katsella ja arvostaa heitä niin kuin Jehova tekee. Toiset samaa kuvausta Jumalan temppelistä käyttävät raamatunpaikat korostavat samaa seikkaa, sitä, että meidän on säilytettävä hengellinen näkemys, ja myös Jumalan temppeliin kuuluvien vastuuta siitä, että he välttävät antautumasta ”kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa”. – 1. Kor. 3:16, 17; 2. Kor. 6:14–7:1.

29. Miten ”muiden lampaitten” suuri joukko nähdään temppelikuvauksessa?

²⁹ Koko kristillinen seurakunta, johon kuuluu 144 000 jäsentä yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa, muodostaa hengellisen temppelin, joka koostuu ”elävistä kivistä”. (1. Piet. 2:4, 5; Joh. 2:19–22) Voit sanoa ymmärtäväsi tämän, mutta ettei sillä ole mitään yhteyttä sinuun, koska sinun toiveesi eivät ole taivaallisia niin kuin ”pienen lauman”, vaan maallisia. Monet Vartiotornin lukijat saattavat ajatella näin siitä, mutta älä erehdy. Jos rakastat Jehovaa ja jos olet omistautunut hänelle antaumuksessa ja vertauskuvannut sen vesikasteella, niin sinä kuulut tähän kuvaan. Muistutamme rohkaisuksesi, että kun Johannes oli kuvaillut hengellisen Israelin, temppeli- eli pyhäkköluokan, muodostumisen, niin hänelle annettiin näky ”muiden lampaitten” suuresta joukosta, jonka sanottiin palvelevan ”häntä [Jumalaa] päivät ja yöt hänen temppelissään”. Me emme voisi kuvitella hienompaa kuvausta läheisestä ykseydestä ja sopusoinnusta! – Ilm. 7:15.

30. Miten kokoamistyö on saanut nyt laajemmat mittasuhteet, ja mitä tarvetta se korostaa?

³⁰ Tämän vahvistukseksi luemme Jumalan tahdon olevan, ”että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi täsmälliseen totuuden tuntemukseen”. (1. Tim. 2:4, Um) Nykyään on kaikenlaisia ihmisiä, jotka ottavat hyvästä uutisesta vaarin ja saattavat itsensä sopusointuun sen kanssa, ja heidät kootaan ”yhteen laumaan” ”yhden paimenen” alaisuudessa. Raamattu tekee selväksi, että näiden kaikkien tulee käytöksellään toimia Jumalan kirkkauden ylistykseksi osallistumalla yhdessä evankeliuminpalvelustyöhön, mikä on suoritettava ennen nykyisen asiainjärjestelmän täydellistä loppua. Apostolien päivistä lähtien oli pääpaino Kristuksen 144 000 perijätoverin muodostaman kristillisen seurakunnan kokoamisella, mutta nyt, ”määräaikain loppurajalla”, on kokoamistyö saanut laajemmat mittasuhteet vuodesta 1931 alkaen, ja siihen on liittynyt suuri pakottava tarve, koska aika on lyhyt. Me tarvitsemme kaiken mahdollisen avun ja rohkaisun, ja sen tähden on hyvä katsella läheisesti palvelustyötämme sekä Jumalan järjestön sisä- että ulkopuolella.

Seurakuntalaiset pysyivät valveilla

Eräs nykyisin Missourissa, Yhdysvalloissa, asuva todistaja kertoo seuraavan kokemuksen, minkä hän sai työskennellessään eräänä päivänä intiaaneille varatulla alueella Etelä-Dakotassa: ”Tapasin miehen, joka oli katolisen kirkon maallikko. Tuolla alueella on joka kylässä kirkko, mutta ei pappia, joten papit vierailevat vuoroon joka viikko eri kylässä. Kun pappi ei voi olla kirkossa, niin tuo intiaanimaallikko lukee papin lähettämän painetun saarnan. Maallikko otti minulta Vartiotornin ja Herätkää!-lehden, ja minä kysyin häneltä, saisinko tulla takaisin saadakseni kuulla hänen mielipiteensä niistä. Noin kaksi viikkoa myöhemmin menin uudelleen, ja hän oli kiihtynyt. Hän sanoi: ’Viime sunnuntaina pappi ei tullut kirkkoon eikä postittanut saarnaakaan, joten luin Vartiotornia katolisessa kirkossa, ja jokainen nautti siitä. Tavallisesti jokainen vaipuu uneen kirkossa, mutta kun luin Vartiotornia, kukaan ei nukkunut.’ Lähdettyämme sieltä kävimme kaupungin asukkaiden luona ja levitimme noin 90 lehteä sekä saimme useita tilauksia. Kirkossa luettu Vartiotorni oli herättänyt monien kiinnostuksen.”