ja hänen Poikaansa ja että heidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. Jumalalle antautuneina henkilöinä he osoittavat, että olisi väärin, jos he etsisivät maailman ystävyyttä, koska se tekisi heistä Jumalan vihollisia. Tällaisen asenteen omaksuminen vihamielisessä maailmassa vaatii rohkeutta. – 1. Piet. 1:20, 21; Joh. 15:19; Jaak. 4:4.

12. a) Ketkä ovat liittyneet voideltuun jäännökseen sen saarnaamis- ja opettamistyössä, ja mitä se on vaikuttanut? b) Miten Pietari osoittaa kristittyjen voivan vahvistaa toisiaan osallistuessaan palvelukseen?

¹² Näihin voideltuihin todistajiin on nyt liittynyt suuri joukko muita antautuneita henkilöitä, jotka palvelevat temppeliluokan kanssa ja jotka ovat suurena rohkaisuna sille ja osallistuvat sen kanssa tämän Jeesuksen käskyn toteuttamiseen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um; Ilm. 7:9, 10) Tämä on suuri tehtävä, vaativa tehtävä, ja se edellyttää yhteisponnistuksia. Pietari kehottaa sitä varten kristittyjä: ”Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras”, ja käskee heitä keskinäiseksi rakennukseksi: ”Palvelkaa toisianne.” Heidän täytyy työskennellä yhdessä. Jeesuskin sanoo: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppumiseen saakka.” Kuinka ihmeellinen rohkaisu! – 1. Piet. 4:8–11.

13. Minkä muunlaisen rohkaisun apostoli Pietari sisällytti kirjeeseensä, mitä hän sanoi, ja miten se vahvistaa meitä?

¹³ Ottaen huomioon maailman turmeltuneen tilan Pietari näki myös välttämättömäksi rohkaista muissakin suhteissa. Se ei ollut rohkaisu, mikä olisi saanut kiitoksen muodon, eikä hän puhunut asioista, joiden tarkoitus oli täyttää heidät toivolla. Tämä rohkaisu sai päinvastoin sellaisen muodon, että se kehotti välttämään väärää käyttäytymistä. ”Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan.” ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.” Tällainen neuvo on hyvä meille kaikille. Ottaen huomioon sen, että me olemme alituisesti yhteydessä turmeltuneen maailman kanssa, se auttaa meitä pitämään selvänä mielessämme, mikä on oikein ja mikä väärin. Se varjelee meitä omaksumasta maailman kieroa ajattelutapaa ja lujittaa vanhurskasta vihaamme jumalattomia tapoja kohtaan. Se auttaa meitä muistamaan selvästi, mitä nämä ”lihalliset himot” ovat – eivät tavoiteltavia asioita, vaan vihollisia, mitkä käyvät taistelua sielua vastaan ja mitkä – jos me sallimme sen – pujahtavat elämäämme ja johtavat elämämme, sielumme, tuhoutumiseen. Me tarvitsemme tämänkaltaista rohkaisua, ja Jehova antaa sen nykyisille palvelijoilleen samoin kuin hän antoi varhaiskristityillekin apostolien kautta. – 1. Piet. 2:11, 12, 16; 4:3–5.

14. Mitä vahvistavia selityksiä annettiin niiden hyödyksi, jotka ovat sortavien isäntien palveluksessa, ja miten tämä neuvo hyödyttää monia tänäkin aikana?

¹⁴ Pietari kiinnitti huomion rohkaisukirjeessään myös eräisiin masentaviin kodin ja toimipaikan pulmiin, mitkä tulevat veljien eteen ja vaikuttavat heidän palvontaansa. Jotkut heistä kärsivät esimerkiksi ankarien isäntien takia, ja paljon väärinkäytöksiä johtui ilmeisesti siitä, että eräät, jotka olivat isäntien omistamia orjia, halusivat tehdä Jumalan tahdon. He kärsivät ”omantunnon tähden Jumalan edessä”, samoin kuin maalliset työnantajat nykyään suhtautuvat epäsuosiollisesti moniin heidän kristillisen uskonsa takia. Miten heidän tulee suhtautua asiaan? ”Jos . . . hyvien tekojen tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa”, Pietari kirjoitti. Ja hän jatkoi verraten heidän asemaansa Kristuksen itsensä asemaan sanoen: ”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” Miten rohkaisevaa onkaan, että meillä on tällainen malli seurattavana! – 1. Piet. 2:18–23.

