahvistaa meitä kestämään näissä tärkeissä koetuksissa?
12 Miten voimme varjeltua tällaisissa ratkaisevissa koetuksissa ja säilyttää Jehovan suosion? Mitä me oikein tavoittelemme? Nykyisen ihmiselämämme pelastamistako vai iankaikkista elämää? Jos tavoitteenamme on todella iankaikkinen elämä ja jos pidämme sitä aina silmällä, niin emme katso nykyistä elinikäämme niin kovin tärkeäksi, että sovittelisimme Jehovan laeissa. Tärkeimpänä huolenamme on nuhteettomuuden säilyttäminen Jehovan edessä eikä nykyisen elämämme säilyttäminen. Muista Jeesuksen sanat, että ”henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä”. Älä anna koskaan lihasi saada itseäsi rikkomaan Jehovan lakeja. Jeesus sanoi vielä selvemmin: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 16:25) Jos pidät silmällä iankaikkista elämää etkä nykyistä lyhyttä elämää, niin säilytät nuhteettomuutesi.
13. Mikä kiusaus meidän täytyy torjua, ja miten me voimme torjua sen?
13 Voitko odottaa iankaikkista elämää? Monet eivät voi. He tavoittelevat välittömämpää, joskin alempiarvoista palkintoa. Tarvitaan hengellistä arvostusta ja kypsyyttä, jotta voisi torjua kiusauksen tarttua tilapäisiin etuihin iankaikkisen elämän kustannuksella. Me ”emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”. (2. Kor. 4:18) Kehitä hengellistä näkemystäsi, pidä katseesi iankaikkisen elämän tavoitteessa äläkä salli minkään himmentää näkemystäsi.
MITEN VOIT PITÄÄ IANKAIKKISEN ELÄMÄN NÄKYVISSÄSI
14. Mitkä periaatteet meidän täytyy pitää selvänä mielessämme suhteessamme Jehovaan?
14 Jehova on elämän antaja. ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde.” (Ps. 36:10) Me emme voi pitää iankaikkista elämää näkyvissämme pysymättä lähellä Jehovaa, elämän lähdettä. Sefanja valotti tätä asettamalla Jehovan ensiksi, kun hän sanoi: ”Etsikää Herraa [Jehovaa, Um], kaikki maan nöyrät.” (Sef. 2:3) Daavid lausui tämän saman tärkeän totuuden, Jehovan asettamisen ensimmäiseksi, Ps. 16:8:ssa: ”Minä pidän Herran [Jehovan, Um] aina edessäni.”
15. a) Mitä meidän tulee tietää antautumisesta? b) Mikä välttämätön seikka auttaa meitä pysymään lähellä Jehovaa ja pitämään hänet aina silmiemme edessä?
15 Me tarkoitamme tätä omistaessamme elämämme Jehovalle. Me emme omistaudu millekään uskonnolle emmekä ihmiselle emmekä järjestölle. Ei, vaan me antaudumme kaikkeuden Korkeimmalle Suvereenille, Luojallemme, itse Jehova Jumalalle. Tämä tekee antautumisesta hyvin henkilökohtaisen suhteen itsemme ja Jehovan välillä. Tästä syystä ei kaikilla antautuneilla ole ainoastaan etu vaan myös velvollisuus lähestyä Jehovaa rukouksessa. Jaak. 4:8 sanoo: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” Jollemme asetu alituisesti rukouksessa Jehovan eteen, emme voi täyttää antautumislupaustamme, koska ei ole mahdollista säilyttää läheistä, lämmintä, persoonallista suhdetta kenenkään kanssa, jollei alituisesti puhu hänelle. Me kaikki tiedämme, mitä tapahtuu, kun perheen jäsenet lakkaavat puhumasta keskenään. Heidän keskinäiset suhteensa katkeavat. Jos sallisimme konsanaan tämän tapahtua suhteellemme Jehovaan, niin se olisi kohtalokasta iankaikkisen elämän toiveillemme.
