Suosion tien säilyttäminen

1. a) Mikä on Kristuksen paluun tarkoitus verrattuna hänen ensimmäisen läsnäolonsa tarkoitukseen? b) Miten hän tekee läsnäolonsa tunnetuksi?

YKSIKÄÄN ihminen ei voi katsoa Jumalaa ja elää. Se johtuu siitä, että Jumala on henki ja paljon ihmisen luonnollisen näkökyvyn yläpuolella. Jeesus herätettiin kuolemattomuuteen henkenä, Jumalan selvänä kuvana, kun hän oli kuollut ihmisenä, niin että ihmiselle on nyt mahdotonta nähdä myöskään kirkastettua Kristusta Jeesusta. Hän lupasi kuitenkin palata ja ilmestyä ihmiskunnalle, maailmalle. Hän tekee tämän, mutta ei ilmaantuen lihassa, koska hän ei siten voisi suorittaa läsnäolonsa tarkoitusta, vaan hän tekee läsnäolonsa tunnetuksi ihmiskunnalle ensin niiden monien todisteitten kautta, joiden ennustettiin ilmoittavan hänen paluunsa. Mutta kaikki ihmiset eivät ota vastaan näitä todisteita merkkinä siitä, että Kristus on asettunut näkymättömään asemaansa maahan nähden tai että hänet on tosiaan lähetetty Valtakunnan voimassa aloittamaan hallituksensa. Mutta kuten hänen ensimmäisen läsnäolonsa piti todistaa hänen oikeutensa Valtakuntaan, niin on hänen paluunsakin tarkoitus vahvistaa tämä valtakunta täydessä vallassa ja kirkkaudessa ja tehdä kaikki ihmiset, kansat ja Saatana itsekin tämän vanhurskaan hallituksen alaisiksi. Siksi täytyy ne, jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan tätä Jehovan yksinvaltiuden kuninkaallista edustajaa tunnustamalla hänen valtansa sen merkin perusteella, minkä Jumala on ennustanut ja ilmaissut, pakoittaa tunnustamaan hänen läsnäolonsa paljastamalla heihin kohdistuvan tuomion tulisen toimeenpanon.

2. Miksi ”ilmestyminen” ei ilmaissutkaan Jeesuksen läsnäolon alkua v. 1914?

² Jehova ei ole mielistynyt jumalattomien tuhoamiseen. (Hes. 18:23) Siksi Kristus ei ilmestynytkään ”leimuavassa tulessa” tuomaan rangaistusta niille, jotka eivät tunne Jumalaa, kun hän palasi v. 1914. Kun sota taivaassa oli täyttänyt menestyksellisesti tarkoituksensa ja kun Saatana oli kaikkine paholaisineen poistettu sieltä ja heitetty maahan, niin Kristus Jeesus pysähdytti tämän ensimmäisen Valtakunnan voiman käytön. (Ilm. 12:7–9) Antaessaan merkin paluustaan ja Saatanan asiainjärjestelmän lopusta Jeesus sanoi: ”Ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” (Matt. 24:22) Hän lopetti siten tilapäisesti kuuman sodan Saatanaa vastaan täyttääkseen Jumalan toisen päätöksen. (Ilm. 7:1–3) Se on tuomion aikaa, aikaa, jolloin osoitetaan suosiota niille, jotka Jumala hyväksyy.

RATKAISUN AIKA

3. a) Minkä kuvauksen Jeesus esitti osoittaakseen, että hänen ilmitulonsa täytyy edeltää hänen ilmestymistään? b) Mitä sillä ilmaistaan, että jotkut ”otetaan mukaan”?