15. a) Mihin rohkaisun lähteeseen suunnattiin kristittyjen vaimojen huomio? b) Mikä neuvo annettiin aviomiehille heidän rohkaisukseen? c) Mihin täytyy sekä miehen että vaimon kiinnittää mielensä, jos he aikovat vahvistaa ja auttaa toisiaan?

¹⁵ Tätä samaa erinomaista alistuvaisuuden esimerkkiä suositeltiin kristityille vaimoille, niillekin, jotka olivat naimisissa epäuskoisten miesten kanssa, koska Pietari käyttää sanaa ”samoin” aloittaessaan neuvonsa vaimoille kiinnittäen siten heidän huomionsa edellisiin alamaisuutta koskeviin lausuntoihin. Heilläkin on malli Kristuksessa, koska hän on yhtä hyvin malli heille nyt kuin hän oli ensimmäisellä vuosisadallakin. Rohkaisten heitä sillä, mikä on tulos heidän kärsivällisestä kestävyydestään, Pietari neuvoo: ”Olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa [syvässä kunnioituksessa, Um].” Aviomiehilläkin on omat pulmansa, ja hekin havaitsevat tarvitsevansa rohkaisua. Siksi Pietari, joka itsekin oli nainut mies ja Jehovan hengen vaikutuksen alainen, tarkasteli, mikä heitä odotti, ja kehotti miehiä olemaan ymmärtäväisiä vaimojensa kohtelussa, käsittämään, että vaimo on ”heikompi astia”, joten heidän ei tule odottaa hänen suhtautuvan tunneasioihin samalla tavalla kuin mies eikä tekevän työtä samalla tavalla kuin mies. Se todella tärkeä asia, mihin niin miehen kuin vaimonkin on pidettävä mielensä kiinnittyneenä, on heidän suhteensa Jumalaan, eikä heidän tule koskaan sallia kotipulmien himmentää harrasta halua auttaa toisiaan pitämään kiinni iankaikkisen elämän palkinnosta. Kuinka käytännöllinen rohkaisu! Miten hyödyllistä olikaan kaikille, että heidän vaikeita pulmiaan tarkasteltiin, että heille osoitettiin kristilliset periaatteet, joiden piti johtaa heitä, ja autettiin näkemään korostettuna se hyvä, mikä oli seurauksena heidän uskollisuudestaan vaikeissa olosuhteissa! Tämä sama henkeytetty kirje on voimanlähde meillekin näinä koettelevina aikoina. – 1. Piet. 3:1–9.

16. Mitä valvojia koskevia asioita käsiteltiin 1. Pietarin kirjeen 5. luvussa ja miksi?

¹⁶ Valvojiakaan ei sivuutettu Pietarin kirjeessä niin kuin he eivät tarvitsisi lainkaan rohkaisua. Hän tarkasteli päinvastoin heidän kanssaan asioita, joita he erityisesti arvostaisivat: heidän palveluksensa oikeaa näkemystä, heidän suhdettaan Jumalaan ja veljiin, vaikeitten pulmien käsittelyä ja vainoa. ”Paimentakaa huollossanne olevaa Jumalan laumaa, . . . niitä, jotka ovat Jumalan perintö”, hän sanoi. Kuka valvoja ei nytkin olisi syvästi liikuttunut, kun hän pysähtyy palauttamaan mieleensä, että ne seurakunnassa olevat, joiden valvonta hänellä on, ovat Jumalalle kuuluvia ihmisiä? Katsellen asiaa tällä tavalla valvoja ei ’herrana hallitse’ laumaa eikä tule ylpeäksi, vaan ottaa vaarin neuvosta: ”Nöyrtykää sen tähden Jumalan mahtavan käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan, samalla kun te heitätte kaiken huolenne hänelle, koska hän pitää teistä huolen.” Nöyrälle valvojalle on sen näkeminen todella rohkaisun lähde, että hänen ei tarvitse itse kantaa koko taakkaa. Häntä kehotetaan odottamaan Jumalalta ohjausta pulmien käsittelyssä ja heittämään kaikki huolensa Jumalalle tarkastaen hänen Sanaansa saadakseen opastusta ja etsien häntä rukouksessa. Eikä hän ole yksin silloinkaan, kun vaino uhkaa Saatanan maailman taholta, niin kuin Pietari sanoi: ”Samanlaista tapahtuu kärsimysten tiellä teidän veljienne koko yhteisössä maailmassa. Mutta kun te olette kärsineet hetkisen, niin kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala, joka kutsui teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksen yhteydessä, täydentää itse teidän valmentamisenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Piet. 5:1–10, Um) Valvojilla on hyvä syy rohkaistua.

