Et ole koskaan yksin
”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää.” – Ps. 46:2, 3.
1, 2. Miten eräs reportteri suhtautui erään lähetystyöntekijän seitsenvuotiseen eristykseen, ja miten lähetystyöntekijä selitti menestyksellisen kestävyytensä?
VUONNA 1965 vapautettiin lähetystyöntekijä kommunistisen Kiinan vankilasta, missä hän oli viettänyt seitsemän vuotta eristettynä. Sanomalehtireportterit tulivat tapaamaan häntä hänen saapuessaan Hongkongiin. Eräs heistä sanoi lähetystyöntekijälle: ”Minä en pystyisi mitenkään kestämään, jos joutuisin olemaan yksin. Jos minun täytyisi olla yksin seitsemän vuotta, niin kiipeäisin pitkin seiniä.”
2 Kumman kaltainen sinä olisit – tuon reportterin vai lähetystyöntekijän? Mikä oli tämän lähetystyöntekijän voiman lähde? Hän selitti myöhemmin, miten hän saattoi kestää niin pitkän eristyksen. Puhuen yhtenä Jehovan todistajista hän sanoi: ”Meillä on jotain ajateltavaa. Meillä on sisällämme hengellistä ruokaa, joka ravitsee meitä, ja me voimme kestää lujina uskossa. Luonnollisesti meidän on ensin tutkittava. Meillä ei ole sisäistä voimaa, jollemme tutki. Parasta on siis, että tutkitte jatkuvasti Raamattuanne ja vahvistatte itseänne. Ja kun sitten ahdistus tulee, niin jos se kohtaa teitä, te pystytte ’seisomaan lujina’.”
3. Mitä tämän lähetystyöntekijän kokemus valaisee, ja miksi asia on siten?
3 Tämä kokemus valaisee sitä, etteivät tosi kristityt ole koskaan yksin! Ihmiset, joilla ei ole uskoa, eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää tätä, ja kuitenkin se on totta: antautuneet kristityt eivät ole koskaan yksin, koska heidän hengellisten asiain tuntemuksensa on kuin voimakas, aina läsnä oleva toveri, jonka kanssa he voivat neuvotella. Sitä paitsi heillä on Auttajanaan Jehova Jumala, Kaikkivaltias, ovatpa he missä hyvänsä ja millaisissa olosuhteissa hyvänsä. Psalmin 121:1–3 sanat osoittavat, että ne, joilla on usko kuin psalmistalla, eivät ole koskaan yksin: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.”
MASENTUNEENA TAI ALAKULOISENA
4. Mitä ihminen voi tehdä, kun hän tuntee yksinäisyyttä epätoivon tai masentuneisuuden takia, mutta millaista asennetta täytyy välttää?
4 Vankilan ulkopuolellakin on aikoja, jolloin voi tuntea yksinäisyyttä. Näin käy varsinkin silloin, kun on alakuloinen, masentunut tai tuntee epätoivoa. Olkoon masennuksen syy mikä tahansa, asianomaisen tulee muistaa, että hän voi heittää huolensa tai pettymyksensä taakan Jehovan kannettavaksi aivan niin kuin psalmista sanoi: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” (Ps. 55:23) Voimme olla varmat siitä, että Jehova Jumala ei salli palvelijoittensa horjua eikä vajota turmioon. Mutta tässä on varoitus: älä omaksu riippumatonta asennetta. Turvaa päinvastoin Jehova Jumalaan; ole tyystin hänestä riippuvainen. Silloin hän pitää sinut pystyssä ja varjelee sinua lankeamasta. – Sananl. 3:5–7.
5. a) Miten voimme osoittaa luottavamme Jehovaan? b) Kun Jeesus puhui ”uskon” löytämisestä maan päältä ihmisen Pojan saapuessa, niin mitä hän erityisesti tarkoitti?
