Lempeys – voimaa vai heikkoutta?

KUMPI on miellyttävämpi – myrskyinen, puuskainen, purevan kylmä päivä vai sulotuoksuinen, lauha kevätpäivä? Kumman seurassa on mieluisampi olla – henkilönkö, joka on karski, purevasanainen, helposti ärtyvä, vai sellaisen, joka säilyttää tasapainonsa koettelevissa olosuhteissa ja kohtelee järkevästi toisia? Kumman henkilön kanssa voit työskennellä edullisimmin?

Kun nautimme lauhasta säästä, niin emme pidä sitä epävarmana, epätyydyttävänä ja jollain tavalla myrskysäätä huonompana. Samoin jos joku on lempeä, niin se ei merkitse, että hän on heikko tai kykenemättömämpi saamaan tehtäviä suoritetuksi kuin kiivas henkilö.

Lempeys ei sen tähden merkitse heikkoutta. Se ei myöskään ole täysin häiriintymätöntä tyyneyttä tai hiljaista puhetta, jossa asian tärkeys tai kiireellisyys syrjäytettäisiin. ”Lempeä”, joka käännetään usein ”nöyräksi” Raamatussa, vastaa kreikkalaista sanaa praus. William Barclay, kreikan kielen oppinut, sanoo: ”Sanassa praus on hellävaraisuutta, mutta hellävaraisuuden takana on teräksen lujuutta.”a

Eräs toinen sanakirja mainitsee, että ”lempeyttä” tarkoittava Raamatun sana ilmaisee ”sitä hengenlaatua, jossa me myönnämme [Jumalan] menettelyt meidän suhteemme hyviksi ja hyväksymme ne sen tähden kiistelemättä tai vastustamatta”. Tämä teos sanoo myös: ”[Lempeys] ei sisälly ainoastaan henkilön ulkonaiseen käytökseen; eikä myöskään hänen suhteisiinsa lähimmäisiinsä, yhtä vähän hänen pelkkään luonnolliseen mielenlaatuunsa. Se on pikemminkin sieluun punoutunutta viehättävyyttä.” Tämä on yhtäpitävää Raamatun kanssa, joka osoittaa, ettei todellinen lempeys ole synnynnäinen ominaisuus vaan Jumalan hengen hedelmä. (Gal. 5:22, 23) Se tulee ensisijaisesti suhteen kehittämisestä Jumalaan.

Lempeys ei ole sen tähden pelkästään tyyneyden, rakastettavuuden ulkonaista ilmaisemista. Se heijastaa Jumalan voimakasta mutta lempeää persoonallisuutta. Jotkut saattavat puhua pehmeästi ja näyttää tavattoman ystävällisiltä. Mutta sellaiset voivat kuitenkin olla kuin ’rautakäsi samettihansikkaassa’, todellisuudessa peittää kovan luonteen pehmeällä puheella. Tai he saattavat olla taipumattomia ja kohtuuttomia. Mutta aidosti lempeä henkilö tietää, että järkevyyden ja tasapainon tulee olla aina havaittavissa, mutta lujuutta ja suoruutta ei myöskään saa puuttua. – Saarn. 3:1, 2, 7.

Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä.” (Matt. 11:29) Kuitenkin hän oli luja tarvittaessa. Kun muuan juutalaisen ylimmäisen papin virkailija läimäytti Jeesusta häntä kuulusteltaessa, niin hän sanoi: ”Jos puhuin väärin, niin todista siitä väärästä, mutta jos oikein, niin miksi lyöt minua?” (Joh. 18:22, 23) Jeesus oikaisi myös apostoli Pietaria hyvin voimakkaasti, kun Pietari tietämättään yritti murtaa Jeesuksen nuhteettomuuden. – Matt. 16:21–23.

