tämän tekeminen vaatii kestävyyttä. Ja jos sinä rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, niin sinä haluat auttaa häntä saamaan iankaikkisen elämän esimerkilläsi ja palveluksellasi, ja se vaatii kestävyyttä. Mehän luemme: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; . . . kaikki se peittää, kaikki sen uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii [kestää, Um]. Rakkaus ei koskaan häviä.” Todellakin, rakkaus ennen kaikkea auttaa sinua kestämään! – 1. Kor. 13:4, 7, 8; Matt. 22:37–39.

Ei ole helppoa kestää. Mutta onko mitään arvokasta milloinkaan saatu noudattamalla vähimmän vastuksen tietä? Jumala suorittaa oman osansa: sinä voit suorittaa oman osasi. Päätä hänen nimensä tähden, muiden ja itsesi tähden, että kestät Jumalan avulla!

Lukijain kysymyksiä

● Maaliskuun 15. päivän Vartiotornissa 1964 sanotaan sivulla 134: ”Me emme lue kertaakaan Kristillisistä kreikkalaisista kirjoituksista kosmoksen lopusta.” Miten tämä lausunto voidaan ymmärtää 2. Piet. 3:6:n valossa, missä sanotaan, että Nooan päivinä kosmos hukkui eli kärsi tuhon?

Sanoja ”loppu”, ”loppuminen” ja ”loppuunsaattaminen” käytetään tässä yhdessä niiden alkuperäisten kreikkalaisten sanojen vuoksi, jotka on käännetty näillä sanoilla. Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä (engl.) sana télos käännetään sanalla ”loppu” ja kreikkalainen sana syntéleia sanoilla ”loppuminen” ja ”loppuunsaattaminen” (1. painos). Nämä sanat viittaavat muuttumattomasti jonkin asian aikaan, täydentämiseen, päämäärään tai päätökseen, pikemmin kuin sen tuhoutumiseen.

Niinpä me luemmekin, että Jeesus rakasti opetuslapsiaan loppuun (télos) asti ja että tuhatvuotishallintonsa lopussa (télos) hän luovuttaa valtakunnan takaisin Isälleen; että kristityt tulevat uskonsa päämääränä (télos) saamaan sielujensa pelastuksen. Erikoisen huomionarvoinen on ilmaisu, että Jehova on alku ja télos eli loppu. Missään näistä tapauksista me emme voisi korvata sanaa ”loppu” sanoilla ”kärsi tuhon”, vai voisimmeko? – Joh. 13:1; 1. Kor. 15:24; 1. Piet. 1:9; Ilm. 21:6.

Télos-sanan merkityksen vuoksi me havaitsemme sen toisinaan käännetyksi eri tavoin, kuten sanalla ”päämäärä” 1. Tim. 1:5:ssä.

Ei myöskään sanaan syntéleia liity mitään tuhoon viittaavaa sivumerkitystä. Vinen Uuden testamentin sanojen selittävä sanakirja (Expository Dictionary of New Testament Words) osoittaa sen sijaan, että tämä sana ”merkitsee suunnitelman eri osien päätökseen saattamista, loppua . . . niiden täydentämistä yhdessä”. Niinpä luemmekin Matt. 13:39:stä (Um), että ”elonkorjuu on erään asiainjärjestelmän loppuminen [eli syntéileia]”. Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä tästä samasta ”loppumisesta” eli syntéleiasta, ja kun hän jätti heidät lopullisesti, niin hän lupasi olla heidän kanssaan ”joka päivä asiainjärjestelmän loppumiseen [eli syntéleia] saakka”. – Matt. 24:3; 28:20, Um.

Vastaava kreikkalainen verbi on synteléo, minkä Uuden maailman käännöksessä käännettynä voidaan sanoa tuovan esiin saman ydinkohdan. Luukas käytti sitä sanoessaan, että Jeesuksen paastoamisen päivät olivat päättyneet ja että kolmannen kiusauksen jälkeen Saatana päätti (Um) Jeesuksen kiusaamisen. – Luuk. 4:2, 13.

Koska emme havaitse näitä kreikkalaisia sanoja milloinkaan käytettävän kosmos-sanan yhteydessä, niin Uuden maailman käännöskään ei käytä niiden englanninkielisiä vastineita puhuessaan ”maailmasta” eli kosmoksesta. On totta, että 2. Piet. 3:6 puhuu maailmasta, ihmisyhteiskunnasta, kosmoksesta, joka kärsi tuhon, ja tässä merkityksessä sen voidaan sanoa tulleen loppuun, mutta ainoastaan väkivallan avulla. Mutta Pietari ei tässä tarkoittanut sitä, että ihmissuku olisi tuohon aikaan saavuttanut loppunsa, päätepisteensä tai päämääränsä.

Me voimme siis havaita, että Raamatussa kreikkalaiset sanat télos, syntéleia ja synteléo ja niiden suomenkieliset vastineet soveltuvat asiainkulkuun, hallintoon, palvelusaikaan, asiainjärjestelmään tai aikakauteen, mutta ei ihmissukuun eli kosmokseen, sillä ihmissuku ei milloinkaan tule loppuun; Jehova Jumala päätti sen pysyvän yhtä ikuisesti kuin maa, minkä päällä se elää. Sen tähden ei tule olemaan mitään uutta kosmosta. Vaikka eräs kosmos kärsi tuhon vedenpaisumuksessa, se oli ainoastaan Jumalaa vastustavaan ihmiskuntaan soveltuva kosmos. Ei voida oikein sanoa, että ne, jotka säilyivät, muodostivat uuden kosmoksen tai maailman, sillä he olivat jo aikaisemmin olemassa, muodostaen osan vedenpaisumusta edeltäneestä kosmoksesta eli maailmasta, minkä puolesta Kristus kuoli.