Tyydyttävän elämäntavan noudattaminen
1. Miksi miljoonat ihmiset eivät saa nykyään todellista tyydytystä elämästä?
VARSIN monet maapallon asukkaat eivät saa elämästä todellista tyydytystä. Monet ovat orjuudessa kuolemaa ja kuolleita koskevien väärien uskonnollisten opetusten tähden. Toiset taas vajoavat toivottomuuteen. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset tarvitsevat kipeästi vapautusta, jotta he voisivat alkaa noudattaa todella tyydyttävää elämäntapaa. Ajattelehan:
2–4. Miten kuolleita koskevat uskomukset ovat vaikuttaneet ei-kristillisten uskontojen jäseniin?
2 Suurimmassa osassa Aasiaa ja joissakin osissa Afrikkaa miljoonat ihmiset uskovat, että heidän täytyy läpi elämänsä osoittaa kunnioitusta kuolleille esi-isille. Kuolleitten sukulaistensa muistotaulujen edessä he polttavat suitsutusta, rukoilevat, panevat niiden eteen kukkia tai jopa antavat niille ruokaa. Miksi he menettelevät siten? Heille on opetettu, että sellaisen kunnioituksen osoittaminen auttaa kuolleita nauttimaan miellyttävästä olemassaolosta seuraavassa elämässä ja estää heitä tulemasta vihamielisiksi hengiksi.
3 Varsinkin suruaikana ja hautajaisten yhteydessä eloon jääneet ryhtyvät kalliisiin toimenpiteisiin kuolleitten auttamiseksi. Joissakin paikoin itämailla poltetaan kuolleitten henkien auttamiseksi paperista valmistettuja taloja ja muita paperiesineitä, jotka tulevat maksamaan satoja, joskus jopa tuhansia markkoja.
4 Tämän tavan perustana on usko kiirastuleen. Hengen uskotaan ihmisen kuoleman jälkeen vaeltelevan kiirastulessa kaksi vuotta ja tarvitsevan apua, jotta se pääsisi taivaaseen. Paperiesineiden uhraamisen tarkoituksena on osoittaa, että vainaja vietti hyvää elämää ja että hänellä on kaikkea, mitä tarvitaan tulevassa maailmassa toimimista varten. Monet itämaalaiset uskovat, että sellaisilla keinoilla hänen henkensä vapautetaan pikemmin kiirastulesta.
5. Mitä monet kristikuntaan kuuluvat ovat tehneet toivoessaan lyhentävänsä kiirastulessaoloaikaa sekä itseltään että omaisiltaan?
5 Onko tilanne erilainen kristikunnassa? Eipä juuri. Satojen vuosien ajan niin rikkaat kuin köyhätkin ovat maksaneet suuria rahasummia uskonnollisille järjestöille toivoen siten lyhentävänsä kiirastulessaoloaikaa sekä itseltään että omaisiltaan. Kirjailija Corliss Lamont sanoo tällaisista tavoista kirjassaan.
”Keskiajan alusta lähtien katolinen kirkko on hankkinut yksistään aneitten myöntämisestä suunnattomia summia sekä rikkailta että köyhiltä. Nämä aneet, joita annetaan vastineeksi rahasta, almuista tai muunlaisista anneista, saavat aikaan sen, että kyseisen ihmisen sielu tai jonkun kuolleen sukulaisen tai ystävän sielu säästyy kaikelta tai osalta sille määrätystä rangaistuksesta kiirastulessa. . . . Venäjällä ortodoksinen kirkko keräsi valtavia rikkauksia samanlaisilla kuolleitten puolesta esitetyillä esirukouksilla. Sen lisäksi, että työläiset ja talonpojat, jotka halusivat lievennystä jumalalliseen rangaistukseen, antoivat säännöllisesti rahaa kirkolle, monet aateliston ja yläluokan jäsenet antoivat lahjoituksia luostareille ja kirkoille sillä edellytyksellä, että heidän sielujensa puolesta esitettiin rukouksia joka päivä heidän kuolemansa jälkeen.” – The Illusion of Immortality, s. 17, 18.
