teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä.” (1. Piet. 2:21) Tämän johtajan, Kristuksen, kastoi veteen Johannes Kastaja vertauskuvaksi hänen tarjoutumisestaan antautuneen Juudan kansan jäsenenä. ”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. . . . Jeesus . . . sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’. . . . Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, . . . Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:13–17; Ps. 40:8, 9; Hepr. 10:7) Hänen taivaallisen Isänsä Jehovan hyväksymys hänen tarjoutumiselleen ja sen vertauskuvalle ilmenee kertomuksesta. Jeesuksen antamaa esimerkkiä noudattaen kastettiin varhaiskristillisen seurakunnan jäsenet. (Apt. 10:48; 8:12, 36, 38, 39) Juudan kansaan kuuluvien kaste oli aina vuoteen 36 asti myös vertauskuva tarjoutumisesta antautuneen kansan jäseninä. Sen jälkeen kristittyjen kaste, olivatpa he juutalaisia tai ei-juutalaisia syntyperältään, tapahtui heidän antautumisensa vertauskuvaamiseksi, koska Jehovan toiminta juutalaisten kanssa lakiliiton välityksellä oli lakannut Jeesuksen kuoltua vuonna 33 ja Israelin nauttiman erikoissuosion ajan päätyttyä juuri ennen kristillisen evankeliumin viemistä ei-juutalaisille. Näin ollen on nyt tänä myöhänä ajankohtana sekä luonnollisten juutalaisten että luonnollisten ei-juutalaisten, kaikkiin rotuihin kuuluvien ja kaikenlaista syntyperää olevien ihmisten, asema yksilönä sama Jehova Jumalan edessä tilaisuuksineen antautua henkilökohtaisesti Jumalalle ja sen tehtyään täyttää velvollisuus tämän vertauskuvaamiseksi vesikasteella.

Sinun omatuntosi Jehovan edessä

”Ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” – 1. Piet. 3:21.

1. a) Mitkä peruspiirteet opetuslapset tietävät? b) Minkä päätöksen he ovat tehneet? c) Miksi kaste on tottelevaisuuden ensi askel?

OPETUSLAPSET ovat opetettuja, ja opetettuina he tietävät sen, mitä Jeesus määräsi. He tietävät sen tähden velvollisuutensa Jehovan kristillisen järjestön moraalimittapuihin nähden ja hyvän uutisen, Jehovan valtakunnan sanoman, viemiseen liittyvät raamatulliset vastuut ja vaatimukset, niin kuin ne on esitetty Raamatussa. Päätös ja antautuminen ovat jo tapahtuneet, ennen kuin antautuminen vertauskuvataan vesikasteella. Kaste on siis näiden kelvollisiksi osoittautuvien tottelevaisuuden ensi askel. Siinä, ts. antautumisen vertauskuvassa, opetuslapsi ilmaisee Jumalalle pyynnön päästä hyvään, läheiseen suhteeseen hänen kanssaan.

2, 3. Mitä opetuslapsi pyytää Jumalalta kasteessa?

² ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän . . . nimessä.” (Matt. 28:19, Um) Tämä käsky osoittaa sen läheisen suhteen Jehovaan, johon suhteeseen oikealla tavalla kastettu opetuslapsi otetaan. Kuten olemme havainneet, vesikaste ei vertauskuvaa ”lihan saastan poistamista”. Se ei kuvaa meidän syntiemme poispesemistä Jeesuksen Kristuksen veressä, josta pesemisestä puhutaan 1. Joh. 1:7:ssä ja Ilm. 1:5:ssä. Vesikaste ilmaisee sen sijaan ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. ”Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” (1. Piet. 3:20, 21) Esittäessään, että Nooan ajan maailmanlaajuinen vedenpaisumus toi hänen mieleensä vesikasteen, Pietari sanoi, että tulvaa edeltäneen arkkiin menon vastakuva on vesikaste, jollainen hänen käskettiin suorittaa. Mutta miten tämä on ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”?