5 Rukous on yksi tapa, jolla me osoitamme luottavamme Jumalaan ja jolla voimme heittää taakkamme hänen kannettavikseen. Älä koskaan lyö laimin rukousmahdollisuutta. (Ef. 6:18) Rukouksessa kestäminen vaatii uskoa. Herra Jeesushan herätti kerran seuraavan kysymyksen rukouksesta: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8) Jeesus opetti siihen aikaan opetuslapsilleen rukoilemisen tarvetta, tarvetta ’huutaa häntä avuksi yötä päivää’ rukouksessa, kuten 1. ja 7. jae osoittavat. Näin ollen hänen kysymyksensä ”uskosta” koskee erityisesti uskoa Jumalalle esitetyn rukouksen tehokkuuteen. Keillä on tällainen usko nykyään? Onko sinulla? Onnellisia ovat ne joilla on! He eivät ole koskaan yksin.
6, 7. Milloin rukous on erityisen tärkeä, ja miksi voimme luottaa siihen, että Jumala voi ylläpitää uskollisen kristityn, joka tulee hänen luokseen rukouksessa?
6 Rukous on erityisen tärkeä, kun tuntee olevansa masentunut, alakuloinen, melkein musertunut. (1. Sam. 1:5–18) Heitä huolen aiheesi hänen kannettavakseen. Hän voi varmasti pitää sinusta huolen. (Fil. 4:6) Pitihän Jehova Jumala huolen suuresta israelilaisjoukosta erämaassa 40 vuotena. Hän syöksyi alas kuin kotka siivet levällään ylläpitääkseen heitä! (5. Moos. 32:11, 12) Jumala huolehti heistä yliluonnollisella tavalla, niin että heidän kenkänsä ja vaatteensa eivät kuluneet milloinkaan loppuun. – 5. Moos. 29:5.
7 Koska Jehova Jumala voi ylläpitää ei ainoastaan suurta ihmisjoukkoa vaan itse asiassa myös koko maailmankaikkeutta, niin eikö hän voisi ylläpitää yhtä palvelijaansa, joka voi tuntea olevansa yksin? Luonnollisesti hän voi! Mutta meidän täytyy uskossa rukoilla Jehovalta tätä ylläpitävää voimaa, jota kristityt veljemmekään eivät voi antaa. – Fil. 4:13.
KUN OLET TILAPÄISESTI EROSSA TOISISTA
8, 9. a) Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat yksinäisyyden arvon? b) Miten siis tilapäiset yksinolokaudet voivat olla hyödyllisiä?
8 Tunnetko olevasi vallan yksin, kun olet tilapäisesti erossa toisista? Jotkut tuntevat, ja he saattavat olla ensimmäiseksi taipuvaisia aukaisemaan radion tai television. Mutta tilapäiset yksinolokaudet ovat todellisuudessa hyödyllisiä; tietty määrä yksinäisyyttä on tosiaan ihmisten perustarve. Jeesuskin etsi yksinäisyyttä vapautuakseen ihmisjoukoista. Hän rukoili vuorilla ja puutarhoissa. (Luuk. 4:1, 42; 6:12; 22:39–41) Raamatussa on muitakin esimerkkejä jumalisista miehistä, jotka myös toisinaan etsivät yksinäisyyttä. Jehova puhui Moosekselle Hoorebin vuoren yksinäisissä rotkoissa ja käytti häntä sitten johtamaan Israelia. Psalmista Daavid sepitti eräät ihanimmista psalmeistaan yksinäisyydessä. Johannes Kastaja turvautui Jordanin lähellä olevaan autioon erämaahan. Nämä miehet tunsivat yksinäisyyden tarpeen ja käyttivät sitä hyvin hyödykseen ja Jumalan kunniaksi.
9 Elämä on nykyään täpö täynnä asioita. Se rientää nopeasti, ja ihminen tarvitsee aikaa ohitse kiitävien tapahtumien arviointiin. Yksinolo jonkin aikaa sallii ihmisen hengähtää, niin sanoaksemme. Se tarjoaa mielelle hetkiä tarpeelliseen harkintaan ja Raamatun totuuksien mietiskelemiseen, mikä on itsessään nautinto. Se tarjoaa myös tilaisuuden kiittää Jehovaa saaduista siunauksista ja tavoitella hänen ohjaustaan ja pyhää henkeään.
