Tuomion toimeenpano vastustajille
1. Mihin järjestöön soveltuu Roomalaiskirjeen 13:2? Miksi ”valtaa” täytyy siis pitää arvossa eikä asettua sitä vastaan?
PAAVALI sanoo Jehovan teokraattisesta järjestöstä: ”Joka sen tähden asettuu tätä valtaa vastaan, hän on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat tuomion itselleen.” (Room. 13:2, Um) Jehova Jumala on muodostanut yleisjärjestön taivaassa ja maassa olevista uskollisista luomuksistaan, ja hän asettaa useita luomuksia erikoisiin valta-asemiin. Nämä edustavat häntä, ja siitä syystä on heitä pidettävä arvossa. He eivät ole omaksuneet itse tätä valtaa. He ovat saaneet sen Jumalalta teokraattisella tavalla. Meidän tulee sen vuoksi pitää arvossa ”valtaa”, sitä virkaa, missä Jumalan palvelija on, vaikka me haluaisimme henkilökohtaisesti vastustaa jossakin virassa olevaa palvelijaa. Jumala asetti kristillisen seurakunnan teokraattisen järjestön. Hän teki Jeesus Nasaretilaisesta sen Pään ja määräsi myöskin oppimattomia ja tavallisia miehiä apostoleiksi lähimmä itseään tuossa järjestössä. Epäuskoiset juutalaiset, varsinkin heidän uskonnolliset johtajansa, vastustivat tätä Jumalan järjestelyä ja vainosivat Jeesusta ja hänen apostoleitaan. Tehdessään siten he asennoituivat Jumalan järjestelyä vastaan ja taistelivat suorastaan häntä vastaan. Gamaliel, eräs lain opettaja, varoitti juutalaista sanhedrinia tästä sanoen: ”Älkää sekaantuko näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla; (koska jos tämä hanke ja tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette kykene kukistamaan heitä); päinvastoin, teidät saatetaan ehkä havaita todellisuudessa Jumalaa vastaan taisteleviksi.” (Apt. 5:38, 39, Um) Koska vastustajat asennoituvat ja taistelevat Jumalan järjestelyä vastaan, niin he tekevät itsensä alttiiksi hänen suoranaiselle tuomiolleen. Hän toteuttaakin sen varmasti heihin nähden.
2. Miksi kansojen menettely on 1914:stä lähtien osoittanut, etteivät ne muodosta ”ylivaltoja”? Miksi me emme voi asettua niiden puolelle?
2 Kansoille määrätyt ajat päättyivät v. 1914. Jumala pani silloin Poikansa valtaan uuden maailman Kuninkaana. Siten tuli ”hänen Kristuksensa valta”, ja Jumala sanoo nyt: ”Palvokoot häntä kaikki Jumalan enkelit.” (Ilm. 12:10 ja Hepr. 1:6, Um) Tämän maailman kansat, jotka ovat halukkaita säilyttämään oman ylivaltansa maassa, vastustivat tätä Kristuksen teokraattista virkaanasettamista, ja ne ovat siitä pitäen raivonneet ja kuvitelleet turhia vastustusmielessä. Jehovan todistajat varoittavat jatkuvasti niitä siitä, että ne ovat täten asennoituneet Jumalan voittamatonta järjestelyä vastaan ja saavat häneltä epäsuotuisan tuomion sen takia. Hänen tulinen tuomionsa toteutetaan niihin nähden Harmagedonin taistelun täydellisessä hävityksessä. Maailmalliset poliittiset hallitsijat eivät voi tästä erityisestä syystä muodostaa ”ylivaltoja”, joille kristittyjen sielujen on oltava alamaisia kaikessa. Jos meidän täytyisi alistua heidän ajatuksiinsa heidän poliittisen maanhallintonsa voimassapitämiseksi, niin me asettuisimme heidän kanssaan Jehovan valtakuntaa ja hänen Kristustaan vastaan. Me saisimme silloin tuomion heidän kanssaan ja kärsisimme tyhjäksitekemisen heidän mukanaan Harmagedonissa.
3, 4. Eivätkö maalliset hallitsijat ole lainkaan pelkona hyvälle teolle? Ovatko he Jumalan palvelijoita meidän hyväksemme?