³ Se on Jumalalta pyytämistä tarjoutumalla Jumalalle täysin antautuneina hänelle Jeesuksen Kristuksen kautta. Tästä sanoo tri A. T. Robertson teoksen Word Pictures in the New Testament (Uuden testamentin sanakuvia) 6. osassa: ”Sama merkitys saattaa sillä olla tässäkin, toisin sanoen, vihkiytymisen tunnustaminen Jumalalle, sen jälkeen kun kysely on suoritettu, kun katuminen ja Jumalan puoleen kääntyminen on tapahtunut, ja nyt sitten tehdään julkinen tunnustus tuosta tosiasiasta kasteen kautta (vertauskuva aikaisemmin sydämessä tapahtuneesta muutoksesta).”

4. Minkä muutoksen opetuslapsi tekee omaantuntoon nähden ”menneeseen aikaan” verraten?

⁴ Opetuslapsella – sinulla, jos olet opetuslapsi, oli siis kerran huono omatunto Jumalan edessä, mutta kun nyt olet ottanut vastaan pelastuksen hyvän uutisen, niin sinä haluat hyvän omantunnon hänen edessään, ja sen vuoksi sinä pyydät Jumalalta hyvää omaatuntoa tarjoutumalla hänelle täysin antautuneena. ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain [kansojen, Um] tahtoa.” (1. Piet. 3:21–4:6) Antautumalla me pyydämme Jumalalta hyvää omaatuntoa, ja antauduttuamme pyyntömme täydennetään vesikasteella. Näin me vertauskuvaamme tämän antautumisen vesikasteella ja saamme pyytämämme hyvän omantunnon. Tämä Jumalan koko kastejärjestely irrottaa ja vapauttaa meidät tästä syntisestä, omaatuntoa vailla olevasta, tuomitusta ihmismaailmasta. Haluatko sinä hyvän omantunnon Jumalan edessä? Luuletko voivasi saada sen antautumatta hänelle ja ilman vesikastetta?

5. Kenen nimeen opetuslapsi omantuntonsa mukaan ensiksi kastetaan? Miksi?

⁵ Tämä osoittaa läheisen suhteen Jehovaan, jonka nimessä opetuslapsi ensiksi kastetaan. Antautuneen täytyy tunnustaa, että Jumala on isä, vaikka monet uskonnot eivät hyväksy tätä raamatullista tosiasiaa. Isän nimi täytyy korottaa. ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” (Ps. 83:19, Um) ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde.” – Ps. 36:10.

MIKSI POJAN NIMESSÄ?

6. a) Keneltä Poika sai virallisen valtuutuksensa? b) Miksi kastetaan Pojan nimessä?

⁶ Tällä Isällä on erittäin rakas Poika. ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia . . . kastaen heidät . . . Pojan . . . nimessä.” (Matt. 28:19, Um) Meidän täytyy seurata hänen askeleitaan. Fil. 2:9–11 sanoo hänestä: ”Jumala [on] hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaassa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Kastetoimitus merkitsee sitä, että henkilö noudattaa tämän Jumalan Pojan antamaa esimerkkiä, ja hän on sopiva seurattava, koska hänen taivaallinen Isänsä sanoo: ”Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi [johtajaksi, Um] ja käskijäksi.” (Jes. 55:4) ”Hänellä on . . . kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” (Ilm. 19:16) ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” – 1. Tim. 2:5.

7. a) Mistä saamme kiittää Poikaa? b) Mitä opetuslapsi ilmaisee tunnustavansa kasteessa?

⁷ Pelastus, jota me toivomme ja johon me luotamme ja jonka hyväksi hän lopulta toimii meidän eduksemme pappisvirassa, on riippuvainen hänestä Jehovan suurena varauksena. Paavali esitti tällaisen tärkeän ajatuksen kirjoittaessaan: