Raamatun kanta

Miten uskon koetukset ovat hyödyllisiä?

JUMALAN palvelijat eivät voi paeta koettelemuksia. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Tim. 3:12) Tämä vaino voi tulla ystävien, sukulaisten, naapureiden, yhteiskunnan tai viranomaisten taholta. Siihen voi sisältyä sekä suullisia että ruumiillisia hyökkäyksiä ja myös elatuksen hankkimiseen puuttumista. Lisäksi tosi kristityt saavat kärsiä samoista ongelmista kuin muukin ihmiskunta: sairaudesta, pettymyksistä, vääryyksistä ja murhenäytelmistä. Kaikki sellaiset koettelemukset panevat ihmisen uskon koetukselle.

Siitä huolimatta uskoon kohdistuvissa koettelemuksissa on myönteisiäkin piirteitä. Apostoli Pietari kiinnitti huomion tähän sanoessaan: ”Monenlaiset koettelemukset ovat . . . murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” (1. Piet. 1:6, 7) Koettelemusten vaikutuksia uskoon rinnastetaan siis kullan puhdistamiseen tulella. Puhdistamismenetelmä paljastaa, mikä on puhdasta kultaa, ja poistaa kuonan. Jotakin tähän verrattavaa tapahtuu uskomme yhteydessä, kun me joudumme koettelemuksiin. Kuinka niin?

Koettelemukset paljastavat, onko uskomme aito ja onko sillä voimaa tukea ja lohduttaa meitä vaikeuksien aikana. Esimerkiksi jokin tapaturma tai tulvan, maanjäristyksen tai myrskyn kaltainen luonnononnettomuus voi aiheuttaa vaikeuksia. Vähäuskoiset voivat alkaa murehtia asiattomasti ja laiminlyödä hengellisiä asioita. He voivat huolissaan sanoa niiden tavoin, joilla ei ole uskoa: ”’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’” (Matt. 6:31) Toisaalta ne, joilla on aito usko, eivät anna sijaa asiattomalle huolestuneisuudelle. He pysyvät täysin uppoutuneina hengellisiin asioihin luottaen siihen, että Jehova Jumala siunaa heitä heidän ponnistellessaan sen hankkimiseksi, mitä he todella tarvitsevat. (Matt. 6:32, 33) Heidän uskonsa tukee heitä läpi vaikeiden aikojen ja estää heitä pahentamasta tilannettaan tarpeettomalla murehtimisella.

On erittäin hyödyllistä, että koettelemukset voivat paljastaa heikkouksia uskossamme, koska meitä siten autetaan näkemään, että on tarpeellista ryhtyä oikaisutoimiin. On hyvä kysyä itseltään: ’Miksi uskoni on heikko? Olenko laiminlyönyt Jumalan sanan rukoilevan harkitsemisen ja mietiskelyn sen perusteella? Olenko käyttänyt täysin hyväkseni mahdollisuutta kokoontua uskonveljieni kanssa? Luotanko itseeni enemmän kuin minun pitäisi, sen sijaan että jättäisin kaikki huoleni rukoillen Jehova Jumalalle? Ovatko sydämestä lähtevät rukoukset jokapäiväinen osa elämääni?’ Tällainen itsetutkistelu on kuitenkin vasta alkua. Uskon vahvistamiseksi täytyy ponnistella.

Tämä voi vaatia hengellisen ruokahalun parantamista. Siihen aikaan kun kyseisestä henkilöstä tuli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, hän ei ehkä vielä kaivannut ”sanan väärentämätöntä maitoa”. (1. Piet. 2:2) Hän ei ehkä siksi ole kasvanut hengelliseen aikuisuuteen, vaikka vuosia onkin kulunut, ja hän voi yhä tarvita juuri sitä maitoa, jota kohtaan hän ei ole koskaan todella kehittänyt kaipuuta. (Hepr. 5:12–14) Kun nyt jokin nimenomainen koettelemus on selvästi paljastanut heikkouden hänen uskossaan, niin sen tulisi totisesti saada hänet paljon ahkerammin tutkimaan Raamattua ja kehittämään todellista mieltymystä hengelliseen ravintoon. Hänen tulisi pyrkiä olemaan sen psalmistan kuvaileman vanhurskaan miehen kaltainen, joka ”rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt”. – Ps. 1:2.

