Miten voi välttää luopumisen nykyään

1. Miten voidaan välttää vääryydestä ja vääristelystä tehdyt syytökset, ja mitkä kysymykset herätetään tässä?

MEIDÄN täytyy välttää luopioita välttääksemme luopumista. Ja meidän täytyy tuntea heidät välttääksemme heitä. Ilmaiskoot he oikeastaan itsensä! Silloin ei voida syyttää ennakkoluulosta eikä vääristelystä eikä vääryydestä, mikä saatettaisiin tehdä, jos me esittäisimme kristikunnan ns. puhdasoppisten uskontojen hengellisen tilan. Puhukoot noiden järjestelmien uskonnolliset johtajat asiasta ja arvioikoot noiden laitosten hengellisen arvon. Tapahtukoon ratkaisu Jeesuksen osoittamalla perusteella: ”Minä tuomitsen sinut sinun oman suusi mukaan, paha orja.” Vallitkoon Jeesuksen antama sääntö: ”Sanoistasi sinut todetaan syyttömäksi ja sanoistasi sinut tuomitaan.” Puhdistavatko heidän omasta suustaan tulevat sanat heidät Israelin uskollisen vähemmistön veroisiksi, vai tuomitsevatko ne heidät tuon esikuvallisen kansan luopioenemmistön vertaisiksi? Mitä osaa kristikunnan ns. puhdasoppiset uskonnot näyttelevät muinaisen Israelin esittämien profeetallisten näytelmien nykyisessä täyttymyksessä? – Luuk. 19:22; Matt. 12:37, Um.

2, 3. Mitä vikaa kaksi pappismiestä löytää kristikunnan hengellisestä ravinnosta, ja ovatko tällaiset olosuhteet vallinneet aikaisemmin?

² Tarjoavatko ne ravitsevaa hengellistä ruokaa? Toht. Pettingill sanoi: ”Nykyään tarjoiltu hengellinen opetus on kirous eikä siunaus. Suurin osa on väärää uskontoa, mikä jättää huomioonottamatta Kristuksen opetukset.”^a Piispa Pardue valitti: ”Meidän amerikkalaisten puhdasoppisten uskontokuntiemme paha sairaus johtuu epäuskon syövyttävistä hapoista, mitkä ovat laimentaneet vakaumuksiamme siinä määrin, että suuri osa uskonnostamme on tullut pelkäksi tavan ja perinteen asiaksi. Toisaalta on tuhoisa Raamatun kritiikki tullut niin yleiseksi, että monet meistä nykyisistä papeista tuskin tietävät, mitä me uskomme. Toisaalta on meistä tullut sellaisia aatteellisten menojen ja kuluneitten sanontojen palvojia, että me emme uskalla uskoa enää yliluonnollisiin voimiin.”^b

³ Uskonnoitsijat olivat Jesajan aikaan merkittyjä siksi, että he laimensivat Jehovan totuuden, mitä kuvataan viinillä, ja vaikka he lähestyivät Jumalaa suullaan ja kunnioittivat häntä huulillaan, niin ”heidän sydämensä on kaukana, koska heidän uskontonsa on pilkkaa, pelkkää ulkoa opittua perimätietoa”. Paavalin päivänä oli niitä, jotka ’väärensivät Jumalan sanaa’ ja ylistivät aatteellisia menoja, minkä vuoksi hän muistutti heitä Jehovan varoituksesta: ”Minä hävitän viisasten ihmisten viisauden, ja minä työnnän syrjään älyniekkojen ymmärryksen.” Ja Paavali kysyi: ’’Eikö Jumala tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?” Mutta nykyiset papit laimentavat Jumalan sanan tällä maailmallisella viisaudella ja ovat niin haltioissaan tämän maailman älyniekoista ja pelkäävät heitä siinä määrin, että he, papit, eivät uskalla taistella Raamatun yliluonnollisista voimista esittämän kannan puolesta. Totisesti ”ihmispelko tuo paulan, mutta joka panee luottamuksensa Jehovaan, on turvassa”. – Jes. 29:13, Mo; 2. Kor. 4:2; 1. Kor. 1:19, 20, Um; Sananl. 29:25, As; Jes. 1:22.

4. Minkä myönnytyksen eräs pappi tekee, ja miten tällainen tila voi syntyä?

⁴ Eräs huomattava pappi sanoi oltuaan yhden kirkon palveluksessa kolmekymmentä viisi vuotta: ”Minun kirkkoni luisuu alaspäin, eikä minun väkeni tahdo tehdä mitään sen suhteen. Tiedätkö sinä, mikä kirkossani on vikana? Minun joukkoni pitää minusta, mutta ei rakasta Jumalaa.”^c Myönnetty asia on, että jos pappi heijastaa Jehovan totista valoa, niin mieleen juurtuu rakkaus Jumalaan, eikä kirkko luisu taaksepäin, mutta jos heijastetaan ihmisviisautta, niin seurauksena on luomusten ihailu ja korotus. Jeesus varoitti fariseuksia, jotka mainostivat itseään: ”Mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Ja Paavali varoitti niistä, jotka ”vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittivat luomusta ja suorittivat pyhää palvelusta luodulle eikä Sille, joka loi”. – Luuk. 16:15; Room. 1:25, Um.

