Nöyryyden koetus

NÖYRYYS on ominaisuus, jota kaikkeuden Suvereeni, Jehova Jumala, etsii niistä, joita hän kunnioittaa käyttämällä heitä palveluksessaan. Raamattu sanoo: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” – Jaak. 4:6.

Vaikka Jehova Jumala on ylin, niin hän on nöyrä. Miten näin voi olla? Jumalan nöyryys ei luonnollisestikaan merkitse sitä, että hän alistuisi toisten alamaisuuteen. Se merkitsee pikemminkin sitä, että hän on aina valmis ja halukas osoittamaan laupeutta niille nöyrille synnintekijöille, jotka vilpittömästi haluavat hänen hyväksyntäänsä. Kuningas Daavid ymmärsi tämän. Kun Jehova pelasti Daavidin vihollistensa käsistä, niin Daavid lauloi: ”Sinä annat minulle pelastukseksi kilven, ja sinun nöyryytesi tekee minut suureksi.” (2. Sam. 22:36, Um) Jehova todella alentui nöyrästi tulemaan epätäydellisen (mutta oikeasydämisen) ihmisen, Daavidin, avuksi ja teki hänet siten suureksi.

Jumalan Esikoispoika Jeesus Kristus heijasti myös nöyryyttä. (Fil. 2:5–8) Koska hän oli täydellinen ihminen, hän ei milloinkaan ollut liian kriittinen eikä pöyhkeä niitä syntisiä ihmisiä kohtaan, joiden keskuudessa hän eli ja toimi. Sääli ja myötätunto panivat hänet auttamaan toisia hengellisesti ja ruumiillisesti. – Matt. 9:36.

Miljoonat uskolliset enkelit ovat Jeesuksen Kristuksen tavalla osoittaneet nöyryyttä sekä asenteessaan että toiminnassaan. Enkeli, jota käytettiin profeetallisen ilmestyksen välittämisessä apostoli Johannekselle, tunnusti nöyrästi: ”Minä olen sinun ja sinun veljiesi . . . kanssapalvelija.” (Ilm. 22:9) Ja Jeesus sanoi enkeleistä yleensä: ’Jumalan enkeleillä on ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.’ (Luuk. 15:10) Tämä ilo on tosiaan todiste suuresta nöyryydestä. Miten niin?

Tuolloin, ensimmäisellä vuosisadalla, pääsivät katuvat synnintekijät ehdolle taivaan valtakunnan jäsenyyteen. Kaikki, jotka sen jälkeen osoittautuisivat uskollisiksi kuolemaan asti, olisivat Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa kuningaspappeja ja saavuttaisivat enkeleitä korkeamman aseman. (1. Kor. 6:2, 3; 2. Tim. 2:11, 12; Ilm. 20:6) Kuitenkaan enkelit eivät tunteneet olevansa väheksyttyjä siksi, että Jehova Jumala ei valinnut heitä, vaikka he olivat uskollisesti palvelleet jo kauan ennen kuin ihminen luotiinkaan. Ei, he riemuitsivat ymmärtäen, että se, mitä nämä ihmiset olivat kokeneet ja voittaneet, teki heistä päteviä palvelemaan myötätuntoisina ja laupiaina kuninkaina ja pappeina. – Hepr. 4:14–16.

Enkelit arvostavat siinä määrin Jehovan järjestelyn oikeudenmukaisuutta ja vanhurskautta, että he nöyrästi palvelevat maan päällä olevia tulevia Valtakunnan perillisiä. Hepr. 1:14 sanoo: ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” He antavat oivallisen esimerkin.

KOETUS NIILLE, JOITA EI NIMITETÄ VANHIMMIKSI

Me olemme epätäydellisinä ihmisinä taipuvaisia ajattelemaan itsestämme enemmän kuin meidän todellisuudessa pitäisi. Meidän täytyy sen tähden ponnistella jäljitelläksemme Jehova Jumalan ja hänen enkelipoikiensa – myös Jeesuksen Kristuksen – nöyryyttä. Jumalan kansan seurakunnissa tapahtuva asioiden kehittyminen panee toisinaan monien nöyryyden koetukselle. Näin on erityisesti silloin, kun miehiä nimitetään palvelemaan joissakin erityisissä asemissa. Esimerkiksi jotkut voivat ajatella, että heitä olisi pidettävä opettajina seurakunnassa, vaikka heitä ei ole nimitetty vanhimmiksi.