10. Minkä Jumala sanoi syyksi siihen, että hän salli israelilaisten vaeltaa 40 vuotta erämaassa, ja mikä läksy siinä on meille?
10 Muistatko, miksi Jumala antoi israelilaisten vaeltaa erämaassa 40 vuotta? Jumala sanoi tehneensä sen ”koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on”. (5. Moos. 8:2, 3; vrt. 2. Aikak. 32:31.) Se, mitä me teemme ajallamme, jonka olemme yksin, voi siis myös koetella, mitä sydämessämme todellisuudessa on. Meidän on pantava aineelliset harrastukset toisarvoiselle sijalle hengellisiin tarpeisiin verrattuina ja ravittava itseämme Jumalan sanalla, milloin vain on tilaisuutta.
11, 12. Selitä määrätietoinen mietiskely, ja millaisen esimerkin Jeesus antoi tässä suhteessa?
11 Kun meillä siis on yksinolokausia, niin me voimme koettaa käyttää ajan viisaimmin. Voimme käyttää ajan mietiskelyyn. Mietiskelyllä ei tarkoiteta joutilasta uneksimista, ajatusten harhailemista sinne tänne, vaan pikemminkin ohjattua ajattelua. Mietiskelyn tulee olla määrätietoista, sellaista, mikä auttaa harkitsemaan asiat perusteellisesti ja pääsemään johonkin täsmälliseen johtopäätökseen. Me tarvitsemme sitä varten mietiskelyssämme opastusta, ja kaikkein paras opas on Pyhä Raamattu. Kun luet sitä, niin pysähtele ja ajattele laajemmin sitä, mitä luet. Siten vältät sekavia ajatuksia, joilla ei ole täsmällistä päämäärää.
12 Kristityt voivat jäljitellä Jeesusta Kristusta, joka erämaassa mietiskeli Jumalan sanaa. Hän ajatteli sitä syvällisesti, häiriintymättömästi. Tämä mietiskely varusti hänet hyvin, niin että hän voi myöhemmin torjua Saatanan hyökkäykset. – Matt. 4:1–11.
AHDISTUKSEN AIKOINA
13. Miksi tosi kristityt saattavat toisinaan joutua eristetyiksi?
13 Joskus tosi kristityt joutuvat eristetyiksi vainon takia. Tällöinkin heidän on pidettävä mielessään, että Jehovan henki lohduttaa sellaisina ahdistuksen aikoina niitä, jotka turvaavat Häneen täysin. On elintärkeätä tietää, mitä tehdä vaikeina aikoina, koska Herra Jeesus sanoi antaessaan ilmestyksen apostolilleen Johannekselle: ”Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle.” Apostoli Paavali sanoi: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” – Ilm. 2:10; 2. Tim. 3:12; 2. Kor. 1:3, 8–10.
14. Miten kristitty voi vahvistaa itseään kyetäkseen kestämään eristettynä olon?
14 Miten vahva on sinun uskosi? Voisitko sinä kestää horjumatta alituista kuulustelemista ja vuosien vankilaeristyksen sen vuoksi, että haluat säilyttää nuhteettomuutesi Jumalan edessä? On aika vahvistaa itseäsi ennen kuin sellainen vaino tulee. Millä tavalla? Käyttämällä nyt viisaasti aikasi, tutkimalla ja miettimällä Jumalan sanaa, niin että se juurtuu syvälle sydämeesi, olemalla säännöllisesti Jehovan kansan seurassa ja panemalla oppimasi käytäntöön Hänen valtakuntansa palveluksessa. Jos nyt turvaat Jehovaan käyttäen hyväksesi saatavilla olevia hengellisiä varauksia, niin kykenet kriittisenä aikana ammentamaan häneltä voimaa, joka ylläpitää sinut sen kaiken läpi.