³ Kun Jeesus oli maininnut Nooan ja Lootin esimerkit osoittaakseen läsnäolonsa ja ilmestymisensä luonteen, niin hän antoi sitten todistuksen, mikä näyttää, että hänen ilmitulemisensa täytyy edeltää epäsuotuisen tuomion toimeenpanoa. Hän sanoi: ”Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan mukaan ja toinen hylätään; kaksi naista on jauhamassa käsimyllyssä: toinen otetaan mukaan ja toinen hylätään. Olkaa varuillanne sentähden, koska te ette tiedä, minä päivänä teidän Mestarinne tulee.” (Matt. 24:40–42, Um; Luuk. 17:34, 35) Sanaa, mitä on käytetty tässä kreikankielessä ilmaisemaan ”mukaanottamista”, on käytetty myöskin silloin, kun Joosefin sanotaan ottaneen vaimonsa kotiinsa. Samoin silloin, kun Jeesuksen sanotaan ottaneen Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukanaan kirkastusvuorelle. Jeesus käytti tätä sanaa lausuessaan: ”Minä tulen takaisin ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:3, Um; Matt. 1:20, 24; 17:1) Nuo ”mukaanotetut” saavat näin ollen suositun aseman Herran kanssa, ja heidät saatetaan pelastuksen tielle. Tämä vastaa Nooan ottamista arkkiin vedenpaisumuksen aikana ja Lootin ottamista kädestä ja johdattamista ulos kaupungista, ja se edeltää sentähden tuomion toimeenpanoa.

4. a) Milloin ja miten Kristuksen ensimmäisen läsnäolon ilmituleminen tapahtui? b) Mihin suosion asemaan hyväksytyt otettiin?

⁴ Tätä tilaa valaisee lisäksi se suosiollinen tuomio, minkä Jeesus langetti ensimmäisen läsnäolonsa päivinä. Jeesus ei ainoastaan parantanut sairaita ruumiillisesti koko kolme ja puoli vuotta kestäneen saarnaamisaikansa, vaan myös avasi tien hengelliseen elpymiseen. Kun Jeesus ratsasti odottamatta Jerusalemiin nisanin 10:ntenä v. 33 jKr. esittäytymään kuninkaaksi, niin silloin tapahtui jakautuminen. Ne joukot, jotka olivat valmistautuneet kuuntelemalla häntä, tervehtivät häntä kuninkaana. Ylimmäiset papit, jotka olivat kieltäneet hänen työnsä, ilmaisivat toiselta puolen nyt asenteensa kieltäytymällä tunnustamasta ja voitelemasta häntä pyhällä öljyllä sillä tavalla, millä kuninkaat vastaanotettiin Israelissa. Tämä jako tuli vielä huomattavammaksi helluntaina, kohta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, kun Kristus ilmaisi suosionsa niille, jotka seurasivat häntä, vuodattamalla Jumalan toimivan voiman heille. Heille uskottiin silloin Jumalan palveluksen hoito, ja heidät voideltiin hänen hengellään saarnaamaan hyvää uutista ylösnousseesta Jeesuksesta, luvatun Messiaan ensimmäisen läsnäolon merkkiä. Puhuen heistä ”Jumalan pyhien salaisuuksien hoitajina” Paavali tarkastelee tätä jakoa seuraavasti: ”Älkää tuomitko mitään ennen aikaansa, ennenkuin Herra tulee, joka sekä tuo pimeyden salaisuudet valoon että tekee sydänten aikeet ilmeisiksi, ja silloin kukin saa itselleen tulevan kiitoksen Jumalalta.” (1. Kor. 4:1–5, Um) Odottaessaan Kristuksen tuloa tuomitsemaan hengellisessä temppelissä v. 1918 Paavalilla oli esimerkkinä tuo Kristuksen Jeesuksen äkillinen ilmaantuminen Jerusalemin kirjaimelliseen Jehovan temppeliin nisanin 10:ntenä v. 33 jKr.

5. Millä tavalla uskonnolliset johtajat ”hylättiin”?

⁵ Jeesus teki tuossa Israelia koskevassa tuomiossa ilmeiseksi niiden uskonnollisten johtajien sydämentilan, joilla oli palvelusasemat temppelissä, ja hylkäsi heidät täydelleen jättäen heidät heidän oman sydämensä kovuuteen. Tämä näkyy Jeesuksen lihalliselle Israelin kansalle lausumista sanoista, kun hän julisti sille Jehovan virallisen eropäätöksen. ”Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” Näytti siltä, kuin Jeesus olisi tarkoittanut tässä Jerusalemin temppeliä, sillä hän sanoi myöhemmin opetuslapsilleen temppelistä: ”Tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” (Matt. 23:38; 24:2) Jehova lopetti siitä lähtien läsnäolonsa Israelin palvontahuoneessa, samoin kuin hän on hylännyt kristikunnankin palvontahuoneen.

