Odotatko sinä kutsua?

”Huutakaa voitonriemusta Jehovalle, kaikki maa. Palvelkaa Jehovaa iloiten. . . . Tietäkää, että Jehova on Jumala.” – Ps. 100:1–3, Um.

1, 2. a) Minkä vaikeuden monet havaitsevat elämässä? b) Mitkä kysymykset voitaisiin tehdä?

MONET huomaavat olevan hyvin vaikeata ohjata elämäänsä siten kuin he haluaisivat. He tempautuvat elämän virtaan ja kulkeutuvat mukana ja ovat huolissaan pulmista, jotka tulevat heidän eteensä päivästä päivään kuin luodot ja pyörteet virrassa, ja toisinaan he menettävät näkyvistään henkilökohtaiset tavoitteensa ja toiveensa. Nuorilla on monesti mielikuvituksellisia päämääriä, sellaisia, jotka ovat herättäneet heidän kiinnostuksensa tai kunnioituksensa. Mutta monetkaan eivät kykene toteuttamaan nuoruuden aikaisia toiveitaan. He huomaavat usein, että pelkkä elatuksen hankkiminen on taistelua, ja niin he jäävät kauas niistä päämääristä, jotka he alun perin toivoivat saavuttavansa.

² Miksi niin monet pettyvät aikaansaannostensa suhteen elämässään? Puuttuuko jotain, vai tavoittelevatko he väärää päämäärää? Ovatko he joutuneet harhaan kutsumuksestaan?

3. Mikä osoittaa, oliko Jumalan tarkoitus, että ihmiset saisivat nauttia moninaisista toimista?

³ Se ei suinkaan johdu valtion virastojen ja neuvoja antavien ohjaajien puutteesta, koska monet palvelevat auttaakseen nuoria ihmisiä käyttämään parhaimmalla tavalla kykyjään. On suunniteltu kaikenlaisia testejä sen selville saamiseksi, mihin työhön tai ammattiin joku parhaiten sopisi. Ja Raamattukin osoittaa, että ihmisen Luoja on antanut hänelle suunnattoman monenlaista työtä nautittavaksi. 1. Mooseksen kirjan 4. luku viittaa rakennusalan ammatteihin kaupungin rakentamisen yhteydessä; se mainitsee karjanhoidon ja maanviljelyksen sekä muusikot ja metallityön tekijät. Mitä siis puuttuu? Miksi monet ovat tyytymättömiä, vaikka he menestyvätkin valitsemallaan uralla?

4. Miksi monet, jotka ovat menestyviä maailmallisten mittapuitten mukaan, eivät ole todella onnellisia?

⁴ Nykyinen yhteiskunta on suuntautunut materialismiin. Miestä ei pidetä menestyksekkäänä monillakaan paikkakunnilla, jollei hänellä ole hienoa kotia, nykyaikaisia mukavuuksia ja uusinta mallia olevaa autoa. Rikkautta pidetään menestymisen mittana elämässä. Kuitenkin Andrew Carnegie sanoi: ”Myisin mielihyvin kaiken saadakseni elämäni takaisin.” Toiset muistavat sanat: ”Sinä et voi viedä sitä mukanasi” ja ovat pettyneitä siksi, että heidän menestyksensä ja nautintonsa elämässä ovat niin lyhytkestoisia. Onnea ei totisesti voida mitata varakkuudella eikä silläkään, miten korkean aseman joku toimessaan saavuttaa.

5. a) Minkä hyvän neuvon 1. Joh. 2:15–17 esittää? b) Mitä kysymyksiä meidän on hyvä harkita?

⁵ Tavoitteet, jotka ihmiset asettavat itselleen elämässä, eivät läheskään kykene tuomaan pysyvää onnea, varsinkaan mikäli he etenevät yhä kauemmas Jumalan sanan soveltamisesta elämässään. (Jer. 10:23) Iäkäs apostoli Johannes kirjoitti näin ollen hyvällä syyllä: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:15–17) Meidän on siis hyvä kysyä itseltämme: miten paljon meidän elämäämme vaikuttavat nämä seikat – lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus? Merkitsevätkö televisio, loistokoti, nykyaikainen auto ja lihallisten nautintojen tavoittelu sinulle paljon? Omistatko elämäsi näille seikoille? Vai oletko enemmän huolissasi Jumalan tahdon tekemisestä?

