Raamatun kanta
Onko puolueellisuuden osoittaminen syntiä?
RAAMATUN mukaan synti on mitä tahansa, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan persoonallisuuden, mittapuitten, teitten ja tahdon kanssa. Koska ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, se, ettei onnistu heijastamaan oikein tuota kuvaa, on syntiä. (1. Moos. 1:26, 27; Room. 3:23) Estääkö puolueellisuuden osoittaminen ihmistä heijastamasta Jumalan kaltaisuutta ja kirkkautta? Aivan varmasti, sillä ”Jumala ei ole puolueellinen”. – Apt. 10:34.
Kristittyjen täytyy siksi varoa huolellisesti osoittamasta puolueellisuutta. Se on synti, joka voi helposti kietoa heidät. Itse asiassa ensimmäisellä vuosisadalla oli uskovia, jotka lankesivat tähän syntiin. Kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Veljeni, ette kai puolueellisin teoin pidä kiinni Herramme Jeesuksen Kristuksen, kirkkautemme, uskosta? Sillä jos kokoukseenne tulee mies kultasormuksia sormissaan ja loistavissa vaatteissa, mutta tulee myös köyhä likaisissa vaatteissa, ja kuitenkin te katsotte suosiollisesti loistavissa vaatteissa olevaa ja sanotte: ’Istu sinä tähän hyvälle paikalle’ ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä’ tai: ’Istu tuohon alas jalkajakkarani viereen’, niin eikö teillä ole luokkaeroja keskuudessanne ja eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka langettavat pahansuopaisia päätöksiä?” – Jaak. 2:1–4.
Ajattele sitä, mitä Jaakob tässä sanoi. Voisiko joku pitää kiinni Jeesukseen Kristukseen keskittyvästä uskosta ja samalla ilmaista puolueellisuutta ihmisiä kohtaan? Tämä on mahdotonta, sillä Jeesus Kristus ”antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. Lisäksi on Jumalan tahto, ”että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Tim. 2:3–6) Siksi on kristillisen uskon vastaista, että uskova antaa teoillaan ymmärtää rikkaiden ansaitsevan paremmin ”hyvän uutisen” kuulemisen kuin köyhien.
Juuri niin jotkut kristityt kuitenkin menettelivät. Jos rikas mies tuli johonkin heidän kokoukseensa, he ponnistelivat erityisesti toivottaakseen hänet tervetulleeksi ja viedäkseen hänet hyvälle ja mukavalle istuimelle. Mutta kun köyhä mies tuli resuisissa vaatteissa kokoukseen, häntä kohdeltiin yliolkaisesti. Itse asiassa hänelle sanottiin: ’Seiso vain siinä missä olet. Tai jos haluat istua, niin istuudu lattialle.’ Sillä tavoin sanova välitti niin vähän köyhästä, että hänen puolestaan miehen sopi seisoa tai istua hänen jalkajakkaraansa alemmalla tasolla. Millaisiksi opetuslapsi Jaakob nimitti sellaisia luokkaeroja tekeviä ihmisiä? He olivat ”tuomareita, jotka langettavat pahansuopaisia päätöksiä”.
Kun he pidättyivät toivottamasta köyhää miestä tervetulleeksi, he eivät kohdelleet häntä ihmisenä, jonka puolesta Kristus kuoli ja jolla oli oikeus tulla ”totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. He arvioivat ihmisen arvon hänen omaisuutensa perusteella. Tämä oli todella pahansuopaista, täysin vastoin sitä näkemystä, joka Jehova Jumalalla ja Jeesuksella Kristuksella on ihmisistä. Se rikkoi myös Kristuksen opetuksen henkeä, jonka mukaan kaikki seurakunnan jäsenet ovat ”veljiä”, joilla on tasa-arvoinen asema Jumalan edessä. – Matt. 23:8.
Lisäksi opetuslapsi Jaakob ilmaisi, että puolueellisuuden osoittaminen rikkaita kohtaan oli mieletöntä. Me luemme: ”Kuunnelkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala valinnut niitä, jotka ovat maailman kannalta köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän lupasi häntä rakastaville? Te olette kuitenkin häpäisseet köyhää. Eivätkö rikkaat sorra teitä, ja eivätkö he raahaa teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, jonka mukaan teidät on kutsuttu?” – Jaak. 2:5–7.