15, 16. a) Mitä kristitty voi tehdä, jos hänet on eristetty toisista? b) Miten psalmista Aasaf piti puolensa ahdingossa?
15 Mutta kun joku eristetään toisista, niin mitä hän sitten voi tehdä? Hän voi kerrata mielessään Pyhää Raamattua, ajatella Jumalan menettelytapoja ja töitä. Hän voi ajatella raamatullisia kestävyyden ja uskollisuuden esimerkkejä. Joosefia, joka vietti vuosia vankeudessa, mutta ei ollut kuitenkaan todellisuudessa yksin, sillä Jumala oli hänen kanssaan. (1. Moos. 39:20–23) Simsonia, joka näytti olevan vankilassa ypö yksin, mutta Jehova ei hylännyt häntä. (Tuom. 16:21–30) Apostoleita, jotka olivat usein vankilassa ja silti säilyttivät nuhteettomuutensa. (Apt. 5:17–21; 12:3–17; 16:19–34; 2. Kor. 6:3–5) Vainon vuoksi eristetyksi joutunut kristitty voi tehdä niin kuin psalmista Aasaf teki ollessaan suuressa ahdingossa. Tämä ”näkijä”, joka ennusti käyttäen harppua, kirjoittaa Psalmissa 77:3, 13: ”Ahdistuksen aikana minä etsin Herraa; . . . Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.” (1. Aikak. 25:1; 2. Aikak. 29:30) Näin teki eräs Vartiotorni-seuran vyöhykevalvoja ollessaan pidätettynä ja kokiessaan sekä pilkkaa että pahoinpitelyä nuhteettomuutensa säilyttämisen vuoksi. Kertoessaan kokemuksestaan jälkeenpäin hän sanoi: ”Me rukoilimme paljon; sellaisessa tilanteessa ihminen ajattelee paljon.”
16 Samalla tavalla psalmista Aasafkin ajatteli paljon ollessaan vaikeassa tilanteessa. Hän näytti olevan Jumalan hylkäämä, ja tilanne vaikutti synkältä. Mutta mitä hän teki vahvistaakseen itseään ja pitääkseen kiinni Jehova Jumalasta? Kuten jo mainitsimme, hän sanoi: ”Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.” Hän oli kiinnostunut Jumalan menneistä töistä ja menettelyistä, siitä, miten Jehova oli vapauttanut kansansa menneisyydessä. Aasaf tiesi, että Jumala ei muutu, niin kuin on kirjoitettu: ”Sillä minä olen Jehova, minä en ole muuttunut. Ja te olette Jaakobin lapsia, te ette ole tulleet loppuunne.” (Mal. 3:6, Um) Jehova ei näin ollen varmastikaan salli omiensa menehtyä tai tulla lopetetuiksi, jos he ovat uskollisia.
17, 18. Mitä kristitty voi tehdä valmistautuakseen kohtaamaan vaikean tilanteen?
17 Meillä on siis hyvä syy perehtyä Jumalan menneisiin ja nykyisiin kansansa ja järjestönsä hyväksi suorittamiin tekoihin. Nyt on aika varastoida kaikkea tätä tietoa sydämeemme ja mieleemme. Tätä varten meillä on apunamme Jumalan sana ja Vartiotorni-seuran eri julkaisut. Mikäli olemme joskus vaikeassa tilanteessa niin kuin Aasaf oli, me voimme silloin ajatella oikein, niin että kykenemme seisomaan lujina. Mielessämme on hyviä asioita, jaloja asioita, ylistettäviä asioita, rakastettavia asioita, joita voimme miettiä. – Fil. 4:8.
18 Psalmistan meille tässä asettama esikuva – miettiä Jehova Jumalan toimintoja ja tekoja – on siis hyvä. Se on meille hyvänä apuna hädän hetkellä.
NYKYISIÄ ESIMERKKEJÄ
19, 20. Miten eräs nykyinen Jehovan palvelija selviytyi viisivuotisesta eristettynä olosta?
19 Jumalan nykyisistäkin palvelijoista pitää paikkansa sama kuin näkijä Aasafista, joka ei ollut koskaan yksin, koska hän mietiskeli ja turvasi Jumalaan. Ajattele esimerkiksi lähetystyöntekijää, joka vietti viisi vuotta eristettynä kommunistisen Kiinan vankilassa. Tämä Jehovan kristitty todistaja kertoi, miten hän pysyi hengellisesti elossa:
20 ”Huomasin heti alusta lähtien, että minun oli ryhdyttävä toimenpiteisiin pysyäkseni vahvana uskossani. Olin tuskin lukittu koppiini pidätyspäivänäni, kun laskeuduin polvilleni rukoilemaan. . . . Säilyttääkseni arvostukseni hengellisiä asioita kohtaan vireänä järjestin ’saarnaamis’-toimintaohjelman. Mutta kenelle saarnata ollessani yksinäisessä vankikomerossa? Päätin kehittää joitakin sopivia raamatullisia saarnoja niistä asioista, mitkä saatoin muistaa, ja sitten saarnata kuvitelluille henkilöille. Aloitin sitten työn koputtaen kuvitellulle ovelle ja todistaen kuvitellulle avaajalle ja kävin useahkolla ovella aamun kuluessa. . . . Tein kaiken tämän ääneen, jotta näiden asioitten kuuleminen olisi paremmin painanut ne mieleeni. Olen varma siitä, että vartijat luulivat minun olevan menemässä sekaisin, mutta se piti todellisuudessa minut vahvana uskossa ja terveenä mieleltäni.”
21, 22. a) Miten tämä lähetystyöntekijä selitti, ettei hän ollut koskaan yksin? b) Miten eräs toinen vangittu lähetystyöntekijä käytti hyödyllisesti aikansa eristettynä ollessaan?
21 Tämä lähetystyöntekijä ei ollut yksin, vaikka hän olikin eristettynä, ja tämä pitää paikkansa, olkootpa Jehovan palvelijat missä hyvänsä. Lähetystyöntekijä sanoikin edelleen: ”Minut saatettiin erottaa toisista ihmisistä, mutta kukaan ei voinut eristää minua Jumalasta. . . . Millaisen hengellisen voiman ja lohdutuksen rukous toikaan minulle! . . . Ei ole mitään pyssyjä, muureja eikä vankilan salpoja, mitkä voisivat estää Jumalan henkeä tavoittamasta hänen kansaansa. Jos olemme antautuneet tutkimaan hänen Sanaansa ja sallineet sen vajota syvälle sydämeemme, ei ole mitään pelättävää. Me emme kestä omassa voimassamme. Mutta Jumala kykenee kaikkivoipaisena auttamaan heikoimmankin meistä selviytymään voittoisana vainossa!”
22 Eräs toinen vangittu lähetystyöntekijä selitti samankaltaisissa olosuhteissa: ”Minulla oli aikaa kovin paljon. . . . Mieleeni alkoi tulla useita raamatunkohtia, ja minä kirjoitin ne tavallisesti muistiin. . . . Kun olin kirjoittanut riittävästi raamatunpaikkoja, valitsin niistä aina yhden päivän tekstiksi, jäljensin sen ja pidin sen jollain näkyvällä paikalla, niin että saatoin harkita sitä koko päivän.”
23, 24. Miten eräs nykyinen Jumalan palvelija Saksassa selitti, mikä natsien keskitysleirissä oli hänen kestävyytensä perustus?
23 Kaikista osista maailmaa on nykypäiviltä esimerkkejä, jotka todistavat, että tosi kristityt eivät ole koskaan yksin. Saksassa pantiin toisen maailmansodan aikana Hitlerin keskitysleireihin tuhansia todistajia, joilta oli tavallisesti riistetty heidän Raamattunsa. Eräs noista todistajista kirjoitti vapauduttuaan: ”Kun minut pidätettiin, olin kiitollinen siitä, etten ollut laiminlyönyt henkilökohtaista Raamatun tutkimistani, koska se auttoi minua omaamaan kestävän uskon. Ajattelin usein raamatunkirjoittaja Jaakobin mainitsemaa kestävyyttä, kun hän sanoi: ’Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet.’ – Jaak. 5:11.
