Nuo varhaiskristilliset evankeliuminpalvelijat tiesivät, että Jumala oli säätänyt Eedenissä hellittämättömän sodankäynnin jumalattomien jälkeläisten (siemenen) ja vanhurskaitten jälkeläisten välille. (1. Moos. 3:15) Tämä jatkuva sotatila oli aiheuttava pitkän kärsimysten, surujen ja onnettomuuksien sarjan, mutta miten eloisan vastakkaisin vaikutuksin! Niille, jotka kannattavat pahuuden syytä – epävarmuus, pelko, katkeruus ja toivottomuus; mutta niille, jotka rakastavat ja tukevat vanhurskautta – luottamus, rohkeus, kestävyys ja luja toivo ja rauha. (Sananl. 6:22, 23; Gal. 5:22) Historia täyttää jatkuvasti tätä kauaskantoista säädöstä. Jumalan tahto on, että ne luomukset, jotka Eedenin päivistä lähtien seisovat lujina hänelle osoittamassaan kuuliaisuudessa, kestäisivät hänen vihollistensa vihan ja vastustuksen ja todistaisivat nuhteettomuutensa koetuksessa. Me voimme tuottaa onnea taivaan rakkaudelliselle Isälle kestämällä uskollisesti Perkeleen aiheuttamissa kärsimyksissä, sillä hänen oma neuvonsa hyväksymisen saaville kuuluu: ”Viisastu, poikani, ja ilahduta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananl. 27:11) Mikä olisi parempi vastaus herjaajalle, Saatanalle, kuin meidän luja kestävyytemme kaikissa hänen pirullisissa ahdistuksissaan, mikä todistaa hänen olevan päävalehtelija ja osoittaa meidän rakkautemme ja luottamuksemme Ylimpään Yksinvaltiaaseen!

TUTKI KÄRSIMYKSEN SYYTÄ

Näin ollen käy siis erittäin tärkeäksi tutkia kärsimystemme syytä ja lähdettä, jotta voisimme päättää, kärsimmekö me Jumalan tahdon mukaisesti vai emme. Jos me emme ole onnellisia kokemuksessamme, niin jossain täytyy olla vika, ja se saattaa olla vihje siitä, että me emme kärsikään oikean asian takia. Jeesus selitti: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat valheellisesti kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun tähteni. Riemuitkaa ja hyppikää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa.” (Matt. 5:11, 12, Um) Se ei merkitse sitä, että onnellisen kärsijän kasvoilla on aina hymy tai hilpeä sävy huulilla. Mutta se merkitsee sitä, että hänellä on syvällä sydämessä sellaisesta, omastatunnosta johtuva tyydytyksen tunne, mitä ei paina rikkomus Jumalaa vastaan. (1. Piet. 3:21) Hänellä täytyy olla vakuutus siitä, että hänen ahdistuksensa johtuvat hänen Jehovan asialle antamastaan kokosydämisestä tuesta kaikkeutta koskevassa kysymyksessä. Onko sinulla tämä tyytyväisyys ja vakaumus?

On suuri joukko ihmisiä, jotka omaksuvat kristityn nimen ja jotka kokevat kärsimyksiä ja koettelemuksia läpi elämänsä vaalien sitä itsepintaista uskoa, että he kärsivät ansaitsemattomasti. Jotkut ovat aina niin ahkerasti ojentamassa toisia tai antamassa heille päteviä neuvoja, ettei heillä ole milloinkaan aikaa harkita eikä oikaista omia räikeitä typeryyksiään. Miten kauhistuneita he ovatkaan, kun heille esitetään kaunistelematon totuus, että he tunkeutuvat toisten ihmisten asioihin! Toiset järjestelevät taloudelliset ja aviolliset ja terveydelliset pulmansa omasta mielestään oikealla tavalla ajattelematta lainkaan, mitä Jumalan Sana sanoo heidän opastuksekseen. He väittävät samalla tekevänsä Jumalan tahdon. Kun heidän tyhmä menettelynsä johtaa kärsimyksiin, niin he huutavat ja valittavat ja ovat kovin loukkaantuneita, jos sama Jumalan Sana paljastaa heidät pahantekijöiksi.

Jotkut osoittavat vihaa luomustovereitaan kohtaan sanoin ja teoin ja liittyvät poliittisiin liikkeisiin, joissa ei tunneta lainkaan omantunnon pistosta, vaikka loukataan ja toisinaan aiheutetaan jopa niiden ihmisten kuolemakin, jotka joutuvat heidän itsekkäitten suunnitelmiensa tielle. Jumala luokittelee kaikki sellaiset murhaajiksi. (1. Joh. 3:15) Eräät ns. kristityt koettavat taas saada lähimmäisensä edistämään jotain itsekästä tarkoitusperäänsä – poliittista, kaupallista tai henkilökohtaista. Eivätkä monetkaan anna johdonmukaisesti Jehova Jumalalle sitä kunniaa ja palvelusta ja palvontaa, mikä kuuluu hänelle. Kaikkivoipa katselee kaikkia tällaisia pettureina ja varkaina. – 2. Sam. 15:6; Mal. 3:8, 9.