Ensimmäisellä vuosisadallakin eräät kristityt ajattelivat tällä tavalla. Ilmeisesti opetuslapsi Jaakob puhui tällaisille miehille sanoessaan: ”Monien teistä ei pitäisi tulla opettajiksi, veljeni; teidän pitäisi ymmärtää, että ne meistä, joista tulee, vaaditaan sitä ankarammalle tilille.” – Jaak. 3:1, New American Bible.

Kun ajattelemme, miten vanhimmilla on työtään suorittaessaan suurempi vastuu kuin kristityillä yleensä, meidän täytyy suhtautua siihen vakavasti. (Luuk. 12:48) Tämä ’ankarammalle tilille vaatiminen’ ei ole helppo asia vanhimmille. He ovat epätäydellisiä ihmisiä niin kuin heidän kristityt veljensäkin. Opetuslapsi Jaakob tunnusti: ”Monessa kohden me kaikki hairahdumme.” – Jaak. 3:2.

Vanhinten epätäydellisyydet paljastuvat usein suuremmassa määrin kuin muiden seurakunnan jäsenten. Miksi niin? Siksi, että vanhimmat ovat alituisesti seurakunnan edessä opettamassa, kehottamassa ja nuhtelemassa. Vanhinten toimet joutuvat seurakunnan jäsenten läheisen tarkastelun alaisiksi, sillä heihin katsotaan oikean kristillisen käyttäytymisen esimerkkeinä.

Mies, jota ei ole nimitetty vanhimmaksi, mutta joka uskoo, että hänen pitäisi olla vanhin, tekee hyvin, kun harkitsee vakavasti sitä, mitä Jaakob kirjoitti. Hän voisi kysyä itseltään: Miksi minä haluan olla vanhin? Siksikö, että haluan kuluttaa itseäni veljieni hyväksi? Onko vaikuttimeni täysin epäitsekäs, vai haluanko minä sitä huomattavaa asemaa, joka on uskovien tovereittensa opettajalla? Kykenenkö minä todella tekemään ankaramman tilin kuin muut seurakunnan jäsenet? Onko minulla viisaus ja syvällinen ymmärrys ratkaista ihmisten elämään vaikuttavia asioita? Pystynkö antamaan terveitä raamatullisia neuvoja, jotka todella auttaisivat toisia ratkaisemaan henkilökohtaisia pulmiaan ja perheen pulmia?

Tietoisina rajoituksistaan ainakin joissakin näissä suhteissa monet kristityt miehet tuntevat olevansa epäpäteviä vanhimmiksi. He iloitsevat siitä, että vastuulliset veljet, joilla on tarvittavat hengelliset edellytykset, panivat uskollisuuden Jehovaa kohtaan henkilökohtaisen ystävyyden yläpuolelle eivätkä sen vuoksi suositelleet heitä vanhimman asemaan. Tällaiset ymmärtäväiset miehet käsittävät, ettei heitä ole loukattu tällä. Mikään ei estä heitä osallistumasta täysin määrin Raamatun totuuden saarnaamiseen ja opettamiseen ulkopuolisille, tukemasta uskollisesti seurakunnan vanhimpia työnsä suorittamisessa, kehittämästä Jumalan hengen hedelmiä täydemmässä määrässä ja tekemästä hyvää kristityille veljilleen. Ja eivätkö nämä seikat juuri tee kristityn elämää rikkaaksi ja merkitykselliseksi? Totisesti ne tekevät!

Nämä nöyrät veljet tietävät voivansa jatkaa työskentelyä kohti vanhimman asemaa toisten uskovien siunaukseksi eikä omaksi kunniakseen. Saattavatpa he mennä seurakunnan vanhimpien luo kysymään, mitä he voisivat tehdä edistyäkseen niillä aloilla, joilla he eivät aivan täytä Raamatun vanhimmille asettamia vaatimuksia.

Jos joku veli on taipuvainen ”kiilaamaan” ja kilpailemaan ja yrittää tehdä vaikutuksen toisiin kyvyillään, niin hänen tulee ensin pyrkiä kehittämään suurempaa nöyryyttä. Opetuslapsi Jaakob neuvoi: ”Antakoon hänen oikea käytöksensä käytännöllisen todisteen siitä viisaudesta tulevalla vaatimattomuudella. Mutta jos haudotte katkeraa mustasukkaisuutta ja itsekästä kunnianhimoa sydämessänne, harkitkaa, eivätkö teidän väitteenne ole vääriä ja totuuden uhmaamista.” (Jaak. 3:13, 14, New English Bible) Tosi viisautta omaavan luonteenominaisuus ei ole räikeä komeilunhalu vaan nöyryys ja vaatimattomuus. Niillä, joilla on katkeraa mustasukkaisuutta ja jotka ovat riidanhaluisia, ei ole perustetta kerskailla olevansa päteviä opettamaan veljiään. Heidän väitteensä uhmaisivat asiaa koskevaa totuutta.