24 ”Vaikka vankilavirkailijat ottivat minulta Raamatun pois, niin he antoivat toisten vankien [jotka eivät olleet todistajia] pitää sen. He ajattelivat, että minun uskoni heikkenisi, jos minulla ei ole Raamattua, ja minä luopuisin uskostani ja allekirjoittaisin sen sisältöisen natsien valmistaman julistuksen. He eivät ymmärtäneet, että olin painanut Jumalan sanan totuuden syvälle mieleeni tutkimalla henkilökohtaisesti ja ryhmässä kauan ennen kuin minut vangittiin. He eivät voineet poistaa noita uskoa vahvistavia totuuksia mielestäni.”
25–27. Selitä, miltä Jehovan kansaan kuuluvista tuntui Yhdistyneen arabitasavallan keskitysleirissä ja miten he siinä tilanteessa kykenivät ravitsemaan itseään hengellisellä ruoalla?
25 Myös Yhdistyneen arabitasavallan todistajat, jotka pantiin keskitysleiriin, kokivat saman Jumalan sanan uskoa vahvistavan voiman, eivätkä hekään tunteneet koskaan yksinäisyyttä. Eräs todistaja, joka ennen vangitsemistaan oli ollut Vartiotorni-seuran matkustava edustaja, sanoi: ”Saamiemme solvausten ja lyöntien määrästä huolimatta me emme muutamien sekuntien jälkeen tunteneet enää mitään, vaikka lyöminen jatkuikin. Me tunsimme, että Jehova Jumala oli aina kanssamme.”
26 Miten nuo todistajat järjestivät voimaa antavan hengellisen ravinnon nauttimisen? Eräs heistä vastasi: ”Me keskustelimme joka aamu sopivasta raamatunkohdasta ja valitsimme sellaisen, joka oli rohkaiseva kristityille veljillemme. Me valitsimme Raamatusta myös kaksi lukua keskusteltavaksi. Sitten kukin meistä ammensi muististaan tiedot, jotka voimme muistaa niistä luvuista. Joka iltakin me kokoonnuimme kuuntelemaan raamatullista puhetta. Nämä päivittäiset raamatulliset keskustelut ja puheet osoittautuivat meille todella vahvistaviksi.”
27 Monet ovat tosiaan ne nykypäivien esimerkit, jotka todistavat, että tosi kristityt eivät ole koskaan yksin; Jehova on heidän kanssaan, jos he luottavat ja turvaavat kokonaan häneen.
NÄE JUMALA JATKUVASTI MIELESSÄSI
28–30. a) Mikä auttaa meitä luottamaan Jehovaan, kuten Psalmissa 16:8 osoitetaan? b) Miten voimme tässä suhteessa jäljitellä Daavidia ja Jeesusta?
28 Se, että pidämme Jehovan aina oikealla puolellamme, niin kuin psalminkirjoittajakin piti, auttaa meitä luottamaan Jehovaan. Me löydämme Psalmista 16:8 seuraavat rohkaisevat sanat: ”Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.”
29 On hyvä pitää mielessä, että apostoli Pietari sovelsi Psalmin 16 Jeesukseen Kristukseen: ”Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.’” – Apt. 2:24, 25.
30 Me voimme tehdä samoin kuin Daavid ja Herra Jeesus Kristus. Me voimme mielessämme asettaa Jehovan eteemme. Mekin voimme Jeesuksen tavoin pitää Jehovan alituisesti edessämme yrittämällä aina miellyttää häntä. Ole myönteinen, tunne Jumalasi! Kun pidät Jehovan oikealla puolellasi, niin hän voi ylläpitää sinut vasemmalla kädellään taistellessaan kansansa puolesta oikealla kädellään. Mehän tunnemme Herralle Jeesukselle Kristukselle, Melkisedekin kaltaiselle kuningaspapille, annetun profeetallisen lupauksen, joka on ennustettu Psalmissa 110:4–6: ”Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla.” Kun me siis seuraamme Esimerkkiämme Jeesusta Kristusta ja näemme alati Jehova Jumalan edessämme sekä pidämme hänet oikealla puolellamme, emme ole koskaan yksin, emme horju milloinkaan.