6. Mitä monet ihmiset ajattelevat kuolleitten voivan tehdä eläville?
6 Yleinen on myös sellainen uskomus, että elossa olevia tarvitsee suojella kuolleilta. Kun perheessä joku sairastuu, kun lapsi kuolee, kun jokin liiketoimi epäonnistuu tai jokin muu epäonni kohtaa, niin monissa osissa Afrikkaa mennään nopeasti kysymään neuvoa jujupapilta. Tavallisesti pappi sanoo neuvoa kysyvälle, että jotakuta perheen kuollutta jäsentä on loukattu. Kysytään neuvoa oraakkelilta ja määrätään suoritettavaksi uhreja. Jujupappi veloittaa tietysti siitä paljon rahaa. Hän saa myös eläimen lihan, joka annetaan uhriksi.
7, 8. Mitä Raamattu paljastaa kuolleitten tilasta?
7 Jumalan sanan totuus vapauttaa sellaisista orjuuttavista valheista. Raamattu osoittaa selvästi, että sielu kuolee ja ettei ruumiista jää mitään sellaista, mikä jatkaisi tietoista olemassaoloa. (Hes. 18:4, 19) Ei ole mitään syytä pelätä kuolleita. Saarn. 9:6 sanoo heistä: ”Heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan [määräämättömään aikaan asti, Um] enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.”
8 Samasta syystä elossa olevat eivät voi auttaa kuolleita. Nämä ovat palanneet elottomaksi tomuksi. (1. Moos. 3:19; Ps. 104:29) Koska he ovat elottomia, tiedottomia, he eivät yksinkertaisesti voi olla missään pysyvän tai tilapäisen vaivan paikassa. Jumalan sana sanoo selvästi Room. 6:7:ssä: ”Joka on kuollut, se on vanhurskautunut [vapautunut, Um] pois synnistä.” Tämä ei olisi totta, jos hänen rankaisemistaan synneistä jatkettaisiin kuoleman jälkeen. Sen sijaan että hän olisi vapautunut synneistään, hän yhä maksaisi niistä.
9, 10. Mitä kristikunnan teologit myöntävät ihmissielusta, helvetistä ja kiirastulesta?
9 Kristikunnan oppineet tietävät, mitä Raamattu opettaa kuolleitten tilasta. Teologisessa kirjallisuudessaan he myöntävät, ettei Raamattu opeta ihmissielun kuolemattomuutta ja että tämä muiden oppien ohella on pakanallisen kreikkalaisen filosofian tuotetta. Professori Douglas T. Holden kirjoittaa, että ”kristillinen teologia on niin sulautunut kreikkalaiseen filosofiaan, että se on kasvattanut yksilöitä, joissa on yhdeksän osaa kreikkalaista ajatustapaa ja yksi osa kristillistä ajatustapaa”. (Death Shall Have No Dominion, s. 14) Ja ranskalainen teologi Oscar Cullmann sanoi kuolematonta sielua koskevaa uskomusta ”yhdeksi kristinuskon suurimmista väärinymmärryksistä”. (Immortality of the Soul or Resurrection of the Dead?, s. 15) Professori Heikki Palva sanoo puolestaan Raamatun tietosanastossa: ”’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.” – s. 246.
10 Katolinen aikakausjulkaisu Commonweal (15.1.1971, s. 370) sanoo siitä ajatuksesta, että olisi ikuisen vaivan tulinen helvetti: ”Monille ihmisille, jotkut filosofit mukaan luettuina, helvetti vastaa ihmisen mielikuvituksen tarvetta – eräänlaista joulupukin vastakohtaa. . . . Kuka vanhurskaiden joukossa ei haluaisi nähdä väärien saavan jokseenkin kohtuullista rangaistusta? Ja ellei tässä elämässä, niin miksei sitten seuraavassa? Sellainen näkemys ei ole kuitenkaan sopusoinnussa Uuden testamentin kanssa, joka kutsuu ihmistä elämään ja rakastamaan.” Kiirastuliopista Uusi katolinen tietosanakirja tunnustaa avoimesti: ”Katolinen kiirastulioppi pohjautuu perinteeseen eikä Pyhään Raamattuun.” – New Catholic Encyclopedia, 11. osa, s. 1034.