5. Miten muodollinen puhdasoppinen pappiskasvatus on epäonnistunut nykyään ja mikä rinnakkaisuus vallitsi Jeesuksen päivänä?

⁵ Miksi niin monet nykyiset papit eivät tarjoa ravitsevaa hengellistä ravintoa, mikä herättää rakkautta Jehovaan? Eräs The Christian Centuryn kirjoittaja pani syyn heidän valmentamiseensa: ”Miksi tapahtuu niin usein, että mies, joka menee jumaluusopilliseen seminaariin lämpimänä tai suorastaan kuumana vakaumukseltaan, tulee sieltä pois viileänä tai aivan kylmänä? Eräistä suuremmista ja henkevämmistä seminaareista suoraan sanoen tyrmistyttävän suuri osa miehistä (minulle on sanottu: enemmän kuin neljäsosa) ei mene koskaan papinvirkaan. Merkitseekö tämä kaikki sopimattomien poiskitkemistä, niiden miesten poisraivaamista, jotka eivät voi täyttää henkisiä vaatimuksia? Vai edustaako suuri osa seminaarin hengellistä laiminlyöntiä? . . . Minua huolestuttaa se mitä seminaarit tekevät niin monille heistä.”^d Monet sanovat, että Jehovan todistajien pitäisi saada oppiarvo jumaluusopillisista seminaareista ollakseen päteviä evankeliuminpalvelijoiksi. Mutta miksi he menisivät sinne, jotta heidän Jehovan suhteen omaamalleen palavalle innolle heitettäisiin kylmää vettä? Haaleuskin on peruste, jolla Kristus karkoittaa henkilöitä evankeliuminpalveluksesta: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” Ei Kristus eivätkä hänen apostolinsa ja opetuslapsensa käyneet oman aikansa muodollisissa uskonnollisissa kouluissa, mutta he menestyivät loistavasti. Kirjanoppineet ja fariseukset opiskelivat niissä, mutta epäonnistuivat surkeasti evankeliuminpalvelijoina. – Ilm. 3:15, 16.

6. Mitä myönnetään luopumisesta ja hengellisestä sairaudesta?

⁶ Nykyiset papit myöntävät epäonnistumisensa, tunnustavat, että heidän uskontonsa ovat luopuneet tosi kristillisyydestä. Toht. Robert J. McCracken selitti, että kristittyjen ”täytyy nähdä avoimesti se tosiasia, että suuri osa maailman 680 000 000:sta kristitystä ei ole paljon muuta kuin nimikristittyjä, tietämättömiä siitä, mitä kristillisyys merkitsee eräissä tapauksissa, haluttomia ja välinpitämättömiä monissa muissa tapauksissa, heidän uskontonsa ollessa toisarvoinen asia.”^e Vallitseva hengellinen sairaus pani koko Skotlannin ristiretken rukouskomitean sanomaan laajalle levitetyissä rukouskorteissa: ”Rukoilkaamme, että kirkko katuisi ensiksi. Että meille, kristityille, osoitettaisiin, miten surkeasti me olemme väärinedustaneet Jumalaa, kääntäneet ihmiset hänen teiltään pois ja riistäneet lapsiltamme sen ilon perinnön, mikä olisi voinut olla heidän. Että me huomaisimme, miten paljon alempana Jumalan lupausten tasoa me olemme tyytyneet elämään. Että me kääntyisimme rukouksettomasta, ilottomasta ja heikontuneesta elämästämme, mitä olemme eläneet, ja häpeisimme sitä arastelevaa, voimatonta sanomaa, mitä olemme liian usein saarnanneet.”^f