Ne uskovat, joille Jaakob kohdisti sanansa, tiesivät, että enemmistö kristillisen uskon omaksuneista oli tullut köyhien joukosta. Tämä voitiin helposti huomata, kuten apostoli Paavali oli aikaisemmin kirjoittanut korinttolaisille. Paavali sanoi: ”Te näette kutsumisenne, veljet, ettei ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta, ei monta voimallista, ei monta jalosukuista.” (1. Kor. 1:26) Toisin kuin monet köyhät ja ahdistetut, jotka todella kaipasivat Jumalaa ja tajusivat olevansa riippuvaisia hänestä, rikkaat yleensä luottivat varallisuuteensa. Koska köyhillä oli oikea asenne hengellisten asioiden suhteen, Jehova Jumala näki sopivaksi korottaa heidät. Köyhillä ei ollut maailmassa mitään – ei arvoasemaa, ei vaikutusvaltaa. Mutta Jehova Jumala suosi heitä korvaamattomilla hengellisillä rikkauksilla, teki heidät rikkaiksi uskossa ja määräsi heidät perillisiksi taivaalliseen valtakuntaan. Siksi kristittyjen oli mieletöntä häpäistä köyhiä, jotka saattaisivat tulla heidän seurakunnankokoukseensa, pitää heitä arvottomina saamaan edes istuinta.
Samaten oli mieletöntä antaa rikkaille etuoikeutettua kohtelua. Varakkaat eivät luokkana ansainneet sitä, sillä heidän menettelynsä eivät tuoneet heille kiitosta eivätkä osoittaneet heitä hyviksi ihmisiksi. He olivat sortavia, töykeitä ja rakkaudettomia. He olivat kristillisyyden pahimpia vastustajia ja pilkkasivat Kristuksen nimeä.
Yksilöitten puolueellinen kohtelu rikkoi myös uutta käskyä, jonka Jeesus Kristus antoi seuraajilleen. Jumalan Poika sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35) Jeesus Kristus ilmaisi uhrautuvaa rakkautta. Hän antoi halukkaasti elämänsä toisten puolesta. Niinpä koska Mooseksen kautta annettu Laki vaati vain rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään, uusi käsky edellytti enemmän. Tässä valossa kristitty, joka häpäisi köyhää, rikkoi vakavasti rakkauden lakia.
Opetuslapsi Jaakob korosti juuri tätä seikkaa sanoessaan: ”Jos te nyt pidätte tapananne panna täytäntöön kuninkaallisen lain tämän raamatunkohdan mukaan: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, niin teette varsin hyvin. Mutta jos te jatkuvasti osoitatte puolueellisuutta, niin teette syntiä, sillä laki ojentaa teitä rikkojina.” (Jaak. 2:8, 9) Kun uuden käskyn alaiset kristityt osoittavat lähimmäisenrakkautta köyhää kohtaan, he toimisivat kiitettävällä tavalla, mutta eivät kuitenkaan täyttäisi täysin velvollisuuttaan häntä kohtaan. Häpäisemällä köyhää he jättäisivät kuitenkin huomioon ottamatta ”kuninkaallisen lain”, suuren Kuninkaan Jehovan lain, joka on myös erinomaisuutensa vuoksi kuninkaallinen laki. Tuon lain perusteella kaikki puolueellisuutta osoittavat olivat syntisiä.
Siksi jos me haluamme seisoa hyväksyttyinä Jumalan ja Kristuksen edessä, meidän täytyy juuria sydämestämme kaikki taipumukset puolueellisuuden osoittamiseen. Sen, missä asemassa joku on maailmassa, millainen koulutus hänellä on tai paljonko hänellä on omaisuutta, ei tulisi vaikuttaa siihen, miten arvostelemme häntä ihmisenä. Meidän ei tulisi myöskään halveksia ketään, huolimatta siitä kuinka alhaiselta hän saattaa vaikuttaa. Jos Korkein Jumala pitää ihmistä arvollisena saamaan hänen rakkautensa, keitä me olemme sanomaan, että sellainen ihminen ei ansaitse meidän rakkauttamme? Se olisi tosiaan pahansuopaista. Ihminenhän pitäisi silloin itseään Jumalaa suurempana.