11, 12. a) Miksi voidaan aiheellisesti sanoa, että kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat levittäneet ”riivaajien oppeja”? b) Millaista riistoa kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat harjoittaneet?
11 Mutta opetetaanko näitä asioita kirkoissa? Sanovatko uskonnolliset johtajat seurakunnilleen, että sielu kuolee, että oppi iankaikkisesta vaivasta tulisessa helvetissä on vastoin kristillisyyden henkeä ja ettei usko kiirastuleen perustu Raamattuun? Vai levittävätkö kristikunnan papit yleensä edelleen ”riivaajien oppeja”? (1. Tim. 4:1) Onko myönteinen vastaus viimeksi esitettyyn kysymykseen liian ankaraa arvostelua? Eivätkö kristikunnan omat oppineet myönnä sellaisten opetusten olevan vääriä? Ja jos papit opettavat itsepintaisesti oppeja, joiden tiedetään olevan vääriä, niin eivätkö he jäljittele sitä, jota Jeesus sanoi ’valheen isäksi’? (Joh. 8:44) Eikö sitä paitsi opetus iankaikkisesta vaivasta heijasta demonien eli riivaajien synkkää, hyökkäävää ja julmaa asennetta?
12 Raamattu sanoo: ”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8) Mutta helvetintulta ja kiirastulta koskevat opit esittävät hänet törkeästi väärin. Sen tähden sellaisia oppeja opettavat pilkkaavat Jumalaa. Uskonnolliset järjestöt ovat näin ollen myös hankkineet suuria summia rahaa väärien väitteiden perusteella. Monet uskonnolliset johtajat ovat kovasydämisesti riistäneet orpoja ja leskiä ottamalla heiltä vastaan rahaa arvottomista menoista sen sijaan, että olisivat lohduttaneet heitä heidän syvän murheensa aikana. Erityisen kovaa se on ollut köyhille, jotka olisivat voineet käyttää sellaisen rahan elämän välttämättömyyksiin.
13. Miksi kristikunnan papit eivät voi puolustella sitä, että he ovat opettaneet vääriä oppeja?
13 Vaikka jotkut papit eivät ehkä olekaan perehtyneet Raamatun todistuksiin, heidän pitäisi tuntea ne. He esiintyvät Jumalan sanomaa puhuvina, ja he ovat siksi velvollisia tietämään, mitä Raamattu sanoo. He varmasti tietävät aivan hyvin, että se, mitä he tekevät ja sanovat, voi vaikuttaa syvästi niiden elämään, jotka odottavat heiltä opetusta. Heidän pitäisi tämän vuoksi huolellisesti varmistautua opetuksestaan. Jumalan esittäminen jollakin tavalla väärin voi kääntää ihmisiä pois tosi palvonnasta, mistä aiheutuu heille vahinkoa.
14. Mitä kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme, kun otamme huomioon, että väärä uskonto on esittänyt Jumalan väärin ja on riistänyt ihmisiä?
14 Millaisia tunteita sinussa herää siksi, että väärä uskonto riistää ihmisiä ja esittää Luojamme väärin? Haluatko nähdä Jumalan nimen puhdistettuna siitä häpeästä, jota väärien oppien opettaminen on sille tuottanut? Haluatko nähdä ponnisteltavan kaikin tavoin sydämeltään rehellisten ihmisten vapauttamiseksi uskonnollisten valheitten orjuudesta? Haluatko osallistua väärien uskonnollisten opetusten paljastamiseen? Tämä on varmasti jokaisen Jehova Jumalalle omistautuneen palvelijan halu.
VAPAUS EPÄTOIVOSTA
15. Miksi monet, jotka havaitsevat väärän uskonnon harjoittaman riiston, eivät silti saa tyydytystä elämästä?
15 Monet nykyajan ihmiset ovat tietenkin nähneet väärän uskonnon harjoittaman riiston läpi. Mutta se ei ole riittänyt antamaan heille tosi vapautta ja saamaan heitä lähtemään todella tyydyttävälle elämäntielle. Miksei? Koska heiltä puuttuu aito usko ja toivo. Heillä ei ole siksi suojaa sitä vahingollista vaikutusta vastaan, mikä maailman tapahtumilla voi olla heidän mieleensä ja tunteisiinsa.