16. Miten nykyistä rukoilemisen tarvetta valaistaan, ja mitä rukous aikaansaa meille?
16 Henkilökohtaisen rukouksen tarve kasvaa suuremmaksi lähestyessämme tämän asiainjärjestelmän täydellistä loppua. Pietari sanoo: ”Kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.” (1. Piet. 4:7) Meidän täytyy todella olla erittäin valppaat, ettemme koskaan laiminlyö rukouksen kallista etua, joka auttaa meitä lähestymään elämän Suurta Lähdettä. Rukous pitää meidät hereillä Jehovalle antautumisemme suhteen, se auttaa meitä pysymään hengellismielisinä, se tekee meidät kiitollisemmiksi Jehovalle hänen hyvyydestään, ja se saa meidät paremmin arvostamaan sitä, että saamme olla hänen palvelijoitaan päämääränämme iankaikkinen elämä.
17. Miten henkilökohtainen tutkiminen ja miettiminen auttavat meitä pitämään mielemme oikeissa asioissa?
17 Henkilökohtainen tutkiminen ja miettiminen auttavat myös meitä lähemmäksi Jehovaa ja säilyttämään selvän näkemyksen totuudesta. Raamatun lukemisella tulee olla huomattava sija tutkisteluaikataulussamme. Meidän tulee varata joka päivä aikaa sen miettimiseen, jotta sen oikeat periaatteet tulisivat ajattelutoimintamme oleelliseksi osaksi. Me voimme tutkia itseämme tässä suhteessa. Tee itsellesi seuraava kysymys: ”Kun mieleni ei askartele jossain nimenomaisessa tehtävässä, niin mihin se kääntyy?” Sen pitäisi normaalisti kääntyä Jehovaan ja hänen päätöstensä harkintaan. Samoin kuin kompassineula voi tilapäisesti kääntyä vasemmalle tai oikealle, mutta heilahtaa aina takaisin pohjoista kohti, meidän mielemmekin tulee kääntyä takaisin Jehovaan ja hänen Sanaansa. Jos näin teemme, meillä ei ole mitään syytä pelätä vaikeita aikoja. Me olemme silloin ottaneet Jumalan sanan painetuilta sivuilta, jotka ihmiset voivat hävittää, ja panneet sen syvälle sydämeemme, missä vastustajat eivät voi sitä koskettaa. Tulkoonpa silloin mitä vaikeuksia tahansa meille, mikään ei voi pyyhkiä pois iankaikkisen elämän näkemystämme.
18. Miksi on hyvä olla ”aina innokkaat Herran työssä”, ja miten Jehovan näkyvä järjestö auttaa meitä tässä?
18 Tarkastelkaamme myös sitä apua, mitä Jehova ystävällisesti antaa meille näkyvän maanpäällisen järjestönsä kautta. Jos me pysymme lähellä sitä ja palvelemme sen mukana, me saamme voimakkaan suojan. Se on nykyään ainoa järjestö, joka on yksistään Jehovan työn tekemistä varten, ja se on todella työntekijäin järjestö. Tämä johtuu siitä, että työ on kiireellinen, niin kuin Jeesus tähdensi: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” (Joh. 9:4) Meistä saattaa toisinaan tuntua, että meiltä vaaditaan liian paljon Jehovan palveluksessa ja että on liiaksi tehtävää. Mutta sen sijaan että katsoisimme asiaa sillä tavalla, miksemme yrittäisi katsoa sitä seuraavalla tavalla: Täyttäessään aikamme ylitsevuotavasti palveluksellaan Jehova on ystävällinen meille. Ahkera toiminta Jehovan palveluksessa varjelee meitä. Meillä ei ole silloin aikaa ympärillämme oleviin maallisiin harrastuksiin, jotka ahnehtivat aikaamme ja huomiotamme. Ei ole epäilystäkään siitä, että maailmalliset pyrkimykset asettavat hyvin paljon vaatimuksia ajallemme. Olemmepa työssä tai huvitusta hakemassa, ne haluaisivat viedä joka minuutin siitä. Mutta ne eivät voi antaa meille iankaikkista elämää. Kun Jehova näkyvän järjestönsä kautta järjestää ystävällisesti siten, että hän täyttää elämämme palveluksella, niin meidän tulee siis iloita. Paavali ilmaisi sen näin: ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” (1. Kor. 15:58) Ne, joilla on vähän tehtävää Jehovan palveluksessa, lankeavat syntiin, eivätkä ne, joilla on runsaasti tehtävää ja jotka tekevät sen iloiten. Se, että meillä on paljon tehtävää Jehovan palveluksessa, varmistaa sen, että me pidämme iankaikkisen elämän päämäärämme näkyvissä.