6. Miten voi olla varmaa, että mukaanotettuja ei temmata kirjaimellisesti pois maasta?

⁶ Jotkut Raamatun uskonnolliset selittäjät ovat päätelleet niistä Jeesuksen sanoista, mitkä koskevat mukaanotettuja ja hylättyjä, että kun hän palaa, niin hän tempaa äkkiä maasta ”hurmioon” eräät, jotka hän on hyväksynyt, kun taas toiset jätetään ja tuhotaan tulella. Tämä on yksityinen selitys ja Raamatun vääristelyä. Jeesuksen opetuslapsille lausumien sanojen pienoistäyttymyksen mukaan heidät erotettiin muusta Israelista ainoastaan Jehovan edessä omaamansa suositun aseman ja suhteen kautta. Toisaalta taas jätettiin uskonnolliset johtajat ja ne, jotka seurasivat heitä, vaille Jumalan suosiota, ja heidän sallittiin jäädä melkein neljäksikymmeneksi vuodeksi kuulemaan, kun Kristuksen ylösnousemusta saarnattiin koko kansassa. Israelin ratkaisuaika jatkui näin ollen vuoteen 70 jKr., samalla kun ne, jotka oli ”otettu mukaan”, olivat edelleen niiden keskuudessa, jotka oli ”hylätty”. Tämän pienoisvarjon rinnakkaisuus löydetään Kristuksen toisen ilmitulemisen ja ilmestymisen ajasta.

7. Miten suosiota osoitettiin Kristuksen toisen läsnäolon ilmitullessa, ja mikä oli seurauksena uskottomiksi havaituille?

⁷ Herra ilmaantui vuonna 1918 äkisti tuomiolle hengelliseen temppeliin. Hän osoitti suosiota siihen aikaan niille uskollisille voittajille, jotka olivat nukkumassa kuolemassa, herättämällä heidät kuolemattomuuteen. Ne, jotka havaittiin uskollisiksi maan päällä, Herra otti mukaan temppelipalvelukseen, ja hän uskoi heille Jumalan valtakunnan edut. (Luuk. 12:42–44; 1. Tess. 4:16, 17) He ovat siitä lähtien, varsinkin vuoden 1919 jälkeen, lähteneet iloisesti ilmoittamaan Kuninkaan läsnäoloa ja julistamaan kautta koko asutun maan hänen perustetun valtakuntansa hyvää uutista viitaten Kristuksen toisen läsnäolon merkkiin, ihmisen Pojan merkkiin. Samalla ne, jotka havaittiin laiskoiksi orjiksi, jotka eivät välittäneet Kristuksen läsnäolon merkin etenemisestä, hylättiin omiin pahoihin kuvitteluihinsa ja heitettiin pois laittomien uskonnollisten johtajien muodostaman luokan kanssa. Siihen kuuluvia sanotaan ”ulkokullatuiksi”, jotka eivät ole koskaan olleet uskollisia edellytetylle liitolleen suorittaa temppelipalvelusta. He odottavat siellä täydellistettyä loppua, kun Kristus ilmestyy. – Matt. 24:48–51; Luuk. 12:45, 46.