16. Mitä maailmassa on tapahtunut, ja minkä asenteen se on saanut aikaan monien ihmisten keskuudessa?
16 Ajattelehan hetkinen, mitä on tapahtunut. Miljoonat ovat menehtyneet sodan, rikollisuuden, väkivaltaisuuksien ja nälän uhreina. Elämää ylläpitävä ilma ja vesi saastuvat hälyttävästi. Näyttää siltä, että ihmisen elämää uhataan joka taholta. Eikä mikään anna todellista varmuutta siitä, että ihmiskunta kykenisi ratkaisemaan ongelmansa lähitulevaisuudessa. Tämä on saanut jopa monet niistä, jotka ovat kääntäneet selkänsä väärälle uskonnolle, vaipumaan synkkään epätoivoon. Sikäli kuin he voivat nähdä, olemassaolo rajoittuu nykyiseen elämään. Raamattu kuvailee sattuvasti heidän asenteensa. He sanovat: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” – 1. Kor. 15:32.
17. Mitä monet ihmiset tekevät nykyään yrittäessään paeta elämän karua todellisuutta?
17 Yrittäessään paeta elämän karua todellisuutta monet turvautuvat alkoholiin tai huumeisiin. Toiset yrittävät päästä pettymyksistään antautumalla sukupuoliseen moraalittomuuteen. He tekevät aviorikoksia, harjoittavat haureutta, homoseksuaalisuutta ja lesbolaisuutta. Ignace Lepp sanoo elämän epävarmuuden vaikutuksesta ihmisiin: ”Näyttää siltä, että tämä joukkokuoleman pelko vaivaa nykyään useampia normaaleja ihmisiä, ainakin alitajuisesti. Tämä selittää ainakin osaltaan meidän aikamme epäjärjestyksen, joka ilmenee aiheettomana rikollisuutena, vandalismina, eroottisuutena ja kiihkeänä elämäntahtina. Jopa nykyajan musiikki ja tanssit näyttävät ilmaisevan ihmiskunnan epätoivoa, ihmiskunnan, joka ei enää usko omaan tulevaisuuteensa.” (Death and Its Mysteries, käänt. ranskasta englanniksi Bernard Murchland, s. 49) Mikä seuraus on ollut siitä, että ihmiset ovat antaneet perään epätoivoisille tunteille ja yrittävät sitten paeta niitä?
18–20. Mitkä huonot hedelmät ovat seurauksia liiallisesta alkoholinkäytöstä, huumeiden orjuudesta ja sukupuolisesta moraalittomuudesta?
18 Ne, jotka alkavat juopotella, voivat tilapäisesti unohtaa vaikeutensa. Mutta he uhraavat ihmisarvonsa ja toisinaan humaltuneina vahingoittavat itseään ja toisia. Ja seuraavana päivänä he huomaavat, että he ovat lisänneet tuskallisen päänsäryn niihin vaikeuksiin, joita heillä jo ennestään oli. Alkoholin liiallisesta käytöstä aiheutuu myös vakavia sairauksia.
19 Myös huumeiden orjat maksavat korkean hinnan yrityksistään paeta todellisuutta. He kokevat usein pysyvän fyysisen ja henkisen vahingon. Ja ylläpitääkseen kallista tapaansa monet alentuvat varastamaan tai harjoittamaan prostituutiota.
20 Mitä on sitten sanottava ns. vapaista suhteista? Auttavatko ne ihmistä parantamaan osaansa elämässä? Päinvastoin: niiden hedelmiä ovat usein inhottavat sukupuolitaudit, ei-toivotut raskaudet, aviottomat lapset, abortit, särkyneet kodit, katkera mustasukkaisuus, riita ja jopa murhat.
21, 22. Mitä hyvää seuraa Raamatun periaatteiden soveltamisesta?
21 Tosiaan surullinen on monien kohtalo. He tarvitsevat toivoa ja aitoa uskoa päästäkseen vapaaksi epätoivostaan ja siitä aiheutuvista ongelmista. Jumalan sana voi auttaa heitä, jos he vain tutkivat ja soveltavat sitä. Jehovan kristityt todistajat ovat kokeneet sen. He ovat havainneet, että Raamatun periaatteiden soveltaminen parantaa suhteita kodissa, työssä ja päivittäisissä yhteyksissä toisiin. (Room. 12:17–21; 13:8–10; Ef. 5:22–6:4; 1. Piet. 3:1–7) Tämä on vaikuttanut paljon siihen, että heidän elämänsä on tullut onnellisemmaksi ja tyydyttävämmäksi jo nyt.