19. Mikä osa ilolla on katseemme kohdistamisessa elämän päämäärään?
19 Ne, joilla on paljon tehtävää Jehovan palveluksessa, kokevat suurta iloa sen tekemisessä. ”Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.” (Ps. 100:2) Etkö ole yhtä mieltä siitä, että voit tehdä jotain työtä paljon kauemmin, kun todella nautit siitä? Niin, ilo antaa kestävyyttä. Tämä ilo ylläpiti Jeesusta hänen kärsimyksissään. Paavali sanoo Hepr. 12:2:ssa: ”Ilon sijasta [tähden, Um] kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Niin kauan kuin koemme tätä samaa ihmeellistä iloa Jehovan palveluksessa, se pitää meidät toimeliaina ja varjelee meidät hidastumasta tai lopettamasta. Ja jotta meillä olisi nyt ilo, meidän täytyy aina pitää edessämme ihmeellinen ilo saada elää iankaikkisesti Jumalan uudessa järjestyksessä. Samoin kuin Jeesus sai riemuvoiton kidutuspaalusta ja kuolemastakin eteensä asetetun ilon tähden, mekin kykenemme voittamaan kaikki esteet tiellämme. Ilon puuttuminen on tosiaan hengellisen sairauden varma merkki. Usein tämä ilottomuus johtuu siitä, että on kadotettu näkyvistä iankaikkisen elämän päämäärä.
PALVELE JATKUVASTI IANKAIKKINEN ELÄMÄ SILMÄMÄÄRÄNÄ
20. Miten Aabrahamin suurenmoinen esimerkki kannustaa meitä?
20 Kun olemme valinneet elämään johtavan tien ja päättäneet pysyä sillä hinnalla millä hyvänsä, me voimme saada paljon lohdutusta ja rohkaisua sellaisten muinaisaikain miesten uskollisista esimerkeistä kuin Aabrahamin, joka noudatti halukkaasti Jumalan kutsua. Aabrahamin asuessa mukavasti Kaldean Uurissa Jehova kutsui hänet lähtemään palvelemaan toisessa maassa, jota hän ei ollut koskaan nähnyt. Tämä oli suuri uskon koetus. Hänen piti muuttaa kokonaan elintapansa ja elää siitä lähtien paimentolaisena hoitaen lammas- ja karjalaumojaan. Miksi hän sitten lähti? Koska hän oli näkemyksen ja uskon mies. Paavali sanoo, että ”hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala”. (Hepr. 11:10) Aabraham näki tosiaan Jumalan valtakunnan kaukaa ja toivotti sen tervetulleeksi. Hän tiesi hyvin, ettei Jumalan lupauksen täyttyminen tapahtuisi hänen elinaikanaan, mutta se ei horjuttanut hänen uskoaan lupaukseen. Hän säilytti nuhteettomuutensa Jehovan edessä aina maan päällä olonsa 175 vuoden loppuun asti, koska hän palveli iankaikkinen elämä silmämääränään.
