Toivo suojelee mieltä

ELÄMÄ on ihmisen kallein omaisuus. Mutta elämä kadottaa arvonsa ja merkityksensä ilman toivoa. Niinpä Yhdysvalloissa yrittää toht. Eugene W. Kanskyn mukaan joku henkilö tehdä itsemurhan joka kuudeskymmenes sekunti, ja noin 20 000 onnistuu siinä joka vuosi. Se merkitsee sitä, että itsemurhasta on tullut yksi kymmenestä tärkeimmästä kuolemansyystä tuossa maassa. Koska toivottomuus johtaa elämän menetykseen, niin viisas ihminen yrittää lujittaa mieltään vahvalla, lujalla tulevaisuudenuskolla. Kristittyjä kehotetaan ottamaan päähänsä kypäräksi ”pelastuksen toivo”. – 1. Tess. 5:8.

Toivo on määritelty ”haluksi, mitä seuraa halutun saavuttamisodote”. Ihmiskunta on vajonnut siitä lähtien, kun ensimmäinen ihminen lankesi täydellisyydestä kapinoidessaan Luojaansa vastaan, ahdistuksen, epätoivon, sairauden ja lopulta kuoleman liejuun. Ihminen haluaa kaivaten parempaa – rauhaa, varmuutta, terveyttä ja elämää. Kun hän kohdistaa luottamuksensa aineelliseen rikkauteen tai johonkuhun ihmiseen tai johonkin järjestöön, niin hän kehittää näiden haluamiensa asioitten saavuttamisodotteen. Hän kehittää siten toivon, ja se vie häntä eteenpäin sanoen hänelle, että huomenna on paremmin. Tällainen toivo tekee elämästä elämisen arvoisen ja tuottaa iloa sydämelle.

Otamme esimerkin. Kun kansat syöksyivät toiseen maailmansotaan, niin maailman johtajat esittivät Yhdistyneet Kansakunnat ihmisen ’parhaana rauhan toivona’. Koska ihmisten sydän kaipasi rauhaa, niin he kiinnittivät hartaan odotteensa tähän järjestöön. Kun sen peruskirja allekirjoitettiin San Franciscossa vuonna 1945, niin ”kirkonkellot soivat. Kristityt kokoontuivat kirkkoihinsa. He lauloivat iloisia ylistysvirsiä Rauhanruhtinaalle. He kiittivät Jumalaa, että vihdoinkin oli luotu laitos ’pelastamaan tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta’!” – The Churches and the United Nations (Kirkot ja Yhdistyneet Kansakunnat), kirj. Walter W. Van Kirk.

Miten noiden iloa herättävien toiveitten kävi? Walter Van Kirk myöntää: ”Ei voida kieltää, että San Franciscossa syntyneet suuret toiveet eivät ole täysin toteutuneet.” Miten vähän sanottu, kun otamme huomioon asiain nykyisen käänteen! Murskautuneet toiveet ja täyttymättömät odotteet ovat tuoneet pettymyksen jättäen miljoonat ihmiset sydämeltään sairaiksi. Ihmiskunnan usein toistunut erehdys on ollut toivon paneminen heikkojen, kuolevaisten ihmisten ponnistuksiin sydämen halujen tyydyttämiseksi. Siksi kuuluu Jumalan sanan viisas neuvo: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa.” – Ps. 146:3, 5; Sananl. 13:12.

Ihmisten lupauksiin perustettu toivo johtaa usein pettymykseen, mutta Jehova on sellaisen ”toivon Jumala”, mikä rakentuu vahvimmalle perustukselle koko kaikkeudessa, hänen omalle lupaukselleen. Henkeytetty kertomus vakuuttaa, että ”Jumala ei ole voinut valhetella”. Näin me olemme saaneet ”voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja.” Jumalan antama toivo ”ei saata häpeään”. – Room. 15:13; Hepr. 6:18, 19; Room. 5:5.

Ihmisten sydän huutaa rauhaa, turvallisuutta, terveyttä ja elämää. Ihmiset haluavat elää ilman sodan, nälän ja sairauden uhkaa. Jumalan sana kehottaa heitä: ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, . . . ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Jehova tyydyttää kaikkien niiden sydämen pyyteet, jotka turvaavat häneen, varaamalla heille uuden maailman, missä ”vanhurskaus asuu”. Siinä maailmassa ”vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.” – Ps. 37:3, 4; 2. Piet. 3:13; Jes. 32:17, 18.

Jehova tyydyttää sydämen kaipaaman täydellisen terveyden ja loputtoman elämänkin, sillä ”hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt”. Miten ihmeellinen toivo tämä onkaan! Me kaikki haluamme sitä, ja me voimme luottaa mitä täysimmin siihen, että se täyttyy, koska sen on luvannut Kaikkivaltias Jumala! Siis ”olkaa toivossa iloiset”! Ajattele sitä, kehitä harras halu siihen iankaikkiseen elämään, ”jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja”. – Ilm. 21:4; Room. 12:12; Tiit. 1:2.

Tekemällä Jehovan lupauksesta toivomme meillä on luja ankkuri sielullemme. Se toivo suojelee mielemme kypärän tavoin. Kun tämä maailma kohtaa onnettomuuden toisensa jälkeen tuottaen katkeran pettymyksen niille, joiden toivo on pantu siihen, niin meidän toivomamme Jehovan uusi maailma tulee kirkkaammaksi ja ihanammaksi. Vaikka onnettomuus kohtaisikin meitä tapaturman, vainon, sairauden tai jonkun rakkaan omaisen kuoleman muodossa, niin meidän toivomme ylläpitää meitä kannustaen meitä eteenpäin, koska olemme vakuuttuneita uudessa maailmassa saatavasta Jehovan siunauksesta.

Jehova tulee onnelliseksi, kun hänen palvelijansa arvostavat hänen elämänlahjaansa. Tämä lahja on meidän mielemme suojelija. Miten niin? Oletko sinä luvannut jolloinkin lapselle jotain, mitä hän on halunnut erittäin hartaasti, edellyttäen, että hän saa hyvät numerot koulunsa tutkinnoissa? Lapsi on kohdistanut mielensä opintoihinsa eikä ole antanut ulkopuolisten harrastusten häiritä, koska hän on niin innokkaasti halunnut tuota lahjaa. Kun lapsi opiskeli, niin hän kuvitteli omistavansa lahjan, ja iloiten siitä ajatuksesta hän opiskeli ahkerammin saadakseen sen toteutumaan. Samalla tavalla Jehova lupaa iankaikkisen elämän palkaksi hänen tahtoaan kohtaan osoitetusta tottelevaisuudesta. Tämän odotteen täyttäminä me kiinnitämme mielemme Jumalan tahdon tekemiseen emmekä anna minkään häiritä itseämme ollaksemme varmat tuon halutun elämänlahjan saamisesta.

Varjele siis mielesi panemalla toivosi Jehovan varmaan lupaukseen. Tee siitä toivosta todellisuus oppimalla tuntemaan Jumalan tahto ja sitten tekemällä se. Olkoon sinun asenteesi sama, mikä on ilmaistu Jesajan 25:9:nnessä: ”Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.”