MERKITYKSELLINEN PÄÄMÄÄRÄ ELÄMÄSSÄ

6. Mitä viisas kuningas Salomo sanoi ihmisen pyrkimyksistä?

⁶ Jumalan tahdon tekeminen voi tehdä elämän täyteläisemmäksi ja antoisammaksi, niin ettei meidän tarvitse elämän päättyessä tuntea: ”Katso, se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua”! Vaikka monista on tuntunut, että he voisivat parhaiten palvella Jumalaa kehittämällä omia lahjojaan ja taipumuksiaan joko taiteitten tai kasvatuksen tai lääketieteen alalla, niin me emme kuitenkaan löydä Raamatusta mitään osoitusta siitä, että nämä johtavat iankaikkiseen elämään. Vaikka ahkerasti työskentelemistä sanotaan ”Jumalan lahjaksi” ja vaikka se voi tuottaa iloa työntekijälle, niin Salomo sanoi kuitenkin vihaavansa ajatusta, että hänen oli kuollessaan jätettävä se kaikki jälkeensä jollekulle, joka häntä seuraisi. Kuinka paljon parempi näin ollen onkaan omistaa pääponnistelumme sellaisen työn tekemiseen, jolla on tulevaisuus, työhön, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Siinä ei ole lainkaan turhuutta. Vaikeita olosuhteita voi tulla sille, joka tekee hyvää, yhtä paljon kuin pahallekin, mutta hänen elämällään on silti päämäärä, tarkoitus ja Jehovan ohjaus ja siunaus. – Saarn. 2:10, 11, 18; 3:13; 8:14.

7. a) Mikä kristikunnan opetus Jumalan palvelemisesta on Raamatun vastainen? b) Mitä Raamattu sanoo ”taivaallisesta kutsumisesta”?

⁷ Kristikunta on opettanut, ettei Jumalan palveleminen ole kaikkia varten ja että evankeliuminpalvelukseen täytyy saada erikoiskutsu. Vaikka Raamatussa puhutaankin ”kutsumisesta”, niin se ei tarkoita evankeliuminpalvelukseen osallistumiskutsua, sillä keitään ei ole estetty palvomasta ja ylistämästä Luojaansa, minkä seikan varhaiskristityt ymmärsivät hyvin. Tämä kutsuminen koskee tulemista sen ”pienen lauman” jäseneksi, johon Jeesus viittasi ja johon kuuluvat tulevat olemaan hänen kanssaan kuninkaita ja pappeja hänen taivaallisessa valtakunnassaan, yhdeksi niiden uskollisten, hengellä voideltujen valitusta ryhmästä, jotka muodostavat ne 144 000, jotka ovat ”ostetut maasta”. (Luuk. 12:32; Ilm. 14:1–3) Paavali viittasi tähän Fil. 3:14:n mukaan ’voittopalkintona, johon Jumala on taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa’. Room. 8:30 osoittaa, että Jumala julistaa heidät vanhurskaiksi ja että heidät kirkastetaan. Pietari kirjoitti näille: ”Pyrkikää . . . sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi . . . näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” – 2. Piet. 1:10, 11.