7. Miten puhdasoppiset uskonnoitsijat ovat Jeesuksen päivänä ja nyt tehneet Raamatun tyhjäksi?

⁷ Hengellinen nälkä oli kuluttanut Jeesuksen päivänä kansan hengellisen voiman. Filosofia ja perimätieto, millä heitä on ruokittu, ei antanut voimaa ja teki tyhjäksi Jumalan Sanan, kuten Jeesus sanoi: ”Te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” Ja Paavali varoitti: ”Varokaa: saattaa kenties olla joku ihminen, joka vie teidät saaliinaan ihmisten perimätiedon mukaisella filosofialla ja tyhjällä petoksella, maailman alkeisasioitten mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Matt. 15:6–9; Kol. 2:8, Um) Joitakin pakanallisia oppeja ja perimätietoja sekä tieteellisiä selityksiä, joita opetettiin muinaisina aikoina, opetetaan nytkin samoin tuloksin: Raamattu saatetaan huonoon huutoon. Baptistien Watchman-Examiner sanoi: ”Kristillinen kirkko on usein kieltänyt Jumalan ihmisille antaman ilmestyksen panemalla sijaan kehitysopin, paatuneen omantunnon ja voimattomaksi ja käyttökelvottomaksi tehdyn Raamatun. Kristillinen kirkko on unohtanut Jumalan ja . . . synnyttänyt suuren joukon Raamatun hylkääjiä.”^g

8. Mikä osoittaa nykyisen uskonnollisen elpymisen olevan arvoton?

⁸ Mutta miten on nykyisen uskonnollisen elpymisen laita? Eräs presbyteerisen kirkon virkailija Amerikassa teki sen tyhjäksi näin: ”Amerikan yli kiitävä ns. elpyminen ei ole aito eikä pysyvä. Useimmat ihmiset näyttävät haluavan Jumalaa niinkuin kuumaa vesipulloa yöllä – päästäkseen tilapäisen hankaluuden yli.” Hän lisäsi: ”Tilastosarakkeet ilmaisevat yhä kristillisemmän kansan. Uutispalstat ilmaisevat yhä pakanallisemman kansan.”^h Jeesuksen sanat ovat nyt yhtä sopivat kuin silloin kun hän lausui ne: ”Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.” Jeesus käski kristillisyyttä harkitsevia laskemaan hinnan, mutta nykyinen lempiajatus on laskea hyöty. Mitä se tekee minulle? Antaako se minulle mielen- ja sielunrauhan vai menestyksen liike-elämässä? Evankeliuminpalvelijaksi tuleminen edellyttää muutakin kuin psykologia papin vaatteissa. Tosi kristityt eivät tee ihmisiä niin ahkerasti sopiviksi tähän elämään, että heillä ei ole aikaa tehdä heitä soveliaiksi tulevaan, todelliseen elämään Jehovan uudessa maailmassa. – Matt. 7:17, 20; 1. Tim. 6:17–19.

LUISUMINEN MAAILMALLISUUTEEN

9, 10. Millä tavalla maailma voitti uskonnoitsijat menneisyydessä ja miten nyt?

⁹ Kristikunnan uskonnot ovat väärän hengellisen ravinnon takia hengellisesti heikkoja, ja koska ne ovat hengellisesti heikkoja, niin ne eivät voi seisoa maailmaa vastaan. Ne luisuvat maailmallisuuteen, läheisiin suhteisiin maailman kanssa ja sen vankeuteen. Ne eivät pysty vastustamaan sen vaikutuksia. Samoin kuin juutalaiset luisuivat ennen Kristusta tosi palvonnasta ja sekaantuivat pakanakansoihin ja samoin kuin Kristuksen ajan juutalaiset hylkäsivät hänet ja huusivat: ”Meillä ei ole kuningasta, vaan keisari!” niin nykyiset ns. puhdasoppiset uskonnotkin tekevät itsestään tämän maailman läheisiä liittolaisia. Uskonnolliset johtajat sallivat sen.

¹⁰ Jeesus sanoi voittaneensa maailman, mutta se on voittanut suurimman osan niistä, jotka nyt väittävät seuraavansa häntä. The Christian Century sanoo niin: ”Sellainen käsitys on yleensä vallalla, että uskonto on ensiksi ja viimeksi lohduttava ja lohdullinen asia. Kahdennenkymmenennen vuosisadan uskonto on menettänyt tiukan sävynsä. Siinä ei ole useimmille meistä ristiä, ei pidättymistä, ei lihan alistamista hengen hyväksi. Kun ihmiset katsovat kirkkoa ja sen ohjelmaa, niin he eivät ole taipuvaisia ajattelemaan, että kristillisyys on sankareitten usko tai että sen omistaminen merkitsee ’vaarallista elämää’. . . . Mutta se oli kristittyjen yleinen käsitys ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittynä oleminen merkitsi silloin jotain, ja se maksoi jotakin. Kukaan ei pitänyt vuodesta 30 jKr. vuoteen 313 jKr. kristillisyyttä mukavana uskontona. Se oli sankareitten usko.”ⁱ Miten kukaan maailman voittama voi olla Jumalasta? ”Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” Mutta koska usko tulee Raamatun totuuden kuulemisesta, niin se hengellisesti heikko, joka ei ravitse itseään Raamatun totuudella, ei voi omata voittavaa uskoa. – 1. Joh. 5:4; Room. 10:14, 17; Hepr. 11:1.