NIMITETTYIHIN VANHIMPIIN VAIKUTTAVA KOETUS

Nöyryyden koetus koskee myös niitä, jotka on nimitetty vanhimmiksi. Monet näistä miehistä ovat palvelleet johtavina evankeliuminpalvelijoina useita vuosia. Heitä pidettiin ”numero yhtenä” seurakunnassa. Monesti heidän äänensä oli ratkaiseva ehdotusten hyväksymisessä tai hylkäämisessä. Miltä heistä tuntuu vanhimmiston puheenjohtajan tehtävän luovuttaminen jollekulle toiselle? Pelkäävätkö he, etteivät asiat luista yhtä hyvin? Ovatko he halukkaita ottamaan asiallisesti huomioon toisten ehdotukset? Vai ovatko he entisen kokemuksensa perusteella taipuvaisia kumoamaan toisten ehdotukset?

Entiset johtavat evankeliuminpalvelijat, jotka suhtautuvat asiaan oikein, ymmärtävät, että Jehovan järjestely on aina paras. He haluavat vilpittömästi käsitellä asiat sopusoinnussa apostoli Paavalin neuvon kanssa ’pitää toista parempana kuin itseään’. (Fil. 2:3) Asiaan kuuluvalla vaatimattomuudella he tunnustavat toisten olevan heitä parempia tietyiltä ominaisuuksiltaan. Jotkut veljet ovat huomattavia empatian, hyvyyden, ystävällisyyden ja anteliaisuuden osoittamisessa. Toiset ymmärtävät erinomaisesti raamatunkohtia ja soveltavat niitä tehokkaasti, kun syntyy pulmia. Toisilla on taas huomattava into, innostus ja tarmo. Kenelläkään ei todellakaan ole kaikkia haluttavia ominaisuuksia täysin tasapainoisesti. Nämä entiset nöyrät johtavat evankeliuminpalvelijat iloitsevat näin ollen siitä rikastuttavasta vaikutuksesta, mikä puheenjohtajan tehtävän vuorottelulla on kaikkien hyväksi seurakunnassa. – Vrt. 1. Kor. 12:4–11.

Niidenkin veljien nöyryys pannaan koetukselle, jotka on määrätty palvelemaan uusina puheenjohtajina eli johtavina evankeliuminpalvelijoina vuoron perään. Yrittävätkö he nyt painaa oman leimansa seurakuntaan ja muuttaa asiat henkilökohtaiseen makuunsa soveltuvaksi? Eivät, jos he ovat todella nöyriä ja vaatimattomia. He ymmärtävät, ettei heidän nimityksensä tee heistä huomattavinta miestä seurakunnassa. Ei heillä ole kaikkia vastauksia. He ovat vain yksi jäsen ”vanhimmistossa”. He tarvitsevat toisten veljien tasapainottavaa vaikutusta. On niin kuin Sananl. 15:22 sanoo: ”Hankkeet . . . toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” Niin, vanhimmisto, joka toimii yksimielisenä kokonaisuutena, voi heijastaa jumalallisten ominaisuuksien kauneutta tavalla, jolla ei kukaan yksityinen ihminen koskaan voisi sitä heijastaa. Se merkitsee sitä, että jokaisen vanhimman täytyy tuntea olevansa vapaa ilmaisemaan ajatuksensa ja esittämään ehdotuksia tai suosituksia toisten vanhinten harkittavaksi.

NÖYRYYDEN KOETUS KRISTITYILLE NUORILLE

Niiden nuorten miesten edessä on myös nöyryyden koetus, jotka ovat lähes tai vähän yli 20-vuotiaita. Eräillä heistä on erinomaisia kykyjä, ja he pystyvät lausumaan ajatuksensa hyvin. Mutta heiltä puuttuu sitä viisautta ja kokemusta, mitä tarvitsevat ne, jotka opettavat, kehottavat, nuhtelevat ja ratkaisevat Jumalan kansan seurakunnassa esiintyviä hyvin vakavanlaatuisia asioita. Jotkut lähes 20-vuotiaat veljet, joita ei käytetä avustavina palvelijoinakaan, saattavat ajatella, että heillä ei ole mitään tehtävää. Miten tällaiset nuoret miehet voivat säilyttää oikean näkemyksen Jehovan järjestelystä?