22 Merkitseekö tämä sitä, että ihminen, joka soveltaa Raamatun periaatteita jokapäiväisessä elämässään, on immuuni maailman ongelmille ja sen painostukselle? Ei, hän elää yhä ihmisten keskuudessa, joilla ei ole vanhurskaudenrakkautta. Mutta hän voi selviytyä elämän ongelmista paljon tehokkaammin kuin ne, jotka luottavat pelkkään ihmisten järkeilyyn. Hän ei katkeroidu vääryyksien takia, joita hän saattaa joutua kärsimään. Hän tietää, mistä ne johtuvat, ja hän luottaa lujasti siihen, että Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta tekee pian lopun kaikesta, mikä vähentää elämän täyttä nautintoa. (2. Piet. 3:11–13) Häntä on suojeltu epätoivoon vajoamiselta ja vahingolta, jonka hän aiheuttaisi itselleen yrittäessään turhaan paeta sitä.
23, 24. Miten niiden siunausten, joita olemme saaneet tosi palvonnan harjoittamisesta, pitäisi vaikuttaa siihen, mitä teemme lähimmäistemme hyväksi?
23 Kun antautuneet kristityt ymmärtävät tämän, heidän sydämensä pitäisi totisesti panna heidät auttamaan lähimmäisiään, jotta nämä voisivat aloittaa tyydyttävän elämäntavan noudattamisen. Se merkitsee sitä, että pitäisi osoittautua sellaiseksi ihmiseksi, josta Jeesus Kristus puhui Matt. 13:23:ssa: Hän ”on se, joka kuulee [valtakunnan] sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä”.
24 Oletko sinä sellainen? Herättääkö ’valtakunnan sana’ jatkuvasti sydämessäsi arvostavaa vastakaikua? Saako se sinut järjestämään tilaisuuksia Valtakunnan sanoman kertomiseen toisille, jotta he voisivat aloittaa parhaasta elämäntavasta nauttimisen nyt? Jos voit vastata näihin kysymyksiin myöntävästi, niin voit olla varma Jehovan hyväksymyksestä ja siunauksesta.
UUTTERA PONNISTELU TARPEEN
25. Miksi tyydyttävän elämäntavan noudattaminen vaatii uutteraa ponnistelua?
25 Tyydyttävän elämäntavan noudattaminen vaatii meitä ponnistelemaan hellittämättä. Me ihmiset olemme syntisiä, ja meidän tarvitsee sen tähden ponnistella pitääksemme synnilliset taipumukset kurissa. Me emme voi antaa sellaisten taipumusten päästä hallitsemaan itseämme ja saattaa meitä siten tämän maailman hallitsijan, Saatanan, orjuuteen. (Joh. 14:30; 2. Kor. 4:4) Uskollinen apostoli Paavali kirjoitti itsestään korinttolaisille: ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1. Kor. 9:27) Hän käytti kaikkia mahdollisia keinoja synnillisten taipumusten alistamiseksi saadakseen voiton niistä.
26. Mikä osoittaa kristikunnan pappien olevan väärässä, kun he väittävät, että usko helvetintuleen kannustaa oikeaan käyttäytymiseen?
26 Mikä sai Paavalin ja Jeesuksen muut uskolliset opetuslapset menettelemään siten? Monet kristikunnan papeista ovat väittäneet, että kiduttavan helvetintulen pelko kannustaa oikeaan käyttäytymiseen. Mutta historialliset tosiseikat todistavat toista. Kristikunnan kauhistuttava inkvisitio ja veriset ristiretket todistavat, että epäraamatulliseen helvetintulioppiin uskovat ovat syyllistyneet mitä suurimpiin julmuuksiin.