11. Miten eräs pappi kuvaili puhdasoppisen uskonnon arkuuden ja pelon maailmaan nähden, ja minkä väärinkäsityksen Kristuksesta hän osoitti erheeksi?

¹¹ Toht. McCracken huomasi niiden arkuuden, jotka noudattavat ns. puhdasoppisuuden mukavia totunnaisia tapoja, havaitsi, että heidän huolenpitonsa ei koskaan ole suosittujen tuulten vastainen: ”Jospa me vain olisimme kirkossamme vähemmän sovinnaisuuden kahlehtimia, vähemmän kiinni perimätavoissa, pelkäisimme vähemmän uudistusta! Olisi erinomaista, jos me voisimme päästä pois totutuista tavoista, eroon latteuksista, murtautua ulos muutamista harmaantuneista perimätavoista ja tehdä odottamatonta, järkyttää joitakuita ihmisiä, sen sijaan että me tyynnytämme heitä, ottaa huilun sijasta torven. . . . Nyt me olemme hyvin huolellisia siinä, että emme ota kantaa, jollemme tiedä, mihin suuntaan tuuli puhaltaa.”^j Tämä pappi sanoi hyvin suorasukaisesti: ”Uskonnossa on meidän aikanamme hyvin vähän pontta. Se tuskin aiheuttaa mitään loukkausta. Se on yleensä liian arka saadakseen vaikutuksensa tunnetuksi oman välittömän piirinsä ulkopuolella. Se osoittautuu useimmissa julkisissa kysymyksissä ylen määrin huolestuneeksi valtion lepyttämisestä ja siihen mukautumisesta koko laajuudessaan. . . . Siitä syystä voi kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus, sorto ja moraalittomuus kukoistaa aivan sen silmien edessä. Suuret joukot ihmisiä ajattelevat Mestaria nöyränä ja lempeänä sieluna, joka kulki kaikkialla uhoten lempeää siunausta. . . . Hän kulki toisaalta ympäri aiheuttaen mitä voimakkainta loukkaantumista kaikenlaisille ja kaikissa olosuhteissa oleville ihmisille – sukulaisilleen, opetuslapsilleen, kirjanoppineille ja fariseuksille, ihmisille, joilla oli laillisia oikeuksia, niinkuin rahanvaihtajille temppelissä.”^k

12. Mitkä raamatunpaikat osoittavat maailmallisuuden olevan uskottomuutta?

¹² Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” Opetuslapsi Jaakob sanoi, että puhtaan ja saastattoman palvonnan eräs välttämätön vaatimus on ”varjeltautua tahrattomana maailmalta”, ja tuomitsi suorasukaisesti kristityt, jotka ovat kielletyissä suhteissa sen kanssa: ”Avionrikkojat, ettekö te tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Kuka tahansa haluaa siis olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen.” Miksi? Koska ”koko maailma on tuon jumalattoman vallassa” ja siihen kuuluminen merkitsee Saatanan vallassa olemista. – Joh. 18:36; Jaak. 1:27; 4:4; 1. Joh. 5:19, Um.

13. Mikä Raamatun varoitus annetaan materialismista, ja ovatko papit noudattaneet sitä?

¹³ Kristittyjä varoitetaan käskien vastustamaan maallisen materialismin houkuttelevaa kimallusta: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä, koska kaikki maailmassa oleva – lihan halu ja silmien halu ja elämäntavan komeileva näyttäminen – ei ole alkuisin Isästä, vaan on alkuisin maailmasta. Sitä paitsi maailma häviää ja samoin sen halu, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” Mutta eivät ainoastaan niin sanottujen kristittyjen suuret joukot ole sortuneet maailmalliseen kimallukseen, vaan monet uskonnolliset johtajatkin ovat tehneet niin. Harold C. Case, Bostonin yliopiston rehtori, varoitti pappeja: ”Talousarviot voivat saada enemmän huomiota kuin Raamattu, ja kilpailu paikan saamiseksi auringossa voi olla kiehtovampi kuin yhteistoiminta tai maanpäällisen Jumalan valtakunnan olosuhteitten toteuttaminen. . . . Papit kadottavat eräissä tapauksissa näkyvistään tarkoitusperän liiallisella kiinnostuksella palkkoihinsa, asemiinsa ja edistymiseensä.”^l – 1. Joh. 2:15–17, Um.