17. Kuka on siis todella suuri voiman Antaja ja miksi?

¹⁷ Jehova itse on epäilemättä voiman Antaja kansalleen. Hän on Se, joka henkeytti näiden rohkaisun sanojen kirjoittamisen, joita olemme tarkastelleet. Hänen oman Sanansa, Raamatun, sisältämät lupaukset täyttävät meidät toivolla. Hän on opettanut meitä niin, että voimme kohdata elämän pulmat menestyksellisesti. Kun hän tukee meitä, niin me voimme seisoa lujina koko maailman vastustuksenkin edessä. Me sanomme sen tähden Daavidin kanssa: ”Herra [Jehova, Um] on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän. Herra [Jehova, Um] on kansansa väkevyys.” – Ps. 28:7, 8.

Rohkaisun antaminen toisille

1. Miksi rohkaisun antaminen toisille on kristillinen velvollisuus, ja mitä erinomaisia esimerkkejä meillä on siitä?

JOKAISELLA on tilaisuuksia antaa rohkaisua toisille, ja miten sitä arvostetaankaan, kun hän käyttää ne tilaisuudet hyvin eduksi! Jehova on enemmän kuin kukaan muu rohkaisun Antaja: hän antaa anteeksi rikkomuksemme, vahvistaa toivoamme ja lujittaa meitä edessämme olevien koettelemusten ja töitten varalta. Hänen Poikansa Jeesus Kristus osoittautui samoin niiden rohkaisijaksi, joiden sydän oli hyvä, osoittaen myötätuntoa sairaita ja ahdistettuja kohtaan ja antaen esimerkin opetuslapsilleen työskentelemällä suoraan heidän kanssaan hyvän uutisen saarnaamisessa, niin, jopa antamalla henkensäkin heidän puolestaan. (Joh. 15:13) Apostolit ymmärsivät myös, että heidän tehtävänsä suorittaminen ei vaatinut ainoastaan tehokkuutta saarnaamistyön loppuun suorittamiseksi, vaan myös rakkaudellista rohkaisua heidän työtovereilleen, ja tätä he varasivat rakentavilla kirjeillä, henkilökohtaisilla vierailuilla ja innoittavilla puheilla seurakunnille. (1. Piet. 5:12; Hepr. 13:22; Apt. 11:23; 20:2) Miten erinomaisia esimerkkejä noudatettavaksemme! Ja meidän täytyykin noudattaa niitä, sillä Raamattu vaatii meitä olemaan Jumalan esimerkin seuraajia, vaeltamaan hänen Poikansa askeleissa ja jäljittelemään apostoleita, niin kuin he jäljittelivät Kristusta. Tästä seuraa siis, että meillä on velvollisuus rohkaista toisiamme. – Ef. 5:1; 1. Piet. 2:21; 1. Kor. 11:1.

2. Mitä masentavia menettelytapoja me näemme maailmassa ympärillämme, ja miksi ne ovat niin yleisiä?

² Ihmiset ovat kuitenkin ympärillämme olevassa maailmassa taipuvaisia repimään toisensa kappaleiksi, tuomitsemaan toisten menettelyt ja tavat saadakseen vain mainetta itselleen. He työntävät toisen kumoon, jottei hän olisi heidän kilpailijansa. Liian usein jätetään työntekijät vaille kiitoksen sanoja, vaikka he tekevät hyvinkin, mutta annahan, että he tekevät erehdyksen, niin heidät kutsutaan kohta esille. Perheenäidit masentuvat myös, kun heidän miehensä eivät osoita heille kylliksi huomaavaisuutta. Tällainen henki kotona niin kuin liikemaailmassakin riistää ihmisiltä kaiken mielihyvän, minkä he olisivat voineet saada työssään, ja jättää heidät masentuneiksi, lannistuneiksi ja yksinäisiksi. Seurauksena on, että yli kymmenentuhannen ihmisen ilmoitetaan tekevän itsemurhan ympäri maailman joka päivä. Miten häpeällinen ja itsekäs tapa kohdella lähimmäistään, tehtäköönpä siten tahallisesti tai vain välinpitämättömyydestä! Missä on vika? Mikä puuttuu? Rohkaisu puuttuu, mutta miksi? Koska rohkaisun antaminen perustuu rakkauteen, ja tämä maailma on rakkaudeton. Näistä päivistä, joita me elämme, ennustettiin kauan sitten, että ihmiset olisivat ”itseään rakastavia”, mutta että he olisivat suhteissaan