8. Mitkä ovat eräitä syitä, joiden takia niin harvat ovat kiinnostuneita evankeliuminpalveluksesta?

⁸ Mutta kukaan ei tarvitse mitään erikoiskutsua Jumalalta evankeliuminpalvelukseen astumiseen. Jumala ei kuiskaa kenellekään: ”Tämä on sinua varten”, ja jätä muita huomioon ottamatta. Eikä hän jätä ketään kutsumatta sen tähden, ettei hänellä ole varaa teologisen koulutuksen hankkimiseen. Kristikunnan kirkot alkavat tulla huolestuneiksi, koska monet niiden seurakuntalaisista ovat haluttomia harkitsemaan evankeliuminpalvelukseen lähtemistä, vaikka heidän uskonnolliset järjestönsä kehottavatkin heitä tekemään siten. Jotkut sanovat alhaisten tulojen olevan syynä. Toiset ovat huolissaan muutoksista, joita he näkevät tapahtuvan. He saattavat vastustaa pappien selibaattia, tai he ovat hämillään kirkossaan tapahtuneiden muutosten vuoksi, kun ”pyhimyksiä” poistetaan uskonnollisesta kalenterista, messuja pidetään nykykielellä, pidetään jatsijumalanpalveluksia ja katolisia ja protestanttisia pappeja nähdään lakkovahtien riveissä. Hämmennystä aiheuttavat myös syntyvyyden säännöstelyä koskevat kysymykset, uskonnon sekoittaminen yhteiskunnallisiin asioihin ja poliittisiin kiistoihin ja se, että Raamatun periaatteita yritetään vaihtaa ”nykyaikaiseen moraaliin”. Nämä ja muut aatteet ovat saaneet jotkut kääntämään selkänsä kirkoille, koska niillä heidän mielestään ei ole enää merkityksellistä sanomaa heille. He eivät kuule Jumalan kutsuvan. Jotkuthan jopa ajattelevat, että Jumala on kuollut.

9. Minkälaisen suuntauksen ilmoitetaan vallitsevan opiskelijain ja pappien keskuudessa?

⁹ Yhdysvaltalaisen Emory-yliopiston dekaani William Cannon sanoi: ”Yhä harvemmat yliopistojemme opiskelijat ilmaisevat lainkaan kiinnostusta pappeutta kohtaan.” U.S. News & World Report selitti: ”Tuhannet papit lähtevät kokonaan kirkosta . . . Kaiken kaikkiaan osoittavat paimenuudistusta ajavan kansallisen yhdistyksen syyskuussa julkaisemat tilastot tänä vuonna tähän mennessä aktiivisesta papinvirasta eronneitten pappien määrän olevan 31 prosenttia suurempi kuin vuonna 1967 . . . tuhansia nunnia – arviolta 3 600 vuonna 1966 – eroaa myös nunnakunnistaan.” Raportti jatkaa, että Yhdistynyt metodistikirkko on yrittänyt koota rahaa uusien pappien kouluttamista varten, koska heillä on vain 33 000 pappia 42 000 seurakunnassaan. Kun monissa kirkoissa vallitsee tällainen suuntaus, niin ei ole hämmästyttävää, että New York Times kertoi 8.3.1969 kansallisesta järjestöstä, jolla on Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa 14 virastoa, joiden tarkoitus on auttaa uskonnollisen työn jättäviä pappeja ja nunnia löytämään maallista työtä.

10. Onko varhaiskristillisyydessä mitään perustetta pappien ja maallikkojen väliseen eroon?

¹⁰ Yksi syy, miksi monista tuntuu, ettei heillä ole sijaa Jumalan palveluksessa, on pappien ja maallikkojen välinen ero, jota vaalitaan kirkoissa. Mutta varhaiskristillisyydessä ei ollut jakoa pappeihin ja maallikkoihin, eikä tosi kristillisyydessä ole nytkään. Riippumatta siitä, onko jollakulla taivaallinen toivo tai toivooko hän elävänsä ikuisesti paratiisimaassa, kun Jumalan tahto tapahtuu täysin täällä, jokaisella on vastuu evankeliuminpalvelijana Jumalan edessä sen mukaisesti, mitä Raamatussa esitetään. Pappisluokan erottaminen on peräisin babylonilaisesta, pakanallisesta palvonnasta. Sille ei löydy ennakkoesimerkkiä Jeesuksen eikä hänen opetuslastensa evankeliuminpalveluksesta. M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja (Cyclopædia) sanoo: ”Matt. 28:19, 20:ssä mainittua suurta käskyä ei annettu yksistään yhdelletoista apostolille, vaan opetuslasten koko joukolle . . . Niinpä näyttää koko Jerusalemissa ollut uskovien joukko henkeytetyn helluntaipäivänä saarnaamiskyvyllä.” Vaikka he viittaavat ”pappien ja maallikkojen väliseen tekniseen eroon”, niin he jatkavat sanoen, että se ”on jätetty miltei huomioon ottamatta Uudessa testamentissa, ja me havaitsemme kirkon jäsenten, virkailijoitten niin kuin yksityistenkin, miesten samoin kuin naisten, käyttävän auliisti vapauttaan Jeesuksen julistamisessa kaikkialla”.

AVOIN OVI PALVELUKSEEN

11. Kannattivatko Jeesus tai varhaiskristityt pappien ja maallikoiden välistä eroa?

¹¹ Tässä yhteydessä on merkille pantavaa, että eräs varhaiskirkon historiankirjoittaja sanoo: ”Celsus, ensimmäinen kirjoittaja kristillisyyttä vastaan, tekee naurunalaiseksi sen, että työmiehet, suutarit, maanviljelijät, kaikkein tietämättömimmät ja moukkamaisimmat miehet, olisivat evankeliumin innokkaita saarnaajia.” Heidän koulutuksensa ei ollut tärkeä asia (eivätkö ensimmäiset opetuslapsetkin olleet vaatimattomia kalastajia?), vaan heidän uskonsa ja halukkuutensa palvella Jumalaa. Kaukana siitä, että Jeesus olisi tehnyt ’teknisen eron pappien ja maallikkojen välillä’, hän tuomitsi juuri sen, kun kirjanoppineet ja fariseukset niin tekivät. (Matt. 23:1–33) Hän mainitsi heidän ulkokultaisuutensa, sen, että he suorittivat tekoja, jotta ihmiset näkisivät ne, heidän koristeelliset uskonnolliset juhla-asunsa, huomattavan aseman, joka heillä oli paikallisissa asioissa, ja heidän omaksumansa arvonimet. Seuraajilleen hän painotti: ”te olette kaikki veljiä” – niin, veljiä uskossa ja veljiä evankeliuminpalveluksessa, johon sisältyi Jumalan sanan saarnaaminen. Se, että jotkut palvelivat paimenina ja opettajina ja palvelijoina seurakunnassa, ei korottanut heitä lauman yläpuolelle, vaan antoi heille vastuita sen lisäksi, että heitä sitoi kaikkien kristittyjen tehtävä ’tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä’. – Matt. 23:8; 28:19, Um; Fil. 2:3, 4.

12. Minkä vastuun Jehovan todistajat ovat iloiten omaksuneet toisin kuin useimmat kristikuntaan kuuluvat?

¹² Jehovan todistajat, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, ovat olleet onnellisia saadessaan ottaa vastaan tämän tehtävän osallistua kristilliseen evankeliuminpalvelukseen. He eivät sano niin kuin kristikuntaan kuuluvat: ”Siitä saa minun pappini pitää huolen; hän on tutkinut noita asioita ja on pätevä.” Ei, he tietävät, että pätevyys evankeliuminpalvelukseen tulee Jehovalta ja hänen henkensä kautta. Siksi he eivät yhdy sen kirkollisen kirjoittajan näkökantaan, joka sanoi: ”Vaikka evankeliumin saarnaaminen jossain muodossa ja nimenomaisena työnä on kaikkien uskovien yleinen velvollisuus, niin se on niiden yksinomainen velvollisuus, jotka Jumala on kiistattomasti sisäisin ja ulkoisin merkein kutsunut siihen virkaan ja jotka kirkko on yleensä hyväksynyt.” Jehovan todistajat käsittävät, että tällainen opetus on todellisuudessa jossain määrin saanut vilpittömiä ihmisiä vetäytymään pois evankeliuminpalveluksesta. Kuinka monet kristikunnan kirkoissa ajattelevat, että evankeliumin saarnaaminen erityisenä työnä on heidän yleinen velvollisuutensa? Miten monet ryhtyvät todella saarnaamaan hyvää uutista? Eivätkö monet pikemminkin sano, että he ovat mieluummin puhumatta uskonnosta? Eivätkö useimmat seurakuntalaiset jätä evankeliuminpalvelukseen osallistumisen kokonaan papeilleen?