21. Mitä Aabrahamin ja Mooseksen oikeaa näkemystä voimme hyödyksemme jäljitellä?
21 Vaikka Mooses kasvatettiin ja opetettiin faaraon palatsissa, niin hänkin hylkäsi halukkaasti korkean asemansa ja sen loiston ja rikkaudet palvellakseen yksinkertaisesti Jumalan ”lammasten” paimenena. Mikä sai hänet tekemään sen? Hepr. 11:26 sanoo, että ”hän käänsi katseensa palkintoa kohti”. Hän ei tosiaan koskaan menettänyt näkemystään Jumalan uudesta järjestyksestä. Aabraham ja Mooses noudattivat Jumalan kutsua, koska he halusivat olla Jehovan palveluksessa missä tahansa ja mitä se olikin. Heitä ei liikuttanut paljon se, pyydettiinkö heitä tekemään sitä tai tätä, menemään sinne tai tänne. He vain halusivat palvella Jehovaa, tehdä hänen tahtonsa ja lopulta saada hänen iankaikkisen elämän siunauksensa.
22. Miten palvelusalttius auttaa meitä pitämään iankaikkisen elämän silmämääränämme?
22 Tämä suurenmoinen mielentila on ollut Jumalan tosi palvelijoitten tunnus kaikkina aikoina. Meidän tulee aina kehittää tätä halukkuuden henkeä, tähyillä aina Jehovan palvelemistilaisuuksia ja pyrkiä pätevöitymään lisääntyviin palvelusetuihin. Paavali sanoi Timoteukselle: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1. Tim. 3:1) Miten me pyrimme näihin etuihin? Me yritämme kehittää raamatullisia ominaisuuksia tutkimalla, palvelemalla, edistämällä kypsyyttä kokemuksen avulla, viljelemällä hengen hedelmiä ja noudattamalla halukkaasti jokaista kutsua, joka tulee Jehovan järjestön kautta. Kun meille tarjotaan tällaisia etuja, niin me emme pidä niitä taakkoina vaan runsaina palkintoina uskollisesta palveluksesta.
23. Miten ne ovat nyt siunattuja, jotka asettavat Jehovan ensi sijalle?
23 Iankaikkisen elämän toivon lisäksi Jehova Jumala varaa nyt ihmeellisiä palkintoja tänä aikana niille, jotka halukkaasti ryhtyvät hänen palvelukseensa. Jeesus sanoi vastatessaan Pietarin tätä koskevaan kysymykseen: ”Jeesus sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.’” (Mark. 10:29, 30) Tuhannet aikamme uskolliset tienraivaajat ja muut ovat todenneet nämä Jeesuksen sanat tosiksi. Tosi rakkauden työssään he ovat löytäneet ja ruokkineet Jehovan karitsoita, ja nyt näiden kodit avautuvat noille tienraivaajille aivan kuin he olisivat perheen jäseniä. Heillä on tosiaan satoja koteja ja äitejä ja veljiä ja lisäksi toivo iankaikkisesta elämästä.
24. Miten Raamattu kannustaa meitä palvelemaan jatkuvasti iankaikkinen elämä silmämääränämme?
24 Oletpa ollut Jehovan järjestössä kuusi kuukautta tai kuusikymmentä vuotta (niin kuin jotkut ovat olleet), vielä täytyy palvella, vielä tarvitaan kestävyyttä. Toisinaan voi vaino, sairaus, perheen vastustus tai vain niiden välinpitämättömyys, joille saarnaat, panna kestokykysi ankaralle koetukselle. Muista Jaakobin sanat: ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” (Jaak. 1:12) Paavalikin kannustaa meitä jatkamaan Jehovan palvelemista kestävinä: ”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” (Gal. 6:9) Säilyttämällä näkemyksemme Jehovan lupauksista kirkkaana ja sallimatta minkään saada itseämme katsomaan sivuun elämän tieltä me kykenemme palvelemaan iankaikkinen elämä silmämääränämme niin kauan kuin Jehova pyytää. Ja miten suurenmoinen seuraus siitä onkaan meille! ”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.” – Luuk. 21:19.