Kaikki nämä tällaiset ihmiset ovat onnettomia, ilkeitä ja katkeria, kun vastoinkäyminen kohtaa heitä. He eivät ole ottaneet lainkaan huomioon apostoli Pietarin antamaa varoitusta: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin.” (1. Piet. 4:15) Vaikka he pilkkaavat Jehovan lakeja ja jättävät huomioonottamatta hänen Valtakuntansa nykyisen lohduttavan sanoman, niin he väittävät kärsivänsä vanhurskauden tähden. He löytävät tosiaan tyhmällä menettelyllään ja valittavalla asenteellaan vikaa kaikkeuden täydellisestä ja rakkaudellisesta Yksinvaltiaasta. – Room. 9:20.

VANHURSKAUDEN TÄHDEN KÄRSIMINEN

Tosi kristittyjen suhtautuminen kärsimykseen on virkistävän vastakkainen. He kantavat kaiken kärsivällisesti tehdessään Jumalan tahdon ja palvellessaan hänen päätöksiään. He tietävät, miksi heitä vaaditaan kärsimään, ja heidän silmiensä edessä on aina heidän uskonsa Johtaja ja Täydellistäjä, Jeesus, joka ”lihansa päivinä” kärsi monenlaista ja ”oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden”, niin täydellinen mies kuin hän olikin. (Hepr. 5:7, 8) Ja hän asetti myös ahdistuksensa, anomuksensa ja kyyneleensä kaiken lohdutuksen Jumalan, taivaallisen Isänsä, eteen. Mikä suurenmoinen esimerkki meille! Tässä on yksi suuri kestovoiman lähde: alituinen, läheinen kanssakäyminen Isämme ja Jumalamme kanssa. Muista, että Mooseksesta sanottiin, että hän ”pysyi jatkuvasti lujana ikään kuin nähden sen, joka on näkymätön”. – Hepr. 11:27, Um.

Meillä ei ole varaa sivuuttaa sitä ihmeellistä opettavaa vaikutusta, mikä vanhurskauden tähden kärsimisestä on. Paavali vetosi epäilemättä muinaisten pyhien kirjoitusten tutkisteluihinsa kirjoittaessaan meidän hyödyksemme: ”Mikään kuri ei näytä tosin sillä kertaa olevan ilahduttavaa, vaan surullista, mutta se tuottaa kuitenkin jälkeenpäin niille, joita sillä on valmennettu, rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Hepr. 12:11, Um; Sananl. 3:11, 12) Valmennetaanko meitä Jehovan kurilla? Vastaus on myönteinen, jos me säilytämme aidon onnellisuuden palveluskokemuksissamme ja menemme eteenpäin uskollisina ja valittamatta palvellen. Meidän tulee säilyttää oikea henki, jos me kärsimme tosiaan Jumalan tahdon kanssa sopusoinnussa, olkoonpa kärsimystemme välittömänä syynä mikä tahansa: oma taipumuksemme, vastustus omassa huonekunnassamme, syntisten jatkuva vastaanpano tai maailman viha. (Gal. 5:22) Hänen mahtava kätensä muovaa ja valmistaa meitä varmasti vielä suurempiin ja onnellisempiin palvelusetuihimme, mitkä ovat edessämme uudessa maailmassa. Pietari rohkaisee sen tähden meitä sopivasti: ”iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita”. – 1. Piet. 4:13.

Tämä voimassa ilmestyminen, jolloin hän kostaa vihollisilleen, on nyt käsillä. Hänen Isänsä herjaajien kärsivällisen sietämisen aika on nyt loppunut. Jeesus otti halukkaasti vastaan lihassa ollessaan pilkan ja häpeän, mutta nyt ovat olosuhteet muuttuneet, ja koko Jumalan vihollisten joukko joutuu häpeälliseen ja perinpohjaiseen häviöön. Tuon voiton loisto näyttää jo ympäröivän uuden maailman Kuninkaan rohkeita sotureita, kun he nyt ’ottavat osansa pahan kärsimisestä’. – 2. Tim. 2:3.

Kun Googin ja hänen sotajoukkojensa loppuhyökkäys ja siis myöskin suurimman kärsimyksen aika lähenee, niin seisokoot kaikki Jehovan palvelijat lujina. Lohduttautukaa meille ystävällisesti annetulla lupauksella: ”Jumala on uskollinen, eikä hän salli kiusattavan teitä enemmän, kuin mitä te voitte kestää, vaan hän varaa myöskin kiusauksen ohella poispääsytien, jotta te pystyisitte kestämään sen.” – 1. Kor. 10:13, Um.

Ajankohtaista

”Sananlaskujen kirja”, sanoi kerran amerikkalainen kasvattaja William Lyon Phelps, ”on ajankohtaisempi kuin tämän aamun sanomalehti.”