TASAPAINOSSA PYSYMINEN

8. Minkä toiminnan kautta Kristus on tehnyt itseään jatkuvasti tunnetuksi?

⁸ Kristus ei ilmaissut ainoastaan v. 1919 suosiota niille, jotka etsivät vilpittömästi häntä, vaan hän on myös sen jälkeen tehnyt itsensä jatkuvasti tunnetuksi niille, jotka tunnustavat hänen läsnäolonsa näiden saarnaamisen kautta. Mukaanotettujen lisääntyvää toimintaa on suoritettu niiden ankarasta vainosta huolimatta, jotka on hylätty tuhoon. Uskolliset saavat kumminkin rohkeutta siitä tiedosta, että juuri heidän saarnaamisensa muodostaa osan merkistä ja heidän rohkeutensa todistuksen uhkaavasta tuhosta niille, jotka vastustavat. (Fil. 1:27, 28) Mutta he käsittävät, että on vielä monta salahautaa heidän ja Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen välillä. He tietävät, että Jehovan uskollisia todistajia vaaditaan tämän asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen aikana tekemään joka päivä ratkaisuja, mitkä saattavat vaikuttaa heidän asemaansa Herraan nähden. He muistavat, että Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten pääosa, mikä kehoittaa kristittyjä uskollisuuteen, kirjoitettiin, kun niitä tarvittiin erityisesti silloin juutalaisen asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen aikana ja ennen tuomion huippukohtaa. Ne, jotka on otettu mukaan, tarkkaavat siitä syystä nyt, mieli lujittuneena toimintaan, jatkuvasti Pietarin varoitusta ”pysyä täysin tasapainossa”.

9. Mikä kehoitus annetaan Raamatussa niille, jotka ovat suosion tiellä?

⁹ Sanonta ”kerran pelastettu, aina pelastettu”, ei ole sopusoinnussa Raamatun opetuksen kanssa. Jeesus varoitti: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:62) Hän kehoitti sitten edelleen: ”Älköön henkilö, joka on katolla, mutta jonka irtaimisto on talossa, tulko sinä päivänä alas noutamaan niitä, älköönkä myöskään pellolla oleva henkilö palatko takana olevien tavaroitten luo. Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luuk. 17:31, 32, Um) Tästä syystä täytyy mukaanotettujen ’tehdä jatkuvasti polut suoriksi jaloilleen’ ja antaa yksinomaan Jumalan Sanan johtaa itseään. (Hepr. 12:13; Sananl. 3:5, 6) Sovittelun alku on luopumuksen alku, ja siksi heidän täytyy kieltäytyä ja he kieltäytyvätkin antamasta minkään ihmisten uskottavilta kuulostavien järkeilyjen kääntää itseään syrjään. (Kol. 2:8) Jeesus sanoi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.” (Matt. 24:4, 5) Nykyään suositussa asemassa olevat tutkivat huolellisesti ja rukoillen jatkuvasti Jumalan Sanaa sitä mukaa, kuin se paljastuu ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta, tunnustaen yksilöinä olevansa vain osa siitä järjestöstä, jonka kanssa Jehova on tekemisissä ja jota hän johtaa loistavasti voittoon oman tahtonsa mukaan.

10. Minkä varoituksen ne ottavat varteen, jotka ovat asianmukaisesti tasapainossa?

¹⁰ Tasapainossa pysyminen merkitsee selvän näkemyksen säilyttämistä teokratiasta ja suhteesta siihen. Tasapainoton ihminen on harhaileva, muuttuva, epäluotettava. Joutuen maailman väijyvän epävanhurskauden uhriksi ihminen saattaa alkaa muodostaa omia ratkaisujaan ja asettaa toimintatapansa vanhan maailman yhteiskunnan ”hyväksyttyjen” mittojen mukaiseksi. Sellainen menettely on vaarallista ja johtaa moniin tuskallisiin kokemuksiin. (1. Tim. 6:10) Tulee aina muistaa, että moni kokenut matkamies on joutunut kokonaan eksyksiin ollessaan erittäin epätasaisella ja vaikealla kiertotiellä. Eivätkä ne, jotka rakastavat vilpittömästi ja koko sydämestään Jehovaa ja hänen uuden maailman yhteiskuntaansa, halua todellisuudessa olla niiden osatovereita, jotka hylätään Jeesuksen Kristuksen vihalle hänen ilmestyessään.

11. a) Miten toisarvoisten asiain tekeminen tärkeiksi järkyttää henkilön tasapainon? b) Miten rotukysymys valaisee tätä?

¹¹ Eikä niitä, jotka säilyttävät asianmukaisen tasapainon, vedä syrjään mikään toisarvoinen asia, eivätkä he tee siitä liikkeelle panevaa voimaa elämässään. Esimerkiksi varhaiskristittyjen päivinä halusivat monet tehdä ympärileikkauksesta tärkeän kysymyksen ja saivat saarnaamistyön keskeytetyksi. Kysymys ei ratkennut eikä vaikeus lakannut, ennenkuin hallitseva elin ryhtyi tarpeellisiin toimenpiteisiin. (Apt. 15:1–29) Nykyään tulee monissa maailman maissa rotukysymys vaikeaksi ongelmaksi Valtakunnan työssä. Mutta ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen orja”-luokkaan kuuluvat käsittävät, että sellaisten ongelmien lopullinen ratkaisu ei ole heidän tehtävänsä. Heidän tehtävänsä on, kuten selvästi on esitetty, saarnata ja kiinnittää huomio Kristuksen lähestyvän ilmestymisen nyt esillä olevaan merkkiin ja hänen tuomionsa toimeenpanoon. He kieltäytyvät ryhtymästä osallisiksi kiisteleviin puoliin ja jakaumiin, joiden edessä on hävitys Harmagedonissa. He tietävät, että Jehovan palvelusjärjestössä ei ole jakaumia eikä luokkaerotuksia, vaikka saattaa olla välttämätöntä ja sopivaa pitää kiinni keisarin laeista eräissä seuduissa pitämällä eri kokoukset. Me tiedämme kuitenkin, että yhteen kokoontuminen tapahtuu pääasiassa tutkimista varten, kun taas meidän päätarkoituksemme on todistuksen antaminen kentällä. Ne siis, joiden sydän on vilpitön, säilyttävät sopivasti täydellisen tasapainon omaksumalla sen menettelyn ja noudattamalla niitä laillisia keinoja, mitkä ovat käytännöllisimpiä ihmisten ennakkoluulojen murskaamiseksi heidän alueellaan. Miksi emme näyttäisi niille, joiden keskuudessa asumme, sitä ainoaa todelliseen vapauteen johtavaa tietä, josta me jo iloitsemme? Miksi painostaisimme jo ennestään kiperää kysymystä ja lisäisimme todistamisongelmia? Rakkaus lähimmäiseemme on eräs Jehovan vanhurskaista vaatimuksista. Ne, jotka säilyttävät täydellisen tasapainon, varmistautuvat siitä, että he eivät ilmaise rakkauttaan itseensä eivätkä korota mitään erityistä ryhmää ihmisen silmissä, vaan ohjaavat asianmukaisesti ”muita lampaita” Jumalan rakkauteen, mistä voidaan löytää tosi apu ja helpotus.

12. Missä oikeassa valossa tulee Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä katsella?

¹² Vain armottomat odottavat Harmagedonia yksistään Jumalan vihan aikana, jolloin hän toimeenpanee tuomionsa jumalattomille. Paavali sanoo: ”Siksi sinä et ole puolustettavissa, ihminen, kuka lienetkin, jos tuomitset, sillä siinä, missä sinä tuomitset toisen, sinä tuomitset itsesi kelpaamattomaksi sikäli kuin sinä, joka tuomitset, harjoitat samoja asioita. Me tiedämme nyt, että Jumalan tuomio on sopusoinnussa totuuden kanssa niitä vastaan, jotka sellaisia harjoittavat. Mutta onko sinulla, ihminen, tämä ajatus, kun sinä tuomitset ne, jotka sellaisia harjoittavat, ja kuitenkin itse teet niitä, että sinä pelastut Jumalan tuomiosta? Vai halveksitko sinä hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkautta, koska sinä et tiedä, että Jumalan ystävällinen mielenlaatu koettaa johtaa sinua katumukseen? Mutta sinä kokoat kovuutesi ja katumattoman sydämesi mukaan vihaa itsellesi vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi.” (Room. 2:1–5, Um) Ne, jotka ovat nyt taipuvaisia arvostelemaan ja löytämään vikoja, vaarantavat asemansa Herran edessä ja koettelevat hänen armoaan ja pitkämielisyyttään ehkä äärimmäisyyteen asti. Siksi Pietari kehoittaakin meitä: ”Pankaa toivonne siihen ansaitsemattomaan hyvyyteen, mikä tuodaan teille Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1. Piet. 1:13, Um) Koska Jehova on armollisesti lyhentänyt Saatanaa vastaan ilmenevän vihan päivää sallimalla aikaa, jolloin ihmiset voivat paeta turvaan, niin ne, joilla on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseensä, kiirehtivät kaikin voimin käyttämään hyväkseen sitä täysin määrin saattaen oman mielensä varmasti tasapainoon Jumalan Sanan täsmällisessä tuntemuksessa ja julistaen hyvää uutista kaikille, jotka haluavat kuunnella.