3 Me alistumme ”ylivaltojen” ja Jumalan niiden suhteen tekemän järjestelyn johtoon omaksi hyväksemme. ”Sillä hallitsevat ovat pelkona, eivät hyvälle teolle, vaan pahalle. Haluatko sinä siis olla pelkäämättä tätä valtaa? Jatka hyvän tekemistä, ja sinä saat kiitosta siltä, sillä se on sinulle Jumalan palvelija sinun hyväksesi.” (Room. 13:3, 4, Um) Tätä ei voida sanoa maallisista hallitsijoista, jotka ummistavat silmänsä pahantekijöiltä ja ylistävät ja kiittävät niitä, jotka harjoittavat jumalattomuutta tässä asiainjärjestelmässä. Suurin hyvä teko, minkä joku voi suorittaa, on, että hän palvelee Jumalaa hänen käskyjensä mukaan ja toimii hänen Sanansa palvelijana antaen todistusta hänen nimestään, tarkoituksestaan ja kaikkeudensuvereenisuudestaan. Mutta Jehovan todistajia on kielletty suorittamasta tällaista hyvää tekoa ”rautaesiripun” takana olevissa ja niin sanotuissa demokraattisissakin maissa, joissa fasistiset diktaattorit ja totalitaariset pappisvallat valvovat asioita. Heitä rangaistaan tosiaan kaikissa maissa eri tavoin siksi, että he palvelevat elävää tosi Jumalaa hänen Sanansa mukaisesti. Kaikki kansat ja kansakunnat vihaavat heitä. – Matt. 10:22; 24:9.
4 Koska maalliset hallitsijat herättävät kauhua ja synnyttävät pelkoa niissä, jotka haluavat tehdä hyvää, niin suuret joukot ihmisiä pelästyvät asennoitumasta avoimesti Jehovan ja hänen valtakuntansa puolelle ja liittymästä hänen todistajiensa kanssa palvomaan ja palvelemaan häntä. Nämä poliittiset hallitsijat eivät ole näin ollen meille Jumalan palvelijoita meidän hyväksemme. Tutkikoot nämä hallitsijat itseään ja myöntäkööt sen rehellisesti.
5, 6. Kuka on Jumalan palvelijana pelättävä pahantekijöille? Miten hän kiittää niitä, jotka tekevät hyvää?
5 Jeesuksesta Kristuksesta ennustettiin: ”On oleva Iisain [kuningas Daavidin isän] juuri, ja on oleva eräs, joka nousee hallitsemaan kansoja; häneen kansat perustavat toivonsa.” Jeesus on kuolleista noustuaan ja kirkastuttuaan taivaassa ”maan kuningasten Hallitsija”. (Room. 15:12, Um; Ilm. 1:5) Hän on totisesti pelkona niille, jotka tekevät pahaa, mutta hän on niiden rohkaisija, jotka tekevät hyvää Jumalan tahdon mukaan. Nämä eivät pelkää lainkaan häntä siinä valta-asemassa, missä hän on ollut 1914:stä lähtien, vaan kaikkien kansojen hyvätahtoiset ihmiset saatetaan perustamaan toivonsa häneen.
6 Jos me teemme hyvää totellen Jumalan Sanaa, niin me saamme kiitosta, niin että me tiedämme omaavamme Jumalan hyväksynnän ja siunauksen. Koska ”muut lampaat” tekevät hyvää voidelluille todistajille, jotka ovat Kristuksen veljiä, niin kuningas Jeesus Kristus sanoo: ”Tulkaa te, joilla on minun Isäni siunaus, perikää se valtakunta, joka on ollut valmistettu teitä varten maailman perustamisesta lähtien. . . . Siinä määrin, kuin te teitte sen yhdelle pienimmistä näistä minun veljistäni, te teitte sen minulle.” (Matt. 25:34, 40, Um) Hallitsija Jeesus Kristus on siis varsinaisessa merkityksessä Jumalan lähettiläs eli palvelija meidän parhaaksemme. Hän antaa meille vakuutuksen hyväksymyksestään, huolimatta tämän maailman hallitsijain pilkasta, tuominnasta ja vainosta. Ja ne teokraattisessa järjestössä olevat, jotka edustavat ”ylivaltoja” viran puolesta, kiittävät samoin niitä, jotka tekevät hyvää, ja rohkaisevat heitä.