Vaikka Jeesuksella oli suuri käskyvalta (hän saattoi minä hetkenä tahansa kutsua kaksitoista legioonaa enkeleitä), niin hän ei tullut koskaan kovaksi eikä kohtuuttomaksi. (Matt. 26:53) Vaikka hän teki hyvää eikä milloinkaan korottanut itseään, niin häntä kohdeltiin paljon pahemmin kuin orjaa, mutta kuten apostoli Pietari sanoi: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” – 1. Piet. 2:23.

Lempeä ihminen voi siis kestää paljon turvautumatta kovuuteen. Mutta on aikoja, jolloin hän voi luopua pehmeästä puhetavasta niiden suhteen, jotka ilmaisevat tottelematonta tai kapinallista henkeä. – 1. Kor. 4:21.

Lempeys ei ilmene yksistään äänensävystä, vaan pääasiallisesti siitä mitä sanotaan. Tosi lempeys vaatii sen tähden raamatullisen viisauden soveltamista. Jaakob puhui ”viisauteen kuuluvasta lempeydestä”. (Jaak. 3:13) Sananlasku sanoo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun” ja ”leppeä kieli murskaa luut.” (Sananl. 15:1; 25:15) Vastaukseen täytyy sisältyä viisautta, jotta se saisi toiset toimimaan. Sellainen vastaus voi murtaa ankarimmankin vastustuksen.

Kun Abigail vetosi Daavidiin, niin ei niinkään paljon Abigailin äänen pehmeys, vaan hänen voimakas, järkevä todistelunsa ja se, että hän kuitenkin samalla oli kunnioittava ja lempeä, käännytti Daavidin pois vihan hehkusta hänen ollessaan menossa surmaamaan Naabalin huonekuntaa. Abigail sanoi Daavidille:

”Älköön herrani välittäkö mitään tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. . . . Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi . . . Ja . . . Herra tekee minun herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut.” – 1. Sam. 25:23–35.

Gideon antoi samoin viisaasti lempeän vastauksen Efraimin sukukunnalle, joka yritti haastaa riitaa hänen kanssaan. Jumala ei ollut valtuuttanut Gideonia ryhtymään sukukuntien väliseen sotaan, eikä Gideon halunnut ikävyyksiä Efraimin kanssa. Hänen lempeä vastauksensa riisui tyystin heiltä aseet. Hän vastasi: ”Mitä minä sitten olen tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin [ts. abieseriläisten, Gideonin soturitovereiden] viininkorjuu? Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten?” Seurauksena oli, että ”heidän suuttumuksensa häneen” lauhtui. Tosi lempeys herättää lempeyttä toisissa. – Tuom. 8:1–3.

Jos joku ei tavallisesti osoita lempeyttä, niin se saattaa ilmaista hänen olevan kopea. Nöyryys liittyy tosi lempeyteen, sillä Raamattu kehottaa kristittyjä vaeltamaan ”täydessä mielen vaatimattomuudessa ja lempeydessä”. – Ef. 4:2.

Lempeys on välttämätön vaatimus kaikille seurakunnassa. Vanhinten tulee ”opettaa lempeästi” ja palauttaa kohdalleen hairahtuvia lempeydessä. (2. Tim. 2:25; Gal. 6:1) Uudempien ja nuorempien tulee ottaa ”lempeästi vastaan . . . sanan juurruttaminen” eikä vastustellen sitä. – Jaak. 1:21.

Ja kun seurakunnassa olevat miehet johtavat rukouksessa, puhuvat lavalta ja opettavat, niin naiset voivat suorittaa osansa seurakunnan hengellisyyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Miten? Apostoli Pietari sanoo, että he voivat tehdä sen antamalla kaunistuksensa olla ”sydämen salainen ihminen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä”. (1. Piet. 3:4) Kirjaimelliset vaatteet voivat tosin olla uutena kauniit, mutta ne kuluvat, huononevat ja tulevat epämuodikkaiksikin. Mutta lempeä henki on ”turmeltumaton”, ja Jumala varjelee sen, jolla on tällainen henki.

[Alaviitteet]