31. Mitä Jumalan antama toivo tekee hyväksemme, jos pidämme siitä lujasti kiinni?
31 Toivomme auttaa meitä pitämään Jehovan lähellämme. Apostoli Paavali vertaakin kristityn toivoa ”sielun ankkuriin, varmaan ja lujaan, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt”. (Hepr. 6:19, 20) Koska tämä ankkurinkaltainen toivo on lähtöisin Jumalasta, niin se itse asiassa ulottuu taivaaseen, missä Jeesus Kristus ja Jehova ovat. Kun pidämme kiinni tästä toivosta emmekä koskaan hellitä siitä, niin se sitoo meidät lujasti Jehova Jumalaan, emmekä me ajelehdi milloinkaan pois. Älä anna siis kenenkään koskaan katkaista läheistä yhteyttäsi Jehovaan tai hänen järjestöönsä.
32, 33. a) Miksi voidaan Psalmin 46:2, 3 mukaan sanoa, että Jumala on lähempänä kuin kukaan vihollinen? b) Miten tämän psalmin ilmeistä taustaa vasten on selvää, etteivät Jumalan palvelijat ole koskaan yksin ahdingon aikana? c) Miten teemme Jumalasta Turvamme?
32 Pidä uskollisena kristittynä aina mielessäsi, että et ole koskaan yksin. Jehova Jumala on sitä paitsi lähempänä kuin kukaan vihollinen. Psalmista sanoikin Psalmissa 46:2, 3: ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat.”
33 Tämän psalmin sanat näyttävät sopivan kuningas Hiskian päivien koetteleviin aikoihin, jolloin Assyrian kuningas uhkasi Jerusalemia. Hiskiasta olisi voinut tuntua, että hän on aivan yksin, mutta hän ymmärsi, että Jumala on ”apumme hädässä aivan vahva”. Siksi hän rukoili Jehovaa, ja kaupunki pelastettiin ahdingostaan. (Jes. 37:14–37) Kun tosi kristityt ovat ahdingossa, niin hekin voivat sen tähden pitää tämän psalmin mielessään. Tehdäksemme Jumalasta Turvamme meidän täytyy paeta hänen luokseen, minkä vuoksi meidän on aina pidettävä kiinni hänen vanhurskaista periaatteistaan. Turvaamalla häneen, pitämällä uskollisesti kiinni hänen järjestöstään me teemme Jehovasta turvallisen Tornimme ja varman Turvamme. – Sananl. 18:10.
34. Mitä meidän tulee päättää tulevaisuuden suhteen, ja mitkä suurenmoiset seuraukset ovat tuloksena?
34 Edessämme on vielä suuren ahdingon aika, jolloin Maagogin Goog, Saatana, aloittaa ennustetun hyökkäyksensä meidän kimppuumme, jotka olemme Jehovan kansaa. (Hes. 38:1, 2, 8–12) Mutta me emme ole koskaan yksin, ja Jehova auttaa meitä kestämään, olemmepa me yksinäisinä vankeudessa tai emme. Me olemme päättäneet seisoa lujina siitä riippumatta, mitä tulevaisuus tuoneekin. Aikanaan Jehova Jumala ryhtyy toimimaan kiivaasti kaikkia vihollisiaan vastaan, ja me pysymme voittoisina hänen valtakuntansa puolella. Kun se kaikki on ohitse ja ”suuri ahdistus” on mennyt, niin me tulemme havaitsemaan, että Jehova on ollut meidän aulis Apumme, turvallinen Kukkulamme, varma Turvamme ja Väkevyytemme.
[Kuva s. 512]
Rukoilemalla ja raamatunkohtia miettimällä Jumalan palvelemisen takia vangitut ovat kestäneet pitkän eristyksen