13. Miksi on tärkeätä ’huutaa avuksi Jehovan nimeä’? Miten se voidaan tehdä?

¹³ Tällainen katsantokanta on kuitenkin aivan sen Jumalan hengen ohjeen vastainen, joka vuodatettiin helluntaina ”kaiken [kaikenlaisen, Um] lihan päälle”. Pietari osoitti, että tämä Jooelin kertoma ennustus täyttyisi ”viimeisinä päivinä”, jolloin ”teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. . . . Ja . . . jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu.” (Apt. 2:17–21) Me näemme siis tämän ennustuksen täyttymyksessä Jehovan kansan ympäri maailman kertovan profeetallista sanaa toisille, huutavan avukseen Jehovan nimeä rukouksessa ja julkisessa evankeliuminpalveluksessaan ja tekevän Jumalan nimeä tunnetuksi niin kuin Jeesuskin teki. He osallistuvat iloiten ’julkiseen julistukseen pelastukseksi’ ja ottavat mielellään osaa ”hyvien asioitten hyvän uutisen” julistamiseen, niin kuin Paavali kehotti kaikkia uskovia tekemään. (Room. 10:8–15, Um) Jumalan hengen kannustamina he eivät ainoastaan tutki hänen Sanaansa, vaan myös soveltavat sitä elämäänsä ja ’julkisesti julistavat tätä ”omassa suussaan olevaa sanaa”, että Jeesus on Herra’. Vuonna 1970 Jehovan todistajain yhteydessä toimi 1 483 430 hyvän uutisen julistajaa.

14. Mikä kutsu on avoin kaikille, ja miksi sanot niin?

¹⁴ He ymmärtävät tosiaan, että heidän tarvitsee käyttää sitä, mitä he ovat oppineet Jumalan sanasta. Vertauksessaan leivisköistä Jeesus kiitti niitä, jotka käyttivät hyvin sitä Valtakunnan tuntemusta, joka heille oli uskottu, mutta sitä, joka kätki leiviskänsä maahan, moitittiin pahaksi ja laiskaksi palvelijaksi. (Matt. 25:14–27) Apostoli Johannes kertoo Ilmestyskirjassa ’keskitaivaalla lentävästä enkelistä’, jolla on julistettavana iankaikkinen hyvä uutinen ”kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”. Kovalla äänellä hän kehottaa: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” (Ilm. 14:6, 7) Sen vaikutus on huomattava. ”Suuri joukko . . . kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” vastaa kutsuun. Nämä osallistuvat julkisesti Jehovan palvontaan, eivät missään eristetyssä paikassa poissa julkisuudesta. Ilm. 7:10 ilmoittaakin: ”He huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” Oletko sinä yksi tähän ”suureen joukkoon” kuuluvista, niin että julistat julkisesti uskosi?

MILLÄ TAVALLA PÄTEVIÄ?

15. Miten varhaiskristityt tulivat päteviksi osallistumaan hyvän uutisen saarnaamiseen?

¹⁵ Miten nämä ovat päteviä tähän palvelukseen? Miten Jeesuksen kalastaja-apostolit olivat päteviä – tai Luukas, joka oli lääkäri eikä pappi, kun hän oppi tuntemaan Jumalan sanan totuuden? Miten Paavali voi kirjoittaa Timoteukselle: ”Sitä [todistusta, Um] varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.” (1. Tim. 2:7) Kuka antoi hänelle tämän määräyksen, jos se ei ollut Jumalalta? Pietari ei varmastikaan asettanut Paavalia evankeliuminpalvelukseensa, niin kuin jotkut saattaisivat haluta luulla. Paavali itse selitti: ”Se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.” (2. Kor. 3:5) Noiden miesten, jotka olivat kalastajia niin kuin Jaakob ja Johannes, on täytynyt ymmärtää, että heidän riittävä pätevyytensä evankeliuminpalvelukseen tuli Jumalalta. Heillä oli kuitenkin edellytyksiä tähän palvelukseen. Juutalaisina heidän vanhempansa olivat opettaneet heille lakia ja profeettoja. He tunsivat, että Jumalan sana oli ’heidän jalkainsa lamppu ja valkeus heidän tiellään’. Heidän on täytynyt rukoilla: ”Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie.” (Ps. 119:105, 33) Ja nyt heillä oli etu olla hänen seurassaan, joka oli erinomainen totuuden opettaja. (Joh. 13:13) Kun Raamatun sovellutus Jeesuksen elämään tehtiin heille selväksi, niin he olivat valmiit kertomaan toisille mitä tiesivät. (Matt. 4:18–22) Näiden apostolien ja opetuslasten selvä Raamatun tuntemus ja Jehovan hengen ohjaus heidän evankeliuminpalveluksessaan teki mahdolliseksi sen, että he voivat puhua arvovaltaisesti, niin että hallitusmiehetkin panivat merkille, että he ”olivat olleet Jeesuksen kanssa”. (Apt. 4:13) Jehova oli pitänyt huolen siitä, että he olivat riittävän päteviä evankeliuminpalvelukseen.