14. Esikuvaako Israelin historia pappien materialismia?

¹⁴ Kuinka samanlaista kuin muinaisen Israelin esikuvallisilla uskonnollisilla johtajilla! Jesajan päivänä luultiin heidän palvelevan Jehovan vartijoina ja varoittavan hengellisestä leväperäisyydestä johtuvista vaaroista, haukkuvan kuin hyvät vahtikoirat. Mutta he eivät tehneet näin ahneen materialismin takia, ja Jesaja kirjoitti heistä: ”Hänen vartijansa ovat sokeita, he ovat kaikki tietoa vailla. He ovat kaikki mykkiä koiria, he eivät osaa haukkua. He uneksivat, makailevat, rakastavat uinailua. Niin, nämä koirat ovat ahneita, he eivät voi saada koskaan kyllikseen, ja nämä ovat paimenia, jotka eivät voi ymmärtää. He ovat kaikki kääntyneet omalle tielleen, kukin voittoonsa joka taholta.” Ja profeetta Miika otti heistä täsmälleen mitan: ”Sen päämiehet tuomitsevat palkinnon tähden, ja sen papit opettavat palkan vuoksi, ja sen profeetat ennustavat rahasta, ja kuitenkin he turvaavat Jehovaan ja sanovat: Eikö Jehova ole meidän keskellämme? Mikään paha ei kohtaa meitä.” Eikö nyt ole totta, että materialistiset luopiouskonnoitsijat väittävät silti kaikista myönnetyistä synneistään huolimatta, että Jehova on heidän kanssaan ja suojelee heitä? Kun Jeesus sanoi: ”Te ette voi olla Jumalan ja rikkauksien orjia”, niin ”fariseukset, jotka rakastivat rahaa, . . . alkoivat ivailla häntä”. – Jes. 56:10, 11; Miika 3:11, As; Luuk. 16:13, 14, Um.

”VOI KUN OLISI JOKU JESAJA TAI PYHÄ PAAVALI!”

15. Mitä kristikunnalta puuttuu ja miksi? Milloin oli samanlaiset olosuhteet?

¹⁵ Vakuutettuaan materialismiin syöksymisen todeksi toht. John Sutherland Bonnell tunnusti hengellisen nälänhädän sanoen: ”Me tarvitsemme Jumalan suuren henkäyksen puhallusta läpi kansan.”^m Bostonin yliopiston professori Ehrensperger valitti tätä puutetta metodistien ylioppilasliikkeen kokoukselle: ”Me olemme yhtäläistäneet uskontomme tämän maailman valtojen kanssa, eikä ole oikeita profeettoja kaiuttamassa meidän tuomiotamme, järkyttämässä meitä tietoisiksi synneistämme ja pistämässä meitä hereille, ennen kuin me tuhoamme toisemme.” Hän sanoi, että uskonnosta on tullut ”nimi, tapa eikä kokemus elämässä. Meiltä puuttuu profeettoja – profeettoja ei ole enää.”ⁿ Heidän järjestelmissään ei niitä ole, he myöntävät. He tunnustavat samanlaiset nälänhätäolosuhteet, joista Israel ja Juuda kärsivät; ei nimittäin ollut ”leivän nälkä eikä veden jano, vaan Jehovan sanojen kuulemisen nälkä”. (Aam. 8:11, As) Tämä nälkä on heidän itsensä aikaansaama. He ovat tehneet Jumalan Sanan tyhjäksi kääntymällä perimätietoon, filosofiaan, psykologiaan, kehitysoppiin ja pakanuuteen. Jehovan sanat, jotka hän lähetti nimelliselle kansalleen Jeremian aikana, soveltuvat nykyisiin kristikunnan uskontoihin: ”Minun kansani on tehnyt kaksi pahaa: he ovat hyläneet minut, elävien vetten lähteen, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, rikkoutuneita vesisäiliöitä, jotka eivät voi pitää vettä.” – Jer. 2:13, Ts.

16. Miksi kristikunnan uskonnot eivät pidä Raamatun totuudesta, ja miten niiden asenne sopii heidän Jesajan aikaisten esikuviensa asenteeseen?

¹⁶ Kuten on ennustettu, ”he eivät suvaitse tervettä opetusta, vaan haalivat omien halujensa mukaisesti itselleen kokoon opettajia, jotta heidän korviaan kutkutettaisiin”. Jehovan profeetalliset sanomat julistavat usein onnettomuutta, ja ”jos joku kuulee, niin hänen molemmat korvansa soivat”. Mutta kristikunnan asukkaat haluavat korviaan kutkutettavan eikä soitettavan, ja siksi he – samoin kuin heidän vastineensa Jesajan päivänä – ”sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja profeetoille: ’Älkää ennustako meille, mikä on oikein; puhukaa meille hiottuja asioita, ennustakaa kuvitelmia, lähtekää tieltä, kääntykää syrjään polulta, älkää antako meidän enää kuulla Israelin Pyhästä.’” Nykyajan uskonnolliset johtajat haluavat mieluummin, että heitä viihdytetään hiotuin sanoin eikä järkytetä oikeilla sanoilla, ja he ovat niin haluttomia kuulemaan enää Israelin Jehova Jumalasta, että he poistavat hänen nimensä raamatunkäännöksistään. – 2. Tim. 4:3; 2. Kun. 21:12, Um; Jes. 30:10, 11, Ts.

