Alistutko sinä Kristuksen johtoon nykyään?
JEESUS KRISTUS antoi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Johannekselle jumalallisen ilmestyksen. Hän paljasti siinä, että hän johti aktiivisesti silloisia kristillisiä seurakuntia. Ilmestys osoitti, että Kristus henkilökohtaisesti tarkasti seurakunnissa vallitsevat olosuhteet. Hän oli huolissaan niiden hengellisestä terveydestä, niiden kristillisistä töistä ja toimista. Mutta hän ei ainoastaan tarkastanut. Hän oli valmis ryhtymään tilanteen vaatimaan toimintaan sen mukaan, mitä hänen tarkastuksensa paljasti hänen neuvojensa noudattamisesta. – Ilm., luvut 1–3; ks. myös Vartiotorni 1.3.1972, s. 109.
Kristuksella Jeesuksella on nykyäänkin tosi kristillisen seurakunnan täysi johto kautta maailman. Ja samoin kuin silloin muinoin hän käyttää maallisia edustajia tämän johdon ilmaisemiseksi. Ensimmäisen vuosisadan kristillisellä seurakunnalla oli Jerusalemissa apostolien ja vanhinten muodostama hallitseva elin. Samanlainen voideltujen kristittyjen joukko toimii nytkin. Tämä hallitseva elin on sen ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija” -luokan eli ”taloudenhoitaja”-luokan hallinnollinen osa, josta Jeesus lupasi: ”Hänen herransa . . . asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” (Matt. 24:45–47; Luuk. 12:42–44, Um) Tämän hallitsevan elimen ja sen aseman tunnustaminen Jumalan teokraattisessa asiainjärjestelyssä on siis välttämätöntä, jotta voisi alistua Jumalan Pojan johtoon.
PAIKALLISET VANHIMMISTOT SOPUSOINNUSSA
Mutta samoin kuin ensimmäiselläkin vuosisadalla jokaisella seurakunnalla on paikallinen vanhimmistonsa. Apostoli Paavali kirjoitti tällaisista miehistä aikansa kristityille: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili.” (Hepr. 13:17) Tai jos käännämme apostolin käyttämän kreikkalaisen sanan kirjaimellisemmin, heidän tulisi totella niitä, jotka ”hallitsevat” heitä. (Ks. Kingdom Interlinear Translation.) Merkitseekö tämä sitä, että jokainen paikallinen vanhimmisto muodosti erillisen hallitsevan elimen, joka toimi riippumattomana tuosta ’uskollisesta ja ymmärtäväisestä taloudenhoitaja’ -luokasta?
Niin ei voisi olla. Miksi ei? Koska se merkitsisi niiden irrottautumista Kristuksen Jeesuksen johdosta. Niiden kaikkien yhteyttä, jotka yhdessä Päänsä Kristuksen Jeesuksen kanssa muodostavat kristillisen seurakunnan, verrataan tapaan, millä ihmisruumiin jäsenet ovat liitetyt päähän. Apostoli kirjoittaa Jeesuksesta: ”Josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef. 4:16) Päällä, Kristuksella Jeesuksella, on siis erilaisia järjestelyjä seurakunnan yksityisten jäsenten ’liittämiseksi’ häneen, eikä niitä voida jättää huomioon ottamatta.
Entä jos joku ’pöyhkeilisi’ lihallisen eikä hengellisen mielentilan vuoksi ja haluaisi jättää huomioon ottamatta nämä varaukset? Hän sopisi apostolin sellaisesta henkilöstä antamaan kuvaukseen, joka ei ”pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua”. (Kol. 2:18, 19) Jotta siis kukaan meistä, olimmepa kristittyjä vanhimpia tai emme, voisi yhdistyä Kristukseen Jeesukseen Päänämme, se vaatii meitä olemaan sopusoinnussa hänen seurakuntansa kanssa kokonaisuudessaan. Se vaatii meidän yhteistoimintaamme sen kaikkien osien kanssa niiden ”nivelten ja jänteiden” välityksellä, jotka yhdistävät ja sitovat seurakunnan yhdeksi kokonaisuudeksi ja jotka ovat keinoja ja järjestelyjä hengellisen ravinnon ja kanssakäymisen ja yhteistoiminnan varaamiseksi. Tämä saa aikaan sen, että ”ruumis . . . kasvaa [hengellisesti] rakentuakseen rakkaudessa”. Niin, rakkaus synnyttää nöyryyttä ja ykseyden henkeä, ei riippumattomuutta eikä omahyväisyyttä. Osoitatko sinä tunnustavasi Kristuksen Jeesuksen Pääksesi olemalla täten sopusointuisesti liittynyt yhteen ja toimimalla yhdessä rakkaudessa?
ANNA RAAMATUN, HENGEN JA KRISTUKSEN ESIMERKIN VALLITA
Vanhimmistot osoittavat ’pitäytyvänsä Kristukseen Päänä’ kunnioittamalla syvästi Jumalan sanaa, jota Jeesus opetti, ja antamalla sen hallita ja ohjata ajatteluaan. Kun ne tekevät näin, ei niitä harhaannuta se, mikä saattaa pinnallisesti näyttää ”käytännölliseltä”, enempää kuin sellaisetkaan menetelmät, jotka näyttävät käyvän parhaiten päinsä nykyisenlaisesti järjestetyssä maailmassa. Ne etsivät lisäksi Jumalan henkeä ja sen ohjausta soveltaessaan Raamatun periaatteita. Niiden täytyy olla sopusoinnussa tämän hengen kanssa ja tuottaa sen hedelmää eikä ’saattaa sitä murheelliseksi’ uppiniskaisuudella. – Ef. 4:30.
Ja vielä eräällä tavalla vanhinten täytyy ilmaista kiintymyksensä Kristukseen Päänä. Heidän täytyy jäljitellä hänen esimerkkiään heijastaen hänen persoonallisuuttaan ja menetelmätapojaan. Kristuksen apostolien esimerkki auttaa heitä näkemään, miten tämä tulee tehdä. (Vrt. Fil. 4:9.) Näillä tavoilla he voivat saavuttaa suurimman mahdollisen sopusoinnun toisten vanhinten kanssa sekä kaikkien veljiensä ja sisartensa kanssa.
Kun vanhimmat pitävät täten Kristusta Jeesusta Päänä, niin he voivat luottaa hänen ohjaukseensa. Näiden vanhinten vilpitön antaumus ja alistuvaisuus osoittaa heidän todella ’notkistavan polvensa’ siinä korotetussa ”nimessä”, jonka Jehova Jumala on antanut Pojalleen. Vaikka vain kaksi tai kolme heistä on kokoontunut Jeesuksen nimessä, niin heillä on hänen lupauksensa: ”Siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Fil. 2:9–11; Matt. 18:20) Ollessaan kokoontuneet siten he ovat hyvin tietoisia hänen johdostaan keskusteluissaan ja neuvotteluissaan.
Työskenteleminen yhtenä joukkona vaatii nöyryyttä ja syvää huolenpitoa Mestarin etujen edistämisestä. Yksikään vanhin ei näin ollen ajattele, että hänen tapansa, näkemyksensä tai mieltymyksensä pitäisi päästä voitolle ja että ’muuten ei mitään tule tehdyksi tai ei tehdä oikein’. Hän on ehkä ollut useampia vuosia kristittynä kuin toiset tai hänellä voi olla enemmän kokemusta paimentamisesta kuin toisilla. Tämä on hänelle kunniaksi. Sen pitäisi lisätä painoa hänen sanalleen toisten vanhinten silmissä. Mutta hän ei tule sen tähden erehtymättömäksi. Hänen tietonsa, arvostelukykynsä ja kokemuksensa eivät voi koskaan olla verrattavissa Pään, Kristuksen Jeesuksen, tietoon, arvostelukykyyn ja kokemukseen eivätkä ylittää Jumalan sanasta löytyvää viisautta. Hänen alamaisuutensa Päälle näkyy hänen halukkuudessaan työskennellä muun vanhimmiston kanssa ja tunnustaa, että seurakunnan Pää voi käyttää heitä yhtä hyvin kuin häntäkin. – 1. Kor. 3:5–9, 21–23; vrt. Room. 12:3–8.
Vaatimattomuus ja toisten pitäminen heille kuuluvassa kunniassa, kun kullekin suodaan sen verran inhimillistä arvokkuutta kuin hän ansaitsee, ovat ominaisuuksia, jotka johtavat hedelmällisiin, tuottoisiin keskusteluihin missä tahansa vanhimmistossa. ”Ylhäältä tuleva viisaus” on rauhaisa, lempeä ja järkevä eikä anna sijaa tyhjänpäiväiselle riitelylle tai kerskaamiselle omista suorituksistaan tai kyvyistään, mitkä seikat osoittavat Jumalan hengen puutetta ja lihallista näkemystä. – Jaak. 3:13–18; 1. Kor. 3:3.