Heidän olisi hyvä harkita, miten monenlaista tehtävää heillä on Jehovan ja veljiensä palveluksessa. Koska he tavallisesti ovat vapaat perhevelvollisuuksista, niin he voivat omistaa enemmän aikaa Jumalan sanan tutkimiseen ja miettimiseen. Siten he voivat koota oivallisen tietovaraston, ja siitä on heille erittäin suurta hyötyä sitten, kun he ovat päteviä palvelemaan vanhimpina. Mitään rajaa ei ole asetettu sille, mitä nuoret miehet voivat tehdä hyvän uutisen julistamisessa toisille. He voivat myös tarjota lahjojaan ja kykyjään vanhimpien ja avustavien palvelijoiden auttamiseksi suorittamaan työtään. Kun he osoittavat olevansa yhteistoiminnallisia, luotettavia, huomaavaisia ja täysin antautuneita Jehovan palvelukseen, niin he saavat koko seurakunnan kunnioituksen ja luottamuksen. (Apt. 16:1, 2) Myös koko vanhimmistolle käy ilmeiseksi, että tällaiset nuoret miehet osoittavat niitä ominaisuuksia, joita odotetaan miehiltä, joita voidaan aikanaan käyttää avustavina palvelijoina.

Nuorten miesten on hyvä muistaa, että Raamatun mukaisessa järjestelyssä ei ainoastaan muutamia vaan kaikki seurakunnassa olevat veljet, jotka täyttävät tarvittavat pätevyysvaatimukset, voidaan nimittää avustaviksi palvelijoiksi tai vanhimmiksi. On kuitenkin ilmeistä, että jolleivät toisella kymmenellä olevat ponnistele todella kehittääkseen oivallisia kristillisiä ominaisuuksia, niin heillä ei ole niitä silloinkaan, kun he ovat vanhempia. Nuoruus tarjoaa oivallisen tilaisuuden työskennellä niiden ominaisuuksien hankkimiseksi, jotka osoittautuvat siunaukseksi ja rohkaisun lähteeksi toisille uskoville.

Nuoret miehet voivat hyötyä suuresti olemalla vanhimpien ja muiden vanhempien henkilöiden seurassa, jotka ilmaisevat oivallisia kristillisiä ominaisuuksia. Sananl. 13:20 sanoo: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut.” Vaikka nuoren miehen on ehkä odotettava jonkin aikaa, ennen kuin hänet nimitetään avustavaksi palvelijaksi ja lopulta vanhimmaksi, niin sen ei pitäisi aiheuttaa häiriötä. On paljon parempi palvella sen jälkeen, kun on hyvä tausta Raamatun tuntemuksessa ja elämän kokemusta. Eivätkö veljemme ansaitse parhainta kysymyksen ollessa raamatullisista neuvoista ja opetuksista? Me emme suinkaan haluaisi heidän saavan huonompaa paimennusta vain siksi, että me ehkä hyötyisimme henkilökohtaisesti.

NÖYRYYDEN KOETUS JOKAISELLE

Kun ajattelemme asiaa, niin Jumalan määräämä järjestely Jehovan kristittyjen todistajien seurakunnissa todella koettelee kaikkien niiden yhteydessä olevien nöyryyttä. Vanhinten täytyy olla nöyriä noudattaakseen henkeytettyä käskyä: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:2, 3) Myös kaikilta muilta seurakunnan jäseniltä vaaditaan nöyryyttä olla yhteistoiminnassa vanhinten kanssa ja tukea heidän päätöksiään ja auttaa heitä suorittamaan tärkeän työnsä. Tämä on sopusoinnussa Raamatun kehotuksen kanssa: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.” – Hepr. 13:17.

Vanhimmat ovat tosin epätäydellisiä miehiä. He tekevät erehdyksiä. Mutta jos Jumalan täydelliset enkelipojat ovat halukkaita auttamaan heitä ja meitä tarpeissamme, niin varmasti kaikkien meidän tulee nöyrästi haluta alistua Jehovan järjestelyyn. Kun olemme yhteistoiminnassa näiden miesten kanssa, niin se voi edistää paljon onnellisuuttamme ja hyvinvointiamme. Ponnistelkaamme siis kaikki täysin kestääksemme nöyryyden koetuksen menestyksellisesti nöyrän taivaallisen Isämme Jehova Jumalan kunniaksi!

”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” – Miika 6:8.