17, 18. Mitä Truman huudahti eloisasti, mutta miksi se on tarpeetonta?

¹⁷ Kun presidentti Truman sanoi eräässä tilaisuudessa, että Amerikan katolisten, protestanttisten ja juutalaisten kirkkojen täytyy yhtyä hankkiakseen sysäysvoimia sen hengellisen heräämisen aikaansaamiseksi, mikä katsotaan tarpeelliseksi atomienergian herättämien ongelmien ratkaisemiseksi, niin hän huudahti eloisasti: ”Voi kun olisi joku Jesaja tai Pyhä Paavali uudelleenherättämässä sairaan maailman sen moraaliseen vastuuseen!”^o Näillä sanoilla on kaunis kaiku, kun ne tulevat kieleltä, mutta epäiltävää on, olivatko ne koskaan sydämessä. Jeesus hylkäsi eräässä kuvauksessa hyödyttömänä sen, että kukaan palaisi kuolleista varoittamaan vielä eläviä: ”Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä”, ja: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleista nousisi ylös.” – Luuk. 16:29, 31.

¹⁸ Maailmalla on Jesajan ja Paavalin sanat kerrottuina Raamatussa, ja jos he tulisivat takaisin maan päälle, niin he eivät muuttaisi sanomaansa kutkuttaakseen korvia. Jesaja puolsi miekkojen takomista vantaiksi ja sitä, ettei sotaa opeteltaisi enää, ja Paavali painotti, että kristillisen sodankäynnin aseet eivät ole lihallisia, mutta Truman määräsi pudottamaan atomipommit kahteen kaupunkiin. Hän ei noudattanut Jesajan ja Paavalin sanoja sellaisina, kuin ne on kirjoitettu Raamattuun. Olisiko hän noudattanut niitä, jos nämä kaksi miestä olisivat palanneet ja toistaneet ne henkilökohtaisesti? – Jes. 2:4; 2. Kor. 10:4.

19. Missä merkityksessä on nykyään profeettoja, ja ketkä toimivat niinä?

¹⁹ Nykyään on todellisuudessa profeettoja, jotka kaiuttavat varoitusta Jehovalta, järkyttävät synneistä tietoisiksi ne, jotka ovat halukkaita kuulemaan, uudelleenherättävät hengellisesti sairaat moraaliseen vastuuseensa. Ei niin, että olisi profeettoja samassa merkityksessä kuin muinaisina aikoina, vaan on niitä, jotka julistavat Raamatussa kerrottuja ennustuksia, mitkä koskevat meidän päiväämme, jotka kertovat, mitä tulevaisuudella on tarjottavana nykyään eläville ihmisille. He osoittavat myöskin, miten muinaiset profeetalliset näytelmät täyttyvät nyt, miten esim. luopiokristikunta on täsmällisesti ennaltakuvattu muinaisaikojen luopio-Israelilla. Ne, jotka julistavat näitä profeetallisia sanomia nykyään, ovat Jehovan todistajia. He viittaavat innokkaasti Jumalan Sanaan, voimassapitävät sitä, saarnaavat sitä ja soveltavat sitä nykyiseen elämään ja yrittävät saada toisetkin tekemään samoin. He muodostavat uskollisen vähemmistöluokan, mikä on koottu kansoista, ja ovat verrattavissa niihin muinaisen Israelin uskollisiin, jotka kieltäytyivät luisumasta pois luopiojoukkojen ja uskonnollisten johtajien mukana.