16. Mihin toimenpiteisiin Jehova ryhtyy tosi palvojien hyväksi nykyään heidän tekemisekseen päteviksi evankeliuminpalvelukseen?

¹⁶ Samalla tavalla Jehova pitää nytkin auki ovea kristilliseen evankeliuminpalvelukseen kaikilla elämän aloilla oleville ihmisille, niille kaikentasoisen opillisen sivistyksen saavuttaneille, joilla on intoa Herran puolesta. (2. Kun. 10:15; Joh. 4:34) Samoin kuin varhaiskristitytkin he saattavat olla erilaisista ammateista, mutta he ymmärtävät tarpeelliseksi täsmällisen tiedon hankkimisen Jumalan sanasta. Heitä ei rasita monivuotinen hedelmätön valmennus filosofiassa ja raamatunkritiikissä, vaan heidän valmennuksensa ja opetuksensa evankeliuminpalvelukseen auttaa heidän uskonsa vahvistumista ja varustaa heidät riittävästi kertomaan totuutta toisille. He ymmärtävät seuraavien Paavalin sanojen viisauden: ”Sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta?” (Room. 2:21) Sen tähden he osallistuvat Raamatun henkilökohtaisen tutkimisen lisäksi kotona säännöllisesti joka viikko niihin viiteen kokoukseen, jotka varataan Jehovan todistajain 26 524 seurakunnassa ympäri maailman, teokraattinen palveluskoulu mukaan luettuna, tullakseen hyvin varustautuneiksi käyttämään ”hengen miekkaa”, Jumalan sanaa. – Kol. 2:8; 2. Tim. 2:15.

17. a) Yrittikö Jaakob masentaa toisia tulemasta totuuden opettajiksi, ja mikä todistaa tällaista näkemystä vastaan? b) Mitä hän sitten oikein tarkoitti sanoessaan, ettei monien pitänyt ’pyrkiä opettajiksi’?

¹⁷ Koska kristityn päämääränä on täyttää Jeesuksen antama tehtävä ’tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea’, mitä hän oli käskenyt heitä noudattamaan, niin miksi Jaak. 3:1 sanoo: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion”? Eikö tämä ole vastoin Jeesuksen omaa opetusta? Jaakob ei varmastikaan tarkoittanut sitä, ettei vanhempien pitäisi opettaa omia lapsiaan tai ettei työn opetuslapsien tekemiseksi pitäisi edistyä. Hän ei halunnut lannistaa ketään käyttämästä heille uskottuja Valtakunnan leivisköitä Luojansa palvelemisessa täysin määrin, kun tie oli heille avoinna palvelukseen. Hän ei menetellyt siten kristillisen seurakunnan valvojana ja opettajana. Hänhän oli juuri käsitellyt sitä tosiasiaa, että usko ilman tekoja on kuollut. Mutta hän puhui tuossa raamatunpaikassa kielen viisaasta käytöstä ja sen tarpeellisuudesta, että ne, joilla on erikoisvastuita opettajina kristillisessä seurakunnassa, muistavat opettaa täsmällisen tiedon mukaan. Hän ymmärsi sen Ef. 4:11:ssä esitetyn tosiseikan, että Jumala ”antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”. Kristillisessä seurakunnassa oli siis oleva erilaisia palvelustehtäviä joihin osallistua. Karitsan apostoleita oli oleva vain kaksitoista, mutta muut voivat palvella profeettoina tai evankelistoina. Jotkut johtivat varhaisseurakunnissa opetusta opettajina ja lauman paimenina samoin kuin Israelin valtakunnankin päivinä, jolloin oli profeettain kouluja. Samaten Jeesuksen evankeliuminpalvelukseen kuului hänen apostoliensa valmentaminen ja opettaminen jatkamaan työtä hänen kuolemansa jälkeen. Ja apostolit jäljittelivät Jeesusta antamalla opetusta niille, jotka olivat nuorempia. (2. Tim. 2:2) Nykyään on Jehovan kansan seurakunnissa palvelijoita, jotka johtavat opetuksen antamista seurakunnalle. Toiset palvelevat Gilead-koulussa lähetyspalveluksen opettajina tai Valtakunnan palveluskoulussa seurakunnan toiminnan opettajina. Joidenkuiden veljien vastuulla on sen aineiston valmistaminen, jota seurakunnat käyttävät kasvatusohjelmassaan. Mutta tämän kaiken tarkoitus on, kuten Ef. 4:12 sanoo, tehdä ”pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön”. Vaikka jotkut palvelevat siis erikoistuneemmassa ominaisuudessa opettajina, niin se ei estä keitään palvelemasta hyvän uutisen palvelijoina eli opettajina kansoissa, niin kuin Jeesus käski. – Hepr. 5:12.