7. Mitä tämä valta kantaa ja mitä tarkoitusta varten? Missä Kristus käyttää sitä kansoja vastaan ja miten?
7 ”Mutta jos sinä teet pahaa, niin ole peloissasi: sillä (tämä valta) ei kanna tarkoituksetta miekkaa, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa.” (Room. 13:4, Um) Kuinka totta tämä onkaan tänä ”lopun aikana” vuodesta 1914 lähtien! Kansojen tuominta on edistymässä. Nyt on aika, jolloin on pelättävä pahan tekemistä. Etsi päinvastoin vanhurskautta, nöyryyttä ja jumalisuutta, koska Jehovan uudelle maailmalle valtuuttama Hallitsija, Jeesus Kristus, on valtaistuimella ja hallitsee vihollistensa keskellä. Hän on Jumalan kostaja ja Hänen kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaansaattaja. Miekka, jota tämä valta kantaa, kuvaa Jumalan antamaa valtaa toimeenpanna tuomioita ja erottaa pois ne, jotka asettuvat Jumalaa vastaan. Tämän tähden sanoo vertauksellinen kuvaus Kristuksesta, kun hän ratsastaa toimeenpanemaan Jumalan kostoa Harmagedonissa: ”Hänen suustaan työntyy esiin terävä pitkä miekka, jotta hän löisi sillä kansoja, ja hän paimentaa niitä rautavaltikalla.” (Ilm. 19:15, Um) Hän toimii siis kostajana niille kansoille, jotka harjoittavat pahaa, ilmaistakseen Jumalan vihan. Hän ei tunnusta Harmagedonissa tämän maailman poliittisia mahteja niiksi ”ylivalloiksi”, joilla on ehdoton oikeus vallita jokaista ihmissielua. Ei, vaan hän tuhoaa ne. Hän kohtelee niitä kuin jalkojensa alla olevaa jakkaraa, ja hän polkee ne perikatoon Jumalan vihan viinikuurnassa. Sitten ei ole enää ”keisaria”, jolle täytyisi maksaa mitään. Kaikki on oleva Jumalan, ja kaikki on maksettava takaisin hänelle. – 1. Kor. 15:24–28.
”OMANTUNTONNE TÄHDEN”
8. Miten apostolit toimivat käyttäen miekankantovaltaa?
8 Apostolit käyttivät ”ylivaltoihin” kuuluvina melkoista valtaa kristillisen seurakunnan ensimmäisellä vuosisadalla. He julistivat Jumalan henkeytettyinä puhemiehinä hänen tuomioitaan pahantekijöille seurakunnassa, ja heidän rangaistuksensa seurasi heti paikalla eräissä tapauksissa. Muistahan, kuinka Ananias ja Safiira kaatuivat maahan heti ja heittivät henkensä, kun Pietari osoitti, että he olivat menetelleet petollisesti, eivät ihmisiä, vaan Jumalaa kohtaan. Mikä vaikutus tällä oli toisiin? ”Sen tähden valtasi suuri pelko koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka kuulivat näistä asioista.” Kun apostoli Paavali ja Barnabas saarnasivat Rooman varakonsulin edessä Kreetan saarella ja noita, juutalainen väärä profeetta Elymas, vastusti Jumalan sanomaa, niin Paavali lausui Jumalan tuomion hänelle. ”Heti paikalla lankesi hänen ylleen paksu sumu ja pimeys, ja hän kulki ympäri etsien miehiä johtamaan häntä kädestä. Silloin tuli varakonsulista uskova, kun hän näki, mitä oli tapahtunut, koska hän oli hämmästynyt Jehovan opetuksesta.” (Apt. 5:1–11; 13:6–12, Um) Jumalan valta, jota apostolit edustivat, ei tosiaankaan kantanut miekkaa tarkoituksetta.
9, 10. Mikä on meidät alamaisuuteen pakottava syy? Miksi?
9 Kun ajattelemme pahanteosta johtuvaa Jumalan tuomion toimeenpanoa, niin se herättää pelkoa. Mutta meidän ei tule karttaa pahantekoa ja tehdä hyvää pelkästään pelon vaikutuksesta. Voimakkaampana vaikuttavana voimana pitäisi meissä olla vanhurskauden tietoisen rakastamisen. Siksi sanoo apostoli: ”On sen tähden olemassa pakottava syy siihen, että olette alamaisia, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantuntonne tähden.” (Room. 13:5, Um) Jos meillä on omantuntomme hyväksymys, niin se antaa meille sydämen rauhan ja vapauden pelosta. Mutta ollaksemme varmoja siitä, että omatuntomme ilmaisee totisesti ja varmasti tekojemme vanhurskauden, sen täytyy olla Jumalan Sanan opettama.
10 Jos me rakastamme elämää ja kaipaamme Jumalan hyväksyntää, niin me tahdomme luonnollisesti tehdä oikein ja pelastua Jumalan vihalta. Vihan pelko ei ole oikeintekemisen suurin vaikutin. ”Paholaiset uskovat ja värisevät.” (Jaak. 2:19, Um) Mutta huolimatta koko Jumalan vihan pelostaan he eivät luovu pahanteostaan Perkeleen järjestössä. Mutta jos meidän omatuntomme on harjaantunut vanhurskaudessa ja jos me haluamme aina sen hyväksyntää oikeintekemisen vuoksi, niin me hylkäämme pahantekemisen ja antaudumme oikeintekemiselle. On oikein alistua ”ylivaltojen” tahtoon, koska ne ovat Jumalan järjestämät. Me emme pysyttele siis alamaisina ”ylivalloille” juuri välttääksemme Jumalan vihaa, vaan pikemminkin hyvän omantuntomme vuoksi. Tämä koituu meille iankaikkiseksi elämäksi, sillä se saattaa kunniaan Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden.