20. Miten näiden nykyisten todistajien kohtelu on samanlaista kuin muinaisissa olosuhteissa?

²⁰ Ja, samoin kuin muinaisessa Israelissa, poisluisuvat joukot vainoavat Jehovan tosi todistajien nykyistä vähemmistöä. Ns. puhdasoppiset uskonnot sanovat heitä luonnollisesti vääriksi todistajiksi, kieltäytyvät tunnustamasta heitä, samalla kun he tunnustavat oikeiksi muinaiset profeetat, joita vainottiin. Näin on ollut aina luopioitten laita, jotka väittävät yhä palvelevansa Jehovaa. He tunnustavat oikeiksi todistajiksi ne vainotut, jotka elivät kauan ennen heidän aikaansa, mutta eivät koskaan heidän aikanaan eläviä. He vainoavat aikalaisiaan, jotka paljastavat heidän poisluisumisensa; he huutavat eläköötä niille muinaisille henkilöille, jotka paljastivat toiset luopiot kuin heidät. Ne, jotka elivät Jeremian ennustaessa, hylkäsivät hänet, mutta tunnustivat Mooseksen. Ne, jotka hylkäsivät ja tappoivat Jeesuksen, tunnustivat sekä Mooseksen että Jeremian. He tunnustivat aina profeetoiksi ne uskolliset, jotka elivät ennen heidän aikaansa, mutta eivät niitä, jotka elivät heidän aikanaan ja häiritsivät heitä paljastavalla sanomallaan. Jeesus sanoi kumminkin, että heidän syykseen oli tuleva kaikki vuodatettu vanhurskas veri heidän käyttäytymisensä takia heidän oman aikansa tosi profeettoja ja todistajia kohtaan. Näin on nytkin. Kuten fariseukset koristelivat ennen heidän aikaansa eläneitten profeettojen hautoja, mutta hylkäsivät oman aikansa profeetat, niin kristikuntakin palvelee vain huulillaan Raamatun aikojen profeettoja, mutta kuitenkin vainoaa Jehovan todistajia nykyään. Jeesus sanoi, että hän laskee sen tehdyksi hänelle itselleen. – Matt. 25:40, 45.

21. Ketkä käyvät edellä innossa ja kasvussa, ja ketkä ovat kuihtumassa?

²¹ Mutta jotkut papitkin myöntävät, että ns. puhdasoppiset uskonnot hienoine kirkkoineen ja huomattavine yhteiskunnallisine asemineen ja saarnaajineen, jotka on valmennettu jumaluusopillisissa seminaareissa, eivät ole siunattuja, vaan ne vähemmän kunnioitetut, joilla on intoa Jehovan puolesta ja jotka ovat paljon lähempänä alkukristillisyyden puhtautta. Elton Trueblood sanoo kirjoittaessaan lehteen Presbyterian Life: ”Jos me huolehdimme kristillisestä yritteliäisyydestä, niin meidän täytyy käsitellä todellisuudenmukaisesti sitä asiaa, että kristillinen järjestö, jolla on vähäpätöisin yhteiskunnallinen asema, lyhyin historia ja vähimmän muodinmukainen alue ja jota vähimmän opetettu papisto johtaa, menee tässä vertailussa edelle muista, ei ainoastaan lukumäärässä, vaan myöskin innossa, suorituksessa ja suhteellisessa antamisessa. . . . Jehovan todistajien pienet, mutta tarmokkaat joukkueet kokoontuvat vaatimattomissa huoneissaan, joita sanotaan Valtakunnansaleiksi . . . Ei voi olla epäilystäkään siitä, että nämä tarmokkaat ja arvonantoa nauttimattomat lahkot, mitkä kukoistavat nyt niin voimakkaasti maassamme, ovat monissa suhteissa paljon lähempänä alkukristillisyyttä kuin ne meistä, jotka edustavat kristikunnan sovinnaisia liikkeitä. Me sanomme omaa perinnettämme vanhemmaksi, mutta me voimme olla tällä tavalla epätarkkoja. Ehkä ne edustavat sitä, mikä on tosiaan vanhaa kristillisessä todistamisessa. . . . Me olemme jo kuihtumassa.”^p

22, 23. a) Miten eri ryhmät katselevat Kristusta paaluunnaulittuna? b) Minkä ihmisluokan Jehova valitsee yleisesti puhuen ja miksi?

²² Juutalaiset tähyilivät apostoli Paavalin päivänä erikoisia merkkejä, ja kreikkalaiset etsivät maailmallista viisautta. Lunnaat, Kristus, olivat juutalaisille kompastus, ja puhe Hänestä lunnaina oli kansoille hulluutta. Eivät maailman viisaat hyväksyneet Paavalin päivänä Kristusta eivätkä nykyajan korkeastikunnioitetut kirkot pappeineen, jotka on kasvatettu Raamatun kritiikissä, puolusta ehdottomasti Häntä Lunastajana ja Kuninkaana. Nyt niinkuin Paavalin aikanakin omaksuu yleensä se luokka, ”jolla on vähäpätöinen yhteiskunnallinen asema”, sen, minkä maailma hylkää hulluutena ja heikkona:

²³ ”Sillä juutalaiset pyytävät merkkiä ja kreikkalaiset etsivät viisautta, mutta me saarnaamme Kristusta paaluunnaulittuna, joka on juutalaisille lankeamisen aihe, mutta kansoille hullutus; kuitenkin niille, jotka ovat kutsuttuja, sekä juutalaisille että kreikkalaisille, Kristusta, Jumalan voimaa ja Jumalan viisautta, koska Jumalan hullu asia on viisaampi kuin ihmiset ja Jumalan heikko asia on voimakkaampi kuin ihmiset. Sillä te näette hänen teille antamansa kutsun, veljet, ettei monta inhimillisellä tavalla viisasta kutsuttu, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan Jumala valitsi maailman hulluksi katsomat, jotta hän saattaisi häpeään viisaat, ja Jumala valitsi maailman heikot saattaakseen väkevät häpeään; ja Jumala valitsi maailman alhaiset ja ne, joita halveksitaan, sen, mikä ei ole mitään, tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin, jottei mikään liha kerskaisi Jumalan silmissä. Mutta te olette hänen ansiostaan yhteydessä Kristuksen Jeesuksen kanssa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, niin myös vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja vapautukseksi lunnain, jotta olisi juuri niinkuin on kirjoitettu: ’Joka kerskaa, kerskatkoon Jehovassa.’” – 1. Kor. 1:22–31, Um.

KARTA LUOPUVIA JA ELÄ!

24. Keitä niiden täytyy karttaa, jotka haluavat välttää luopumista?

²⁴ ”Älkää harhaantuko. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Kor. 15:33, Um) Muinaista Israelia varoitettiin, ettei sen tullut pitää seuraa ympärillään olevien paholaisia palvovien kansojen kanssa. Mutta Israel teki niin ja saastui. Israel ravitsi itseään väärillä opeilla ja luisui synnin rämeeseen. Vain uskollinen jäännös vastusti sitä ja pysyi lujana. Samoin on nyt, sillä mitä tapahtui silloin, se ennusti tätä päivää. Suurin osa ihmisistä nauttii hengellistä ruokaa, mikä ei ravinnut Raamatun aikoina eikä ravitse nytkään. Siksi vaivaa enemmistöä hengellinen heikkous ja poisluopuminen. Mutta pieni vähemmistö pysyy lujana. Niiden, jotka haluavat välttää luopumista, täytyy karttaa luopuvia, sillä huono seura turmelisi tosi palvonnan hyödylliset tavat. Älä harhaannu!

25. Mitä kysymyksiä sinun tulee harkita?

²⁵ Muinaisen Israelin kanssa esitetyt profeetalliset näytelmät täyttyvät täydellisyydessään nykyään jatkuen loppuunsa asti luopuvan enemmistön tuhoutuessa ja uskollisen, päättäväisen vähemmistön varjeltuessa iankaikkiseen elämään. Sitä ei voida välttää. Kysymys ei ole siis siitä, toteutuuko tämä täyttyminen vai ei. Kysymys on: Mihin sinä kuulut tuossa täyttymyksessä? Luetaanko sinut jumalattomaan enemmistöön tuhoutumaan vai uskolliseen vähemmistöön pelastumaan? Otatko sinä vaarin muinaisten profeetallisten näytelmien varoittavista opetuksista ja kartat kristikunnan uskontojen hengellisesti heikentävää ruokaa, hylkäät sopimattomana sen oppiravinnon, mitä on käytetty ennen ja mikä on tehnyt niin monet sairaiksi? Eroatko sinä uskonnollisista suhteista luopuvien kanssa ja teetkö seuraa uskollisille? Nautitko sinä Jehovan Sanan puhtaita totuuksia säilyttääksesi hengellisen voiman, mikä on välttämätön voidaksesi pysyä lujana nuhteettomuudessasi Jehova Jumalan edessä? Muista, että sinä kuulut muinaisten profeetallisten näytelmien täyttymykseen tavalla tai toisella, joko hyvällä tai huonolla, joko varjeltumiseksesi tai tuhoksesi. Miksi et tekisi osaasi hyväksi näiden näytelmien täyttymyksessä?

LÄHDEKIRJAT

a New Yorkin ”Times”, lokakuun 10. 1949

b New Yorkin ”Times”, elokuun 7. 1950.

c F. K. Stammin esitys julkaisussa ”If This Be Religion”.

d Samuel Shoemakerin kirjoitus ”The Christian Century” -lehdessä huhtikuun 29. 1953.

e New Yorkin ”Times”, heinäkuun 13. 1953.

f Skotlantilainen ”Daily Mail”, helmikuun 1. 1955.

g ”Watchman-Examiner”, lokakuun 4. 1951.

h Toht. Charles Templeton, Amerikan presbyteerisen kirkon evankelisen osaston sihteeri, kertonut Greensboron ”Record”-lehdessä toukokuun 18. 1955.

i ”The Christian Century”, helmikuun 27. 1952.

j New Yorkin ”Times”, toukokuun 30. 1955.

k New Yorkin ”Times”, heinäkuun 9. 1951.

l ”Daily Times Herald”, helmikuun 3. 1954.

m Oregonin ”Journal”, toukokuun 21. 1952.

n Washingtonin ”Post” (D.C), tammikuun 3. 1954.

o Minneapoliksen ”Daily Times”, maaliskuun 6. 1946.

p ”Presbyterian Life”, tammikuun 20. 1951.