Kun keskustelu vanhimmistossa näyttää horjuvan tai kun jostakusta tuntuu, että sen suunta poikkeaa tältä tosi viisauden tieltä, niin mitä hän voi tehdä? Hän voi aina esittää äänettömän rukouksen, että Jumalan henki hänen Poikansa kautta ilmenisi ja pääsisi vallalle. Sitten hänen omakohtaisen panoksensa keskusteluissa tulisi kuvastaa hänen luottamustaan Kristuksen johtoon. Tähän johtoon uskomisen puute ilmenisi, jos hän tuntisi, että hänen täytyy ’ajaa pakolla’ jokin asia läpi tai jollakin tavalla yrittää painostaa toisia hyväksymään hänen näkökantansa. Hän noudattaa viisaasti hengen täyttämän apostolin neuvoa: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” – Room. 12:10.
TOTTELEVAISUUS ’KRISTUKSEN LAILLE’
Kristittyjä kannustetaan ’olemaan kuuliaiset johtajilleen’ keskuudessaan eli niille, jotka hallitsevat heitä. (Hepr. 13:17) Mutta tämä ei merkitse tietenkään sitä, että vanhimmistot laatisivat omat lakinsa tai muovaisivat sääntöjä omien henkilökohtaisten katsantokantojensa mukaan ja sitten vaatisivat kaikkia paikallisseurakunnassa olevia mukautumaan niihin. Sen sijaan nämä vanhimmat johtavat antamalla esimerkin uskollisesta pitäytymisestä siihen, mitä apostoli kutsui ”Kristuksen laiksi”, ”uskon laiksi”, joka on Jumalan sanassa. He kehottavat veljiään tottelevaisuuteen tätä lakia kohtaan. (Gal. 6:2; Room. 3:27) He saavat myös ohjausta tämän uskon lain soveltamisesta hallitsevan elimen ja sen käyttämien edustajien välityksellä.
Vanhinten tulee esimerkiksi käyttää hyvää harkintaa kehottaessaan seurakunnan jäseniä osallistumaan tietojen esittämiseen lavalta kristillisissä kokouksissa, ja tämä voi sisältää siitä huolehtimisen, ettei asianomaisen ulkonäkö ole sellainen, millä olisi haitallinen vaikutus seurakuntaan yleensä. Mutta heidän ei missään tapauksessa tulisi yrittää valvoa sitä, miten seurakunnan jäsenet pukeutuvat omassa kodissaan tai jokapäiväisessä toimessaan, jollei – luonnollisesti – heidän pukeutumistapansa ole niin äärimmäinen, että se aiheuttaa yleistä moitetta yhdyskunnassa.
Niin, he ymmärtävät, että asioissa, joissa henkilön omatunto määrää, mitä hän tekee, heidän tulee viisaasti noudattaa Kristuksen esimerkkiä niin kuin apostoli Paavali. Kun Paavali sanoi: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä”, hän oli juuri käsitellyt omantunnon asioita. Eräissä tapauksissa Paavali tiesi, että joillakuilla oli heikon omantunnon vuoksi väärä näkemys, mutta hän ei yrittänyt kuitenkaan panna omaa omaatuntoaan heidän määrääjäkseen, ja hän neuvoi toisiakin olemaan tekemättä sitä sanoen, että heidän tuli pikemminkin ”kantaa heikkojen vajavaisuuksia”. – 1. Kor. 10:25–33; 11:1, Um; Room. 14:1–23; 15:1.
Meidän kaikkien on tarpeellista varmistautua ei ainoastaan siitä, että meillä on oikea kanta asiassa, vaan myös siitä, että me menettelemme oikealla tavalla noudattaen Kristuksen Jeesuksen esimerkkiä. Se henki, minkä vaikutuksesta me toimimme toistemme kanssa, merkitsee niin paljon sen rakkaudellisen sopusoinnun saavuttamisessa, mikä tuo hengellisen kasvun ja lisääntymisen.
Kristus Jeesus johtaa nyt kaikkia opetuslapsiaan kautta maailman Valtakunnan saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen valtavassa työssä. Ei ainoastaan ihmisten henki ole kysymyksessä vaan myös Jumalan ja hänen Poikansa nimen kunnia. Nyt on kaikkien aikojen aika meidän ’olla samaa mieltä, että meillä on sama rakkaus, että olemme sopuisat ja yksimieliset emmekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä’, vaan olemme nöyrämielisiä. Osoittakaamme siten, että meillä on ”se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli”, ja että me nyt todella alistumme hänen johtoonsa. – Fil. 2:1–8.