11. Miksi me siis etupäässä maksamme veroja? Ja mitä tarkoitusperiä Jumalan julkiset palvelijat palvelevat?
11 Jeesus oli arvovaltainen käskemään seuraajiaan maksamaan keisarille takaisin keisarille kuuluvan. Ja niin me maksammekin ”keisarille” veroa omantunnon tähden niin kauan kuin Kaikkivaltias Jumala antaa hänen olla maan päällä. ”Sillä siinä on syy, miksi te maksatte veroakin”, kirjoitti Paavali kristityille, jotka olivat Roomassa, verojen ja maksujen suuren määrääjän, keisarin, pääkaupungissa. Paavali lisää sitten jälleen viitaten Jehovan teokraattiseen järjestöön: ”Sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten.” (Room. 13:6, Um) Kristuksen ja hänen apostoliensa täytyy olla hänen julkisia palvelijoitaan, koska he ovat saaneet valtuuden Jumalalta ja koska heille on siten annettu ylemmyys hänen seurakunnassaan. Jumala valvoo heitä kiinteästi ja pitää heitä vastuullisina siitä tavasta, millä he käyttävät itselleen annettua valtuutta. Heidän täytyy tehdä hänelle aikanaan tili siitä, miten he käyttivät valtaansa hänen nimessään. Näiden Korkeimman alaisten ylivallan omaajien tulee siis palvella hänen tarkoitusperiään alinomaa niiden ikuiseksi hyväksi, jotka ovat alamaisia Jumalan tahdon mukaan. Kristus Jeesus ja hänen taivaassa olevat seuralaisensa tekevät siten.
12. Mitä asiaankuuluvaa me annamme eri ihmisille saamamme käskyn mukaisesti?
12 Apostoli päättää nyt tämän pohdinnan osoittaen, että me voimme maksaa tunnollisesti ”keisarille” kuuluvan takaisin ”keisarille”, vaikka maksammekin samalla Jumalalle takaisin Jumalalle kuuluvan. Tämä menettely ilmaisee Jeesuksen sanojen ja apostolin ohjeitten mukaan meidän alamaisuutemme ”ylivalloille”. Paavali sanoo: ”Antakaa kaikille heille kuuluva, sille, joka vaatii [henkilöille ja maatiloille määrättyjä] maksuja, maksut; sille, joka vaatii [kauppatavaroista] veroa, vero; sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.” (Room. 13:7, Um) Jumalan järjestössä olevat ylivallat vaativat meiltä asiaankuuluvaa pelkoa ja kunniaa. Me annammekin niille nämä, mitkä niille kuuluvat. ”Keisarille” me annamme, mikä kuuluu hänelle hänen suorittamistaan palveluksista, mutta me emme salli hänen tunkeutua meidän Korkeimmalle Jumalalle suorittamaamme palvontaan antamalla Jumalan järjestelyn vastaisia määräyksiä. Me tahdomme ”pelätä häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa”, so. Kaikkivaltiasta ja Korkeinta. (Matt. 10:28, Um) Me annamme ”keisarin” järjestössä huomattavissa asemissa oleville henkilöille asiaankuuluvan ja sopivan kunnioituksen, mutta me teemme sen peläten Jumalaa. ”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä”, kirjoittaa Pietari, ”omatkaa rakkautta veljien koko yhdyskuntaa kohtaan, omatkaa kunnioitusta kuningasta kohtaan.” (1. Piet. 2:17, Um) Me kunnioitamme Jumalan pelossamme hänen Kuningastaan, jolle hän on antanut uuden maailman vallan.
13. Mitä me maksamme aina toisillemme ollen heille siinä suhteessa velkaa? Mitä käskyä totellen me olemme alamaisia ylivalloille?
13 Jos me noudatamme tätä Ylimmän Valtiaan säätämää menettelyä, niin me maksamme jokaiselle takaisin hänelle kuuluvan. Me täytämme tässä maailmassa velvollisuutemme sekä ”keisaria” että Jumalaa kohtaan, jotta mitään maksamattomia velkoja ei voitaisi esittää meitä vastaan lopputuomiolla. Eräässä suhteessa me olemme aina velkaa luomustovereillemme, nimittäin rakkaudessa, lähimmäisemme rakastamisessa sillä tavalla, kuin rakastamme itseämme. Me koetamme maksaa tätä aina totellen apostolin ohjetta: ”Älkää olko velkaa kenellekään yhtään mitään, paitsi että rakastatte toisianne, sillä se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain.” (Room. 13:8, Um) Totellen kaikkein suurinta käskyä, Jumalan rakastamista täydellisesti, me olemme alamaisia ”ylivalloille”.