SEN PÄIVÄN ODOTTAMINEN

13. Miten Pietari tähdentää ahkeranapysymisen tärkeyttä?

¹³ Pietari selittää toisessa kirjeessään asiaa edelleen ja tähdentää jälleen ahkerana pysymisen tärkeyttä. Muistuttaen meitä siitä, että tulee monta pilkkaajaa, jotka otaksuvat Jumalan unohtaneen ihmisen tilan, hän sanoo: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niinkuin eräät ihmiset katselevat hitautta, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan, vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen. Kuitenkin Jehovan päivä tulee niinkuin varas, ja silloin taivaat häviävät sähisevällä pauhulla, mutta erittäin kuumat alkuaineet hajautuvat, ja maa ja siinä olevat työt paljastuvat. Koska nämä kaikki tulevat näin hajotettaviksi, niin millaisia henkilöitä teidän tulisikaan olla pyhissä käyttäytymistavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa, odottaen ja pitäen kiinteästi mielessä . . . Jehovan päivän läsnäolon.” – 2. Piet. 3:9–12, Um.

14. Millä eri tavoilla ilmenevät Kristuksen toisen läsnäolon ja ilmitulemisen alut?

¹⁴ Pietarin maininta tuon päivän tulemisesta niinkuin varas herättää toisen kysymyksen. Jotkut, jotka eivät tunne Raamattua, viittaavat tähän eräänä Raamatun epäjohdonmukaisena kohtana. ”Miten”, he sanovat, ”te voitte saada sopusointuun ne lausunnot, että hän oli tuleva voimassa ja suuressa kirkkaudessa sekä myöskin kuin varas yöllä”? Vastaus on luonnollisesti yksinkertainen, kuten olemme jo selittäneet tarkastelussamme. Nämä pilkkaajat eivät ole käsittäneet Kristuksen läsnäolon eri vaiheita eikä sitä, mitä mikin hänen tulemuksensa vaihe oli toteuttava. Vaikka hänen läsnäolonsa alkua kuulutettiin maailmanlaajuisesti, kun hän tuli voimassa ja kirkkaudessa, niin hänen läsnäolonsa seuraava vaihe, nimittäin hänen ilmaantumisensa temppeliin tuomitsemaan, tapahtui yhtä odottamatta kuin varas tulee yöllä. Nekään, jotka etsivät häntä, eivät olleet tietoisia hänen toiminnastaan, ennenkuin se oli alkanut. – Mal. 3:1, 2; Matt. 25:1–13.

15. a) Millä tavalla tapahtuu Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen kuin varkaan ilmestyminen? b) Miten se eroaa tässä suhteessa hänen ilmitulemisestaan?