Tämä vaatii enemmän kuin pelkästään Raamatun lukemista. Erityisen tärkeätä on varata aikaa sen ajattelemiseen, mitä Jumalan sana sanoo meille, ja soveltaa annettua neuvoa, niin, saada todellista mielihyvää hengellisistä asioista. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Tulkaa kuitenkin sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itsensä väärällä järkeilyllä. . . . Joka katsoo vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin ja pysyy siinä, hän tulee olemaan onnellinen tekemisessään, koska hänestä ei ole tullut unohtavaa kuulijaa, vaan työn tekijä.” (Jaak. 1:22–25) Meidän on siis ajateltava, mitä Raamattu paljastaa Jehova Jumalasta ja hänen tahdostaan, ja sitten ajateltava arvostaen rakkaudellista taivaallista Isää, joka hän on. Näin meidän rakkautemme häneen kasvaa, rukouksemme tulevat yksityiskohtaisemmiksi ja henkilökohtaisemmiksi ja uskomme häneen lujittuu.

Todellisuudessa jokaisen koettelemuksen, johon saatamme joutua, tulisi muistuttaa meitä siitä, miten tärkeätä on vahvistaa uskoamme. Meidän tulisi ponnistella poistaaksemme elämästämme kaiken sitä heikentävän kuonan. Meidän on ehkä tarpeellista taistella ylpeyttä, itsepäisyyttä, kärsimättömyyttä, itsekkyyttä, mukavuuden- ja nautinnonrakkautta, maailmallisuutta tai himoa vastaan – kaikkea mikä voisi saada meidät kompastumaan paineen alaisina.

Kun tajuamme, että usko on ehdoton välttämättömyys Jumalan hyväksynnän saamisessa, niin sen tulisi voimakkaasti kannustaa meitä vahvistamaan sitä. Raamattu muistuttaa meitä: ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä hyvin, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Hepr. 11:6) Meidän on siksi hyvä liittää seuraavan pyynnön ajatus rukouksiimme: ”Auta minua siinä, missä tarvitsen uskoa!” – Mark. 9:24.

Sen lisäksi että uskomme koetukset auttavat meitä ryhtymään oikaisutoimiin, ne voivat auttaa myös toisia. Esimerkiksi kun kristitty menettää rakkaan omaisensa kuolemaan, hänen vahva uskonsa Jumalan ylösnousemuslupaukseen tukee häntä. Hän ei puhkea äärimmäisiin murheen ilmauksiin, jotka ovat yleisiä niille, joilla ei ole toivoa. Vaikka hän sureekin, niin hänen asenteensa ja toimenpiteensä osoittavat, että hän toimii sopusoinnussa henkeytetyn neuvon kanssa: ”Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa. Sillä jos uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen, niin samoin Jumala on tuova myös Jeesuksen välityksellä kuolemaan nukahtaneet hänen ohellaan.” (1. Tess. 4:13, 14) Kun toiset tarkkailevat kristityn uskon tukevaa voimaa, niin he voivat ruveta ymmärtämään, että hän omistaa jotain todella arvokasta. Tämä voi herättää heidän sydämessään halun samanlaisen uskon omaamiseen ja voi saada heidät hankkimaan tietoa Jumalan sanasta ja lopulta tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi.

Uskomme koettelemisesta on varmasti hyötyä. Tällaiset koettelemukset saavat meidät näkemään, onko uskomme todella meitä tukeva voima. Meitä autetaan toteamaan heikkouksia uskossamme, ja tämä saa meidät paremmin korjaamaan asioita. Ja vihdoin meidän menestyksellinen koetusten läpäisemisemme voi auttaa toisiakin tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi. Tehkäämme siis kaikkemme lujan uskon säilyttämiseksi, uskon joka toistuviin koetuksiin alistamisen jälkeen ”todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä”. – 1. Piet. 1:7.