27. Mikä on Jehova Jumalan palvelemisen oikea vaikutin?
27 Rangaistuksen pelko ei ole oikea Jumalan palvelemisen vaikutin. Jehova Jumala haluaa, että meidän palvontamme vaikuttimena on rakkaus. Hän on aina halunnut sitä älyllisiltä luomuksiltaan. Pane merkille vetoomus, jonka Mooses esitti israelilaisille: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi.” – 5. Moos. 30:19, 20.
28, 29. a) Miksi meillä on hyvä syy rakastaa Jehovaa? b) Miten apostoli Pietari korostaa tätä seikkaa ensimmäisessä kirjeessään?
28 Meillä on totisesti syytä rakastaa Jehovaa syvästi ja osoittaa rakkautemme tottelemalla hänen käskyjään. Jehovahan teki aloitteen rakkauden osoittamisessa meille mitä suurimmassa määrin. Syntisinä ihmisinä me emme voisi milloinkaan omilla ansioillamme saavuttaa suotuisaa asemaa hänen edessään. Ainoa palkka, jonka me syntisinä ansaitsemme, on kuolema. (Room. 6:23) Mutta rajattomassa rakkaudessaan Jehova Jumala antoi Poikansa meidän puolestamme, jotta syntimme voisivat tulla sovitetuiksi ja me voisimme saavuttaa vanhurskaan aseman. Se ei ollut mikään pikkuasia Jehovalle. Hän rakasti syvästi Poikaansa ja antoi hänen silti kokea mitä suurimman nöyryytyksen, jopa häpeällisen kuoleman teloituspaalussa. Ja Jeesus Kristus puolestaan halusi läpäistä sen ilmaukseksi rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. – Joh. 10:17, 18.
29 Tosiaankin sen, mitä Jehova Jumala ja Kristus Jeesus ovat tehneet meidän hyväksemme, pitäisi herättää sydämessämme palavaa halua käyttäytyä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Se on apostoli Pietarin ydinkohta, kun hän kannustaa toisia uskovia: ”Vaeltakaa pelossa [ts. sellaisessa terveellisessä pelossa, ettei halua olla miellyttämättä Jehova Jumalaa] tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.” – 1. Piet. 1:17–21.
30, 31. Vertaa tosi kristittyjen käyttäytymistä siihen, millä tavalla he elivät ennen kuin oppivat tuntemaan totuuden.
30 Arvostatko todella Jeesuksen Kristuksen kallista uhria? Osoitatko sen käyttäytymistavallasi? Teetkö sitä, mitä sellaisen on sopivaa tehdä, jolle on osoitettu rakkautta ja jonka puolesta niin verrattoman kallisarvoinen uhri annettiin? Meidän kaikkien pitäisi tehdä. Siitä syystä hengestä siinneitä kristittyjä kannustetaan 1. Piet. 1:14, 15:ssä: ”Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.”
31 Jos olemme antautuneita kristittyjä, niin me ehdottomasti olemme saaneet hyötyä Jeesuksen sovitusuhrista. Meidän tulisi sen tähden vihata sitä tapaa, jonka mukaan me elimme ennen kuin meillä oli tosi usko ja toivo, kun emme arvostaneet sitä, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet meidän hyväksemme. Tietämättömyydessämme me elimme vain omaa etuamme silmällä pitäen. Me annoimme periksi haluillemme, meitä pidätti ehkä vain pelko virkavaltaa kohtaan tai pelko siitä, että terveytemme, omaisuutemme tai maineemme olisi kärsinyt. Mutta kuinka moni meistä todella tunsi olevansa vastuussa Luojalleen ja Elämänantajalleen?
32. Mitä tarkoitetaan sillä, että Jehova on ”pyhä”?
32 Mutta nyt meillä on voimakas kannustin pyrkiä mukautumaan siihen pyhyyden mittapuuhun, josta rakastava taivaallinen Isämme on esimerkkinä. Jehova Jumala on ”pyhä”, puhdas ehdottomassa merkityksessä. Hän on läpeensä hyvä, hänessä ei ole hiventäkään pahuutta tai turmelusta. Hän on kaikkien vanhurskaitten periaatteitten ja lakien Lähde. – Ps. 19:8–11; 119:137, 138, 160.
33, 34. Mitä 1. Piet. 2:1:ssä olevan neuvon noudattaminen vaatii meiltä?