’VALTAKUNNAN ETSIMINEN ENSIN’

18. a) Minkä suosituksen Jeesus antoi tavoitteesta elämässä? b) Miksi se on viisas tavoite?

¹⁸ Ei ole parempaa tapaa, jolla mies tai nainen voisi käyttää elämänsä, kuin tämä. On suurenmoinen etu palvella Jehovaa koko ajallaan. Se on se elintapa, jolla on Jehovan hyväksymys ja joka auttaa toisia iankaikkisen elämän tielle sekä antaa suuren henkilökohtaisen tyydytyksen. Tavoitteena ei ole rahapalkka vaan päinvastoin tulokset aarteitten kokoamisesta taivaaseen. Paavalin kaltainen todellinen evankeliuminpalvelija lukee ”kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, . . . tuntemisen rinnalla”. Tällaisten ’mieli’ ei ole ”maallisiin”, vaan he noudattavat Jeesuksen esimerkkiä etsiessään ”ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”. – Matt. 6:33; Fil. 3:8, 19.

19. Mitä mm. vaaditaan niiltä, jotka ryhtyvät evankeliuminpalvelukseen?

¹⁹ Voitko sinä tehdä samoin? Vaatimukset eivät ole suinkaan vaikeat niille, jotka vilpittömästi rakastavat Jehovaa ja arvostavat hänen teittensä vanhurskautta. Sinulla täytyy olla halukkuuden henki. (Ps. 110:3) Sinun täytyy Jeesuksen tavoin tulla kastetuksi vertauskuvaksi siitä, että olet päättänyt tehdä Jehovan tahdon sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa. Sinun täytyy elää Jehovan vanhurskasten vaatimusten mukaisesti. Henkilön, joka ryhtyy palvelemaan Jehovaa, täytyy palvella häntä koko ajallaan ja elää sopusoinnussa Hänen Sanansa kanssa elämänsä joka päivä. Saarnaaminen ei suinkaan ole kaikki, mitä Jumalan palvelemiseen kuuluu, mutta se on huomattava osa tästä palveluksesta. Ne, jotka ’ymmärtävät’ Jumalan sanan merkityksen, eivät pidätä sitä itsellään; he tuottavat hyvää Valtakunnan hedelmää 30-, 60- tai 100-kertaisesti, niin kuin Jeesus suositteli. (Matt. 13:23) Tuotatko sinä sitä? Voitko tehdä sen vielä täydemmin? Enemmän työntekijöitä on kutsuttu julistamaan Valtakuntaa. Työ on kiireellinen. Jos noudatat sitä koko sydämestäsi, niin Jehova siunaa sinua runsaasti, koska sinä osoittaudut tosi Jumalan kokoajanpalvelijaksi, voitpa todellisuudessa käyttää toisille saarnaamiseen paljon tai vähän aikaa. – 1. Kor. 15:58.