¹⁵ Jehovan päivä, mihin Pietari edellä viittaa, on Jumalan vihan ilmaisun päivä Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Ajasta puhutaan tässä jälleen verraten sitä varkaan tuloaikaan. Miten sitten jumalattomatkin tietävät hänen läsnäolonsa? Tämän ”päivän” alku tulee odottamatta ja yllättää heidät heidän ollessaan yhä valmistumattomia, mutta kun se edistyy, niin kaikille tulee yhä ilmeisemmäksi, että tämän asiainjärjestelmän loppu on saapunut. (Hes. 7:6–9; Luuk. 21:34–36) Mutta toisin kuin Kristuksen ilmitullessa vuonna 1918, ei häntä nyt etsiviä tavata nukkumasta. Paavalin sanat varmistavat tämän: ”Te itse tiedätte aivan hyvin, että Jehovan päivä tulee niin kuin varas yöllä. Milloin tahansa he sanovatkin: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin on äkillinen tuho yllättävä heti heidät aivan kuin tuskankohtaus raskaan vaimon, eivätkä he pääse millään keinolla pakoon. Mutta te, veljet, te ette ole pimeydessä, niin että se päivä yllättäisi teidät niinkuin varkaat, sillä te olette kaikki valon lapsia ja päivän lapsia.” (1. Tess. 5:2–5, Um) Koska he ovat valossa, niin he ovat joutuneet erottamaan tarkalleen Kristuksen läsnäolon, hänen ilmitulemisensa ja hänen ilmestymisensä alun. Siten he ’käsittelevät oikein totuuden sanaa’.

16. Miten Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen alku havaitaan?

¹⁶ Miten me tiedämme, milloin Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen aika on tullut ja alkanut? Huomaa merkki, minkä Paavali antaa tessalonikalaisille kirjeessään, mistä otimme lainauksen edelliseen kappaleeseen. Kun he sanovat: ”Rauha ja turvallisuus!”, niin aika on tullut. Ja milloin sitten on näin? Niiden vaino, jotka otetaan mukaan Jumalan suosioon, jatkuu ja lisääntyy varmasti niiden puolelta, jotka jätetään hylätyiksi Jumalan läsnäolossa. (Ilm. 12:17; 13:7) Nämä hylätyt kokoavat Saatanan yllytyksestä kaikki voimansa lopulliseen yleissotaan valtaistuimelle noussutta Jehovan Kuningasta vastaan ja koettavat pyyhkäistä pois hengellisen Israelin uuden kansan, jonka Kristus muodostaa osaksi uudesta maailmasta. Voi olla, että he saavat näyttämään siltä, kuin he olisivat toteuttaneet tarkoituksensa, ja huutavat siitä syystä: ”Rauha ja turvallisuus!” Silloin Kristus paljastaa itsensä kansoille koko suuren näkymättömän läsnäolonsa majesteettisuudessa. – Hes. 38:18, 19, 21–23.

17, 18. Mistä tuomion toimeenpano alkaa, ja ketkä vain saavat vapautuksen?

¹⁷ ”Tämä ottaa lukuun sen, että on vanhurskasta Jumalan puolelta maksaa takaisin ahdistusta niille, jotka aiheuttavat ahdistusta teille, mutta teille, jotka kärsitte ahdistusta, huojennusta yhdessä meidän kanssamme Herran Jeesuksen ilmestyessä taivaasta voimallisine enkeleineen leimuavassa tulessa, kun hän tuo asianmukaisen rangaistuksen niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele hyvää uutista Herrastamme Jeesuksesta. Juuri nämä saavat kärsiä Herran edestä ja hänen voimansa kirkkaudesta tulevan iankaikkisen hävityksen rangaistuksen.” (2. Tess. 1:6–9, Um) Kirves putoaa ensin luopiokristikunnan juurelle (Jer. 25:34, 35; Luuk. 3:9), ja kun nämä palkkapaimenet pakenevat suojaa etsimään, niin ainoastaan ne kristityt, joiden usko on koeteltu tulessa, varjeltuvat ja julistavat jatkuvasti tulevaa tuomiota pakanamaailmalle ja Saatanan koko muulle järjestölle.

¹⁸ Rohkeutta siis, Jehovan uskolliset orjat! ”Älkäämme nukkuko edelleen, niinkuin muut tekevät, vaan pysykäämme hereillä ja säilyttäkäämme arvostelukykymme.” (1. Tess. 5:6, Um) Suositun aseman säilyttämiskeino on viitoitettu selvästi eteemme, ja voittojuhla on varma. Ponnistelkaamme siis eteenpäin Kristuksen läsnäolon edistyvässä valossa, kunnes hän ilmestyy täydelleen ja kunnes lopullinen ja täydellinen vapautus on toteutunut!