33 Rakkautemme häntä kohtaan pitäisi saada meidät haluamaan olla hänen kaltaisiaan. Sen tähden meidän tulee haluta päästä eroon jokaisesta taipumuksesta, joka on hänen pyhyytensä vastainen. Siihen meitä kehotetaan 1. Piet. 2:1:ssä, jossa sanotaan: ”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu.” Mitä tämä vaatii meiltä?
34 Sydämemme vallitsevassa taipumuksessa ei tulisi olla sijaa minkäänlaiselle pahuudelle. Meidän tulisi inhota ajatustakin toisten pettämisestä itsekkään hyödyn saamiseksi, olipa asia kuinka suuri tai pieni tahansa. Taipumus kateuteen tulisi pitää kurissa, ettemme turvautuisi petokseen tai muihin epärehellisiin menettelyihin saadaksemme sitä, mitä toisilla on. Emmekä me halua langeta panettelun ansaan yrittäen halventaa toisia kristittyjä asiattomalla arvostelulla tai epäilemällä heidän kykyjään ja vaikuttimiaan. Sen mitä sanomme tulisi osoittaa hyvää makua, koitua toisten rakennukseksi eikä repiä heitä. Me emme halua näytellä ulkokullattujen osaa teeskentelemällä olevamme sitä mitä emme ole ja kätkemällä pahoja aikomuksiamme jumalisen antaumuksen muodon peittoon.
35. Mitä kristityn elämän kaikkien puolien pitäisi osoittaa, ja mikä hyödyllinen vaikutus sillä voi olla toisiin?
35 Jokapäiväisten kokemustemme – olemmepa kotona, maallisessa työpaikassamme, koulussa tai päivittäisissä yhteyksissämme toisiin – tulisi todistaa, että elämämme on tyydyttävämpää kuin se oli ennen kuin aloimme noudattaa Jumalan totuudensanaa. Meidän tulisi haluta sitä erikoisesti sen terveellisen vaikutuksen tähden, mikä hyvällä käytöksellä voi olla vilpittömiin huomioitsijoihin. Apostoli Pietari sanoi: ”[Vaeltakaa] nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” – 1. Piet. 2:12.
36, 37. Mistä siunauksista Jehovan palvelijat nauttivat, ja mitä tämän pitäisi saada heidät tekemään?
36 Jos olemme Jumalalle omistautuneita kristittyjä, niin koemme todella monia siunauksia ja iloja. Vastustaessamme painostusta antaa perään itsekkyydelle me saamme tyydytystä, kun kykenemme osoittamaan, että Jumalan palvelemisemme vaikuttimena on rakkaus. Me koemme Jehovan ohjauksen, huolenpidon ja avun, kun kohtaamme elämän ongelmia. Me iloitsemme hengellisestä terveydestä ja tyydytyksestä. Me säilytämme mielen ja sydämen rauhan, jonka vain puhdas omatunto voi antaa meille. Elämällämme on määrätietoinen ohjaus, koska sen keskipisteenä on kestävä suhde Jehova Jumalaan.
37 Antautuneilla kristityillä on todella syytä ponnistella edelleen säilyttääkseen vapauden, jonka he ovat saaneet Jumalan totuuteen mukautumalla. Ponnisteletko sinä? Tulevatko asenteesi, sanasi ja tekosi yhä lähemmäksi Jumalan pyhyyden mittapuuta? Suojelevatko uskosi ja toivosi sinua kaikelta sellaiselta, mikä voisi tuhota hyvän suhteen Jehova Jumalaan ja johtaa ’tulevan elämän’ menettämiseen? (1. Tim. 4:8) Jos niin on, niin jatka erinomaisia ponnistelujasi. Noudata henkeytettyä kehotusta: ”Olkoon mieltymyksesi ennen muuta Jehovaan, niin hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi pyytää.” (Ps. 37:4, Um) Johtukoon todellinen ilosi jatkuvasti Jehova Jumalan rakkauden ja hyväksymyksen säilyttämisestä, ja ole varma siitä, että se johtaa tyytyväisyyteen nyt ja sisältää lupauksen ikuisesta elämästä Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, joka on aivan lähellä. – Ilm. 21:3, 4.